Olen kateellinen

Koitan päästä siitä eroon, mutta olen kateellinen kun olen tietyn ikäinen eikä mulla ole ollut kunnon suhdetta koskaan -pari katastrofaalista raakiletta aikaa sitten. Haluan myöskin tietynlaisen "Oikean" miehen, mutta en tiedä onko se koskaan mahdollista edes. Haluan uskoa että olisi. En saa toista ihmistä miestä, kosketusta, puhumista, huomioon ottamista, rakkautta (en enää siihen usko pettymyksiä ym), arvostusta (onkohan sitäkään olemassa), seksielämää ei ole koskaan oikein ollutkaan. Joudunko tyytymään johonkin tai en ota ollenkaan. En taida sitten ottaa ollenkaan. Toiset menevät pariskuntina tuolla vaan autoillaan ohi koko ajan, kauniit autot ja kauniit ihmiset. Olen yksin vaan. Olen kiitollinen kaikesta mitä minulla nyt on. Muutama sairaus haittaa vähän vaan, mutta ei minua ellei jotain muuta sitten. Enkä kelvannut yhdelle miehelle hän vain rääpii minua, olen kateellinen hänelle kun voi olla muka "parempi" ja hänellä on sellaisia mitä minulla ei ole. Toisaalta ei voi olla kateellinen kenellekään koska jokaisella on omat juttunsa ja hankaluutensa. On naurettavaa olla kateellinen yhtään koska joissakin asioissa minulla on paremmin taas kun jollain muulla. Kateus on kai huonoa energiaa niinkuin mustasukkaisuus jne. Siitä pitäisi päästä eroon. Rahaakaan minulla ei ole, koitan tehdä sen eteen että olisi joskus vähän paremmin. Toiset kerskuvat rahoillaan ja voivat elää suht normaalisti. En voi ostaa vaatteitakaan oikein. Minulla ei ole oikein perheenjäseniäkään olemassa eikä muutakaan. Mutta se siitä. Olen kateellinen kun joku voi kesällä tai kesäyönä istua puutarhatuoleissa ja pöytien ääressä kauniin talonsa terassilla tai puutarhansa pihassa rakkaiden ihmisten kanssa; perheen, ystävien tai kumppanin. Tai kotona, oli talvi tai kesä. Tai mennä autolla johonkin yhdessä kumppanin kanssa. Tai puuhailla kotipiirissä tai yhdessä tehdä kaikenlaista kivaa. Meluakin minulle kuuluu, toivoisin joskus hieman meluttomampaa välillä, pihaa minulla ei ole oikein. Kadehdin kauniita, virheettömiä ja tietyllä tavalla menestyneitä ihmisiä, minulla on joitakin virheitä. Nämä ovat tosiasioita minulle, mietin usein näitä. Toivon että onni tulisi minullekin. Onni potkaisisi jääden paikalle lopullisesti -vai onko se mahdollista. Onni potkii eri tapaa, voi olla terveydestä ym kiitollinen. En enää "kestänyt", vaan oli pakko kirjoittaa edes tänne. Sama kateus taitaa jatkua. Joskus tuntuu että olisi pitänyt syntyä kauniimmaksi, paremmaksi, älykkäämmäksi, halutuksi joka paikassa, pieni perhe -vanhemmat ja sisarus olisi taustalla jne. Kun katson peiliin joudun kysymään, olenko ruma vai kaunis? Vastaan katsoo nykyään välillä pettyneet kasvot ja silmät. Jotenkin elämä menee, jään paitsi monesta. Vai jäänkö, toisista asioista en. Kyynel pyrkii toisinaan silmiin. Haluan silti olla kaikesta kiitollinen mitä minulla on, se on jo paljon.

Olen hiukan kateellinen siitä jos jollain on eheyden tunne, energiaa, erilainen maailmankuva -isä, äiti, sisarukset elossa. Kavereita ym. Palaset on kohdallaan, voi nauttia kaikesta kympisti. Maailmankuva on täysin erilainen jos ei ole tai joku menehtyy jo aikaisin. Tai on kokenut kaikenlaista muutakin, nähnyt. Maailma on tuhoutunut osittain. Toisaalta on "opppinut". Hyväosainen voi käyttää hyväksi joskus "tuhoutuneita" ihmisiä, tuhoten lisää. Vaikka toisaalta toinen toisella tavalla vahvistuu. Eikä hyväosainen voi tällaisten eri energioiden takia edes ymmärtää toista, koska ei voi tajuta sellaista maailmankuvaa. Tai se on liian vaikeaa käsitellä. Ehkäpä yrittämällä ja kasvamalla ajan kanssa, mikäli siihen on suotu mahdollisuus. Huonompi taas voi ymmärtäessään ja halutessaan toisenlaista elämää helpommin mennä erilaiseen maailmankuvaan ja energiaan siltä osin kuin voi.

Toivon että minut vaan hyväksyisi mielestään "paremmat" ihmiset. Ja että voisin kohdata sen oikean. Mielestään rumaa ihmistä ei kukaan halua eikä arvosta. On minulla ulkonäköä, mutta keskiverto. Joku voi inhotakin, vaikka olen toisen mielestä taas hirveän kaunis.

Nyt lähden jatkamaan samaa, elämän loppuun asti? On minulla hyviäkin asioita ja tekemistä. Ja hyviä asioita jota voin ajatella. Ja omia lahjoja. Haaveita. Mutta tietäkää että jotkut on juhannuksenakin kotona yms.

Olen positiivinen ja hymyilenkin, tässä vain kerroin syviä tuntoja. En ole mikään negatiivisuudessa eläjä, vain positiivinen energia antaa elämälle ja terveydelle mahdollisuuden. Lähden nyt etsimään onnen murusia ja suurempia palasia, etsimällä se ei ehkä tule -se vaan ilmestyy. Yritetään. =)