Minkä ikäinen lapsenne on ollut, kun ensi kertaa synnytyksen jälkeen olet lähtenyt juhlimaan? Itselläni on kuuden viikon ikäinen pienokainen ja mieli tekisi lähteä hieman tuulettumaan. Eihän siinä mitään pahaa ole, jos välillä käy juhlimassa, mutta onko kamalaa jättää näin pieni lapsonen toisen hoiviin? Olin ajatellut etten mihinkään lähtisi ennen neljää kuukautta (jos silloinkaan), mutta on ollut aika raskasta ja voisi tehdä hyvää päästä hetkeksi irti arjesta. Mitä mieltä olette?
äiti juhlimaan
???
1448359
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 144
Vanhimmat
jos sinusta tuntuu siltä että nyt niin vauva hoitoon ja menoksi!
Minä olen itse 3 kertaa lähtenyt silloin kun se on tuntunut siltä.
9kk on kannettu joten kyllä se on mukavaa päästä hieman tuulettumaan ihan oikeasti lman että vauva roikkuu mukana.
jaksaakin taas paljon paremmin =)
1v ja 6kk, kun olen ollut ravintolassa syömässä ja muutamalla siiderillä!
Itse en jättäisi noin pientä lasta juhlinnan ajaksi. Plus se, että, et tuoksukaan enää tutulle äidille, kun tulet kotiin!
Vauva ei muista omaa äitiä, kun äiti on poissa. Ja mitä suuremmalla todennäköisyydellä vauva kaipaa äitiä hänen poissa ollessaan. Ja jos äiti ei ole tyydyttämässä vauvan tarpeita, oli se nyt sitten mikä tahansa, niin vauva kokee tulleensa hyljätyksi!
Itse olen pyytänyt apua, kun en jaksanut ja kävin mm. kävelylenkillä, kun vauva nukkui ja oli isän tai äitini hoidossa sillä aikaa.
Saat varmaan kommentteja juhlinnan puolesta ja vastaan. Ja ehkä haukkujakin, mutta loppujen lopuksi se olet sinä joka päätät millä tavalla otat itsellesi aikalisän. Ja jos olet sinut juhlimaan lähdön kanssa ja et tunne huonoa omaatuntoa niin...
Kuinka mielestäsi vauva näyttää kaipauksensa? Jos vauva nukkuu hoidossa yönsä ja on muutenkin hyväntuulinen, niin onko se sitä kaipaamista?
Minä olen molempien lapsieni kohdalla ollut ensimmäistä kertaa juhlimassa, kkun ne ovat olleet 1,5 kk, eikä mitään traumoja kellekkään ole jäänyt.
Ai niin, oma äitini oli viihteellä ensikerran, kun minä olin kaksikuinen ja äiti- lapsi- suhteemme on aina ollut läheinen ja ihana. Eli siteemme ei suinkaan katkennut, kun äiti oli ulkona ja minä hyvässä hoidossa.
Sama omien lapsieni kohdalla. Mitäs sanot tästä?
No, 6viikkoinen vauva ei kyllä monestikkaan nuku yötään heräämättä kertaakaan esim. nälkään. Ja 6 viikkoinen vauva ei muutenkaan monestikkaan ole pitkiä aikoja tyytyväinen.
Jaa, huomaahan sen jo ihan vaan kylässä ollessa, että vauva ei ole tyytyväinen kenenkään vieraan sylissä tekivät he sitten mitä tahansa mutta, kun oma äiti ottaa syliin niin vauva rauhoittuu heti!
Traumat syntyy jos vauva toistuvasti kokee tulleensa hylätyksi.
Jokainen tekee kuitenkin niin kuin itse haluaa. Ei hetkauta minua, kun olit viihteellä noinkin aikaisin! Minä en ja olen tyytyväinen.
Ensimmäinen lapseni oli n.8kk ja toinen reippaasti päälle vuoden kun lähdin moneksi tunniksi viihteelle. Imetys oli minulle ja vauvalle tärkeää, joten ei tehnyt tippaakaan mieli lähteä baariin. Molemmat lapset lopetti yösyömisen 6kk iässä, koko imetyksen lopetin 1v iässä molemmilta.
Ei tuo viihdemaailma niin kiinnosta muutenkaan enää, elämään on tullut niin paljon hohdokkaampaa sisältöä. Paljon paremmat kiksit ja tuulettumiset saan lenkkipolulta tai kaverin kanssa kahden kahvittelusta tai parasta: yhteinen ilta kahdestaan miehen kanssa! Ensimmäiset pidemmät hoidot tehtiin molempien lasten kanssa niin, että mummi tuli meille ja lähdettiin vasta kun lapset nukkui.
Nämä on siis minun ajatuksia, eikä tarvinne alkaa nimittelemään superäidiksi tämän vuoksi! Olen näin tehnyt, koska se on tuntunut hyvälle ja omiin arvoihini sopivaksi.
Tämä on ikuisuusaihe kai palstalla.. Vähän kun selailee arkistoa niin löytää monta riitaa aiheesta.. Tuskin tälläkään kertaa vältytään kärkkäiltä mielipiteiltä ja loukkaantumisilta asiallisistakin kirjoituksista. Sellaiseksi olen omani tarkoittanut ja saa mennä ihan isseensä jos tästä loukkaantuu! ;)
oma lapseni oli kuukauden ikäinen, kun ensimmäistä kertaa olin ystävän tupareissa.. tämän jälkeen on satunnaisesti ollut iltamenoja, välillä olen pari ottanut ja välillä ollut taas kuskina. tekee ainakin minulle TOSI hyvää päästä välillä omien ystävien kanssa rauhassa juoruamaan ym.. jaksaa sitä arkea paljon paremmin pienen "loman" jälkeen..
ja kun vielä tietää, että vauva on hyvässä hoidossa, yleensä isin kanssa mutta joskus myös isovanhemmilla. yökylässä mummolassa neitonen oli ensimmäistä kertaa vappuna, eli kolmen kuukauden ikäisenä. minusta ainakin on ihanaa seurata lapsen isää hänen ollessaan kanssani tasavertainen lapsen hoitajana, ja myös tytön ja isovanhempien suhdetta. tietysti noin pienelle tosiaan ne tutut ihmiset ovat tärkeitä, en itsekään häntä vielä pitkiksi ajoiksi muiden hoitoon jättäisi.
ja hei, kyllähän vauva äitinsä tunnistaa! se side on varmasti niin vahva, että siihen ei muutamien tuntien poissaolo vaikuta. tyydyttäähän välillä "normaalielämässäkin" joku muu kuin se äiti vauvan tarpeita. tai no, tietysti jos äiti tosiaan on ainoa hoitaja 24/7, niin.. no, sanoisin, että sitten AINAKIN sitä vapaailtaa tarvitsee..;)
ja lisään vielä, että tyttö on nyt viiden kuukauden ikäinen. ja luottavainen, aurinkoinen ja kaikin puolin ihana lapsi, jonka luo kotiin on kyllä hienoa tulla sieltä viihteeltäkin..:)
Muutaman tunninko siellä baarissa vain olette..?
no jaa, olen itse käynyt joitakin opiskelujuttuja suorittelemassa siitä asti, kun vauva oli ehkä vähän alle 3kk. joillain viikoilla vauva oli isovanhemmilla (isin kanssa kotona, jos i. ei ollut työmatkalla) hoidossa parina-kolmena päivänä viikossa, kaksi tai kolme tuntia kerrallaan. samoihin aikoihin (tyttö n.3kk) olin sukulaisen häissä, reissu kesti kaksi yötä ja tämän ajan neiti oli isänsä kanssa kotona. viihteellä on tullut oltua muutamia kertoja, tällöin vauva on ollut isin hoidossa kotona. vappuna tosi oli hyvinkin toivottuna ja odotettuna yökyläilijänä mummolassa..
kirjoitettuna määrä tuntuu aika hurjalle (ainakin minusta), mutta käytännössä nuo pari tuntia olivat kyllä kiva hengähdystauko itselle, varsinkin kun mies tosiaan on välillä viikon tai parikin pois kotoa. kotona ollessaan hän kyllä sitten on tytön kanssa mielellään. isovanhemmat ovat olleet tytön elämässä ihan alusta asti mukana, ja heille neidin mielelläni jätänkin hoitoon. eikös sinullakin ole sama hoitaja, joka aina tulee lapsesi kanssa olemaan? ei osaisi itse ainakaan kuvitella, että jättäisi noin pienen aina uuden ihmisen kanssa.
itsestäni ainakin huomaan sen, että tarvitsen sitä kuuluisaa omaa aikaakin. olin tässä itse kipeänä viikon verran ja opiskelusysteemeissäkin oli taukoa. parin viikon pääsääntöisen kotonaolon jälkeen alkoi kyllä jo ahdistamaan ja pahasti. ymmärrän siis varsin hyvin ap:n tarpeen käydä muutaman kerran viikossa jossain, missä ei tarvitse olla koko ajan vauvan takia "hälytysvalmiudessa". joku taas tästäkin nousee takajaloilleen, mutta jospa yhteisymmärryksessä tiedostettaisiin, että meitä äitejä on niin kovin erilaisia. toki tuon pienen ihmisen kanssa oleminen on aivan ihanaa, mutta jotkut meistä vain kaipaavat sitä omaakin tekemistä/aikaa/rauhaa enemmän kuin toiset.
tietysti jos itsestäsi tuntuu, että kaikki ei ole ok, niin ehkä kannattaisi pohtia, tunnetko syyllisyyttä ulkopuolelta tulevien paineiden takia(ns. hyvän äidin rooli) vai oletko oikeasti liikaa poissa. ehkä sitä kotiin keskittymistä voisi vähentää ja viettää sen ajan vauvan kanssa. itse ainakin tykkään liikkua lapsen(kin) kanssa paljon, kyläillä, käydä ostoksilla, lenkkeillä ym. kotitöihinhän saa vaikka ulkopuolistakin apua suhteellisen halvalla, jos tuntuu, että ne vievät liikaa aikaa.
