Mä pelästyin tänään todella. En osaa enää tuntea. Miksi musta on tullut tällainen kusipää? Liikaa pettymyksiä? Liikaa kaikkea? Mä en oikeesti osaa enää edes itkeä!!!! Ennen itku tuli mitä pienemmistäkin asioista, mutta nyt vaikka kuinka ajattelisin jotain todella kamalaa, ei itku tule. Miehiä tulee ja menee, kaikki loppujen lopuksi samasta paketista, ainoastaan kolme on vienyt joskus mun sydämen. Eikö siitä ole enää mitään jäljellä? Siksikö olen tällainen, enkä välitä mistään mitään. Tää on oikeesti aika kauheeta. Miten saisin itseni taas tuntemaan jotain muuta kuin tyhjää aukkoa, tyhjiötä, mikä vaeltaa mun päässä? Osaisiko joku todella auttaa mua?
Mitä mulle on tapahtunut?
Jääkalikka
41061
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
itsensä kovettamisprosessia
Niin varmasti onkin. Mutta en halua että myös mulle käy niin kuin tosi monelle muulle. Olen nähnyt vierestä eikä ole ollenkaan kivaa katottavaa. Taitaa olla jo liian myöhäistä.
Surullista, mutta helpottavaa tietää, etten ole yksin. Sun kirjoitus oli kuin mun "kynästä". Olen ihmetellyt itsekin, miksen mä pysty itkemään. En ole itkenyt naismuistiin. Miehiä tulee ja menee, ei heilauta. Olutta ja viiniä kuluu, baarin jakkaroita tulee kulutettua. Kukaan ei kosketa. Olen tullut todella kyyniseksi, en välitä enää. Olen kovettanut täysin itseni. Ei tunnu ilot, ei surut. Voikohan tästä vielä parantua, en haluaisi olla lopunikääni katkera ja kyyninen vanhapiika.
Ai naisillekin voi käydä näin. Itse olen ollut jo samanlainen pitkään. Miehelle se nyt vain ei ole niin suuri järkytys kuin naiselle.