Pongasin eräästä maakunnallisesta lehdestä viikonlopun Herännäisyys tapahtumasta juttua. Huomioni kiinnittyi varsinkin kahteen asiaan. Ensimmäinen koski Herännäisyyden olemusta, jossa pääsihteeri totesi liikkeen olevan nyt lähempänä maallista elämää (kommentissa niputettiin maallisuus ja usko yhteen). Toinen huomio kiinnittyi kommenttiin, jossa niputettiin osallistujien tunnot suurin piirtein näin: Ihmisiä ei rusikoitu. Lakien lukeminen jätettiin vähemmäksi eikä muutoinkaan pyritty sanelemaan, miten ihmisen tulee olla.
Näin vl:sten näkökulmasta ajatellen en voi olla kysymättä, että millainen usko on maallinen usko? Eikö Raamatussa olevat lait (kymmenen käskyä jne.) kuulu olennaisena osana uskovaisen elämää?
Näin vl:sten näkökulmasta ajatellen en voi olla kysymättä, että millainen usko on maallinen usko? Eikö Raamatussa olevat lait (kymmenen käskyä jne.) kuulu olennaisena osana uskovaisen elämää?
Vastaukset 11
Vanhimmat
suviseurapuhetta ja en kestänyt kuulla sitä liberalismia, joten laitoin radion kiinni. Ei tee mieli edes kommentoida.
Nyt et kestänyt suviseurapuhetta ja eilen kerroit, että et kestänyt evankeliumijuhlapuhetta. Mitähän mahdat kestää?
Minä kuuntelin Ylen Ykköseltä eilen körttien puheita ja ihmettelin Jumalan sanan vähyyttä. En tosin kuunnellut juttuja kokonaan, mutta sain käsityksen heidän puheiden sisällöstä. Siihen nähden suviseurasaarnat olivat paljon paljon hengellisempiä ja lähempänä uskovaista.
>suviseurapuhetta ja en kestänyt kuulla sitä liberalismia
Onko Suviseuroissa lakattu saarnaamasta omaa erinomaisuutta ja muiden helvettiinmenoa?
En ole körttiläisyyden asiantuntija, vaikka jotkut esille tulleet puolet siinä viehättävätkin minua. Vastatkoon siis joku asiaa paremmin tunteva laajemmin.
"en voi olla kysymättä, että millainen usko on maallinen usko?"
Maallista uskoa ei kai esiinny muunlaisena kuin täällä Maa-planeetalla harjoitettuna versiona.
"pääsihteeri totesi liikkeen olevan nyt lähempänä maallista elämää"
Tuo on aika tuttu ilmaus, kun puhutaan siitä, että uskon pitäisi näkyä jokapäiväisessä elämässämme. Vl-piireissä omaa uskoa ei kovinkaan hanakasti tuoda esiin, joten ajatus voi tuntua oudolta.
körttiläisten seuroissa etsiessäni Jumalan valtakuntaa. Siellä laulettiin: on tekemättä vielä mun parannuksein. No, miten sellainen osaa neuvoa toista Jumalan valtakuntaan kun itselläänkin on parannus tekemättä. Siellä oli ns tyhjä malja janoisen huulilla. Entistä tuskaisempana niistä seuroista lähdin.
Vaan kun sitten menin vl seuroihin, siellä kaikui parannuksen kehoitus ja evankeliumin suloinen saarna jonka alla Jumala "katkoi verkot valheen, kahleet kuoleman, vangin vapautti, laps oon Jumalan". Että semmoinen ero. Kai ne körttiläiset uskovat tätä elämää varten maallisia asioita varten. Me vl uskomme taivasta varten.
että helvetti on heränneitä täynnä, rikas mieskin heräsi helvetin vaivassa, kyllä siellä olisi sitten parannuksen tekijöitä, mutta täällä armon ajassa täytyisi jo saada synnit anteeksi
Viimeisellä tuomiolla kutsutaan: tulkaa minun Isäni siunatut.