..kysymyshän oli viihteelle lähdöstä, en laske koulua tai sukubileitä niiksi. kiitoksia silti ahkerasta omistautumisesta, itse en kyllä muiden noin vanhoja tekstejä edes muistaisi lähteä haeskelemaan..:D selvennykseksi siis: tuo edellinenkin on minun kirjoittamani kommentti, kirjoitettu vain joskus aikoja sitten. sieltä sen sitten on joku tunnollinen käynyt poimimassa..
..katkera, etkö ole itse päässyt ennen lasten kouluikää ulos talosta? vai levisitkö lasten myötä niin, ettet kehdannut mihinkään lähteä? vai hylkäsivätkö ne menokaverit sinut, kun muusta kuin lapsista ei enää juttua irronnutkaan? näin viihteellisesti kun tämän ottaa, niin vaihtoehtoja on monia, hauska olisi nähdä millainen tyyppi siellä toisessa päässä istuu..;)
Se suuttui ;)
osuiko? :D
Ensiksikin otan suunnattomasti osaa, että koet olevasi kotona vankilassa etkä viihdy siellä tai ole keksinyt mitään mielekästä muutakaan vaihtoehtoa itsensä piristämiselle kuin alko.
Otan osaa myös, että häpeät levinnyttä itseäsi niin ettet kehtaa mennä ihmisten ilmoille.
Osanottoni myös siitä, että et ole osannut puhua muusta kuin lapsestasi ja kaverit sitten hylänneet.
Kylläpä sinulle on sattunut paljon ikäviä asioita!
Haluaisitko jotain apua tilanteeseesi? Minulle kun ei ole mitään noin kamalaa sattunut, niin voisin ehkä neuvoa sinua?
Käyn paljonkin ulkona, mutta tupakansavu ja humala eivät kuulu top10:ni. Urheilen ja vietän aikaa selvinpäin ystävien kanssa, kahvitellen. Mieheni kanssa meillä on myös tapana järjestää kahdenkeskisiä "juttuja" kuukausittain. Nämä jutut alkoivat kun lopetin imetyksen, imetys oli sekä minulle että lapsilleni tärkeä asia, jota en olisi halunnut ikuna vaihtaa baariin.
Koska urheilen (enkä tarkoita nyt suomalaiskansallista oluennosto-lajia vaan jotain mielekkäämpää), niin "leviämistäkään" ei ole päässyt tapahtumaan. En kuitenkaan ivaile tai nimittele ylipainoisiakaan.
Koska olen jo aikuinen nainen, niin suurin osa ystävistänikin on perheellisiä. Ihanaa kun on samanlainen elämäntilanne ja kuitenkaan ei tarvitse aina lapsistakaan puhua. Myös lapsettomat ystäväni ovat pysyneet rinnallani, hekin ovat löytäneet elämäänsä muuta sisältöä kuin baarit, joten teemme jotain meidän mielestä mukavampaa yleensä.
Kerro miten voin auttaa?
Se kuuluu hänen luonteenpiirteisiinsä. ;)
- käypä sitten, kun "täydelliseltä" elämältäsi ja urheilultasi (*hah*) ehdit, rekisteröimässä itsellesi ihan oma nimimerkki. sitten voimme kaikki ahkerina tyttöinä/poikina etsiä sinun tekstejäsi, liitellä niitä minne huvittaa ja vaikka v******la sinulle nimettöminä.
- älä toki jätä huomiotta, että esimerkiksi tässä ketjussa (ja siellä hurjassa ulkomaailmassa!) on myös paljon muitakin äitejä, joille voit omaa sanomaasi ja erinomaisuuttasi julistaa.
ja hei, otan osaa, että olet jumiutunut noihin omiin kuvioihisi niin lujasti, että mikään muu tapa elää ei maailmankatsomukseesi mahdu. mutta, ehkä sitä omaa nimimerkkiäsi (pokkaa onko?) odotellessa voisit vähän jutella näiden muidenkin "huonojen" äitien kanssa?
ylpeys ns. aikuisuudesta voi sekin näköjään johtaa vähän sivureiteille, jos sinä sitä kerran kerrot niin kovasti tuntevasi..
joskus kyllä..:)
Kateus se on joka päätään nostaa ahkeraan. Ikävää jos kaiken kukkaraksi elämäsi on epätäydellistä ja pidät viihteellä oloa jalompana kuin urheilu.
Ei ole myöskään se minun vikani, että olet mennyt nikin rekisteröimään jos et kestä siihen liittyviä riskejä. Itse en ikinä rekisteröisi nikkiä, koska se ei ole tae pelkästään sillä kirjoittelusta. Niinkuin tiedät.. Pokan kanssa sillä ei MITÄÄN tekemistä. Puhu sitten vasta pokasta kun rekisteröidyt ihkaoikealla nimelläsi.
Miksi teet itsestäsi (tai muista) huonon? Olen kirjoittanut alas viestin "KUULKAAS KAIKKI", ehkä siitä tajuat sinäkin että minulla ei ole MITÄÄN baarissa käyviä äitejä vastaan. Sinussa nyppii lähinnä se, että olet hyvin kiivas nimittelemään, tyypittelemään ja diagnosoimaan ihmisiä. Kirjoituksesi ovat suoraan sanottuna mielestäni ÄRSYTTÄVIÄ. Vittumaisuutesi ärsyttää ei se, että käyt viihteellä.
En siis voi lakata ihmettelemästä miksi alat puolustaa itseäsi vaikken ole sanallakaan kritisoinut sinun viihteen viettoasi? Podetko kenties huonoa omaatuntoa?
Ihan vain se, että "muistelin menneitä" kirjoituksiasi sai sinut ehdottamaan, että olen levinnyt, menettänyt kaverini ja mökkiytynyt. MIKSI?
Kuten sanottu, minusta on aivan sama kuinka usein äidit baarissa käy kun lapset on vaan hyvässä hoidossa! Mutta naurettava ja yksinkertainen ajatus, että baarien vastakohtana sitten pitää olla levinnyt ja yksinäinen kotiäiti! Onko tullut mieleen, että väliin mahtuisi muitakin tapoja elää tätä elämää..? (Hassua, että kirjoitat "ja hei, otan osaa, että olet jumiutunut noihin omiin kuvioihisi niin lujasti, että mikään muu tapa elää ei maailmankatsomukseesi mahdu", kun itse olet se jumiutunut! Sinähän väität (tai vittuillen kyselet..), että koska minua ei nappaa savuiset baarit, niin olen se levinnyt mökkihöperö. VOI SINUA! Paljoa et elämästä tiedä jos nämä ovat ainoat vaihtoehtosi..)
eli olen näin aikuisen naisen diagnoosisi mukaan ÄRSYTTÄVÄ, tai siis kirjoitukseni ovat sitä? no eipä siinä sitten mitään.. VOI SINUA. paljoa elämää sinulla ei taida olla jos täältä pitää anonyyminä etsiä se taho, mihin vitutuksensa purkaa.
ehkä vain jaksaa ihmetyttää, miten joku viitsii alkaa kommentoimaan, vaikka minun vastaukseni oli ap:lle, joka nimenomaan kuusiviikkoisen vauvan äitinä kyseli, miten aikaisin muut ovat viihteelle lähteneet. ei siis sinulle. mutta, kukin tyylillään. suotakoon sinulle tämä viihdyke. :)
olisiko muuten mahdollista, että juuri sinut on niin helppo tyypitellä ja diagnosoida, että se on itsellesikin vähän rankkaa tajuta? ja onko muuten tänä lastenhoitoasia ainoa, missä voit "päteä", vai onko niitä muitakin? tästäkin syystä se rekisteröityminen tuottaa iloa muillekin..
Sinähän suorastaan repeät liitoksistasi siellä..
Niin, kyllä kirjoituksesi ovat mielestäni ärsyttäviä. Jäikö jotain epäselväksi vai?
Uskon kyllä ettei sinulla ole elämää kun anonyyminä nimittelet ja vittuilet.
Jos katsot vähän näitä ketjuja, niin huomaat, että HYVIN usein kirjoitetaan myös muille kuin alkuperäiselle kirjoittajalle. Säännöissä ei lue, että "voit kommentoida vain alkuperäistä kirjoitusta".
Huomaatko muuten, että joka toinen keskusteluketjumme rivi on sinun viihdykettäsi..?Yllätys, yllätys, en siis puhukaan yksinäni!
Väität siis onnistuneesi tyypittelemään ja diagnosoimaan minut? (Vuoden paras vitsi!) Ikävä taas tuottaa pettymys, olet nimittäin kaikkea muuta kuin lähellä diagnooseinesi ja hassua, mutta minä taidan nyt kuitenkin tuntea itseni paremmin kuin sinä pikku-maryyya. Miksihän ajattelet sinulla edes olevan oikeus moiseen diagnosointiin? Oletko jotenkin yläpuolellani? Jätä vain ne diagnoosit sinne lääkärillesi.
Voin jopa todistaa, että puhuit Paskaa isolla P:llä: Väitit, että olen levinnyt, yksinäinen ja mökkiytynyt (Ihan vain koska en ole käynyt baarissa vauvan ollessa vastasyntynyt tai baarirundit muutenkaan ei kuulu lempiharrastuksiini). AnyWay, JOKAINEN vittuilusi meni metsään. Olet huono tekemään diagnooseja!
Koitahan oppia jo, että elämässä on muunkinlaisia ihmisiä kuin baarissa käyviä tai neljän seinän sisällä eläviä! Ihan totta, ehkä Kouvolassa ei ole muita huvituksia ja viihdykkeitä kun kantabaarit, mutta ainakin kaikissa niissä paikoissa joissa olen asunut, löytyy muitakin harrastusmahdollisuuksia.
Käytät paljon ilmauksia kuten "täydellinen", "päteä" ja "aikuismainen". Oletko tosiaan noin kateellinen, että sorrut moiseen? Asiassa pysyminen taitaa olla heikko lajisi, menet mieluummin henkilökohtaisuuksiin.
Olet myös useasti kirjoittanut "muista". Mietinkin vain keitä nämä "muut" mahtavat olla? Minä uskallan kyllä seistä tarvittaessa vaikka yksinkin sanojeni takana, mutta tässä ketjussa olen kyllä saanut kannatusta mielipiteelleni.
Kertoisitko jo miksi olisi vain baari-äitejä ja neljän seinän -äitejä? Jäin vähän vastausta vaille..
..mutta anna vaan sen kaiken pahan olon tulla pois. helpottaa kummasti..;) sitten kun on helpottanut, niin luepa taas kerran tekstisi uudemman kerran, niin ymmärrät miksi sinulle ei edes jaksa vastata. ristiriitaisuudet omissa jutuissasi on ok tiettyyn rajaan asti, mutta kun niitä on tarpeeksi, se tekee tekstisi jo niin huvittavaksi, että huh.. ilmeisesti näin tapahtuu silloin, kun alat ihan pikkuisen kiihkoilemaan. näin siis taas. opettelepa hallitsemaan niitä sormiasi ja yritä sitten taas vähän ajan päästä uudelleen..:D
Toi (höpöhöpöä..) olikin muuten tosi järkevä kommentti, et siis parempaa keksinyt? Kuten et ilmeisesti sitäkään, että miksi näet vaan baarissa käyviä ja kotona homehtuvia äitejä.
Mutta näinhän se menee; kun ei enää löydy selityksiä, niin voi alkaa syyttämään toista. Sitähän sinä oletkin tehnyt oikein urakalla. Sitten voi vain todeta, että "en mä nyt jaksa kun sä oot niiiiin dorka". Mutta minkäs teet kun ei pysty järjellä perusteleen niin ei..
Mutta harvinaisen oikeaan taisit taas osua itsesi kohdalla: pahaa oloasihan sinä purat ja kirjoittelet ristiriitaisia ja huvittavia. Kiihkoiletkin vielä.
Että ei muuta kuin 186 kertaa :D ja ;) ja muuta lässyä.
..totta kai sinä ystäväiseni olet oikeassa, omat kirjoituksesi ovat järkeviä, johdonmukaisia, fiksuja aikuisen naisen kirjoituksia, joissa et syyttele muita etkä kiertele kysymyksiä..:) :) :) :) :)
en kertakaikkiaan ymmärrä miten äideillä voi olla aikaa tällaiseen... minulla ei ole aikaa edes lukea tätä koko ketjua. Ajattelinpa vain kommentoida, harmittaa että täällä keskustelu lähtee näin totaalisesti raiteiltaan.
siis enemmänkin ihmettelen miten äideillä voi olla HALUA tällaiseen. Aikaahan saa aina siihen mihin sitä haluaa.
En kylläkään lue sinua ystäviini, mutta kiitos kuitenkin, että pidät kirjoituksiani järkevinä, johdonmukaisina ja fiksuina!
Mutta laita toki ne kohdat joissa mielestäsi syyttelen tai kiertelen kysymyksiä! Siis jos pystyt tai sinun kielelläsi jos on "pokkaa". Tuo on helppoa vain vittuilla, mutta kun pitäisi jotain TODISTAAKIN niin menee vaikeammaksi. Asissa pitäytyminen ei ole kaikille kovinkaan helppoa.
Arvasinkin, ettet osaa vastata miksi mielestäsi on vain baarissa käyviä ja kotona homehtuvia äitejä! HA!
avaudu, avaudu nyt vaan kaikki kiukku kerralla pois niin tuntuu paremmalta..
itseäsi! Vähintään yhtä kiukkuinen näytät sinä olevan. onko viimeisesti baarireissusta kenties enemmän kuin 24h kun noin kiristää..?
Nm. Seurannut huvittuneena...
näitä nimimerkittömyyden iloja.. aika hyvää viihdettähän tämä itsellekin on. ;)
Sinä oletkin taas ehtinyt ja ahkeroinut..
Mitä tulee tuohon (taas) vikaan menneeseen vihjaukseesi, että olisin kirjoittanut tuon edellisen saamasi vastauksen, niin tietänet vallan hyvin, että sinäkin voit kirjoitella vaikka tuhannella eri nikillä vaikka vain yhden oletkin rekisteröinyt! Tätä yritin tässä aiemmin jo kertoa sinulle, että ei ole mieltä rekisteröityä koska se ei kuitenkaan takaa, että kirjoittelisi vain ja ainostaan sillä nikillä. Toinen syy rekisteröitymättä jättämiselleni on, että en ole ihan noin ahkera nettailija kuin sinä.. Käyn kerralla yhtä keskustelua ja harvoin näin kiivasta kuin kanssasi. (Mies sattuu olemaan kesälomilla, joten on puolet vähemmän lasten- ja kodinhoitoa.)
Mutta jatka sinä vain avautumisharjoituksiasi, olet taatusti niiden tarpeessa!
P.s. Jokos on pokkaa kertoa, että miksi olisi vain baari-äitejä ja kotona homehtuvia äitejä?
Odotan.
en muistaakseni tuota kahtiajakoa itse noin tehnyt, taisin vain kertoa miltä sinä tekstiesi perusteella vaikutat (ja toki monet muutkin). totta kai niitä välimuotojakin on, eikä se millään tavalla minua häiritse. tuntuu vain, että sinua itseäsi jotenkin rassaa tämä asia omassa elämässäsi, kun siitä täytyy täällä käydä tappelemassa.. ja johan sen myönsit itsekin, että aloitit koko jutun vain siksi, että minun kirjoitukseni ärsyttävät sinua, ei niinkään aihe itse. en ap:lle laittamassani vastauksessa tietääkseni provosoinut sinua mitenkään, mutta sinä ilmeisesti tarvitset jonkun väylän purkaa kiukkuasi, ja ehkä hyväkin jos tämä on se. ihan tosi, viihteestä tämä käy..:D
mutta eiköhän se niin mene, että olet taasen oikeassa, ja metsään meni tämäkin. ;) pakko kai antaa sinun olla "oikeassa" jo ihan mielenterveytesi vuoksi. eli sinä siis kirjoitat täysin johdonmukaisesti, nimittelemättä, syyttelemättä, aikuismaisesti, suvaitsevaisesti, turhia kiertelemättä ja asiassa pysyen..
sen psremmin keskusteluanne, enkä jaksa sitä tähän hätään lukeakaan, joten voi olla että sekaantumisestani nyt suututaan. Mutta, täytyy myöntää, että naurattaa välillä makoisasti kun joku on lankojen toisessa päässä ihan kuumana jonkun (taas helkkarin tärkeän) keskustelun vuoksi. Sitten aletaan kirjoittamaan isoilla kirjaimilla ja pyydetään myöntämään että on oikeassa/väärässä..
Että kyllä, se oikeassa oleminen on elintärkeää =) Jatkoja!
Nyt kyllä viihdearvosi on huipussaan!! Liitin ekaan vastaukseesi alkuperäiselle pienen täsmennyksen vanhoista vuodatuksistasi. Se oli siis kaikki sinun kirjoittamaa tekstiäsi, MITÄÄN omaa en vielä kirjoittanut. Mutta olet ilmiö: Sinä sait minusta vaikutelma SINUN kirjoituksesi perusteella! Siis sen, jonka kopioin arkistosta. Noh, tästä siis kykenit jo kirjoittamaan seuraavaa: "ootkohan muuten katkera, etkö ole itse päässyt ennen lasten kouluikää ulos talosta? vai levisitkö lasten myötä niin, ettet kehdannut mihinkään lähteä? vai hylkäsivätkö ne menokaverit sinut, kun muusta kuin lapsista ei enää juttua irronnutkaan? näin viihteellisesti kun tämän ottaa, niin vaihtoehtoja on monia, hauska olisi nähdä millainen tyyppi siellä toisessa päässä istuu..;)"
Kuten jo myönsit tuossa tekstissä, et tiennyt YHTÄÄN mitään minusta, mutta diagnoosisi oli silti valmis! Wau!
