Oletko oppinut sen taidon tähän ikään, joskus
ehkä luullut osaavasi, mutta taas kadottanut?
Haikailetko menneitä, mietitkö tulevia?
Kaunis kaipuu jonnekin, eikä itsekään tiedä
minne?
Lipuvatko päivät toinen toisensa perään, teet
pakolliset kuviot, kuin robotti?
Kiirehditkö aina jonnekin, vai osaatko pysähtyä,
olla rauhassa paikallasi?
Tunnetko itsesi tasapainoiseksi?
Minä en, siksi kyselen!
ehkä luullut osaavasi, mutta taas kadottanut?
Haikailetko menneitä, mietitkö tulevia?
Kaunis kaipuu jonnekin, eikä itsekään tiedä
minne?
Lipuvatko päivät toinen toisensa perään, teet
pakolliset kuviot, kuin robotti?
Kiirehditkö aina jonnekin, vai osaatko pysähtyä,
olla rauhassa paikallasi?
Tunnetko itsesi tasapainoiseksi?
Minä en, siksi kyselen!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Olen vitun kyllästynyt koko elämään.
Synkät ajatukset eivät ole koskaan tulleet mieleeni,
ehkä joskus käväisseet, mutta menneet samoin tein pois.
Kaiken loppu olisi itselle helppo
ratkaisu, oletan, mutta
olen liian utelias elämän suhteen.
Etkä sinäkään voi tietää, mitä se vielä
tuo tullessaan?
Olethan vain hetkellisesti kyllästynyt, toivon niin kovasti!
Kun täytät 98 vuotta, se parantuu pois.
Näin sanoi tuon iän sivuuttanut sukulaisnainen.
"Toiveikas levottomuus" - eihän se ole edes onnetonta!
kaikki eri tuntee kertoo siitä, että olet elossa ja voit hyvin. Neljän kympin riisi on takana ja vaih.. eiku viihdevuodet lähempänä kuin arvaankaan. Minä olen oppinut hyväksymään itseni ja elämäni ja odottelen tyytyväisenä tulevia vuosia niitä etukäteen pelkäämättä tai pohtimatta. Carpe diem, tartu hetkeen, elä tässä hetkessä, se on se, millä arki hoituu ja juhla tuntuu juhlalta.
Olen aina ollut ikävä kyllä "yksi". En ole seurustellut. Aina päässyt heti naimisiinn. Toi on se oikea. Sanoivat seitsemän sisarusta ennen minua. Olen läpeensä kyllästynyt, että muut kertovat, mikä on minulle oikein.Miten minun pitää elämäni elää.
Toki he rakastavat minua. Haluan vain ihan omia päätöksiä.
En tee enään mitään muiden mielen mukaan. Jos en löydä sitä, mitä ise haluan. Olen mielummin ilman. Ei oo pakko jos ei taho.
Eli koko elämää. Ei pysty kuvaamaan yksiin raameihin. Eikä ole tarkoituskaan. Jokainen ihminen on laulun arvoinen-
Toisaalta tosi kannustavaa. Mutta jos elän tuohon
ikään, haluan kyllä olla pirteä ja hyvinvoiva,
mikä lienee harvinaista?
Dementikkona, avuttomana toisten vaivoina on kauhea asia jo ajatuksen tasolla!
menneitä,mietin siinä sivussa tulevaisuuttakin...milloinkas sitä olisi nykyhetkeen tyytyväinen...Hassua muuten,joskus vielä kaipaan tätä aikaa...
Hyvä huomio mii-su!
Ikävät asiat tuppaavat ajan myötä haalistumaan,
unohtumaankin...
huomannu sen niin monta kertaa...:)
ja aloita siitä helpommasta tavasta,ajattelusta. Muuttaa elämääsi, vaihtelu virkistää..elämä on riskin ottamista.....se kannataa jos ei oikein...mene niin kuin pitää..vaihda ympäristöa..uudet jutut,uudet kujeet...etkö voi? työ..lapsesi, kaverit..ja nälkään, ei tämän päivän Suomessa kuole kukaan...jne..mut sinun omastasi,hyvin-voinnista on kysymys, ei muiden...oma-alotteisuutta,,siitä se lähtee..
ja tään laitan..hieman humalaisen piikkiin...mut,silleen se menee kuiteskin :)
Mitä enempi miettii, elämän asioita, sitä vaikeammaksi se menee...tietyt asiat pitää antaa olla..aika ottaa yli ne !!
tuntuu kaikki loksahtavan paikalleen. Hyväksyn itseni ja muut. Tämän päivän juuri tällaisena, huomisen murheita ja iloja en edes viitsi ajatella.
