Testi oli positiivinen. Miksi tämä tapahtuu minulle? Eikö kaikki ole muutenkin liian vaikeaa?
Erosin alle puoli vuotta sitten avioliitosta jossa mies loppua kohden alkoholisoitui ja oli väkivaltainen. Liitosta on kolme pientä lasta, vanhin koulussa..
Olemme juuri ja juuri saaneet asiamme kuntoon, sain vakituisen työn ja seurustelin hetken (en kyennyt uuteen suhteeseen kokemani väkivallan vuoksi)..ja tulin siis raskaaksi.
Kunpa voisin valita toisin, kunpa mun ei tarvitsisi..oma henkinen terveys ei ole niin vahva aviomieheni jäljiltä ja olemassaolevatkin lapset kaipaavat minua enemmän kuin koskaan..anna minulle rakas lapseni anteeksi, sillä aamulla soitan neuvolaan. Minun voimani eivät jaksa sinua kantaa, pitäköön Luoja sinusta huolen.
*itkee*
Erosin alle puoli vuotta sitten avioliitosta jossa mies loppua kohden alkoholisoitui ja oli väkivaltainen. Liitosta on kolme pientä lasta, vanhin koulussa..
Olemme juuri ja juuri saaneet asiamme kuntoon, sain vakituisen työn ja seurustelin hetken (en kyennyt uuteen suhteeseen kokemani väkivallan vuoksi)..ja tulin siis raskaaksi.
Kunpa voisin valita toisin, kunpa mun ei tarvitsisi..oma henkinen terveys ei ole niin vahva aviomieheni jäljiltä ja olemassaolevatkin lapset kaipaavat minua enemmän kuin koskaan..anna minulle rakas lapseni anteeksi, sillä aamulla soitan neuvolaan. Minun voimani eivät jaksa sinua kantaa, pitäköön Luoja sinusta huolen.
*itkee*
Vastaukset 71
Vanhimmat
Kaikissa muutoksissa, toivotuimmissakin, piilee oma surumielisyytensa: se minka jatamme taakse on osa itseamme, meidan on kuoltava yksi elama ennenkuin voimme astua uuteen.
Anatole France
Säälipisteitäkö täältä tullaan hakemaan, kun vetoat Luojaan ja enkeleihin. Jos sitä noin uskovaiseksi ja herkäksi heittäydytään sekä vedotaan uskonnollisiin näkökulmiin, niin eiköhän kannattaisi pitää sitä mitä Luoja sinulle antaa.
En sillä, etteikö sympatiat olisi puolellasi, mutta minua ärsyttää tuollainen taivasten valtakuntiin vetoaminen, kun kuitenkaan ei kunnioiteta sitä, mitä sieltä annetaan. Kaiken huippu on nää "vauvastani tuli enkeli" -jutut, kun nirhasin sen. Kristillisestä näkökulmasta käsin vauvasi ei mihinkään taivaaseen pääse. Eihän sitä lapsi parkaa edes ehditty kastaa seurakunnan yhteyteen. Eli älä sekoita asiayhteyksiä!
Itse en vastusta aborttia uskonnollisista syistä, mutta nauran paskaisesti ihmisille, jotka ensin jättävät ehkäisyn käyttämättä ja sitten jeesustellaan.
kun on ottanut tietoisesti riskin, että on mahdollista tulla raskaaksi.
Miten kylmä asenne!
Sinäkö sen päätät, kuka taivaaseen pääsee? Miten sitten esimerkiksi kaikki keskenmenon saaneet, sanotko heillekin, ettei heidän sikiönsä pääse taivaaseen? Eihän niitä ole vielä kastettu.
Minä en pysty uskomaan Jumalan ajattelevan noin kylmästi kuin sinä. Minä en myöskään usko Jumalan olevan noin yksioikoinen kuin sinä. Tuollaisen ajattelutavan takia uskoni tähän "Jumalaan" todella on koetuksella, koska minusta niin monet uskovaiset ovat juuri sitä kaikkein tekopyhintä väkeä. Tuollainen asenne surevan ja epätoivoisessa tilassa olevan naisen teilaamiseksi on minusta niiin hävytöntä, etten voi uskoa kaikkivaltiaan Jumalan tahtovan sellaista.
Missä kohtaa aloittaja muuten sanoi, ettei olisi ehkäisyä käyttänyt?
Menisit itseesi ja mieti uudestaan, onko se sinunkaan taivaspaikkasi tuollaisella käytöksellä turvattu... Onko pakko lyödä lyötyä? En pysty uskomaan tuollaisen asenteen kuuluvan kristinuskoon. Jos se kuuluu, olen entistä varmempi, että "minun" Jumalani on jotain ihan muuta.
Minusta on oikein, että nainen kuuntelee sisintään ja uskoo voimavaransa jo syntyneiden lastensa hoitoon ja elämän tasapainottamiseen. Jos hänen voimavaransa loppuvat neljännen lapsen kanssa, on jäljellä vain neljä äiditöntä lasta...
Mutta sitähän tämä nyky-yhteiskunta on! Vaikka en vastustakaan aborttia uskonnollisista syistä, niin mielestäni on sairasta kuinka ihminen on tehnyt itsestään luomakunnan herran. Enää ei hyväksytä sitä, että asioita tulee ja menee. Perheidyllistä on tehty iso bisnes. Vauvoja ei saa tulla ennen kuin on hienot puitteet (vrt. abortteihin menee valtavasti varoja) ja toisaalta ollaan käyttämässä yhteiskunnan varoja suurinpiirtein homojen keinokohtuun. Sekin maksaa!
Jos olet päättänyt, että sinun on mahdollista tulla raskaaksi aikaisintaan 23.8.2008 niin kaikki sitä ennen tapahtuneet raskaudet abortoidaan. Sorry vaan, ei vielä heinäkuussa sovi suunnitelmiin.
Ja taas vastaavasti, jos et olekaan raskautunut päättämääsi päivämäärään mennessä, niin heti ollaan ostelemassa paniikissa ovulaatiotestejä ja hakemassa hedelmöityshoitoja: "Hitto, ollaan yritetty jo 3 kuukautta ja kaksi viikkoa eikä vauvaa näy vieläkään vaikka mä haluuuuun."
Yrittäkää ihmiset nöyrtyä pikkuisen, ja nähkää joskus omien suunnitelmienne ohitse. Kuitenkin elämässä tulee tilanteita, joita ei voi hoitaa lääkärin vastaanotolla syömällä pari pilleriä: oma vanhempi dementoituu, puoliso saa haimasyövän, lapsi yrittää itsemurhaa, talo palaa. Elämä on aina sattumia täynnä! Yllätysraskaudenkaan ei tarvitse olla mikään maailmanloppu.
Missä vaiheessa minä sanoin olevani uskovainen?
Minähän sanoin, ettei motiivini ole ollenkaan uskonnolliset. Sanoin vaan, mikä kristinuskon kanta on asioihin. Olen sentään käynyt rippikoulun ja 12 vuotta ev-lut. uskonnon opetusta. Raamatussa sanotaan, että ihminen pelastuu kasteesta. Ja huom. tämä on Raamatun kanta, ei välttämättä minun. Henkilöhän puhui Luojasta. Mutta tiedä sitten, mitä mieltä hänen Jumalansa on asioista.