(Eikös tämä aika hyvin jo todista sen, että jos äiti ei käy baarissa kuten sinä, niin sitten sen pitää olla mielestäsi levinnyt, yksinäinen ja mökkihöperö? Voitko väittää enää muuta?)
Nyt vain tuli piskuinen moka kun kirjoitat, että "taisin vain kertoa miltä sinä tekstiesi perusteella vaikutat". Mitään omaa tekstiäni en ollut kirjoittanut, mutta sinä jo teit minusta levinneen mökkihöperön. (Ilmeisesti ihan vain kun harrastuksiini ei kuulu baarit, tosin sitäKÄÄN et vielä tuossa vaiheessa tiennyt.)
Jos vaahtoaisit vähän vähemmän niin tulisi ehkä näitä pussiin puhumisiakin vähemmän. ;)
Että ketäähän se mahtaa rassata kun ollaan puolustuskannalla jo ennen kuin toinen ehtii edes omakätistä kirjoitusta lähettää..?
Minäkö muuten yksin täällä tappelen..? Mitäs sinä teet..? Ai niin, sinähän olet viihteellä, täälläkin. Vaikutatkin aidosti tosi rennolle ja hauskalle, pois sinusta toisen nettidiagnosointi ja tyypittely.
Ikävää, että mielenterveytesi jo horjuu tämän vuoksi. Ja vielä ikävämpää, että koet tarvetta etsiä sitä kuka on "oikeassa".
Vielä kerran suuri kiitos kauniista sanoistasi lopussa! Mutta mahtookohan sinulla olla jokin persoonallisuushärö kun välistä olen vaikka mikä hirviö ja sitten taas todella onnistunut yksilö.
Laitetaanpa lopuksi vaikka 186 hymiötä ihan vain koska olen niin välinpitämätön sinua kohtaan! (Veikkaan; et ymmärtänyt?)
osuiko? ;) vastaus viimeisimpään "vuodatukseesi" siis, tulee vain tänne..
..kyllä sinä nyt *joltakin* ainakin ihan omien tekstiesi perusteella vaikutat, miten jaksatkin vaahdota noin viesteistä, mitkä eivät edes alkujaan olleet sinulle suunnattuja? jaa niin juu, minun ei varmaankaan pitäisi vastailla näihin hoitokyselyihin mitään, kun olen vain yksinkertaisesti niiiiin ärsyttävä. ;)
lapsenne taitavat olla heitteillä,
kun on näinkin kovasti aikaa kirjoitella
tyhjänpäiväisiä kommentteja tänne!
Eikös me puhuttu siitä, että sinä teit minusta diagnoosin jo ennen kuin olin mitään itsestäni kirjoittanut edes? Yrität nyt siis kääntää asian niin, että puhuisimme siitä olenko minä katkera, levinnyt ja muuta mitä nimittelit? (Olen jo kerran todennut, ettei yksikään nimittelysi ole osunut oikeaan, mutta sinä ilmeisesti tunnet minut paremmin kuin minä itse. WAU!)
Mitä jos puhuisimme siitä, että sinä sanoit näin minusta ennen kuin olin ehtinyt mitään itsestäni tai ajatuksistani sinulle kertoa?
SINÄ SIIS DIAGNOSOIT MINUT ILMAN TIEDON RIPETTÄ! Melkoista ennakkoluuloisuutta!!!
Sattuuhan se kun todistetaan ennakkoluuloiseksi nimittelijäksi, uskon sen.
Ja taas minä YKSIN täällä vaahtoan.. Heh heh hee! Hauskaa. Olen varmaankin kuvitellut ne kaikki vastauksesi..?
Olipas muuten älykäs kommentti, että oikein vaikutan sitten "joltakin". OHO! Ajatella.
(Kyse nyt edelleenkin oli siitä, että sinulla oli hyvin valmis tyypittely minulle jo ennen kuin olin mitään kirjoittanut edes, Ymmärrätkö?)
Kivaa kun vääristelet: En ole väittänyt SINUN olevan ärsyttävä (en tunne sinua, kuten sinä tunnut tuntevan minut jopa ulkonäköä myöden), vaan kirjoituksesi ovat todellakin vittuimaisia ja äsrsyttäviä.
Itseesi on nyt osunut ja uponnut (ihan todistetustikin) niin monta kertaa, että mahdatkohan enää edes olla pinnalla..?
Omani ovat isänsä kanssa mummulassa käymässä.
..ja lue tosiaan ne omatkin viestisi uusiksi. en usko, että olisit niin yksinkertainen ettetkö ymmärtäisi, mikä niissä on niin viihdyttävää/ehkä vähän säälittävääkin. tuo puheen kääntäminen suoraan minuun, kun sanon sinusta/sinulle jotain, on ihan kiva tehokeino kirjoituksessa joskus, mutta kun käytät sitä koko ajan (kun et muutakaan keksi tai osuu liian lähelle) se näyttää lähinnä huvittavalta kiertelyltä. etkö nyt tosiaan pääse yli siitä, että meillä on vain eri mielipiteet ja olemme erilaisia ihmisiä?
sinä et tykkää käydä baarissa, minä tykkään. joskus. mitä sitten? minulla kun on tuo nimimerkki, niin sinun on TOSI helppo jättää kirjoitukseni lukematta, jos ne sinusta ovat niiiin ärsyttäviä ja vielä väärässäkin olen. saisivatko täällä mielestäsi kommentoida vain kaltaisesti tervehenkiset "aikuiset naiset", jotka eivät ole mielestäsi ärsyttäviä? vai pyörisitkö täällä kuitenkin vain tappelukaveria etsimässä?
voihan se miehen kesälomakin pistää jollakin niin hermot kireälle, että sitä oloa on pakko päästä purkamaan johonkin. ;) vai oletko niitä tyyppejä, jotka eivät tosielämässä saa suutaan auki kun ottaa päähän, täällä sitten on nimettömyyden suojissa helppo seikkailla? ihan miten vain, jatka toki..:D
Juuri kävin "hengittämässä" ulkoilmaa, voisin suositella sinullekin kun sinun oikein piti tulla tänne uuteen paikkaankin aloittamaan uusi riita! Vastasin kysymyksen esittäneelle, mutta sinä näit tilaisuuden aloittaa taas uusi riita. Valitettavasti en nyt ehdi enää niin usein täällä kanssasi riitelemään, koska mieheni aloittaa huomenna työt. Sitten lapseni taas tarvitsevat aikaani enemmän ja minäkin kyllä nautin siitä aika paljon enemmän kuin sinun rumista kirjoituksistasi.
Minun ei tarvitse lukea viestejäni uudelleen, koska tunnen itseni ja kirjoitukseni. Luotan itseeni ja tiedän mitä ajattelen. Kiitos kuitenkin suosituksista.
Voit rauhassa sääliä ja viihdyttää itseäsi jos koet tarpeelliseksi sen.
Edelleenkin kirjoitan ASIASTA en henkilökohtaisuuksista. Olen kyllä huomannut kiivaan halusi mennä henkilökohtaisuuksiin.
Edelleenkin ihmettelen miksi teit minusta katkeran, levinneen, yksinäisen ja mökkiytyneen jo ennen kuin mitään omaa kirjoitin? Tähän et ole kyennyt vastaamaan. Mielipiteeni on, että ihmisen (netti)diagnosointi ja tyypittely ilman aineistoa on sangen arveluttavaa ja kertoo jotain nimittelijästä.
Eli sinähän se jätät vastaamatta ja käännät puheen minun tai kirjoitusteni säälittävyyteen, naurettavuuteen, katkeruuteen, milloin mihinkäkin. Muistathan, että vaikka diagnoosisi minun kohdalla meni vikaan, on olemassa oikeastikin esim. ylipainoisia ja yksinäisiä ihmisiä. Miltä heistä mahtaa tuollainen iva tuntua?
Mikään kirjoituksissasi ei ole osunut lähellekään minua, vaikka taas niin väität. Kuten olen sanonut, sinä et tunne minua itseäni paremmin vaikka haluaisitkin. Ja jos muuta väität, on siinä juuri sitä selityksen makua mistä kirjoitat (huvittavaa kiertelyä). Jos mielestäsi jotain kiertelen, niin OLE HYVÄ JA ESITÄ MIELTÄSI KAIVAVA KYSYMYS SUORAAN MINULLE. Minä olen suoraan kysynyt, että miksi teit minusta diagnoosin ja tyypittelyn jo ennen kuin mitään omaa kirjoitin. En ole saanut vastausta, Miksi? Kierteletkö? Osuiko liian lähelle? Etkö keksi vastausta?
En tiedä mitä sinä höpiset MIELIPITEISTÄ. En ole vielä saanut mielipidettäsi siihen asiaan, että miksi diagnosoit. Omat mielipiteemme alkuperäisestä aiheesta olemme antaneet ja kuten sanottu minulla ei ole mitään sinun (tai muidenkaan) baarireissuja vastaan kun lapset saavat tarvitsemansa. Selkeä mielipiteeni on edelleen tuolla alempana "KUULKAAS KAIKKI" -kirjoituksessa. Sinäkin ilmaisit mielipiteesi äideistä, jotka eivät käy baareissa:
"..katkera, etkö ole itse päässyt ennen lasten kouluikää ulos talosta? vai levisitkö lasten myötä niin, ettet kehdannut mihinkään lähteä? vai hylkäsivätkö ne menokaverit sinut, kun muusta kuin lapsista ei enää juttua irronnutkaan?"
