Vaikea tilanne, mahdoton tilanne. Taisin pilata mahdollisuuteni Sinuun, koskaan...
Sain sen käsityksen että seurustelet, en tosin ollut sitä koskaan keneltäkään kuullut tai Sinulta kysynyt. Eihän keskustelumme ole ollut muuta kuin tervehtimistä puolin ja toisin.
Tutustuin ajanmyötä työkaveriisi enemminkin kuin sinuun, ja koska tilanne kehittyi eteenpäin, pyysin häntä ulos, sinuthan olin jo "menttänyt"... Mutta nyt, en olekaan laisinkaan varma tilanteestasi, tervehdimme vieläkin, nyt tosin luulet minun ajattelevan vain ja ainoastaan työkaveriasi, jonka kanssa tiedät minulla olevan jotain säpinää.... En koskaan kertonut Sinulle tunteistani tai sanonut mitään niihin liittyvää.
Tosiasiassa, ajattelen kuitenkin Sinua. Vaikutat enemmän sellaiselta naiselta, joka käytökseltään, tavoiltaan ja mieltymyksiltään sopisi minulle parhaiten... Lisäksi olet luonnollisen kaunis, ja hymysi on salaperäisin mutta silti niin lämmin. Sinut minä niin haluaisin.
Mutta nyt tilanne on kai mahdoton. Pilasin lopullisesti mahdollisuuteni Sinun suhteesi tutustumisellani työkaveriisi. Enhän enää ilkeä lähestyä sinua, se ei vain tunnu enää soveliaalta. Vaikka todellisuudessa olet mielessäni usein, ja aina kun näen Sinut tunnen sisimmässäni löytäneeni vihdoin samankaltaisen ihmisen, joka arvostaa samoja asioita kuin minäkin.
Vaikutat vain sellaiselta, ja toki tiedän jotain harrastuksistasi ja kiinnostuksen kohteistasi yhteisen tuttavan kautta..
Kerro miten minun tulisi menetellä, vai yritänkö vain unohtaa Sinut suosiolla..=( Se olisi helpointa, mutta entä jos sittenkin olisit ollut minulle se oikea ihminen..... Ja mistä tiedän vaikka olisit tuntenut samoin, mutta et vain sanonut mitään, entä jos petyit asioiden luisumisesta nykytilanteeseen?
Ei, en voisi elää vain unohtamalla jos asia olisi niin.
Sain sen käsityksen että seurustelet, en tosin ollut sitä koskaan keneltäkään kuullut tai Sinulta kysynyt. Eihän keskustelumme ole ollut muuta kuin tervehtimistä puolin ja toisin.
Tutustuin ajanmyötä työkaveriisi enemminkin kuin sinuun, ja koska tilanne kehittyi eteenpäin, pyysin häntä ulos, sinuthan olin jo "menttänyt"... Mutta nyt, en olekaan laisinkaan varma tilanteestasi, tervehdimme vieläkin, nyt tosin luulet minun ajattelevan vain ja ainoastaan työkaveriasi, jonka kanssa tiedät minulla olevan jotain säpinää.... En koskaan kertonut Sinulle tunteistani tai sanonut mitään niihin liittyvää.
Tosiasiassa, ajattelen kuitenkin Sinua. Vaikutat enemmän sellaiselta naiselta, joka käytökseltään, tavoiltaan ja mieltymyksiltään sopisi minulle parhaiten... Lisäksi olet luonnollisen kaunis, ja hymysi on salaperäisin mutta silti niin lämmin. Sinut minä niin haluaisin.
Mutta nyt tilanne on kai mahdoton. Pilasin lopullisesti mahdollisuuteni Sinun suhteesi tutustumisellani työkaveriisi. Enhän enää ilkeä lähestyä sinua, se ei vain tunnu enää soveliaalta. Vaikka todellisuudessa olet mielessäni usein, ja aina kun näen Sinut tunnen sisimmässäni löytäneeni vihdoin samankaltaisen ihmisen, joka arvostaa samoja asioita kuin minäkin.
Vaikutat vain sellaiselta, ja toki tiedän jotain harrastuksistasi ja kiinnostuksen kohteistasi yhteisen tuttavan kautta..
Kerro miten minun tulisi menetellä, vai yritänkö vain unohtaa Sinut suosiolla..=( Se olisi helpointa, mutta entä jos sittenkin olisit ollut minulle se oikea ihminen..... Ja mistä tiedän vaikka olisit tuntenut samoin, mutta et vain sanonut mitään, entä jos petyit asioiden luisumisesta nykytilanteeseen?
Ei, en voisi elää vain unohtamalla jos asia olisi niin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
se jolle viestisi tarkoitit, mutta tutulta kuulosti tuo tarinasi. Itse tulin pettyneeksi juuri tuollaisessa tilanteessa ja sillä katkeruudella ei ole mitään rajaa. Tai siis ei ollut. Monet itkut tuli itkettyä ja aikahan parantaa haavat. Ko. ihmistä en vain enää lähelleni päästäisi. Sen verran kipeätä teki.
Mitään et ole pilannut tai menettänyt. Olisin vain toivonut vastauksia vähän useammin viesteihin että olisin tietänyt että todella välität.
Kaikki on vielä avoinna. Sinä jos haluat, niin voit vaikuttaa siihen mihin suuntaan jatkossa mennään...Itse en voi ottaa yhteyttä koska pienen kolauksen tämä kaikki kuitenkin sai tuonne sisimpään aikaiseksi.
Sen tiedän että minunkin on otettava yksi suuri askel, mutta sen pystyn tekemään vasta sinä päivänä, kun sanot oikeasti välittäväsi ja rakastavasi(?)ja mielellään muulla tavalla kuin tämän netin kautta. Se ikivanha postinikaan ei ole enään käytössä joten puhelin käteen ja soittamaan. Tiedät mihin aikaan se on paras tehdä kun tilanne ei ole muuttunut vielä miksikään täällä.