Tottakai kaikki on mahdollista, jos lähdetään tuolle "minun Jumalani" -linjalle. Siinä tapauksessa minä keksin itselleni ihkaoman Röllijumalan, joka heittää joka päivä karkkia taivaasta, ja taputtaa aina käsiään - teinpä mitä tahansa. Luodaan vaan jokainen oma totuutemme ja oma Jumalamme, sehän tuntuu vaan kivalta, kun ei kukaan sano mikä on oikein tai väärin.
En ole kristitty, en kuulu kirkkoon, enkä mihinkään muuhunkaan uskontokuntaan. Uskon kuitenkin tuonpuoleiseen elämään ja korkeampaan voimaan. Lapsia meille ei sieltä anneta, lapsi ei ole henkiolento, se on kahden ihmisen biologinen yhtälö..
Kun on kokenut parisuhteessa samaa kuin minä sen viimeisen puolen vuoden aikana ja mitä lapseni ovat todistaneet, ei minulla ole nyt mahdollisuutta..
Minulla alkaa kahden viikon kuluttua elämäni ensimmäinen vakituinen työ ja tarvitsen sen todella kipeästi..
Avioliitostani lähtiessä kelasin asioita turvakodissa ja silloin päätin että mikään ei saisi enää tulla sen tielle että tästä selviydyn..Olen koko aikuisen ikäni ollut kotiäiti, en kestäisi sitä enää päivääkään lisää, en tässä vaiheessa..
Aamulla laskettiin rv 6 4, huomiseksi sain ajan papereita varten.
Jos näkisin toisen reitin, niin sitä käyttäisin.
Helppo on sanoa että teen väärin, mutta minun tilanteessani tuskin itsekkään valitsisitte toisin..aiemmin elämässäni olen vannonut ettei minulle tehdä aborttia..no, se oli ennen hakkaamista, kidutusta, henkistä pahoinpitelyä, tappoyritystä, turvakotia ja kamppailemista läpi jokaisen arkisen päivän kolmen lapsen kanssa..
Olen niin pahoillani ettette voi sitä edes kuvitella. Sääliä mä en tänne tullut kerjäämään, mutta pakko oli saada johonkin kertoa, en voi tätä padota vain sisääni.
..ihminen, ei voi muuta sanoa. Kylmät väreet menee pitkin selkäpiitä.
Säälipisteitä? Kuinka kehtaat puhua noin ihmiselle, jolla on varmasti elämänsä vaikein ratkaisu edessäsi? Tunnetko sympatiaa koskaan yleensäkään muita kohtaan? Ja turha sanoa, että tunnet sympatiaa vain ihmisiä kohtaan, jotka eivät ole koskaan erehtyneet, sillä sellaisia ihmisiä EI OLE OLEMASSAKAAN. Sellainen et missään tapauksessa ole sinäkään; vielä vähemmän kuin monet muut, huomaan sen.
Sanoit vielä, että naurat paskaisesti ihmisille, jotka ovat jättäneet ehkäisyn ja sitten tulleet raskaaksi. Olet todellakin hirviö. Toivottavasti Luoja antaa sinulle kylmyytesi ja julmuutesi joskus anteeksi.
Ystäväni tuli nuorena tyttönä raskaaksi au pair -isännälleen. Hänellä olisi ollut kaikki mahdollisuudet tehdä abortti, mutta sen sijaan hän saapui Suomeen vauva masussa. Poikkeuksetta kaikki ihmiset arvostelivat häntä, naureskelivat, ihmettelivät, osoittivat sormella.
Minun mielestäni on kunnioitettavaa, että ystäväni kantoi vastuun asiasta, ja minulla oli täydet sympatiat hänen puolellaan. Jos nainen tulee raskaaksi, niin hienoa, että hän uskaltaa kantaa lapsen ulkoisista puitteista huolimatta. Olipa lapsi tehty yksin, kaksin tai miten vaan. Lapsi on jo tapaus sinänsä!
Minä puolustan elämää, sanotaan nyt sitten keskustelun teemaan vedoten, että Luojan luomaa elämää. Sen sijaan viattoman tappaminen vetää kyllä aika hiljaiseksi ja saa minut suuttumaan.
Ei kannata toiselle pahaa toivoa, ettei omaan nilkkaan napsahda... (vrt. toivoit minulle kaikkea pahaa)
Anteeksi! Halusitkin anteeksiantoa etkä pahaa. Minä en nyt hirveästi näihin anteeksiantoaspekteihin usko (vrt. uskonnollinen näkökulma), mutta minulla on oikeus puolustaa elämää. Harmillista sinänsä, että nainen on tehnyt aborttipäätöksen, mutta en pitänyt hänen tyylistään voivotella. Missään vaiheessa tekstiä hän ei esimerkiksi asettanut omaa toimintaansa kyseenalaiseksi. Syitä haettiin kaikkialta muualta väkivaltaisesta ex-miehestä tuonpuoleiseen, mutta oma rooli unohtui. Olkaa rehellisiä itsellenne!
Hei,
Teet varmasti tässä tilanteessa juuri oikean ratkaisun. Olen joskus joutunut kokemaan samaa kuin sinä, eikä sitä tarvitse hävetä vaikka osa täällä sanoo, mitä jäit- tyyliin. Ne jotaka ovat samaa kokeneet, tietävät kuinka romahtamispisteessä olet ollut.
Kuitenkin elämä näyttää niitä hyviäkin asoita tuoneen sinun kohdalle, kuten vakituisen työn. Jospa saisit asiasi kuntoon. Tällä hetkellä on tärkeintä että pystyt huolehtimaan lapsistasi ja itsestäsi. Ei uusi vauva tee elämääsi yhtään helpommaksi, päinvastoin. Joskus joutuu olemaan äärimmäisen "itsekäs", jotta selviää eteenpäin. Sinä olet ainoa, joka voi tietää tilanteenne ja omat voimavarat. Jos et jaksa, tee abortti ja jatka eteenpäin.
Hae keskusteluapua, jos et selviä yksin, mutta älä tuomitse itseäsi vaan ajattele realistisesti mitä oikeasti jaksat.
Halaus sinulle ja voimia!
..ei todellakaan koskaan mene noin kuin tuossa esität. Et tiedä asiasta mitään todellista vaan pääsi on kehittänyt outoja teorioita, jotka ovat totuudesta niin kovin kaukana. Abortti on aina surullinen ja rankka juttu, joka naiselle. Tuskin kukaan tekee sitä rallatellen ja kevyesti, vaikka niin haluatkin selvästi uskoa. Tunnen useita abortin kokeneita naisia ja heistä aivan jokainen on käynyt läpi surutyön ratkaisunsa tähden; silti he eivät ole katuneet. Syy ei koskaan ole ollut sellainen kuin esitit. Ja tässä tapauksessa on kyse kolmen lapsen äidin mielenterveydestä ja on mielestäni erittäin tärkeää, että hän ajattelee ensisijaisesti jo olemassaolevien lastensa hyvinvointia!
Itse tein abortin masennuksen tähden, pitkän ihmissuhteen päätyttyä juuri ennen positiivista raskaustulosta. Ehkäisy petti. Kuulostaa ehkä korviisi heppoiselta syyltä, mutta sinäpä et näytä tietävän paljoakaan näistä asioista. Ja muuten, jokaikisellä on näitä elämän kolhuja takanaan ja SILTI abortti on yhäkin joskus paras ratkaisu.