Jotenkin minusta nyt tuntuu, että se olet sinä joka et pääse yli erilaisesta mielipiteestä..?
SinunKIN on tosi helppo jättää kirjoitukseni väliin jos minun kirjoitukseni ovat niin säälittäviä.
MISSÄ OLEN KIRJOITTANUT, ETTÄ "OLET VÄÄRÄSSÄ"?
En ole määritellyt kuka täällä saa kirjoitella, sinä niin sanot. En ole kieltänyt sinua kommentoimasta. Olet vain ilmiselvästi hyvin loukkaantunut kun puhuin suoraan ja sanoin, että kirjoituksesi ovat ärsyttäviä.
Ethän taas väitä, että minä yksin täällä tappelen? Eikö riitaan enää nykyisin tarvitakaan kahta? ;) Minua ottaa pannuun (enkä yritä hämätä, että tämä olisi minulle jotain hauskuutusta), kun aletaan tekemään toisista diagnooseja tyypittelyjä, nimittelemään ennen kuin on edes kuultu toista. Minua harmittaa mustavalkoinen tapa ajatella, että jos äiti ei harrasta baareja, niin hän on jotenkin "huono" (katkera, yksinäinen, levinnyt ja mökkiytynyt). Toivoisin, että jokainen uskaltaisi olla oma itsensä ja seistä valintojen takana. Jos kokee olevansa oikealla tiellä niin miksi sortua nimittelemään ja ivaamaan toisen tien valinneita? JA KULJETTAVIA TEITÄ ON ENEMMÄN KUIN KAKSI!
Olen pahoillani jos miehesi kesäloma ottaa koville. :( Meillä taas on ollut ihan mukava loma! Lapset nauttivat isänsä seurasta ja kahdestaankin ollaan käyty merellä lasten ollessa mummolassa. :) Uskoisin, että teidän tapauksessa parempi olisi hakeutua esim. parisuhdeneuvojalle kuin täällä netissä asuen purkaa pahaa oloaan.
Viimeiseen kysymykseesi vastaus: En ole. Diagnoosisi siis taas meni metsään. Jo ammattini puolesta olen kovinkin paljon äänessä ja otan kantaa ihmissuhdeasioihin. :)
Mutta kun tämäkin on ongelmasi niin.. olen pahoillani!
(P.s. minulla on tapana kääntää vittuilut ja ilkeät kysymykset takaisin ilkeilijälle/vittuilijalle. Uskon, että jos toiselle pitää JATKUVASTI ja rumasti vihjailla ja vittuilla, eivät omat asiat ole aivan kohdallaan. Siksi olen toki vilpittömästi pahoillani tilanteestasi.
Mielipiteen esittäminen on aivan eri asia kuin toisen mollaaminen ja vittuilu.
Mutta kuten sanottu, tämä "päivystäminen" täällä oli minulle väliaikaista ja tästä eteenpäin en näin usein pääse kanssasi haastamaan. Mutta jos joku päivä vastineesi ehdin lukea, niin varmasti myös vastaan! Mukavia nettailuja ja baarireissuja sinulle sekä terveiset perheellesi! (Ja nyt yksi ilkeys perään: sikäli kun heitä satut näkemään..)
joko tuli käsi kipeäksi? käy ihmeessä vähän viilentymässä, varmaan vähän kuumenee se pikku pääkin, kun sait ihan noin monta omaa ajatusta aikaiseksi.. etkä tietenkään mennyt henkilökohtaisuuksiin, nimitellyt, kierrellyt, tyypitellyt tai mitään sinne päinkään. kesäterveiset sinne sinukin perheellesi - tosin vahva epäilys on siitä, että onko sinulla sellaista ollenkaan, ainakaan siinä muodossa kuin kuvailet. netti-identiteetin keksiminen voi olla aika iso pelastus, jos oma elämä on niin tyhjää/ankeaa/masentavaa ettei siitä riitä juttua - tai tahtoo edes hetken leikkiä elävänsä ihan toisenlaisissa kuvioissa. :D ja hei, voin nyt heti kertoa, että itse käyn täällä ihan omana itsenäni jakamassa kokemuksia tästä uudesta asiasta (äitiydestä) ja kuulemassa muiden kokemuksia, joten älä jaksa olla säälittävä ja kääntää tuotakin taas takaisinpäin, jos et muuta keksi. oikeasti huvittavaa.. =)
ps. tuonne toiseen ketjuun ei enää vastausta saanut mahtumaan, siksi vastasin tähän. toivottavasti jaksat taas vähän aikaa (kurjaa?) elämääsi tämän paineiden purkamisen jälkeen..
tapa sinulle jakaa kokemuskia äitiydestä.. ei taida ihan kohdallaan olla asiat..
no jaa, miten sen nyt ottaa. tähänkin ketjuun alkujaan vastasin ap:n esittämään kysymykseen, joku vain katsoi asiakseen kopioida minun aiemmin kirjoittamani viestin "omiin nimiinsä", ja sitten menikin herne nenuun kun asian oikaisin ja vähän kysäisin, että mistä moinen innostus olisi voinut lähteä...:)
Minä lähdin ensimmäistä kertaa viihteelle pojan ollessa 2kk. Lapsi jäi isänsä kanssa kotiin. Joimme tyttöjen kanssa vähän viiniä alkuillasta minun kotonani, lähdimme kapakoimaan kun lapsemme oli mennyt jo yöunille. Maidot olin pumpannut valmiiksi isälle, joka tarjosi ne pullosta. Pilkkuun asti olin baarissa, tosin en ympäripäissäni, vaan pienessä sievässä. Aamulla kärsin itse valvomiseni ja heräsin neljän tunnin yöunien jälkeen poikamme ja lapsen isän kanssa, enkä nukkunut puolille päivin vaikka sain mieheltäni luvan. Täytyy sanoa että teki hyvää ja niin sitä jaksaa kun pääsee joskus tuulettumaan. Toisille "tuulettuminen" on hikinen lenkki/käynti kuntosalilla, toisille leffailta tyttöjen kesken, toisille tanssimista kapakassa ja hyvää seuraa.
tuulettumaan kun kaksoset olivat 8 v, toisen kerran kun olivat n 17 ...
yksinhuoltajana olen pärjäillyt ilman juhlintaa, maalla ei ole punttisalejakaan, ryyppäämisestä en tykkää ... se eka tuuletus oli muuten firman pikkujoulu, sekin monien läheisten "pakottamana"
marttyyreja..
Onko se sitten hyvä jos äiti katkeroituu noin ja inisee ylemmyyden tuntoisesti että "minäpäs.."
Ei taatusti!
Sääli jos isä ottanut pitkät mutta ei kannata alkaa toisille saarnata oman kurjan tilanteen pohjalta.
hoitaa lapsia joten 2viikkoinen kun lähdin tuulettumaan. Eiköhän se ole vanhemmista kiinni kuinka normaalina osaa elämänsä pitää lapsen synnyttyä.
niin meidänkin, kaikille vaan siihen normaaliin elämään ei kapakoiminen kuulu...
perheen asiat kunnossa niin kenellä on oikeus sanoa mitä voi tehdä kun menee ulos tuulettuu?
Minä moraalisoisinkin niitä vanhempia jotka hermoheikkoisina hoitavat lastaan ja eivätkä tajua miten negatiivinen vaikutus sillä on pieneen vauvaan!
Toiset käy kapakoissa tanssimassa toiset ei.
Toiset tajuavat huolehtia lapsen hoidon ohella itsestään ja parisuhteestaan mutta suurin osa ei, valitettavasti........
Kaikille äideille tuuletus suotakoon, jokaiselle omien tarpeiden ja halujen mukaan!
Itse kaipaan aika lailla omaa vapaata ja tyttöjen ts. kavereiden seuraa. Kaksoset oli n. 5 viikkoa kun lähdin varpajaisiin, jotka kaverini järkkäsivät. Iskä on ollut nyt 4 vuotta vapaaehtoinen lapsenvahti, hyvin on mennyt. Hommat jaetaan muutenkin aika lailla yhdessä. Lapsilla on ollut alusta asti läheinen suhde isäänkin, mikä minusta on vain positiivista. Ja saahan iskä tilaisuuden olla aivan kahden vauvan kanssa, äiti kun on yleensä aina muuten läsnä!
Ei kun menoksi, rentoudu omalla tavallasi!
Kiitän kaikki vastanneita. Mielipiteitä todella tuli puolesta ja vastaan. Sekin voi olla, että toiset ovat nuorempia ja toiset kenties vanhempia... itse olen 20 . Lapseni on kyllä nukkunut muutaman kerran äitini kanssa, kun on ollut kyläilemässä ja hyvin on yö mennyt (syö kerran yössä). En usko, että mitään traumoja voisi tulla.
Niin, ehkäpä tuo nuoruus ja elämän kokemuksen vähyys (vuosina) vaikuttaa siihen, että äidit jättävät lapsensa ja haluavat tyydyttää omia tarpeitaan ajattelematta seurauksia. Yksi kerta juhlimassa tai pois vauvan luota ei tee varmastikkaan lapselle hallaa, mutta jos sen ottaa tavaksi niin sillä voi olla ei niin hyviä seurauksia!
Mieti mitä teet ja montako kertaa on jo liikaa!
