Oksennan melkein kaiken

Aloin harrastaa oksentelua eli "sairastuin" bulimiaan 11 vuotta sitten. Ensimmäiset kokemukset oksentelusta olivat liian alkoholin saamiseksi ulos, eli selvitin päätäni. Sitten "hoksasin" että mähän voin syödä mitä vaan lihoamatta kun oksennan ne pois.
Laihduinkin älyttömästi ensimmäisen vuoden aikana. Olen 168 cm ja painoin silloin 58 kg. Huomasin että painoni laski vuodessa 55 ja olin aivan tyytyväinen itseeni.
Vuodet kuluivat painoa tuli pikkuhiljaa lisää. Oksentaminen jäi.

Tänä päivänä oksentaminen kuuluu elämääni koko ajan. Painan nyt 66 kiloa ja voin sanoa että jos bulimia ei olisi tullut elämääni, olisin varmasti laihempi.
Ruokaan menee rahaa älyttömästi. Äsken ostin 900 gramman Fatzerin suklaakonvehtirasian ja oksensin sen sitten tunnollisesti pois.
Siittä hyvästä voin heti 5 minuuttia myöhemmin juoda ison kupin teetä ja valtavan voileivän. Sitä en oksenna koska se ei ole päässäni ylimääräistä.

Olen paremmassa kunnossa tämän oksentamisen kanssa jos elämäni on kaiken puolin tasapainossa. Mutta nytkin kun minulla on työpaikanvaihdos menossa, niin hermot vähän kireällä teen tätä oksentamista koko ajan.

Mahalaukkuni on niin venynyt että voisin syödä vaikka 3 kiloa ruokaa yhteenmenoon. Sairasta touhua, en suosittele kenellekään.

Iho on huonossa kunnossa, hampaista on lähtenyt kiille ja rahaa menee ruokaan älyttömästi.
2604
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

..mikset hakeudu hoitoon??? sillä selviäisi monta pulmaa, ja rahaa riittäisi muuhunkin kuin syömiseen... hae apua ennenkuin on liian myöhäistä!!!

Äänestä

Heippa Marianne!
Tiedän kyllä millaista on taistella tätä sairautta vastaan. Se on todella uuvuttavaa. Lupaa itselleen et tämä on taas viimoinen kerta ku juoksee pöntölle, mutta se kierre on loputonta. Mulla on ollut tämä bulimia noin viitisen vuotta ja on tullu juostua terveydenhoitajat ja psykiatrit. Lopulta olin niin väsynyt et yritin itsemurhaa niillä psyykelääkkeillä, mut poikaystävä pakotti oksentamaan ne ulos. jälkeenpäin kyllä kadutti koko homma ja laitto ajattelemaan asioita ja tätä elämää! Kyllä se juttelu aina auttaa, saa purata pahaaoloa ammatti-ihmiselle. Mutta pitäis itse löytää sisältään se rauha ja usko itseensä. Minä kelpaan tänne maailmaan tällaisena kuin minut on tänne luotu ja se jatkuva inho itseään kohtaan pitäisi lopettaa. välillä unohtaa pahan olon keskellä et paljon niitä välittäviä ihmisiä on lähellä. Eihän hekään osaa auttaa kun taistelee salaa tätä kamalaa sairautta vastaan. Tein rohkean teon ja kerroin parhaille ystävilleni sairaudestani, en kadu sitä yhtään sillä sain voimia heidän tuesta. Ja olen heidän ystävä kaikesta huolimatta. Huomaa pian ettei olekaan ainut kenellä on tämä kamala sairaus. Nyt hiljattain mulla meni ihan hyvin, mut taas tuli vähän takapakkia. On kolme päivää taas tullu juostua vessassa eikä kykene edes kuoluun ku väsyttää tää. ne takapakit kuuluu ja varmaan tulee kuulumaanki tähän sairauteen melkein loppuelämän. Toivottavasti ei!
Mut kaikesta huolimatta toivon et me pystytään nousemaan täältä ja osataan sitten arvostaa elämää!!!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Marianne kirjoitti:

Aloin harrastaa oksentelua eli "sairastuin" bulimiaan 11 vuotta sitten. Ensimmäiset kokemukset oksentelusta olivat liian alkoholin saamiseksi ulos, eli selvitin päätäni. Sitten "hoksasin" että mähän voin syödä mitä vaan lihoamatta kun oksennan ne pois.
Laihduinkin älyttömästi ensimmäisen vuoden aikana. Olen 168 cm ja painoin silloin 58 kg. Huomasin että painoni laski vuodessa 55 ja olin aivan tyytyväinen itseeni.
Vuodet kuluivat painoa tuli pikkuhiljaa lisää. Oksentaminen jäi.

Tänä päivänä oksentaminen kuuluu elämääni koko ajan. Painan nyt 66 kiloa ja voin sanoa että jos bulimia ei olisi tullut elämääni, olisin varmasti laihempi.
Ruokaan menee rahaa älyttömästi. Äsken ostin 900 gramman Fatzerin suklaakonvehtirasian ja oksensin sen sitten tunnollisesti pois.
Siittä hyvästä voin heti 5 minuuttia myöhemmin juoda ison kupin teetä ja valtavan voileivän. Sitä en oksenna koska se ei ole päässäni ylimääräistä.

Olen paremmassa kunnossa tämän oksentamisen kanssa jos elämäni on kaiken puolin tasapainossa. Mutta nytkin kun minulla on työpaikanvaihdos menossa, niin hermot vähän kireällä teen tätä oksentamista koko ajan.

Mahalaukkuni on niin venynyt että voisin syödä vaikka 3 kiloa ruokaa yhteenmenoon. Sairasta touhua, en suosittele kenellekään.

Iho on huonossa kunnossa, hampaista on lähtenyt kiille ja rahaa menee ruokaan älyttömästi.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu