Siskoni on lievästi autistinen ja käyttäytyy kuin kolme vuotias lapsi. Hän on jo melkein aikuinen. Sisko on minua monta vuotta vanhempi mutta henkisesti kun pikkusisko.
Ongelma on se että hän rikkoo paljon tavaroitani ja käyttää esim. dödöäni ja huulirasvaani ilman että edes ilmoittaa siitä ja se on muutenkin aika karseaa. Puolet tavaroistani on joko täysin rikki tai käyttökelvottomia. Toinen ongelma on höpöttely. Sisko hokee asioita jotka on jo moneen kertaan sanonut. Se ei muuten häiritse mutta keskellä yötä se ei ole ihan mukava asia koska se valvottaa. Olen kertonut hänelle että hän ei saisi tehdä niin mutta hän ei ymmärrä.
Mietin vain että voisiko siskolle jotenkin opettaa mikä on oikein ja mikä väärin. En itse ole keksinyt mitään keinoa ja ajattelin kirjoittaa tännekin jos jollakulla on kokemusta asiasta.
Pliis! Kertokaa vaikka teistä ei olisikaan paljoa apua. Olen jo epätoivoinen.
Ongelma on se että hän rikkoo paljon tavaroitani ja käyttää esim. dödöäni ja huulirasvaani ilman että edes ilmoittaa siitä ja se on muutenkin aika karseaa. Puolet tavaroistani on joko täysin rikki tai käyttökelvottomia. Toinen ongelma on höpöttely. Sisko hokee asioita jotka on jo moneen kertaan sanonut. Se ei muuten häiritse mutta keskellä yötä se ei ole ihan mukava asia koska se valvottaa. Olen kertonut hänelle että hän ei saisi tehdä niin mutta hän ei ymmärrä.
Mietin vain että voisiko siskolle jotenkin opettaa mikä on oikein ja mikä väärin. En itse ole keksinyt mitään keinoa ja ajattelin kirjoittaa tännekin jos jollakulla on kokemusta asiasta.
Pliis! Kertokaa vaikka teistä ei olisikaan paljoa apua. Olen jo epätoivoinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos sinulla on oma huone, laita ihmeessä ovi lukkoon. Jos ei, voisit hankkia tärkeimmille tavaroillesi jonkinlaisen "leikkikassakaapin". Se voi tuntua vaivalloiselta, mutta muuta et varmaan itse voi tehdä. Vanhemmistasi ei ilmeisesti juurikaan ole apua...
Ovessa on jo lukko mutta avain hävisi. Ja olet muuten oikeassa. Vanhemmat eivät yleensä välitä siitä mitä teen. Tavarat kassakaappiin -idea oli kyllä hyvä. Kiitos siitä. Toivon että se toimii.
Moikka.Olisiko näin että vanhempasi ovat väsyneitä eivätkä huomaa sinun kannalta asioita?Jos sisaresi vie tavaroita,niin ns jemma tai lukkokaappi voisi olla hyvä.Myös sellaset pictokuvat tai jos osaa lukea,niin iso ei-kortti esille silloin kun sisko tekee kiellettyä juttua.Monilla autisteilla on visuaalisuus kehittynyt ja he muistavat paremmin jos on kuvat päivän järjestyksestä esin huoneessa.Illalla voisi sitten näyttää kuvaa jossa on sänky ja toinen kuva jossa näytetään hyss-rauhoitu..voisi auttaa! Kysy vanhemmiltasi olisitteko menossa perheiden sopeutumiskursseille,jossa voisi sisarukset omissa ryhmissään puhua niitä omia "juttuja" ihan rauhassa ja touhuta myös mukavia puuhia ..olemme olleet as-adhdlapsemme kanssa koko perhe esim:Huvituksen sopeutumiskursseilla.Sinne voisi hakea jos siaresi saa kelalta hoitotukea tai vammaistukea.tsemmppiä erityislapsen sisarukselle!
Olen itse assi ja veljeni myös.
Isosiskoni ei ole..