"Näin vl:sten näkökulmasta ajatellen en voi olla kysymättä, että millainen usko on maallinen usko? Eikö Raamatussa olevat lait (kymmenen käskyä jne.) kuulu olennaisena osana uskovaisen elämää?"
Ensin viimeinen kysymys, sillä se antaa samalla vastauksen tuohon ensimmäiseen kysymykseen. Laki ei kuulu kristitylle.
Room. 10:4 "Sillä Kristus on lain loppu, jokaiselle uskovaiselle vanhurskaudeksi."
Ja toisaalla Paavali jatkaa.
Gal. 2:16 "Että me tiedämme, ettei ihminen lain töiden kautta vanhurskaaksi tule, vaan uskon kautta Jesuksen Kristuksen päälle: niin me myös olemme uskoneet Jesuksen Kristuksen päälle, että me vanhurskaaksi tulemme uskon kautta Kristuksen päälle, ja emme lain töiden kautta, sentähden ettei yksikään liha tule lain töiden kautta vanhurskaaksi."
Sitten Paavali kysyy opettaen.
Room. 3:31 "Teemmekö me lain tyhjäksi uskon kautta? Pois se; vaan me vahvistamme lain."
Kristuksen kautta meissä vaikuttaa hengellinen laki. Se laki ajaa meitä kritittyjä täydellisyyteen. Silloin todellakin uskon kautta me vahvistamme lain. Laki tulee täytetyksi yksin Kristuksessa ja tietyllä tapaa ymmärrän kysymyksesi "eikö laki kuulu uskovaisen elämään".
Room. 8:2 "Sillä hengen laki, joka eläväksi tekee Kristuksessa Jesuksessa, on minun synnin ja kuoleman laista vapahtanut."
Matt. 5:48 "Olkaat siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on´"
Tämä vastaus antaa siis vastauksen myös ensimmäiseen kysymykseen. Maallinen usko on kuollut usko.
Tulee mieleen erään eriseuraisen opettajan kommentti elävästä kristillisyydestämme. Hän sanoi, että ei heillä niin tarkkoja olla näissä opillisissa kysymyksissä ja ei puututa joka asiaan. Se rakkaus saa silloin vallita hyvänä heidän keskuudessaan.
Tähän ei Jumalan lapsi voi sanoa aamenta. Jumalan sana ei anna missään lupaa, että jos syntyy erimielisyyksiä opillisissa kysymyksissä, voidaan ne aivan kuin lakaista maton alle rakkauden nimissä ja kukin saa uskoa juuri niin kuin parhaaksi näkee. Jumalan rakkaus ei ole tätä. Se on luonnollista rakkautta, jota maailmakin tarjoaa. Jumalan rakkaus näkyy erityisesti armossa totuuden kanssa. Ei armoa ilman totuutta, mutta ei myöskään niin, että totuus tulisi ennen armoa. Pois se!
Tähän liittyy erityisesti käsitteet Pyhä Henki ja omatunto. Tällä palstalla näkee usein ja olen erään 70-luvulla hoidetun palstalaisen kanssa jutellutkin tähän liittyen, että miksi joku nuhtelee häntä, vaikka onhan hänkin uskovainen ja Pyhältä hengeltä vaikutettu. Ja toinen oleellinen seikka, että pitäisi pyytää anteeksi sellaista, jossa ei tunne rikkoneen ketään vastaan eikä koe syntiä tehneen.