Yritäpä sinä hieman nöyrtyä ja katsella todellisuutta noiden kehittelemiesi teorioiden sijaan. Ennen kuin tuomitset muiden tekoja, otapa selvää asioista -ja kehitä hieman tuota olematonta empatiakykyäsi. Ihan joka asiassa tässä elämässä tarvitaan ymmärrystä siihen, että ihmisten elämät ja heidän kohtaamat vaikeutensa ovat hyvin erilaisia. Tällä palstalla kohtaat ennen kaikkea niitä, joilla vaikeuksia on; et niitä, jotka rallatellen hoitavat aborteilla perheensuunnittelua.
Tyylini voivotella? Iloinenko minun muka pitäisi olla? Öinen kirjoitukseni oli surun purkamista jollain keinolla. Se ei periaatteessa ollut teitä varten, vaikka tiedän kyllä, että siihen varmaankin vastataan.
Ja mitä tarkoitat kun puhut minun roolistani tässä? Mistä kohtaa tässä pitäisi minusta vielä syitä hakea? Olen idiootti, olen tehnyt virheeni ja nyt maksan siitä lopunelämääni. En kykene kantamaan, synnyttämään tai hoitamaan vauvaa tässä vaiheessa elämää.
Tiedän tekeväni oikean päätöksen kaikkien kannalta, paitsi sen lapsen. Minun motiivini: olla itsekäs, itseni ja lasteni puolesta, meidän kaikkien hyvinvointimme vuoksi. Kuten joku jo edellä sanoi, entäs jos onkin sitten neljä äiditöntä lasta kun en enää jaksaisi.
Kiitos muuten Anatole Francen mietelmästä. Kirjoitin sen lapulle ja laitoin seinälle. Muistuttakoon se minua.
..tuo edellinen kirjoittaja, kirjoitit julman ja ymmärtämättömän kirjoituksen.
Missä kohdassa toivoin sinulle pahaa? Kerro!
Omakin siskoni teininä, myös vastoin odotuksia, piti vahinkolapsensa (minulle hyvin rakkaan lapsen). Minullakin oli sympatiat hänen puolellaan! Pystyn kuitenkin ymmärtämään MYÖS muita ihmisiä ja heidän toisenlaisia ratkaisujaan, ennen kaikkea omien rankkojen elämänkokemusten pohjalta. Taitaa olla sinun elämäsi ollut kovin pumpulista, jos sinulta ei tällaisessa rankassa tilanteessa löydy EDES sen vertaa ymmärrystä, että ilmaisisit oman eriävän kantasi jossakin määrin kunnioittavaan -ja asiallisempaan- sävyyn.
saman että suomi on täynnä pakanoita..en itsekään ole täysi luterilainen mutta minuakin ärsyttää että ihmiset eivät edes tiedosta mihin uskoo vaikka rippikoulunkin on käyneet.
Jopa papin olen kuullut haksahtavan moiseen. Kaikesta huolimatta porukat ovat mukamas luterilaisia.
Eli samaa mieltä kanssasi tästä uskon asiasta...ja siksi olenkin eronnut luterilaisuudesta ja uskon hiukan erilaiseen Jumalaan vapaasti en nyt ihan tuohon sinun mainitsemaasi Röllijumalaan ;))..vaan puhdassydämmiseen rakastavaan Jumalaan joka ottaa lapset tykönsä ne kastamattomatkin ja että meidän jokainen synti lasketaan vaikka armoa onkin...mutta ne on meidän opetuksiksi ja me joudumme ne kaikki itse läpikäymään. Omatunto sanoo kyllä oikean ja väärän..mutta sitä pitää kuunnella...ja Jumala on antanut meille mahdollisuuden valita.
..näistä kirjoituksista. Täällä toisinaan kirjoittelee vaikka kuinka asiattomia ihmisiä, joilla ei ole tapoja eikä minkäänlaista ymmärrystä toisten ihmisten kokemia vaikeuksia kohtaan.
Heillä on itsellään usein paha olla itsensä kanssa, sillä kuinka kukaan, joka olisi sovussa itsensä kanssa, haluaisi ilkeillä ja olla julma tuntemattomille ihmisille tällaisessa asiayhteydessä? VAIKKA oma mielipide olisi päinvastainen, tuollainen kirjoittelu ei ole mielestäni koskaan ymmärrettävää.
Keskity omaan ja lastesi hyvinvointiin ja muista käysä läpi asiaan kuuluva suru! Toivon sinulle voimia!
Taas yksi abortti, jolle oikeutusta haetaan Luojalta. Haetaanko toimenpiteelle hyväksyntää ja oikeutusta, kun sikiö muutetaan enkeliksi, joka liihottelee taivaisiin odottamaan nääntynyttä äitirukkaa, joka kanssa liihottaa sinne kun elinkaari tulee täyteen?
Kamoon - realisimia peliin tuossa tilanteessa, jos aborttiin on päädytty. Ensin väitetään, että sikiö on vain limakasa, jolla ei ole minuutta ja kumminkin se limakasa muuttuukin enkeliksi.
Pahasti asiayhteydet, todellisuus ja fiktio on menneet sekaisin.
Kiitos..en tosiaan välitäkkään suuremmin, koska läpi paistaa oma kokemattomuus näistä asioista. Ärsyttää vain kun pyritään ymmärtämään tahallaan väärin.
Muiden mielipiteet eivät päätäni käännä enkä tämän enempää syyllisyyttäkään voi enää asiasta kantaa, nyt vain on opittava elämään sen kanssa.
täällä kirjoittelee monia eri ihmisiä, joilla on asiaan erilainen näkökulma. Aborttiin päätyvillä naisilla on monia eri tapoja käsitellä asiaa. Mielestäni sallitakoon naiselle aivan mikä tapa tahansa ajatella ja surra omaa aborttiaan.
Et tainnut lukea koko ketjua..en hae Luojalta oikeutusta mihinkään, enkä edes usko enkeleihin..tätä tarkoitin nimenomaan "tahallaan väärin ymmärtämisellä"
Lue viesti "kirjoitusvirhe" alempaa.
Miksi tämä tapahtuu minulle? Eikö ketään kiinnosta, miksi tämä tapahtuu juuri sinun lapsellesi? Eikö kukaan mieti, minkä vuoksi juuri hän ei saa syntyä, vaikka niin moni muu lapsi toivotetaan tervetulleeksi ilomielin. Kääntäisit ajatuksesi omasta itsesäälistä hetkeksi edes lapseesi!
Olen kirjoitellut tänne jo monta viestiä, ja olen saanut monen niskakarvat pystyyn. Tavoitteenani ei ole ollut lisätä kenenkään tuskaa (vaikka joskus niin käy kun asioista puhutaan niin kuin ne on) vaan herätellä ihmisiä ajattelemaan viattomia lapsia.
Mikä oikeus teillä on riistää toisen jo alkanut elämä? Mitä vikaa siinä on, jos puolustaa viatonta pienokaista?
Lue se koko ketju..niin tiedät miksi minä puhun Luojasta. Sanoin etten usko enkeleihin..Luit vain ekan ja tokan viestin ja alat kommentoida..fiksua, todella. Luoja ei ole vastuussa päätöksistäni, niistä vastaan minä itse, enkä ole sälyttämässä vastuuta kellekkään/millekkään muulle.