Minä en tosin ole mikään "jälkeenjäänyt" enkä ole pikkukersanakaan saanut tahtoani läpi vaikka kuinka huusin ja riitelin. opin säännöt ja muiden ihmisten kunnioituksen vaikka - olin takuulla sisarelleni hirvee riesa.
Hyvin hän minua sieti, joskus kyllä hiiltyi ja teki sit kostoiskuja. Etenkin kun vanhemmat eivät olleet paikalla.
Hänelle ei juurikaan tainnut riittää huoniota. Ja äitini on ollut aina sellainen poissaoleva "unissakulkija", omissa maailmoissaan ja sit työnarkomaani. Kävi töissä ja kun tuli töistä, alkoi siivota ja tehdä huushollia, jota hän hoiti neuroottisesti.
Sisko on vanhin ja joutui paimentamaan meitä kahta "kauhukakaraa" ja ikäeroa on vain näin.. Kun synnyin veli oli 1v. ja sisko 2.5v. ja siinä oli vielä minun äidin siarukset kun mummu oli kuollut kun äitini oli n. 21v. ja hänen nuorin sisarensa n. 10v. ja niitä muita oli siinä välissä tuolloin jotensakin näin: sisko15v. sisko17v. veli19v. ja sit vaari ja me koko sakki asuttiin aluksi samassa huushollissa.
Se on ollut takuulla melkoista meteliä ja hulinaa eikä omasta rauhasta ole ollut tietoa ja suurimmalla osalla sisaruksista on ollut autistisia piirteitä. Sisarellani tuskin on, hän on isäni sorttinen joka ei as-oireile.
On varmaan aika karua kun joutuu elämään ihan erilaisten ihmisten kanssa kuin itse on.
Minun siskoni holhosi minua aika pitkälle mutta sitten hän ehkä väsyi.. piti minua kait jotenkin välinpitämättömänä tjms. ja kyllästyi kun en ollutkaan kuin hän.
Nykyisin hän on jollakin mielenterveyslomalla masennuksen takia, mutta minua nyppii se, ettei hän suostu hyväksymään sitä, että meidän perheessämme osa, eli mutsi, veli ja minä olemme erilaisia ihan oikeasti. Minua hän on pitänyt aina huomionkerjääjänä ja lellittynä pikkusiskona, joka on vain kasvanut kieroon.
Sinulla on asiat sikälis hyvin, että tiedät mistä on kysymys. Osaat etsiä apuakin ongelmiin, etkä vain tekeydy tietämättömäksi.
Onhan nää harmillisia tällaiset ihmisten erilaisuudet.. tai sit.. näistäkin voi löytää positiiviset puolensa kun ottaa perinjuurin selkoa siitä mikä on sitä oieilua ja mikä on ympäristövaikutuksista kehittynyttä häiriökäyttäytymistä, sitä voi olla as-ihmisellä siinä kuin muillakin, ei kaikkea hölmöilyä voi laittaa avuttomuuden ja oireilun piikkiin jos tapaus on kongnitiivisesti oppivainen ja olosuhteet ovat kehitykselle suotuisat, eikä ole mitään pätevää syytä taantumavaiheille.
Sisaresi ei vaikuta kovinkaan älykkäältä.. asseissa on kaikensorttisia ja jotkut ovat monioireilevia.. tai sit hän on vain tottunut siihen, että saa tehdä mitä lystää. Joskus autististen vanhemmat väsyvät ja antavat periksi. Joskus se on kait ainoa mihin pystyy. Noinkin voi olla.
Että tämmöistä täältäpäin...
Iloista päivänjatkoja ja lukkokauppaan vain. sinulla pitää olla oikeus omaan yksityisyyteesi jota systeri ei saa tyrannisoida.
---
Hei!
(Ps..)
Olisi mukavaa jos löytäisit vertaisporukan, sellaisen assien sisaruksille suunnatun. Jos sellaista ei ole, ota yhteyttä paikkakuntasi As- ja autismijärjestöön tai valtakunnalliseen As- ja autismiliittoon.. osoitteita löydät netistä Etsi ensin valtakunnallisen liiton osoite ja sieltä alueyhdistysten osoitteita ja jos mitään vertaisporukkaa ei ole voit ryhtyä vaikka itse sitä vetämään.