Ekaa lasta hoidin aina, ja omistauduin vain äitiydelle silloin nuorempana. Iän myötä, ja perheen kasvaessa on tullut tärkeämmäksi se, että pidän myös itsestäni huolta. Itse käyn kyllä baarissa tanssimassa, alkoholi ei yleensä kuulu kuvioihin. Lapset ovat isänsä kanssa, siis hyvässä seurassa. Ja he nukkuvat, kun olen poissa.
Sama kai se on käynkö tanssimassa vai elokuvissa. Reissut eivät kestä aamuyöhön, ja seuraavana aamuna olen kyllä taas kärppänä lasten kanssa. pienellä tuuletuksella jaksaa taas muutaman viikon eteenpäin.
Olen yleensä lasten kanssa yksin, mies on paljon matkoilla työnsä vuoksi, ja vapaa-aika hänellä menee pitkälti raksalla. Ennen kuin opettelin olemaan itsekäs tässä asiassa, olin monesti kauhean uupunut, ja arki tuntui raskaalta.
Nyt olen kotiäitinä, ja väitän, että työssäkäyntini aiheutti paljon enemmän traumoja lapsilleni kuin se, että käyn joskus baarissa.
vanhojä ämmiä..
Se ettei teillä ole elämää enää 30v jälkeen ei tarkoita ettei muilla sitä olisi!
Siitähän on ihan tutkimuksetkin että yli 30v naiset ja miehet keskittyy täysillä vauvaan ja unohtaa oman elämän - muilla on sitä elämää vielä siinä sivussa, mikä täysin oikein!
Ei lasta auta millään tasolla että äiti katkeroituu. Ja ei kaikkien ole tarvis odottaa sinne maagiseen 30v ikään että vauva pykätään, jos amk-tutkinto tai jopa yliopistotutkinto on suoritettu jo alle 25 v ikää!
ikää yli 30 ja todellakin muutakin elämää kuin vauva!!! eivät kaikki "vanhat ämmät" ole vain ja ainoastaan perheeseensä sidottuja...;=) vaikkakin se vauva on maailman napa...
ikää 30 vuotta ja vaikka kuinka paljon muutakin elämää kuin lapset.
Vauva vaihe on niin lyhyt aika, että kyllä siitä selviää ilman tuuletuksia (juhlintaa, elokuvia, ravintola iltaa) koko aikaa.
Eikä imettämisestäkään kyllä tule mitään jos äiti on paljon poissa vauvan luota!
Sitä voi ottaa niin monella tapaa aikaa itselle jos tarvii taukoa vauvasta. Jo kaupassa käynti ilman lasta on virkistävä jos sen haluaa niin ajatella.
Mielestäni äidin pitäisi tyydyttää omat tarpeensa vauvalähtöisesti. Ottaa omaa aikaa pikkupätkissä päivän/viikon mittaan niin jaksaa paremmin.
Alkuperäinenkin on vasta 6 viikkoisen vauva äiti!!!! Ja nyt jo tuuletuksen tarpeessa!!!!
lenkille lähtöä tai vaikka kahvilla käyntiä tuon juhlimisen sijaan. Pyydä apua jos tuntuu, että et jaksa enää. Saatko nukutuksi yhtään? Valvottaako vauva paljon? Syötkö/juotko tarpeeksi? Auttaako isä kotihommissa?
Mielestäni moni äiti kokee tarpeekseen lähteä juuri juhlimaan. Niin kuin muuta keinoa akkujen lataamiseen ei olisi.
Itse en ole kokenut tarpeelliseksi lähteä juhlimaan vauvan ollessa noin pieni. Lähdin ekaa kertaa elokuviin ekan lapsen ollessa 1v ja 4 kk vanha ja tokan ollessa 1v ja 2kk.
Minun arvoni on ainakin muuttuneet lapsien tulon myötä toisenlaisiksi. Ei sillä etteikö elämässäni olisi mitään muuta kuin lapset ja lasten tarpeet. On toki paljon muuta, mm. mies, harrastukseni ja ystävät.
Neiti on kohta 3kk, ja vähän tekisi mieli lähteä ulos..siis vaikka uimahalliin tms. kun ei kapakka-reissut oikein huvita enää..kuitenkin mies käy noin 1xkk kotona, niin silloin voisi lähteä hyvällä omallatunnolla ulos. Aika yksilöllistähän se on, et koska on ekan kerran jättänyt vaavin muiden hoitoon..:)Toisaalta mies heilui odotusaikana aika useasti kapakoissa, niin ehkäpä isän vuoro olisi olla lapsen kanssa kotosalla:) Saapa nähdä, miten käy.
Millos sä itse olet miehes kans?
No jos mies vaikka tulee vkonlopuksi tai jos mahdollista niin vaikka 5pvää (riippuu töistä..)..niin en kai minä koko aikaa ole tuulettumassa:)Ja kuitenkin haluaa olla vauvan kanssa paljon, niin ei se minusta ole ongelma..:)Ja kuitenkin yrittää jokapäivä soitella, niin parisuhdetta tulee hoidettua silläkinlailla.
näe jotain asiaa tarpeelliseksi ei tee asiasta juuri sitä oikeaa. Jokainen tehköön itselleen parhaimmallaan tavalla. jos joku todella väittää että kapakassa käynti lapsen nukkuessa pääasiassa olisi jotenkin huonompi vaihtoehto kuin se että lapsen aktiiviaikana käytäisiin lenkillä.
Vieläkin saa nykypäivänä nähdä tätä äitien välistä moraalisointia kun luulis jo nykytiedon perusteella jokaisen tajuavan etti tässä nyt ole kyse jokapäiväisestä asiasta tai lapsen heitteellejätöstä. Vielä on paljon opittavaa äideillä jotta tajuaisivat sen että minkälainen se äiti muuten on lapselleen jokapäiväisessä elämässä on tärkein tekijä lapsen psyykkeelle ja koko kehitykselle.
sillä aikaa, kun lapsi on nukkumassa päiväunia äiti voi käydä lenkillä.
Alkuperäinenhän juuri kysyi muiden äitien mieli pidettä juhlimaan lähdöstä!
Kerroin mielipiteeni!
minun lapseni on nyt 7kk. en ole käynyt missään baareissa, enkä ole raaskinut lastani jättää, kuin 2 kertaa vanhemmilleni hoitoon, kun olen käynyt kaupassa.
siis kysymyshän on siitä minkälainen hoitaja sinulla on ja pärjääkö lapsi ja hoitaja jo kahdestaan.
minä en ala arvostelemaan sinun lapsenhoitoasi. sanon vain, että kannattaa varmistaa, ettei hoitajalle ja lapselle tule hätää silloin kun sinä olet juhlimassa.
minä olen käynyt kävelyillä ja autoilemassa, kun on tullut olo, että täytyy päästä tuulettumaan.
olen kait jotenkin "juurtunut" jo vauvvaani kiinni;)
kavereiden luo kannattaa mennä.. jopa kaupassa käynti virkistää!
koita nyt kuitenkin vielä jaksaa vauvasi kanssa, ennen kuin lähdet paariin.
vaativan vauvan äitinä muistan, kuinka joskus oli rasittavaa, kun tuntui että maailmaan ei mahtunut mitään muuta kuin unettomuutta ja mieskin taisi siinä ohessa vitistä =)
Meillä vaukki oli noin parin kuukauden, kun ekan kerran meni yökylään. Tapaa tästä ei tullut. Ihan vaan kunnon yöunien ajaksi, juhlimaan mentiin noin vuoden ikäisenä.
Minusta en tehnyt väärin, kun vein vauvan pienenä hoitoon, mutta jokainen päättäköön itse. On sinun yksityisasiasi, mitä teet, kun vauva on hoidossa. Pääasia, että vauva saa iloisen ja levänneen äidin vastaansa=)
olen miettinyt itsekin...
vauveli 7 viikon ikäinen ja tekisi mieli mennä käymään parilla siiderillä terassilla ystävien kanssa. vauva jäisi iskälle hoitoon. siitä tuskin mitään traumoja ainakaan vauvalle tulee, en tiedä sitten äidistä...jos kokee olevansa huono äiti sen jälkeen...
kukin tallaa tyylillänsä ja se suotakoon!
lapselleen traumoja tule jos isälleen jää.
Täällä on liika taas niitä äitejä jotka luulevat että äiti on yksi ja ainoa asia joka on lapselleen parasta muuten tulee traumoja. Siis todella itsekkäitä ihmisiä!!!
kun se ei ole mikään LUULO, se on ihan TIETO, että äiti on lapsen ensimmäiset kuukaudet se yksi ja ainoa ja paras. se on tutkittua tietoa. jos siis lapsi on äidin hoidossa pääsääntöisesti, joku muukin käy ensisjaiseksi hoitajaksi kuin biologinen äiti.oleellista on se, että vauva muodostaan ensimmäisen tiiviin riippuvuussuhteen YHTEEN henkilöön. vauva muodostaa äitiinsä ns. symbioottisen suhteen, jota kukaan muu ei voi korvata.
että mielestäni pikemminkin hyvinkin epäitsekästä asettaa kaikin tavoin oman vauvan tarpeet etusjalle.
ja sitten traumoista hieman, kun täällä vedotaan kovin herkästi siihen, ettei siitä mitään traumoja tule, suhde äitiin on lämmin ja avoin ja rakastava - traumat eivät näyttäytdy niin, että suhde äitiin olisi jotenkin esim. huono. traumat aktivoituvat myöhemmällä iällä, mitä moninaisimmissa tilanteissa, ihmissuhteissa jne. ja jos kyseessä on varhaislapsuuden trauma, pitää käydä piiitkä terapia, jotta tähän pääsisi käsiksi. joten erilaiset ongelmat myöhemmällä iällä saattavat johtua lapsuusajan traumoista, mutta niitä on hyvin vaikea käsitellä. vauvalla ei ole vielä minää eikä tämä muista kokemiaan asioita, ne reksitöröityvät alitajuntaan tai tiedostamattomaan ja vaikuttavat sieltä psyykkiseen toimintaan tavalla tai toisella.
toimii marttyyrin tavoin hoitamatta omia tarpeitaan aiheuttaa juuri niitä piilotajuntaan jääviä tarumoja!!!!
jos todella olet psykologi niin silloin tiedät myös sen että monet äidit juuri kamppailevat sen huonommuuden ja syyllisyyden tunteen kanssa joka ei voi olla heijastumatta vauvaan vaikka ei sanoisi sanaakaan. Koska kehonkieli ja liikkeet jolla tavoin lasta hoidetaan tuntuvat lapsessa ja siten myös lapsi rekistöröi äitinsä tunteita!!!