Antakaahan jo olla, helpottaako tämä teitä, syyllistäminen? Kuten jo aiemmin sanoin MIKÄÄN tiedän sanomisistanne ei vaikuta minun päätökseeni ettekä te yksinkertaisesti onnistu saamaan oloani enää pahemmaksi
"Mitä vikaa siinä on, jos puolustaa viatonta pienokaista?"
Ah ja voi, kumpa te abortin vastustajat todella tyytyisitte vain puolustamaan syntymätöntä. Silloin täälläkin pysyisi edes suurinpiirtein asiallinen linja erilaisten näkemysten vaihdossa. Mutta kun lähes poikkeuksetta sen pienokaisen puolustamisen lisäksi te keskitytte lähinnä syyllistämään ja haukkumaan sitä kaikkein eniten kärsivää, eli itse ratkaisun tekijää.
Niin, kyllä se nainen on se kaikkein eniten kärsivä, perustelen tämän jo ennen kuin joku ehtii kysyä. Toisin kuin alkiolla, sillä naisella on aivotoimintaa, jolla hän kykenee käsittämään asioita. Toisin kuin alkiolla, hänellä on elämänkokemusta riittävästi tajutakseen itsekin tekonsa ja sen seuraukset. Mutta hänelle teiltä ei riitä muuta kuin haukkuja ja syytöksiä?
Kenen kanssa te täällä keskustelette? Sen syntymättömän alkion, vaiko kaiketi ihan elävien ja hengittävien, tuntevien ja kärsimään kykenevien ihmisten kanssa? Miksä antaa teille oikeude lyödä lyötyä, tahallisesti satuttaa jotakuta, jota te ette edes tunne? Miksi te haluatte satuttaa ihmistä, jonka menneisyyden traumoista, kokemuksista ja kärsimyksistä teillä ei ole mitään niin laajaa tietoa, että se oikeuttaisi arvostelun? Miten mielestänne käydään asiallista keskustelua? Muita surutta haukkumalla?
Tämä kommentti on tarkoitettu yleisesti kaikille, ei ainoastaan sille henkilölle, jonka viestiin vastaukseni kohdensin. Lisäksi haluan toivottaa kaikki sympatiani itse alkuperäiselle kirjoittajalle. Toivon sinulle voimia, ja kaikkea hyvää.
Tosi surullinen tarina :(
Itse en ole kokenut väkivaltaista suhdetta joten voin vain kuvitella millaista se on...
Mielestäni tässä tilanteessa olet sinä tärkein!
Sinulla on suuri vastuu harteillasi, koska olet nyt tärkeämpi kolmelle lapsellesi kuin ikinä! Sinun täytyy ajatella omaa jaksamistasi ja heitä.
Ymmärrän, että abortti on sinulle vaikea ja raskas päätös.
Sinun täytyy kuitenkin punnita kahdesta vaihtoehdosta parempi. Luulen, että olet jo päättänyt.
Mielestäni teit ihan oikein kun kirjoitit tänne. Tällaiselle palstalle kirjoittaminen tai asiasta puhuminen helpottaa oloa aina. Jotta pystyit kertomaan tilanteestasi meille sinun oli pakko käsitellä asia päässäsi ja jäsennellä se meille ymmärrettävään muotoon.
Älä välitä näistä ihmisistä täällä. Osa on tekopyhiä tuomitsijoita ja osa ei vain kykene ymmärtämään muita ihmisiä.
T. tiina
Ps. Onnea uuden työpaikan johdosta!
täytyy sanoa etä kyllä kirjoituksesi henki nosti omatkin villat pystyyn, mutta jokaiselal on oma tapa tuoda ilmi tuntojaan..
Et silti ansaitse tuollaista ryöåytystä jota olet saanut kohdata tuossa yllä olevassa ketjussa!
Väkivaltaisesta suhteesta lasten kanssa lähteminen ei ole niin hirveän helppoa kuin moni kuvittelee. Jos ei ole ketään auttamassa ja tukemassa päätöksessä se on vielä vaikeampaa. Lukuisia kertoja on tavaroita haettu yhdestäkin huushollista silmä mustana ja huuli turvoksissa. Mokoma menee vielä aina takaisin kun ukko lirputtaa ja tekee elämänmuutoksen! Lopulta ties kuinka monennenko kerran muuttoa tehdessämme ilmoitimme me tukijoukot että nyt on viimeinen kerta tätä juttua. Kävimme kukin vuorollamme tukemassa ja pitämässä huolen ettei serenttu pääse luikertelemaan uuteen osoitteeseen ja kaikki mahdollinen tehtiin muutenkin; puhelinnumerot vaihdettiin ja osoite pidettiin salassa yms toimia..
Puolen vuoden kuluttua henkäisimme helpotuksesta kun perheen asiat alkoivat olla mallillaan. Uusi suhde kariutuu monella varsinkin jos se on pian vanhan jälkeen ja niin tuossakin tapauksessa. Tuli kuitenkin kokemus siitä millaista on olla pidetty ilman pelkoa ja väkivaltaa.
Raskaus ei todellakaan tuossa tilanteessa ole asia jota toivoo tapahtuvaksi. Jo olemassa olevien lasten kanssa on tarpeeksi puuhaa ja oman elämän jaloilleen saattamisessa joten ratkaisu abortista on todella ymmärrettävä. Itseasiassa on aina jossain vaiheessa oikeus olla itsekäs ja ajatella todella vain ja ainoastaan itseään ei muita. Vauva ei ole helppo juttu kahden vanhemmankaan perheessä ja yksin vielä isompi asia. Olisi tietysti kivaa jos olisi kyse vain hoitoasioista yms joita tuolla ylempänä venkoiltiin, mutta naiivia ajatella niin..
Lykkyä vaan uuteen elämään!
Missä lukutaito hoi?! Alkuperäinen kirjoittaja tuli raskaaksi satunnaisessa seurustelusuhteessa eikä suinkaan väkivaltaiselle miehelleen. En ymmärrä, miksi tuota väkivaltaista ukkoa piti edes mainostaa, kun nainenhan on nyt omillaan, on vakityö ja kaikkea. Tietysti sen turvin saa ylimääräisiä säälipisteitä ja huomion pois itse asiasta: lapsen kuolemasta.
Suhde ei ollut käsittääkseni mikään "satunnainen", vaikka suhteellisen lyhytaikainen olikin. Lisäksi aloittaja ei ole (jos olen oikein huomannut) edelleenkään kertonut, pettikö ehkäisy vai sen käyttö.
Kuitenkin hänen tilanteessaan on olennaista kertoa myös tästä lastensa väkivaltaisesta isästä. Koska todellakin on eri asia, jos hänellä olisi terve suhde ex-mieheensä, joka olisi myös kykenevä huolehtimaan lapsistaan ainakin silloin tällöin, koska silloin hän voisi luottaa ex-miehensä apuun kolmen vanhemman lapsen suhteen, jos voimavarat alkavat loppua. Nyt hänellä ei ole sitä apukeinoa käytössään.
Voisit itse käyttää paitsi sitä lukutaitoa, myöskin kykyä nähdä tilanteen sisään. Tuon pienen alkavan ihmiselämän mahdollinen kuolema on tässä tilanteessa todennäköisesti näiden kolmen vanhemman lapsen (mihin unohdat niiden suojelun!!!?) sekä äidin parhaaksi. Pientä suhteellisuudentajua kiitos!
Ei ollut satunnainen suhde vaan seurustelu!
Kuinka vanha oikein olet vai onko muuten jääneet tietyt osa-alueet sinulla kehittymättä kun et ymmärrä traumoja, joita esimerkiksi väkivaltainen suhde voi jättää? Siitä toipuminen voi kestää pitkään!
Ei-väkivaltaisesta, mutta muuten vaikeasta suhteesta minulla kesti, masennuksen kautta, toipua kaksi vuotta. Itsetuntoa paikkaillaan yhä. Sinunkin kohdallesi voi vielä joskus osua paha elämäntilanne, josta nouseminen ei onnistu niin helposti -saatat ehkä jopa tarvita muiden myötätuntoa ja apua. Toivottavasti sitä silloin saat ja opit hieman nöyryyttä -ja käyttäytymään edes hitusen inhimillisesti ja kunnioittavasti..
Alkio ei ole vielä lapsi, joten älähän siellä kiihkoile. Tai jos haluat kiihkoilla, kerrohan meille mistä lähtien alkio on mielestäsi lapsi?
anna minulle rakas lapseni anteeksi, sillä aamulla soitan neuvolaan. Minun voimani eivät jaksa sinua kantaa, pitäköön Luoja sinusta huolen.
Tuo oli sinun tekstiäsi. Vai puhunko nyt alkuperäisen kanssa? Itsehän sinä höpsit lapsista! Minun mielestäni alkio on vauva, lapsi ja ihminen hedelmöittymishetkestä lähtien.
Mitä asiatonta siinä on, jos ei puolusta aborttia vaan puolustaa elämää? Jee jee, tein abortin: pizza and balloons for everybody! Kerrankos näitä sattuu jos toisenkin. Abortti vain opettaa elämää ja tekee sinusta jalomman. Mistä päivästä tämän palstan teemata on ollut "Hyväksy abortti". Se on "keskustele abortista".
Kestäisikö itsetuntosi paremmin sen, jos nuolisin takapuolia ja mukautuisin palstan yleiseen linjaan.
..alkuperäinen. Mutta kuten aiemminkin sanoin, jokaisella aborttiin päätyvällä naisella on oikeus surra ja käsitellä aborttiaan aivan kuten itse parhaaksi näkevät. Monia voi auttaa tuollainenkin käsittelytapa.
Miten itse olet surrut aborttiasi? Oletko käsitellyt asiaa ollenkaan, koska et sinäkään pysty näkemään muuta kuin abortin puolustuskannan. Voitko sinä kehua itseäsi suvaitsevaiseksi, kun et edes hyväksy tai ymmärrä minun suvaitsemattomuuttani. Ihmisillä voi olla monia motiiveja, miksi he vastustavat aborttia. Yleinen tyhmyys ja kapeakatseisuus eivät ole ainoat syyt!
..on aika järkyttävää ja samoin kommenttiesi sisältö niiden keskenkasvuisuudessa. Et selvästi tiedä ensimmäistäkään asiaa siitä mitä kutakuinkin jokainen aborttiin päätyvä nainen käy läpi. Silloin et edes kehtaisi väittää että se on kenellekään HELPPO juttu.
Vaikka anonyymeinä keskustelupalstalla ollaankin, niin jonkinlainen inhimillisyys olisi täälläkin hyväksi.
Mikähän siinä on, että abortin tehneitä syytetään epäinhimillisiksi lapsentappajiksi, kun nämä tuomitsijat eivät itse nähtävästi kykene tuntemaan lainkaan inhimillisyyttä ja empaattisuutta toisten elämäntilanteita kohtaan? Käsittämätöntä puupäisyyttä!
Puolusta elämää huomioimalla ne jo elävät 3 lasta ja hädässä oleva äiti!!!! Vai eivätkö ne ole lainkaan tärkeitä? Ja kun keskustellaan tietyn viestiketjun alla, voisit myös keskustella siitä... Tämä äiti ei ole tekemässä mitään "hupiaborttia", vai pettääkö sinun luetunymmärryskykysi noin pahasti?
Tuntuu olevan vain tärkeätä ABORTIN vastustaminen, vaikka ei edes kykene lukemaan ja ymmärtämään näiden elävien juttuja... Tuo on minusta sitä suurinta epäinhimillisyyttä ja julmuutta!!!
Laita kaikkien eteen suora lainaus siitä, että minä olen sanonut abortin olevan helppo juttu. Tiesitkö, että jos puhut minusta perättömiä asioita niin sinut voidaan haastaa oikeuteen. Laita se lainaus tähän nyt heti, missä olen väittänyt abortin helpoksi asiaksi.
Hakusanat: abortti, helppo, juttu
..käsitellyt, samaan aikaan kun hoidettiin masennustani ja eroani. Pystyn näkemään oikein hyvin miksi ihminen vastustaisi aborttia. Kehottaisin ensin vain ottamaan selvää tosiasioista, jotta ei täällä latelisi mielipiteitä, joilla ei ole minkäänlaista faktuaalista pohjaa. Varsinkin ilkeys ja ymmärtämättömyys sellaisessa tekstiketjussa, missä aloittajana on selvästi järkyttynyt nainen, on mielestäni epäinhimillistä. Täällä riittää mielin määrin ketjuja jossa abortista keskustellaan moraalitasolla.
Kun nyt kerran kerroit minulle, että mielestäsi alkio on ihminen hedelmöityshetkestä lähtien, miten sitten suhtaudut "abortoiviin" ehkäisykeinoihin? Tokihan vastustat niitäkin? Nämä ehkäisykeinot estävät hedelmöittyneen (ja jo jakaantuneen) munasolun kiinnittymisen kohdunseinään. Näin toimivat tietyt pillerit, kierukka ja ns. katumuspillerit.
Tokihan minä suvaitsemattomuutta suvaitsen, mutta tahallista ilkeyttä paljon huonommin.
saa sellaisen kuvan:
"Jee jee, tein abortin: pizza and balloons for everybody! Kerrankos näitä sattuu jos toisenkin."
Mutta jos tuo edellinen "täti kertoo" viesti on sinun, niin en voi kuin sääliä sinua. Ja vielä olet oikeuteen haastamassa perättömistä jutuista... Mitenhän tuon tekstisi muuten olisi voinut tulkita kuin "syytteeksi" abortintehneitä kohtaan? "Heille kun se on ollut vain juhlintaa"
Oikeasti: kasva aikuseksi!
No ikävä kyllä, suhtaudun myöskin kierukkaan ja katumuspilleriin hieman huonosti. Toisaalta, munasolu ei ole tuolloin vielä kiinnittynyt -> aloittanut elämäänsä, joten ehdottomasti mieluummin kannatan katumuspilleriä kuin alkaneen raskauden (kun testi näyttää positiivista) sabotointia.
Minun tarkoitukseni oli esittää, että näinkö aborttiin tulisi sitten suhtautua: abortin vastustaminen kun on niin kiellettyä! En osoittanut, että kukaan tällä palstalla ajattelisi noin.
Vaikka sinä kuinka minulle perustelet ja intät, niin minä en kannastani luovu. Päätäni et käännä millään. Minä en hyväksy abortteja, en sinunkaan aborttiasi vaikka minkälaisen nyyhkyrunon sepität. Sinä et hyväksy minun kantaani enkä minä todellakaan hyväksy sinun kantaasi. Eikös se ole sentään mukavaa, että jokainen saa olla sitä mieltä, mitä haluaa.
..on "aloittanut elämänsä" vaikka ei olekaan kohdunseinään vielä kiinnittynyt. Se on esimerkiksi jo jakaantunut -riippuen kuinka pitkä matka munasolulla on ollut kohtuun.
Sinulle siis kelpaa tuollainen abortti, mutta ei sellainen, joka tapahtuu muutamaa viikkoa myöhemmin?
Näin on. Jos munasolu on hedelmöittynyt, niin se ei tarkoita vielä, että kiinnittyminen onnistuisi ja täten alkaisi elämä. Varmasti tiedät naisena, että munasolun täytyy kiinnittyä oikeaan kohtaan ennen kuin elämä alkaa (vrt. esim. kohdun ulkopuolinen raskaus). Kuten sanoin, en suoranaisesti kannata katumuspillereitäkään ja myös kierukka tuntuu itselleni vastenmieliseltä ajatukselta. Silti nuokin ovat parempia vaihtoehtoja, kuin abortti, jossa sydämensyke ym. oikeasti katkaistaan.
..me saamme olla ihan mitä mieltä vain. En yritä käännyttää; kehotan vain ottamaan selvää tästä toisesta puolesta ja hakemaan faktatietoa, sillä et näytä tietävän paljoakaan asiasta. Toisekseen kehotan miettimään kunnioittavia keskustelutapoja ja -kanavia.
Olen abortin kannattaja, vaikka se onkin mielestäni erittäin surullinen asia.
Minusta taas vastaavasti tuntuu, että sinä ummistat silmäsi todelliselta aborttiin liittyvältä faktatiedolta. Tiedän hyvin, että maailma on täynnä avioeroja, masennusta, sairautta, onnettomuutta ja muuta ikävää. Siltikään se ei oikeuta minun mielestäni toisen elämän riistämiseen. Ja tämä on todella abortin perimmäinen fakta. Minä en ymmärrä, miksi jotakin jo valmiiksi surullista ja ikävää asiaa kannattaa vielä erikseen puolustaa.
nämä ovat. Minä kannatan kaikkia ehkäisykeinoja ja sallin alkuraskauden abortin kaikille abortin haluaville. Tosin suosittelisin, että jokainen nainen ennen aborttia hakeutuisi keskustelemaan jonkun asiallisen ihmisen kanssa, joka ei painostaisi suuntaan eikä toiseen. Olisi tärkeää, että jokainen nainen pohtisi ratkaisuaan mahdollisimman hyvin. Usein kylläkin ratkaisun silti tietää heti kuullessaan raskaustestin tuloksen; näin esimerkiksi minulla. Pitkitin kuitenkin aikaa ennen aborttia, sillä en halunnut hätiköidä. Loppuraskauden abortit ovat eri asia ja niiden kuuluukin olla tarkkaan säännösteltyjä.
..siksi koska olen kokenut sen ja lähtenyt myös tukemaan muita naisia, jotka ovat kokevat abortin. Myös monet, jotka näkevät läheisensä kamppailun asian kanssa, ryhtyvät ottamaan selvää asiasta ja haluavat ymmärtää paremmin. Oman kannan ei tarvitse muuttua. On kuitenkin paljon sävyjä mustan ja valkoisen välillä ja joskus on hyvä itselleenkin joutua yrittämään ymmärtää. Tähän kuitenkin tarvitaan halua ymmärtää ja oppia uutta niin ihmismielestä kuin elämän kivikoistakin.
Naiset usein tuntevat niin voimakkaasti haluavansa abortin, että sen tilanteen surullisuuskaan ei sitä estä. Minulle, kuten varmasti myös tämän ketjun aloittajallekin (jos hän aborttiin päätyy), abortti on ollut yksi elämän suurista kriiseistä.
Juuri tuo asia ärsyttää minuakin! Kaikki nämä abortin vastustajat paasaavat suu vaahdossa elämän pyhyydestä ja lapsen oikeudesta elämään, mutta unohtavat samalla sopivasti kaikki muut (tässä tapauksessa äidin rajalliset voimavarat ja 3 muuta lasta). Heillä ei ole mitään merkitystä, vain solumöykky on tärkeä. Saako tästä suuttua? Minua vain ärsyttää niin hillittömästi tuollainen putkiajattelu.
Muuten, en ole vieläkään saanut vastauksia suuttumusta herättäneeseen kysymykseeni: miksi abortin vastustajat eivät auta/adoptoi katulapsia tai kehitysmaiden köyhiä orpoja?
Kävikö kertaakaan mielessäsi, että ihminen on oman menneisyytensä summa?
Omat kokemukseni varmasti vaikuttavat itseluottamukseeni, luottamukseen muita kohtaan, tunne-elämääni ja kykyyni hoitaa edes arkisia asioita..olen masentunut ja peloissani. Saattaa mennä parikin vuotta ennen kuin tästä noustaan ja voidaan elää tasapainoista elämää..exäni ei ole tekemisissä kanssamme ja pian hän lähtee vankilaan.
Abortin tekijät ovat Suomessakin useimmiten tilastojen mukaan alemmista sosiaalisista ryhmistä; ei koulutusta, ei työtä, parisuhteeseen tai elämään yleensä liittyy alkoholi.....Ihan hyvä vaan, jos ymmärtävät, ettei sellaisiin oloihin kannata lapsia tehdä.
En kyllä ymmärrä, että miksi jotain kehitysmaiden lapsia pitäisi Suomeen adoptoida - koulussa on jo omast takaa kiusattuja. Eikä suomalaisten muutenkaan tarvitse olla maailman omanatuntona. Muualla nämä katulapsetkin ovat normaali ilmiö - ei niihin paikalliset kiinnitä juuri lainkaan huomiota. Lapset kun ei kaikkialla ole saavuttaneet samaa perheenpää / pieni diktaattori asemaa kuin Suomessa.
kannatat aborttia?
Kysymykseni oli abortin vastustajille, joiden mielestä on väärin pistää lapsi kärsimään vanhempiensa virheistä.
Olen itse samaa mieltä, lapsi ei ole aina paras ratkaisu.
Entisenä vahinkolapsena voin todeta, että kasvaminen ei-toivottuna on niitä melko vaikeita asioita vielä vanhanakaan hyväksyä. Jos oman vanhemman suusta kuulet säännöllisesti, että ilman teitä "perskärpäsiä" olis ollut niin ja niin paljon helpompaa. Äiti esitti suurta marttyyria, koska lapset pilasivat hänenkin elämänsä..Kyllä mä itse asiassa olisin jotenkin toivonut, että ei olis tätä kaikkea tarvinnut kokea ja vasta aikuisena kasvattaa itseään tasavertaiseksi muiden kanssa, koska lapsena juurrutettiin vain pelkkää alemmuudentunnetta mieleen.
Olenkin monta kertaa ajatellu, että "persaukisten" ei pitäisi hankkia lapsia. Siitä on vain murhetta ja surua sekä vanhemmille, että lapselle.
Itse olen 18v samoin kuin tulevan lapsen isä ja molemmat asutaan kotona. Kesätöissä en ole ollut kun en ole saanut ja opiskelut jää kesken suunnittelemattoman lapsen takia. Asia tuli täytenä yllätyksenä kun menkat olivat 2viikkoa myöhässä ja "varmuuden vuoksi" menin sulkemaan raskauden pois laskuista. ja tässä sitä nyt ollaan 18vkolla raskaana. Aborttia en pystynyt tekemään. Mutta voisi sitä asiat p**kemminkin olla. Ainakin on kihlattuni tukipylväänä.