Toisaalta hyvä, että edes nyt olen löytänyt tämän taidon. Minulle oli kyllä kova paikka huomata, että kaikki ne haaveet joita minulla 20-kymppisenä oli, ei toteudukaan ikinä. Jotkut haaveet on hyvä heittää romukoppaan, mutta joidenkin haaveiden toteutumattomuus on jäänyt kirveltämään (esim. muuttaa lasten kanssa vuodeksi Espanjaan). No, kaikkea ei voi saada ja näinkin on ollut hyvä :)
joskus pysähdyn haikailemaan menneitä :=)
mutta se menee nopeasti ohi tjn
tulewaisuus on mysteeri :=)
ja se tulee jos on tullakseen :=)
kaipuu?
juh mutta en todellakaan tiedä mitä kaipaan
jokainen päiwä on erilainen :=)
en uskalla pysähtyä :=/
tasapainoinen?
en edes halua olla :=)
Itse ainakin elään niin.. Kun elämä rullaa samanlaisena liian kauan, tulen levottomaksi ja haluan jotain muuta - kriisiä pukkaa :) Kun ne kriisit ovat ravistelleet mua niin että ymmärrän taas olla kiitollinen siitä mitä mulla on, tulee seesteinen ja onnellinen vaihe. Eli tarvitsen kriisejä tajutakseni kuinka onnellinen olen.
Tällä hetkellä olen onnellisessa vaiheessa. Elään juuri nyt sellaista elämää kuin haluan. Saas nähdä kuinka kauan ;) Toivon kuitenkin että ikä tuo sen verran järkeä mullekin, että tajuan pitkittää tätä vaihetta.
en osaa. Vieläkään. On pelkoja ja ennakkoluuloja selkärepussa. Myös tulevaisuus huolestuttaa liian usein. Vaikka; päivä kerrallaan täällä mennään, eikä murehtiminen etukäteen auta pätkääkään :)
Koko ajan etsin ja olen hukassa..
Kaipaan, vaan en osaa sanoa mitä.
Haaveilen, enkä edes tiedä mistä.
En väitä etten olisi tyytyväinen nykyiseen helppoon elämääni mutta kun tuntuu että se ei riitä.
Jotain puuttuu, mutta en itsekään tiedä mitä se on..
Tuntuu etten kuulu minnekkään.
jos tämä olisi oikeaa elämää, olisimme varmaan saaneet paremmat ohjeet...
Huomata, ettei ole täysin yksin, outolintu, omine tunteineen
ja ajatuksineen.
Eväitä, uusia ajatuksia sain näistä!
Lämpimästi kiitän kaikkia ketjuun kirjoittaneita.
Ihanan rohkeita ihmisiä, jotka myös rekisteröityneinä
kommentoivat avoimesti :)
Oppiminen on vielä pahasti kesken. Saanko käydä elämänkoulun loppuun...en tiedä vielä. Pääsenkö luokaltani? Kun olen läpäissyt niin pääsen.
Olen tehnyt viime aikoina itselleni tärkeän havainnon. Elämässä on hyviä päiviä ja huonoja päiviä. Ne tulevat epämääräisessä järjestyksessä vastaan. Yritän nyt nauttia entistä enemmän niistä hyvistä päivistä ja kerätä voimia väistämättä vastaantuleville huonoille päiville.
Tiedostamalla sen että huonot päivät kuuluvat elämään ja menevät ohi, on ollut helpompi ottaa rennommin ja huumorilla nämä päivät.
Tuskin elämän arvoitus selviää koskaan, mutta pitämällä huolen siitä että ne ihmiset jotka ovat lähellämme saavat meiltä tukea ja turvaa, niin meillä on hyvät edellytykset ainakin päästä lähelle tätä mysteeriä.
Jatkan pohdintaa. =)