En voi jutella tuttavilleni kun en halua etä ne tietää jne. Onko mieheni teistä alkoholisti? Hän juo noin kuusi kertaa viikossa.. ei aina paljon mutta yhtäkään vapaapäivää hän ei vietä selvinpäin. Nykyisin ei useinkaan pääse maanantaina aamusta töihin kun on krapulassa. Muuten käy kyllä töissä. Illassa hän juo n. 6-12 annosta alkoholia. Viikonloppuisin niin paljon että sammuu. On vaan jotenkin vaikeaa tietää tai ymmärtää koko juttua.. ollaan puhuttu asiasta mutta se kääntyy aina siihen että olen joskus puol vuotta sitten juonut myös tai jotain... eli siis hän vertaa omaa juomistaan omaani vaikka juon harvoin ja kun juon en ole sellaisessa kunnossa... olen yrittänyt että jos se auttais jos en jois ollenkaan, mutta ei se ole auttanut... Mitä teen?
tietoa/apua?!
läheinen
8647
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä miehesi mitä ilmeisimmin sairastaa alkoholismia.
Alkoholisti tarvitsee itselleen vertailukohteita. Niiden avulla hän pystyy ylläpitämään itselleen käsitystä, ettei hänen juomisensa ole vielä ongelmallista. Minä itse vaihdoin vertailukohtaa aina sitä mukaa kun juominen lisääntyi.
Alkoholistisessa juomisessa eivät juodut määrät ole ratkaisevia, vaan se kuinka paljon alkoholi pyörittää ihmisen mieltä. JOs sitä päivittäin juo, kyllä se silloin myös aika paljon ihmistä pyörittää ja rajoittaa ns. normaalia elämää.
Vaikka talous ei vielä olisikaan kaatumassa joka iltaisiin paukkuihin, aiheuttaa se kuitenkin perhe-elämässä jo ongelmia.
Joku ei pidä siitä kun mies tuoksahtaa joka ilta, vaikka oisikin juonut vain muutaman. Toinen ei taas voi sietää niitä pieniä maneereja, jotka alkoholistille ilmaantuvat aina nousuhumalassa. Jollekin viikonlopun odottaminen ja puolison takuuvarma humaltuminen ja mahdollinen sammuminen ovat riittävä syy kyllästymiseen.
Olen mielelläni lanseerannut alkoholistin puolisoille ajatusta, että hän ei todellakaan mennyt naimisiin juopon kanssa, pitäisikö hänen sitten suostua elämään juopon kanssa.
Kerroit alussa hyvän esimerkin 'mahdollistamisesta'.
Jokainen alkoholisti tarvitsee ympärilleen mahdollistajia, ihmisiä jotka erilaisin pikku palveluksin mahdollistavat sen, että alkoholisti voi jatkaa juomistaan. Jotkut alkoholistit ovat naimisissakin vain, koska tarvitsevat ympärilleen kulissit, joissa on hyvä juoda. Näitä perhe-kulisseja täytyy jonkun pitää pystyssä.
Eli juomisen salailu ja vähättely, alkoholistin puolesta valehtelu suvulle tai työnantajalle/asiakkaille sekä hänen jälkiensä ja sotkujensa siivoileminen tai joskus jopa juomisen rahoittaminen ovat kaikki mahdollistamista. Ilman tätä alkoholisti ei voisi jatkaa juomistaan.
Kokemuksestani kerron, ettei odottaminen tai lupauksiin uskominen muuta tilannetta paremmaksi. JOs hän on alkoholisti, hänen juomisensa tulee vain lisääntymään kunnes ns. pohjalle vajoaminen tai joku muu elämäntilanne saa hänet havahtumaan todellisuuteen.
Entisenä juoppona, nykyisin raittiina alkoholistina annan sinulle vain yhden neuvon. Harkitse tarkoin, haluatko elää juopon kanssa.
kiitos vastauksestasi.. miten itse raitistuit? olisiko mitään mitä vois tehdä tai sanoa joka auttais? tai onko jotain mikä vaan pahentaa? Se on kyllä totta, että lupauksia on tullu todella paljon eikä ne pidä...ei ykskään. Jotenki sitä vaan haluaa niin paljon uskoa ja sitten huomaakin et ku toivoo sitä paranemista niin paljon niin onkin kokoajan äärettömän vihainen ja juoksee perässä ja vahtii miestään kuin hän olisi joku pikku kakara. Onko alkoholistin mahdollista juoda mitään enää ikinä kun hän paranee vai onko se siitä heti alamäkeä.. Miehelläni on kyl selvästi aivoissa jo paljon ajatuksia siitä että mitä ei voi thedä ilman alkoholia...kuten: leffan katsominen, syöminen, asunnosta ulos lähteminen, vanhempien tapaaminen itseasiassa se taitaa sopia kaikkialle... En halunnut juoppoa, mutta eikö se ole sairaus jonka voi parantaa!? En haluais että minua jätettäis jos sairastuisin...
Alkoholismi on sairaus, perinnöllinen ja hoitamattomana ennenaikaiseen hautaan johtava.
Tällä palstalla aina joskus näkee lauseen; "Alkoholisti ei ole vastuussa sairastumisestaan, mutta toipumisestaan hän on yksin vastuussa".