...muista että päätöksesi on oikea vain silloin jos pystyt antamaan sen itsellesi anteeksi. Voimia tähän hetkeen ja kaikkiin tuleviin, päätös on vain sinun!
Kiitos kaikille vastanneille, näkökulmasta huolimatta.
Elämä ei ole helppoa, sellaiseksi sitä ei varmaan ole tarkoitettukkaan.
Kerroin asiasta ystävälle ja yllätyksekseni hän oli läpikäynyt abortin pari vuotta aiemmin, joten hän käsittää hyvin mistä puhutaan..olen pahoillani hänenkin vuokseen, ei tätä kenellekkään toivo.
Olen aina pitänyt kasvavaa alkiota ja sikiötä lapsena. Tällä lapsella vain ei ole mahdollisuutta syntyä. Tunnin päästä neuvolaan, luultavasti hajoan sinne..olen valvonut ja itkenyt jo kaksi yötä, pitäisi kasata itsensä ei tule muuten tästä mitään..
... jos noin kauhean surullinen olet asiasta niin...... onkohan se abortti sittenkään sinua varten.
En halua horjuttaa päätöstäsi, mutta mietin vain että kadutkohan päätöstäsi myöhemmin.
Olet varmaan itse kylläkin jo miettinyt asian puhki.
Kuulostat vain niin kertakaikkisen onnettomalta päätöksesi johdosta.
Hmmm...
Surullinen olen, lohduton. Mutta tämä päätös on minua varten, oli heti kun mietin olenko raskaana..sitä ei tarvinnut kauaa miettiä. Tämä on jokaisen etu, ei se silti estä minua suremasta.
Vaikka puhuitkin vain satunnaisesta seurustelusuhteesta, tiesitkö, että mies on siitä huolimatta vastuussa lapsestaan. Voit ensin kertoa hänelle ja yrittää saada häntä jollakin tavalla mukaan elämäänne ja viimesijaisena käyttää isyyskanteen mahdollisuutta, jotta elatusmaksujen saaminen turvattaisiin. Myös lapsilisät ovat korkeammat sitä mukaa mitä enemmän lapsia on (minkä jo tiesitkin).
ettei raka korvaa sitä tukea mitä "itku tuli" tarvitsisi. Toki voit itse lähteä tukihenkilöksi?
Nämä jutut pitäisi miettiä jo ennen mihinkään suhteeseen ryhtymistä, että seurauksia voi tulla..
Raha ei tee onnelliseksi, mutta helpottaa helkutin paljon elämistä! Koko tukihenkilöhomma on ihan peestä - kyllä ihmisen pitää pärjätä omien tekojensa ja niiden seurausten kanssa. Maailma on vain täynnä sekä mies- että naispuolisia itkupillejä, jotka vasta esim. vahinkoraskauden seurauksena havahtuvat todelliseen maailmaan, eivätkä kestä sitä. Siinä vaiheessa itketään tukihenkilöitä, kriisiterapiaa, abortteja, yhteiskunna apua ym., ettei vain itse tarttis tehdä yhtään mitään!
kuulua niihin läheisriippuvaisitkupilleihin jotka täällä puuttuvat muiden asioihin vaikkei ole elämästä oikeaa hajuakaan.
Nyt sinulla taitaa olla muutama elämän tosiasia hukassa.
Selvitetään nyt ensin, ettei seksiä harrasteta vain lisääntymisen vuoksi. Tiedetään, tiedetään, ehkäisy on keksitty mutta tahattomiakin virheitä sattuu(Syön pillereitä. Kerran söin vahingossa mäkikuismaa sisältävää rohdosvalmistetta ja toisella kerralla laukkuni jossa pillerit olivat, varastettiin festareilla. Onni oli kuitenkin molemmilla kerroilla matkassa...). Toki tämän tiedät, jos olet joskus ehkäisyä käyttänyt?
Miksi ihmisen täytyisi olla niin kova ja kylmä, ettei kriisin kohdatessa saisi olla "itkupilli"? Niin, et ilmeisesti itse ole ollut koskaan epätoivoisessa tilanteessa, tai sitten olet vain kovettanut itsesi sellaiseksi "timantiksi", joka ei mitään tukihenkilöitä tai terapiaa kaipaa missään tilanteessa...
Miten voit väittää, että esim.juuri aloittaja haluaa abortin siksi, "ettei vain itse tarttis tehdä yhtään mitään"? Hänellä on 3 jo olemassa olevaa lasta ajateltavana! Eikö ensisijaisesti tulisi ajatella heidän hyvinvointiaan?
Niin että rahalla saa ja junalla pääsee? Hienoa, että ymmärrät ettei se ole mikään oikotie onneen, mutta turha luulla että se loppujen lopuksi elämää helpottaa.
Voimia aloittajalle!:)
Kerroin lapsen isälle aborttia edeltävinä aamuyön tunteina..eikä hänellä ollut muuta sanottavaa kuin pyysi anteeksi, että oli rakastellut kanssani. Lopuksi sanoi, että päätökseni on oikea. Sen minä häneltä halusin kuullakkin.
Mikko ei varmaan tullut ajatelleeksi sitä, että miesystävälläni on lapsia edellisestä liitostaan ja hänellä tekee todella tiukkaa taloudellisesti selviytyä jo nyt kaikista kuluistaan.
Raataa työtä niska limassa, eikä siltikään aina ole varaa koko vuokraa maksaa.
Joka tapauksessa. Nyt on enää turha jossitella. Parempaa tulevaisuutta itse kullekkin toivotan.
Sinähän sen pampoosa olet viisas, jos jo pelkän anonyyminpalstan perusteella tiedät, onko joltain tosiasioita hukassa vai ei, ja onko joku kokenut jotain kovaa vai onko kaikki ollut kuin ruusuilla tanssimista.
Miksi sinäkin saarnaat, jos joku on toista mieltä sinun kanssasi? Onko vain sinun kokemasi olut tärkeää ja sinäkö vain tiedät, mitä ihan real lifessä voi tapahtua?
Kyllä noit "itkupillejä" maailmassa riittää, ja mitä enemmän niitä päähän taputtaa, niin sitä enemmän niitä tulee. Minusta itkupillit ovat yksinkertaisesti liian heikkoja ihmisiä psyykeltään. Kohelletaan jos jotakin, eikä jakseta yksikertaisesti ottaa yksinään vastuuta mokistaan. Seksikin on vähän semmoinen asia, että siinä on kaksi vastuunkantajaa. Kannattaa vähän miettiä, että jakaako sitä toosaansa festareilla tuntemattomalle ja jos tulee raskaaksi, niin kamala, kamala jo tarvitaan kriisiryhmää ja tukihenkilöä paikalle.
Jokainen nyt tietää, että luontaistuotteista esim. mäkikuisma ja valeriaana vaikuttavat pillerien ehkäisytehoon. Sehän lukee jo tuoteselosteessakin! Niitä on monia muitakin mömmöjä, joiden käytössä kannattaa olla varovainen, jos syö pillereitä.
En tosiaankaan tiedä millaista elämäsi on ollut, mutta lauseista kuten "ettei tarttis tehdä mitään" tai "Nämä jutut pitäisi miettiä jo ennen mihinkään suhteeseen ryhtymistä, että seurauksia voi tulla.." saa kyllä sellaisen kuvan että sinulta on ne tosiasiat hukassa ainakin tällä aihealueella.Saat olla eri mieltä kanssani, miksi minä en siis sinun kanssasi?