Vedän itse assiryhmää, aikuisten omatoimisten ja se ei edellytä muuta kuin että huolehdin paikan varauksesta ja avaimesta. olen paikalla aina tiettynä päivänä ja porukat tulee sinne. Se ei ole sitovaa, joten ryhmämme elää. Välillä on useita, välillä olen ollut itsekseni, mutta idea on se, että aina tiettynä päivänä kuukaudesta se on tietyssä paikassa ja sinne voi tulla jokainen ikään sukupuoleen ja mihinkään muuhun katsomatta kuin että kokee olevansa as-oireinen ja kaipaa vertaisseuraa tai tukea.
Yhtäläillä jokainen tarvitsee välillä sellaisia, joilla on samoja ongelmia, sinäkin. Eihän sitä kukaan yksin jaksa omien murheidensa kanssa.
Toivottavasti sinä olet sosiaalinen ja sinulla on omia ystäviä.
Iloista päivänjatkoja siis.. t. Pönni Tampereelta :)
Kiitos noista neuvoista sullekin. Vanhemmat ei oikein osaa hyväksyä siskon autistisuutta. Se vaikeuttaa hieman asioita. Olemme käyneet joskus sellaisessa autistisille ja heidän perheilleen tarkoitetuissa paikassa. Se oli mukava paikka. Sain sieltä kaksi uutta ystävää. Paikka on tietääkseni myös joku erityisoppilaille tarkoitettu koulu. Kesällä se ainakin jokin aika sitten toimi jonkinlaisena kesäleirinä autstisille. Kävimme koko perheen kanssa siellä. Lehtimäki on paikan nimi. Mukava paikka tavata ihmisiä.
Olen muuten jokin aika sitten epäillyt äitini autistisuutta hänellä ei ole ystäviä vaikka onkin "normaalin" oloinen. Itselläni on moniakin ystäviä. Luulen että minuakin on tutkittu autistisuuden varalta. En ainakaan tietääkseni ole autistinen. Olen aika vilkas ja välillä kauheakin. En ikinä anna periksi jos päätän jotakin. En kyllä yhtään ole varma miten autistinen ihminen luokitellaan. En siis voi olla kovin varma asiasta.
Vasta 1999 alkoi tietoa autisminkirjosta virrata populaaristi.. ennen niistä tiesivät vain osa ammattiauttajista ja ne jotka ovat opiskelleet alaa tai omaavat suuren yleissivistyksen.
ei meidän huushollissa kukaan mitään näistä asioista mitään ole tiennyt ennen kuin minä aloin selvittää saatuani itse tietää, kun hoksasin itseni kautta ensin.
Hitaasti vyyhti alkaa purkautua. Yksi ongelma on se, että kaikkkeen poikkeavaan on aina suhtauduttu eläimellisen ennakkoluuloisesti ja torjuvasti. Se on pelottavaa. Vanhat ihmiset pelkäävät hullunleimaa ja ties mitä leimaantumista.
Assius tai syvempikään autistisuus ei ole kuitenkaan mitään hulluutta tai mielenvikaisuutta. Kyse on vain poikkeavuudesta, ei sen kummempaa.
Psykiatriseksi sairaudeksi sitä on aika hankalaa nykytietämyksen valossa enään luokitella kun monet assit ovat kongnitiivisesti lahjakkaista ja pärjäävät.. jotkut jopa todella hyvin kun tienaavat ja saavat asianmukaista apua.
Mut.. ihmiset ovat eläimellisen ennakkoluuloisia sitähän se vain on. Ihan luonnollista ja normaalia. Sitten sitämukaa kun tietoa saa lisää ja ymmärrys venyy niin ennakkoluulot hälvenevät ja asioita voi hyväksyä toisin kun asenne niihin muuttuu.