Joten jos olet psykologi enpä haluaisi joutua sinun analysoitavaksi missään tapauksessa!!!!
...mieltä.
Kyllä mieskin - uskokaa tai älkää - osaa, kykenee ja HALUAA hoitaa omaa lastaan. Minusta on ainakin mukavaa köllötellä vauvan kanssa sillä aikaa, kun vaimo käy uimahallissa, lenkillä jne.
Vastavuoroisesti hän hoitaa vauvaa, kun minä kuntoilen harrastusteni parissa.
Ja sitten kuntoillaan kaikki kolme yhdessäkin.
Vauvajumppaa ja vaunukävelyä.
Enkä nyt sitten tosiaan tiedä niistä traumoista, kun en ole alan tutkintoja suorittanut, mutta päällepäin vauvamme vaikuttaa tyytväiseltä - mitä nyt voi päätellä naurun kiherryksestä kun leikimme lentokonetta tai siitä levollisesta unesta kun hän nukkuu rintani päällä.
Että niin, ei äidin tarvitse olla 24/7 liimautuneena vauvaansa. Tämän kertoivat jo synnytysvalmennuksessakin...
PS: Sori kun tulin äiti-palstalle, mutta näkyy niitä naispuolisiakin tuolla isien jutuissa...joten vastavuoroisesti pakko heittää kommentit täällä.
teit kun tulitkertomaan siitä mikä on normaalia perhe-elämässä.
Onnea teille koko perheelle!
kuka on puhunut äidistä joka jättää hoitamatta omia tarpeitaan? eikö tässä ketjussa olla keskusteltu juuri siitä, miten äidit hoitavat itseään. kuka milläkin tavalla. en ottanut edellisessä siihen asiaan millään lailla kantaa, vaan vain yhteen kommenttiin, mikä ei pidä psykologian valossa paikkaansa.
kirjoituksessasi pistää silmään lause äitien huonommuuden ja syyllisyyden tunteesta - mistä ne kumpuavat? täytyykö niiden kanssa kamppailla koska tekee jotakin mistä ajattelee olevan haittaa omalle vauvalle? minua psykologina kiinnostaa ilmiöiden takana olevat asiat, mikä mitäkin aiheuttaa ja mikä motivoi. sinun tapauksessa minua kiinnostaa tapasi reagoida tekstiini - se on aggressiivinen ja hyökkäävä, alentuva, puolusteleva. miksi?
ymmärrän, että maallikot eivät voi eikä tarvitsekkaan ymmärtää vauvan psykologista kehitystä kuten ammattilaiset. kuitenkin tosiasia on se, että vauvalle se äiti on kaikkein tärkein perusturvallisuuden ja kiintymyssuhteen laadun muodostumisen suhteen. tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, etteikö isällä, sisaruksilla, isovanhemmilla ja muilla vauvalle tärkeillä henkilöillä ole suurtakin merkitystä vauvan elämässä. nämä asiat eivät poissulje toisiaan. vauvoilla (poikkeuksena mm. autistiset lapset)on synnynnäinen valmius kiintyä erityisellä tavalla tätä ensisiajisesti hoitavaan henkilöön, yleensä tämä on biologinen äiti, jolla on tämä valmius myös olemassa (masentuneilla tai psykoottisilla äideillä alentunut). miksi äideillä täällä monesti tarve kiistää tai vähätellä tätä tosiasiaa? jollei sitten lievittääkseen omaa huonoa omaatuntoaan?
psykologina, että onko siitä sitten haittaa kovastikin vauvalle, jos äiti on poissa esim. 10 tuntia yhdellä kerralla. ja jos tätä ei tapahdu jatkuvasti vaan esim. kerran kuussa.
jos esittämääsi kysymykseen olisi oikea tai edes helpppo vastaus olemassa, kaikki olisi kovin yksinkertaista. riippuu minkä ikäisestä vauvasta on kyse. joku kouluttajani on joskus todennut, että vauvan luota voi hyvillä mielin olla pois niin monta tuntia kuin vauvalla on ikää kuukausina. psykologina voin tähän yhtyä. toki poissaoloon liittyy paljon seikkoja, joista tärkein on varmaankin kehittymässä oleva kiintymyssuhde. ja aivan ensimmäisien kuukausien aikana tämä suhde ei ole vielä kehittynyt juuri lainkaan. vauva ei voi pitää äitiä mielessään äidin poissaollessa lainkaan ja jos äiti on poissa pitkiä aikoja tämä saattaa saada vauvassa sekasortoisia tunteita aikaan, myös äidin palatessa takaisin vauvan maailmaan. kymmenen tuntia ei tunnu aikuisesta pitkältä ajalta, mutta vauvalla ei ole aikakäsitystä. vauva on aluksi yhtä äidin kanssa ja kun äiti ei ole läsnä, mikä mahtaa olla vauvan käsitys olemassaolostaan?
sateenkaariperheiden laita on????
isä on huono hoitaja 2viikkoiselle vauvalle jos äiti haluaa mennä joskus tuulettuu?
Miten siitä tulee traumoja jos lapsi joutuu olemaan oman isän kanssa elämän ensipäivistä lähtien?
Miten se vahingoittaa lapsen ja äidin kiintymys-suhdetta?
Edelleenkään hyvät äidit älkää antako tuollaisten puheiden syyllistää itseänne. Olkaa äitejä ja luottakaa itseenne ja vaistoihinne sekä lastenne isään yhtä hyvänä hoitajana kuin itse olette.
Ei lapselle tule traumoja jos perheen sisäinen toimivuus kunnossa!
se millaiseen perheeseen vauva syntyy ei vaikuta vauvan biologiseen valmiuteen muodostaa symbioottinen suhde ensisijaisesti tätä hoitavaan vanhempaan. jos tätä kysymykselläsi tarkoitit? viittaatko lähinnä lesboihin? lesbopareissa on yleensä se "äiti" ja "isä". toinen voi synnyttää yhteisen lapsen. synnyttävä nainen myös imettää ja imetys vahvistaa ehkä enemmän kuin mikään muu vauvan "sulautumista" äitiin. samoin oidipaalivaiheessa vauva muodostaa kolmiodraaman myös sateenkaariperheissä, samalla tavalla kuin "normaali" perheissäkin. psyykkiset lainalaisuudet toteutuvat tavalla tai toisella, ympäristöstä riippumatta.
olenko viitannut jossain vaiheessa siihen, että isä tai joku muu tuttu olisi huono hoitaja? mistä vedit tuon johtopäätöksen? kyse on ollut lapsen psykologisen syntymän alkuhetkistä, siinä vallitsevista lainalaisuuksista ja siitä kuinka merkityksellinen rooli äidillä siinä on. jos joku tästä vetää johtopäätöksen että silloin isä on huono hoitaja, niin minkäs sille sitten voi, paitsi suositella lämpimästi perehtymään alan kirjallisuuteen, jotta pääsisi hieman kärryille mistä on kysymys. kun tässä ei ole kyse äidistä tai isästä sinänsä lapsen hyvänä tai huonona hoitajana, vaan vauvan kokemuksesta ja psyykkisestä kehityksestä. jos tietotaso on peräisin vauvalehdestä, niin silloin on ymmärrettävää että päätyy kommenttiin, jonka esitit.
Hienoa, että olet kirjoitellut tähän ketjuun!
Osa äideistä ei vaan tunnu ymmärtävän tätä erittäin tärkeää pointtia mitä olet yrittänyt selittää ( olen lukenut kaikki viestit koko ketjusta alkuper. jälkeen)!
Niin kuin sanoit, isä tai joku muu on varmasti hyvä hoitaja, mutta ei korvaa äitiä!
Ja jos ihan ajatellaan miten luonto on asian hoitanut; äidiltä tulee vauvalle ravinto. Vauva ei pärjää ilman äitiä, se kuolee ilmän äidinmaitoa (ei tietenkään nykypäivänä). Eli äiti on se joka mm. ruokkii lapsen ja samalla mm. muodostuu se tärkeä suhde vauvan ja äidin välille!
Itse pidin erityisen tärkeänä sitä, että kummallakin lapsellani on ollut ensisijaisesti suhde minuun vauva-aikana! En ole pystynyt imettämään, mutta silti annoin joka ikinen kerta pullolla maitoa lapsilleni, kun he olivat vauvoja!