Tämä tarkoittaa sitä, ettei alkoholistia voi syyttää siitä että hän sairastuu ja alkaa juoda, mutta silti vain hän yksin voi lopultakin auttaa itseään hakemalla ulkopuolista apua itselleen. Juovalle alkoholistille täytyisi saada tieto omasta sairaudestaan ja sen syistä, jonka jälkeen vastuu toipumisesta on yksin hänen.
Puolison tai kenen tahansa läheisen on mahdotonta auttaa juovaa alkoholistia, ellei tämä halua apua. Yleensä läheiset ovat itsekin huomaamattaan sairastuneet, eivätkä näin ollen pystyisi edes auttamaankaan alkoholistia, vaan heidän pitäisi ehdottomasti hakea apua ensin itselleen.
Raitistumiseen liittyy monia paradokseja, ja yksi niistä on se että parhaiten juovaa alkoholistia tulee auttaneeksi, kun hänet hylkää.
Yksin jääminen on myrkkyä juopottelulle, ja siitä seuraa lähes poikkeuksetta yhteydenottoja, joissa alkoholisti vuoroin rukoilee ja vuoroin uhkailee, sadakseen puolisonsa palaamaan 'paikoilleen'.
Raitistuttuaan alkoholisti huomaa kyllä aika paljonkin sellaista, mitä voi tehdä ilman alkoholia. Samoin ajatus siitä, ettei voisi enään ikinä ottaa alkoholia muuttuu tietoisuudeksi siitä, ettei alkoholia tarvitse elämäänsä eikä näinollen edes halua takaisin siihen mitä juominen merkitsi.
Itse olen sitä mieltä, ettei alkoholismista koskaan parane, mutta siitä voi toipua ja sairauden kanssa voi elää. Tällä tarkoitan sitä, etten usko alkoholistien kohdalla 'kohtuujuomiseen', vaan heille yksikin paukku voi olla alkuna uudelle juomiselle.
Minä raitistuin kuusi vuotta sitten, kun en enään jaksanut juoda, vaan pyysin vaimoani viemään minut hoitolaitokseen.
Aikoinaan en todellakaan itse päättänyt juonko tänään vai en, mutta nykyään pystyn sen asian itse päättämään. Tässäkin paradoksaalisessa totuudessa juova alkoholisti kuvittelee menettävänsä jonkinlaisen oikeuden päättää omasta juomisestaan.
tuohan on kuin olisin itse kirjoittanut.meillä on aivan sama tilanne.se ero vain että mieheni on jo sairaseläkkellä.ei viinan takia.muista syistä johtuen.olen jo harkinnut eroakin,mutta kun tuntuu että olen vastuussa hänestä.ja helliä tunteitakin on häntä kohtaan vielä jäljellä.ollaan oltu yhdessä jo 30vuotta.
olen yrittänyt puhua erostakin,mutta hän uhkaa itsemurhalla.minä en juo oikeastaan muuta kuin joskus siiderin,mutta voisin senkin lopettaa jos se häntä auttaisi.
toi itsemurhajuttu on aika kurja.. kai sitä jotenkin pitäisi ajatella sen verran itseään ja vaan lähteä.. aikuinen ihminen tehköön itselleen mitä haluaa. mutta ei se ole helppoa kun välittää toisesta. niinkuin itsekin sanoit, että tunteita on vieläkin.. tiedostaako hän itse ongelman?
koska hän sanoo minulle aina että kun hän ei tee pahaa kenellekään.eikä tosiaan rähjääkään.mutta toi sun juttu on ihan niinkuin toisto minun tämän hetkisestä elämästä.ja ne lupaukset!!aina saa pettyä.ei uskalla lähteä kyläilemäänkään
enää,kun nykyisin on se tapa näköjään että kysytään kumpi teistä ajaa??sitten viinipullo tai tallinan tuliaiset pöytään!minusta on tullut ihan vauhko alkoholin suhteen.
se on kyllä jännä miten sitä itsekin vähän niinku alkaa mennä sekaisin ja se viha koko alkoholia kohtaan kasvaa koko ajan. tänään päätin, että lähden pois tästä suhteesta. En vaan enää kestä. Sanoin sen miehelleni ja nyt hän lupas hakea hoitoa... en tiedä että mitä siinäkin käy kun ei kuitenkaan halua hoitoa itsensä takia... olen jo niin paljon pilannyt elämääni et kaipa sitä vois vielä kerran jäädä katsomaan jospa tämä lupuas pitäisi.
pitää.minulla on tällä hetkellä pieni toivon kipinä
että mies ymmärsi kun sanoin kertakaikkiaan olevani täynnä tätä helvetin viinahöyrystä sekaisin olevan ukon katselua.on nimittäin ollut VIIKON ilman viinaa.
voi kuinka olen nauttinut tästä viikosta.sanoin sen myös hänelle.hän sanoi ymmärtävänsä.itseäänkin
kuulemma hävettää ja kauhistuttaa kuinka se viina vie
mukanaan,sinulle lähimmäinen toivon että sinunkin
miehesi alkaisi ymmärtämään mikä kunigas se
alkoholi on.voimia teille molemmille.