Kuule ihminen rakas, joka tällaista koet ja saatat kokea. Rukoile Jumalaa, että Hän sinulle tätä lahjavanhurskautta kirkastaisi. Rukoile Jumalaa, että se sielunvihollinen ei saisi sinua horjahtamaan ja hylkäämään uskoasi sen tähden, että et jaksa Jumalan rakkaudessa vaeltaa. Me olemme jokainen perisynnin osallisuudessa ja meidän turmeltunut lihamme niin usein hämärtää sen Pyhästä Hengestä nousevan omantunnon äänen. Meidän tulee hoivata toinen toistamme, kuten Raamattu opettaa. Hoivaan kuuluu niin inhimillinen apu ja hoivakin, mutta erityisesti se hoiva, joka tekee meidät Jumalan edessä taivaskelpoisiksi. Tulee elää Jumalan seurakunnan rakkaudessa, johon kuuluu väsyneen matkamiehen neuvot, opetus, nuhde ja ennenkaikkea evankeliumin ydin: usko syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Näinhän se onkin, että ei voi tehdä parannusta, jos ei ole tunnolla mitään parannettavaa. Siksi sanoin, että rukoilkaa yhdessä minun kanssani, että Jumala antaisi nöyrää ja oikeaa mieltä. Jos meitä joku sisar tai veli lähestyy ja sanoo pahentuneensa, että meidän sydämemme aivan kavahtaisi sitä, että olemme pahennusta matkaan saattaneet. Jumala antakoon meille Kristuksen mieltä, että jaksaisimme silloin nöyrtyä pyytämään anteeksi. Eikä nousisi lihan mieli, jossa me tunnemme olevamme oikeassa ja emme löydä mitään korjattavaa itsessämme.
Luulen, että kyseinen sisar saattaa lukea tämän, ainakin nimimerkki täällä vilahtelee ja tahdon sinulle edelleen kuuluttaa vain sitä, että rukoile Jumalalta apua siihen paatuneeseen rauhaasi. Tahdon sinua edelleen muistaa. Ei ne hoitokokousvuosien muistot pyyhiydy mielestä pois, jos Jumalan rauha ei saa olla tuomassa uskomisen iloa elämään. Silloin sitä joutuu oikein tekemällä tekemään töitä uskomisen eteen.
Muutamia vastineita tämän maailman todellisuuteen. Ensinnäkin maailmalliseen menoon liittyen opastetaan:
Älkää rakastako maailmaa, älkää sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa. (Joh. 2:15)
Näin ollen joka maailmaan sortuu se maailmalliseen menoon hukkuu. Eli maailmallista uskoakaan ei voi olla olemassa.
Mitä täydellisyyteen tulee, niin vain yksi voi olla täydellinen:
Muuan korkeassa asemassa oleva mies kysyi Jeesukselta: "Mitä minun pitää tehdä, hyvä opettaja, että perisin iankaikkisen elämän?"
Jeesus vastasi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu. Käskyt sinä tiedät: älä tee aviorikosta, älä tapa, älä varasta, älä todista valheellisesti, kunnioita isääsi ja äitiäsi."
"Kaikkea tätä olen noudattanut nuoresta pitäen", vastasi mies. Tämän kuullessaan Jeesus sanoi: "Yksi sinulta vielä on tekemättä. Myy kaikki, mitä sinulla on, ja jaa rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua." (Luuk. 18:18-22)
Eli kukaan meistä ei voi olla täydellinen. Ei Jeesuskaan pitänyt itseään täydellisenä. Joka täydelliseksi itsensä luulee, niin sille kuuluu seuraavaa:
Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.(Matt. 23:12)
Käskyjen noudattamisesta on kirjoitettu seuraavaa:
Joka käskyt pitää, saa henkensä pitää, mutta kuolemaan kulkee, joka ei tietään tarkkaa. (sananl.19:16)
Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." (Gal. 5:14)
Kuinka moni uskovainen voi sanoa itsensä täydelliseksi? Kuinka moni uskovainen pystyy elämään lain mukaan tullakseen täydelliseksi?
Pyrkimyksissämme teemme kuitenkin syntiä päivittäin ajatuksissamme, teoissamme ja sanoissamme.
Niin, minulle ei valitettavasti auennut, mikä oli vastineesi tarkoitus? Tai sitten ymmärrämme molemmat vastineen erilailla.
>maailmallista uskoakaan ei voi olla olemassa.
Alkeisgeometriassa on yleisesti tunnettu paralleeliaksioma. Siihen on vain uskottava. Vai onko siitä taivaallinen versio n-ulotteisessa avaruudessa???