Voit toki ihan rauhassa olla sitä mieltä että sääli on sairautta. Minä ainakin kunnioitan, koko sydämmelläni, toivettasi ja pysyn kaukana, kun sinä siihen sairastut...
"Kannattaa vähän miettiä, että jakaako sitä toosaansa festareilla tuntemattomalle ja jos tulee raskaaksi, niin kamala, kamala jo tarvitaan kriisiryhmää ja tukihenkilöä paikalle."
Haluaisin kyllä kovasti tietää koska sanoin jakaneeni "toosaani" festareilla tuntemattomalle?! Suosittelen lämpimästi viestini uudelleen lukemista, ajatuksella. Rohdosvalmisteesta sen verran, että olin tajunnut lukea pakkausselosteen vasta sen jälkeen kun olin ehtinyt valmistetta niellä. Jaa-a, ehkä minun sitten pitää vastedes olla tarkempi ja varoa jokaista suupalaani?
PS: Jos joskus haluat tekstiisi uskottavuutta ja keskustelukumppaniltasi kunnioitusta, kannattaisi kirjoittaa edes henkilön nimi oikein.
Koskaan ei voi olla riittävän varovainen ja valistunut. Eukäteen pitää miettiä tarkoin, mitä tekee ja tehdä ratkaisut ominpäin, eikä jälkeenpäin "jakaa" sitä omaa kurjuutta ja surua kaikkien kanssa.
Ihminen on aina ja vain vastuussa tekemisistään ja näinollen myös velvollinen siivoamaan omat sotkunsa. Sääli on todellakin pelkkää sairautta!
Toivon, että mietit vielä uudelleen abortin tekemistä. Vaikka minulle nuorena raskaaksi tuleminen vaikutti todella hankalalta asialta, niin ajattelin, että abortti on viimeinen vaihtoehto. En olisi pystynyt elämään täysipainoista elämää sen asian kanssa, että olen keskeyttänyt syntymättömän lapseni elämän. En tiedä olisinko koskaan antanut itselleni täysin anteeksi. Varmasti asian kanssa oppii elämään, ja tietty se riippuu henkilöstä. Mutta minä en voisi ajatella aborttia edes pienenä vaihtoehtona.
Muista että asiasi ei kuitenkaan ole niin huonosti. Ja mieti miltä sinusta tuntuisi abortin jälkeen lapsiesi kanssa, kun olet estänyt heidän sisarusta syntymästä.
Ymmärrän paremmin sellaisia ihmisiä, jotka tekevät abortin nuorena ja silloin kun heillä ei ole vielä muita omia lapsia, koska silloin he eivät vielä tajua millaista se on kun on omia lapsia ja kuinka paljon ne tuovat onnea ja iloa. Usein nuoret eivät myöskään ajattele asioita tarpeeksi pitkälle tulevaisuuteen ja tekevät hätiköityjä päätöksiä. Usein myös toisten painostuksen takia.
Pystyt ihan samalla tavalla elämään täysipainoista elämää, vaikka pitäisitkin lapsen. Jos pidät lapsen, et varmasti viimeistään lapsen synnyttyä tulee enää katumaan sekuntiakaan että päätit pitää lapsen. Kun taas aborttia tulisit varmasti katumaan. Muuten et varmasti tänne keskustelupalstallekaan olisi tullut.
Voimia!
Et sinäkään siis lukenut kuin vähän matkaa ketjustani. Nyt on liian myöhäistä jossitella mistään, minulle tehtiin kirurginen keskeytys tiistaina.
Kirjoitat, kuinka katuisin, että olen estänyt lasteni sisarusta syntymästä..olen asiasta täysin päinvastaista mieltä. Mitä luulet, että lasten päässä liikkuisi, kun olemme elämäntilanteessa, jossa isä on lähestulkoon hylännyt lapsensa ja minulla ei muutenkaan riitä aika kaikkien kanssa olemiseen. Tytär itkee päivittäin isänsä perään, hän on muuttunut sulkeutuneeksi ja syksyllä täten joutunee aloittamaan kuraattorilla käynnit..
Pienille pojille yritän repiä aikaa tasapuolisesti, mutta vanhempi on alkanut purkaa turhautumistaan nuorempaan.
Joten, tuskin kukaan olisi täällä riemuinnut vauvasta. En minä ainakaan. Valvon nytkin lasten kasvukipujen vuoksi öitä myöten, ensi viikolla pitää jaksaa aloittaa työt tähän samaan syssyyn.
Entä jos raskaus olisi ollut kuten edellinen, eli makasin sängyssä lääkärin määräyksestä, välillä viikkoja sairaalassa? Mitäs sitten? Miltä lapsista silloin olisi tuntunut kun äitikin katoaa?
Jälkikäteen päätökseni tuntuu vain ainoalta järkevältä vaihtoehdolta. Tiedän kyllä, että olisin lasta rakastanut, mutta nyt minun on rakastettava näitä ja opeteltava rakastamaan myös itseäni.
Huh, jos näin olet elänyt taitaa sinullakin olla aika patoutumat sisälläsi. En ihmettele enää miksi kuulostit jotenkin ilkeämieliseltä(vai puhunko nyt saman henkilön kanssa?)...
Kyllä tuntemuksiaan voi ja pitääkin purkaa jotain kanavaa pitkin. Moneen kertaan todettu asia on että patoutuneilla, negatiivisilla tunteilla voi olla aika hiton ikäviä seuraksia(mielenterveysongelmat, itsemurhat, rikollisuus...).
Niin, aloittajahan otti vastuun seurauksista vaikka tapa ei ihan kaikkia näköjään miellytä. Ilman että minä(tai tuskin kukaan muukaan) antoi yhtään säälipistettä, myötätuntoa sitäkin enemmän. Kannattaa kokeilla, voit vaikka yllättyä;)
Olen vielä itsekin tenava, mutta vanhempani erosivat. Veljeni, melkein minua kymmenen vuotta nuorempi. Oli ennen eroa sulkeutunut, hiljainen ja masentunut. (Itse lähdin hyvissä ajoin pois kotoa, jossa mieleni oli musta, (olisin ottanut veljeni mukaan 17-vuotiaana jos olisin voinut :) ). Veljeni puhuu kuin papupata eron jälkeen.
Ymmärrän hyvin lähtösi syyt, tosin eri näkökulmasta-nimittäin lasten! Se että itseen sattuu, ei haittaa jos lapsilla on isä...(=paskaa) Lapset muuten havaitsevat äidin kärsimykset! Se että äiti joutuu tuossa pyörremyrskyssä kestämään vielä odotuksen, epävarmuuden ja pelon raskaudestaan on liikaa vaadittu! Sekä pieniltä lapsilta että äidiltä.
Mielestäni päätöksesi oli oikea. Oma ja lasten elämä kuntoon ennen seuraavaa. Jos haluat, teet lapsen kun olet valmis.
Aikaa omalla äidillänikin oli vähän, mutta rakastan ja arvostan hänen huolenpitoaan todennäköisesti enemmän, kuin jos hän olis ollut koko päivän kotona lasten kanssa.
Niin paljon se pienikin aika merkitsee lapsille, jotka ovat vaikeassa tilanteessa, että tee siskot ja veljet sitten kun te kaikki olette valmiita siihen!