Kertokaa omia kokemuksia kauanko menee, että paranee diagnosoidusta vaikeasta masennuksesta? Puolisoni on tällä hetkellä viidettä kuukautta sairaslomalla ja itse arvelee, ettei koskaan parane täysin masennuksesta. Hänellä on lääkkeet (en vaan tiedä ovatko ne parhaat hänelle) ja hän käy säännöllisesti mielenterveystoimistossa juttelemassa sekä tapaa psykiatria. Hänen mielialansa vaihtelee TODELLA rajusti erittäin huonon ja sietämättömän olon ja siedettävän olon välillä. Elämämme menee puoliskoni mielialojen mukaan, jaamme elämän huonoon jaksoon ja hyvään jaksoon. Hänen mielialat eivät ole mitenkään ennustettavissa ja se tekee tilanteesta erittäin raskaan, kun yrittää seurailla merkkejä, että missä mennään milloinkin. Kauankohan tätä tulee jatkumaan? Helpottaako tämä koskaan?
Masennuksesta parantuminen?
puolisotar
2846
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Meillä minä olen se masentunut- Ensimmäisellä kerralla diagnoosi keskivaikea masennus, josta sairaSLOMAA 7 kk. Myt on uusi masennus 5 vuoden jälkeen ja diagnoosi vaikea psykoottinen masennus. Lääkkeet ja sairaalahpito tepsivät hyvin.Elän lähes normaalisti, työelämässä en ole. Vaikuttaisi että on väärät lääkkeet. Itse olen jo varautunut, että joskus vielä uusi masennus tulee, mutta luotan hyvään hoitoon.
Tervehdys! Tekisipä mieleni valehdella, mutta itse sairastuin masennukseen 9 vuotta sitten ja sillä tiellä olen tälläkin hetkellä. Mahtaneeko puolisosi sairastaa maanisdepressiivisyyttä, vai tarkoititko mielialojen vaihtelulla masennuksen voimakkuuden vaihteluita? Oli miten oli, on useinkin raskasta odottaa oikean lääkityksen löytymistä ja joskus diagnoosikin voi vaihtua ajan kuluessa. Oma sairauteni diagnosoitiin ensin vaikeaksi masennukseksi ja myöhemmin maanisdepressiivisyydeksi. Omasta puolisostani tiedän, että hänellä on ollut todella raskaat ajat, ennen kuin minulle löytyi oikea lääkitys. Mutta oli minullakin kaamea olo, kun en itse mitenkään pystynyt ennakoimaan mielialojeni muuttumista. En ole sairastumiseni jälkeen pystynyt enää menemään töihin kodin ulkopuolelle ja vaikka lääkitykseni on vihdoin kohdallaan, tulee minulle vieläkin vakaviakin alakulon kausia.
Eräs asia, joka helpotti aikoinaan mieheni ja omaakin oloa, oli se, että mieheni tuli usein kanssani psykologin tai psykiatrin vastaanotolle. Näin hän pysyi koko ajan ajan hermolla ja sai joka kerta kysyä neuvoja ja ikään kuin tiesi missä mennään. Hän sai myös luvan soittaa lääkärille tai psykologille, jos elämä mielialojeni vuoristoradassa tuntui aivan toivottomalta. Toivon kaikesta sydämestäni sulle voimia ja kärsivällisyyttä.