Olin 13-vuotta samassa työpaikassa. Työ oli aivan ihanaa, mutta minulla oli pieni monsteri matkassa kuitenkin koko ajan. Töitä vähennettiin ja firman taloudellista tilannetta joka maanantai puitiin. Tunsin kerran viikossa tai kaikki me tunsimme että olimme ylimääräisiä koko jengi, koko työmaa olisi plus - nolla.
Lopulta tein kahta päivää viikossa. Kun taas keskustelut alkoivat töiden supistamisesta. Ehdotin toimitusjohtajalle että sanoisi minut irti. Henkisesti se oli suuri helpotus päästä sieltä pois. Olin tosi katki monen vuoden "orjakiireapulaisen" hommasta.
Nyt minulle 5 kk kotona oloajan jälkeen tarjottiin saman alan töitä. En ymmärrä mikä minulla on. Aivan pelkkä ajatuskin palata työelämään kauhistuttaa. Koen henkisesti työelämän niin että siihen kuuluu stressi taloudellisesta hyvinvoinnista, vaikka olen vaan duunari siellä, enkä voi sääästä eikä asiani ole edes miettiä firman taloutta.
En voi olla ammatistani pois kauaan, koska se menee koko ajan höyryveturin lailla eteenpäin. Tipahdan muuten ohjelmist joita päivitetään koko ajan.
Tarvisin varmaan ammattiauttajan apua, kunpa olisi edes puoliso tukena.
Lopulta tein kahta päivää viikossa. Kun taas keskustelut alkoivat töiden supistamisesta. Ehdotin toimitusjohtajalle että sanoisi minut irti. Henkisesti se oli suuri helpotus päästä sieltä pois. Olin tosi katki monen vuoden "orjakiireapulaisen" hommasta.
Nyt minulle 5 kk kotona oloajan jälkeen tarjottiin saman alan töitä. En ymmärrä mikä minulla on. Aivan pelkkä ajatuskin palata työelämään kauhistuttaa. Koen henkisesti työelämän niin että siihen kuuluu stressi taloudellisesta hyvinvoinnista, vaikka olen vaan duunari siellä, enkä voi sääästä eikä asiani ole edes miettiä firman taloutta.
En voi olla ammatistani pois kauaan, koska se menee koko ajan höyryveturin lailla eteenpäin. Tipahdan muuten ohjelmist joita päivitetään koko ajan.
Tarvisin varmaan ammattiauttajan apua, kunpa olisi edes puoliso tukena.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ollessani myös samassa tilanteessa eli olin myös pois työelämästä noin 6kuukautta tuntui samalta että en uskalla mennä enään töihin.Mutta silloin kun palasin töihin takasi en oikein voinnut muuta kuin aloittaa niinkuin alusta tuli mieleen kun meni ensimäiseen paikkaan töihin piti vaan mennä ja sit se alkoi mennä niikuin sen pitikin mennä.En voi oikein muuta sanoa että pitäs vaan mennä sinne töihin ja katsoa miten se alkaa menemään.On sitä kai jonkilaista ammattiapuakin tarjolla mutta koitappa aloittaa niinkuin menisit ensimmäiseen paikkaan töihin kyllä se siitä alkaa menemään.
Töihin palataan monista lähtökohdista: itse palasin 3 vuoden jälkeen samaan työporukkaan muutama vuosi sitteen.
Tauon syy oli terveydellinen.Paluu henkisesti tarpeellinen ( oli potkua toimintaan), asenne oli työmyönteinen. Paluun jalkeen työyhteisössä havaittavissa henkistä väsymistä. 500 työntekijää. Oma hyvä asenne antoi voimaa palata vaikeuksien kautta takaisin työpaikalle. 3 vuodessa näin selvän muutoksen työ yhteisössä, ei parempaan suuntaan. Olen ollut 4 vuotta paluun jälkeen hommissa.