veskari+kalat

on ollut vuosia kalatN ystävänä.
He ovat mukavia ihmisiä mutta valitettavasti eivät pidä yhteyttä välillä laisinkaan ja sovitut asiat peruuntuvat lähes aina melkein loppumetreillä.Tämä on ainakin hänen ominaisuutensa ja kun sen hyväksyin,ei ole paha mieli ollut kun tiedän,että kyllä hän sieltä lipuu taas kun muilta asioiltaan ehtii.:)
Meillä on samansuuntainen elämänkatsomus ja kala on mainio juttukaveri mistä tahansa aiheesta.
Miesasioissa sitten ollaankin kun yö ja päivä.
Kala on hyvin herkkänahkainen ja kiukuttelee minusta mitättömistäkin asioista ja ajaa aina omaa etuaan.Hän ei kestä arvostelua laisinkaan ja on enemmän kuin kriittinen omasta ulkonäöstään.Jopa naurettavuuteen asti mutta se on hänen asiansa.
Hän ei ole koskaan ollut minulle ilkeä tai sanonut mitään mistä loukkaantuisin.mutta kyllä sanansäilä on aika raakaa kuultavaa mitä hän puhuu esim. miehestään,joistakin kavereistaan.HUH.:)
Kalan kanssa saa olla aika diplomaatinen heidän herkkyytensä vuoksi.

Itse olen veskarimuija, ja mulla on jo vuosia ollut naiskalat parhain ja ihanin ystäväni. :) Hän osaa todellakin kiukutella välillä, ja joskus sanoo napakasti, jopa häijysti, eikä itse sitä edes huomaa. se kannattaa kuitata olankohautuksella tai sanoa vaan suoraan et "älä oikeesti viitti nyt" (jos tosi paljon vaivaa)
ja hetken kiusoittelun jälkeen hän lopettaakin. Hän on siltikin kiltein ja uskollisin tuntemani ihminen, olemme ihan sydänystävykset. Niinpä ei kannata antaa ajoittaisten kiukkukohtausten pilata kaikkea, meillä kaikilla on myös ne vähemmän viehättävät hetkemme.
Joku toinen kirjoittelija sanoi, että kalat on kriittinen ulkonäöstään ja mustasukkainen. Minun kaloissani ei tätä piirrettä ole, päin vastoin, itsessäni ne enemmän löytyy.. Hän on hyvin sinut oman vartalonsa ja naiseutensa kanssa, minä taas painin "läskieni" kanssa :D
sitä paitsi, vaikka ystäväni on minua 3 vuotta nuorempi, hän huolehtii minusta ja lohduttaa, siksipä olemmekin niin läheiset, kun kumpikin voi itkeä toisen sylissä