Olen tyytyväinen tekemääni ratkaisuun ja kyllä olen saanut omaa aikaa pienissä osissa mm. ulkoilemalla kodin lähellä, niin isä soitti, että nyt vauva on herännyt. Ehdin sisälle juuri sopivasti.
En ole marttyyri vaan lapsistaan todella paljon välittävä äiti. Haluan antaa lapsilleni parasta niillä keinoilla mitä minulla on!
On todella surullista, että jotkut äidit eivät halua ymmärtää tätä äidin ja vauvan varhaisen vuorovaikutussuhteen tärkeyttä!
psykologina, että 12kk, eli vuoden vanhan lapsen luota voi olla 12h poissa? Haluaisimpa nähdä sen mamman joka siihen onnistuu, kun lapsella on pahin vierastusikä käynnissä! Ei siinä kuule isä auta ellei isä ole koko lapsen elämän ajan ollut se läheisempi vanhemmista.
yleensä vuoden ikäiset lapset eivät vierasta - pahin vierastaminen on noin kahdeksan kuukauden iässä, koska tällöin vauva tajuaa että ei olekkaan yhtä äidin kanssa. vuoden ikään mennessä vauvat ovat päässeet tästä vaiheesta ohi ja siirtyneet ehkä auvoisimpaan aikaan lapsuudessa, kun vauva kuvittelee olevansa omnipotentti ja siis äitikin on vauvan maailmassa tämän määräysvallassa. tässä vaiheessa vieraat ihmiset eivät aiheuta lapsessa pelkoa äidin menettämisestä, joka vierastamisen aiheuttaa. vuoden ikäisinä lapset ovat tyypillisesti aurinkoisimmillaan, ovat uteliaita ja kiinnostuneita rämäpäisyyteen saakka kaikesta ka kaikista.
Mikä se sitten on jos se on toissijainen äitiin verrattuna? Eli isän merkitys vuorovaikutuksessa ja kiintymyssuhteessa on vähäisempi? Jos lapsi joutuu olemaan ilman äitiä joitakin aikoja vaikkapa kerran kuussa, niin se on kaikkien traumojen äiti?
Käsittämätöntä, ei ihme että ne isät lopulta päätyvät hakemaan lohtua toisten naisten kainaloista......
Siis, apua! Eihän siitä lapseelleen traumoja tule jos isälleen jää.
Täällä on liika taas niitä äitejä jotka luulevat että äiti on yksi ja ainoa asia joka on lapselleen parasta muuten tulee traumoja. Siis todella itsekkäitä ihmisiä!!!
mieti mitä kirjoittelet.....
takerruinko? en huomannutkaan. vai olisiko niin että sinä et ole miettinyt lukemaasi? oikaisin siteeraamassasi viestissä (vai liekkö ollut sinun viestisi?)seuraavan: "Täällä on liika taas niitä äitejä jotka luulevat että äiti on yksi ja ainoa asia joka on lapselleen parasta muuten tulee traumoja. Siis todella itsekkäitä ihmisiä!!!". ei voi ymmärtää miten tulkitset tämän asian oikaisemisen takertumiseksi.
se isän rooli. miehet kun eivät tule raskaaksi eivätkä synnytä. mikä siinä nyt on niin vaikea käsittää, että äidin ja lapsen välille muodostuu tuo ainutlaatuinen suhde jo raskauden aikana. ja jatkuu lapsen syntymän jälkeen - äiti on luonnollisesti se ensisijainen ja isä toissijainen. äidit imettävät, lapsi lasketaan heti synnytyksen jälkeen äidin rinnalle. lapsi oppii tuntemaan äidin ensisijaisesti, isän ja muut perheenjäsenet vasta myöhemmin. suvun jatkaminen on aina ollut kriittisesi riippuvainen naisten lukumäärästä, miehet kun pystyvät siittämään vaikka kolme lasta päivässä, mutta naiset eivät voi synnyttää kuin tietyin väliajoin. jo tämän vuoksi side äitiin on ensisijainen. tässä en nyt pyri väheksymään isien merkitystä, se on lapsen myöhemmässä kehityksessä oleellinen, sanoohan tuon nyt jo järkikin. meni ehkä vähän aiheen vierestä, mutta kuitenkin...
Isän suhde vauvaan on toissijainen. Myöhemmin kun lapsi kasvaa tulee isäkin tärkeäksi. Meidän lapsille isä on todella tärkeä henkilö.
Traumoja syntyy ehkä enemmänkin silloin jos äiti jättää vauvan toistuvasti jonkun muun hoitoon. En tiedä tuleeko traumat heti ekasta hylkäämis kokemuksesta. Nehän näkyy myöhemmin oireiluna jossain asiassa jos trumoja on tullut.
Se, että äidin ja lapsen välille syntyy tärkeä kiintymyssuhde ei tarkoita sitä, että isä olisi ulkopuolinen. Isä hoitaa vauvaa yhtälailla, mutta kun vauva kaipaa äitiä niin äiti ottaa vauvan syliin ja hoitaa. Eli jos vauva ei rauhoitu tai ole tyytyväinen isän kanssa.
Ihan totta tuo äidin/muun vakituisen hoitajan ja vauvan suhde on korvaamaton, eikä sitä voi kukaan yhtäkkiä korvata, mutta eikö se mene niin, että vauvan henkinen (joskus fyysinenkin kasvu) häiriintyy vasta siinä vaiheessa kun vakituinen hoitaja (yleensä äiti) on poissa huomattavan ajan, useamman viikon- kuukauden.
Yhdessä yössä ei pysyviä traumoja saada aikaan, ellei hoitaja lähinnä laiminlöy/kiusaa vauvaa. Joten mielestäni ihan lepo vaan =)
hoitamaan lapsia johonkin hoitopaikkaan. Tuo juuri on ärsyttävää psykologeissa: luulaan olevansa niin tietäjiä kaiken alalla kun on tutkittu ihmisen mieltä. Ehkä kuitenkin kasvatustieteen ammattilainen tietää nämä asiat paremmin?
Itse pidän huolta kymmenestä n.1-3 vuotiaasta, usein juuri vähän alle ja vähän päälle 1-vuotiaita on 4-5. Ja kyllä ne jumalauta huutavat äidin perään, eräskin tyttö on nyt puoli vuotta joka ikinen hoitokerta huutanut puoli tuntia ellei enemmän suoraa huutoa äidin perään. Ei auta vaikka tuttu hoitaja/hoitajat, aina se huuto alkaa..
Ja kyllä ne muutkin vuoden ikäiset huutavat ihan kotitarpeiksi, en allekirjoita tuota lainkaan että vuoden vanha olisi ihan onnessaan kun äiti lähtee.
vähän eriaikaan eri muksuilla! Usein tuossa tilanteessa lapsi huutaa vaan huutamisen takia. En toki väheksy lapsen hätää kun äiti/isä lähtee töihin. Mutta joskus huutaminen voi olla tapa (jos 1/2 vuottakin huutaa).
Itsellä lapsia ja työ myöskin lasten hoitoa joten kokemusta löytyy.
Fakata on tosiaan että 1v tienoilla lapsi todella alkaa huuta jos äiti katoaa näkyvistä ja sitä jatkuu lähes 2 ikävuoteen asti.
"traumat aktivoituvat myöhemmällä iällä, mitä moninaisimmissa tilanteissa, ihmissuhteissa jne"
Mitähän traumoja mulla on?
Olen elänyt vauvana äidin kanssa tiiviisti, sitten äiti katosi kuvioista, en nyt ala selvittämään siihen syytä, mutta isä hoiti siitä lähtien.
Mulla on ehjä perhe, kestävät ystävyyssuhteet, hyvä koulutus sekä työpaikka. En sairasta mitään psyykkisiä sairauksia, enkä kyllä fyysisiäkään.
Mietin vaan tässä kirjoitustesi perusteella, että mikähän trauma vaivaa, kun en ole vielä sitä itse hoksannut, jokinhan täytyy olla!?
Et ole luultavasti koskaan hoitanut lapsia, etkä tunne ainoatakaan aikuista joka on menettänyt tavalla tai toisella äitinsä pienenä.
Kyllä se on ihmisestä itsestään kiinni kuinka elämään suhtautuu, masentuuko joka asiasta vai tekeekö elämästään elämisen arvoisen. Poislukien tietysti oikeasti mieleltään sairaat ihmiset.
Mutta silti haluan ehdottomasti että vastaat kysymykseeni suuressa viisaudessasi!
myös jos äiti pitää itseään niin korvaamattomana että symbioosivaihetta pitkittää niin siitä tulee todella kauskantoiset seuraukset.
Nähty on näitä "täydellisiä" äitejä jotka tosiaan ovat orjallisesti 24/7 äiti. Usein heidään suustaan kuulee etteivät jaksa, väsyttää, lapsi käy hermoille, ei ole omaa aikaa jne. Se näkyy myös puhetavassa joka kireää, tiuskimista ja ärtyneistä.
Se näkyy lapsen käsittelytavoissa kovakouraisena, pakolliset toiminnot vain suoritetaan, syliin otetaan vain jos on ihan pakko jne.
Se näkyy lapsessa siten että ei osaa tulkita äitiään tai regoi kaikeen tietyllä tavalla jo valmiiksi.
Katsokaa ympärillenne sitten peiliin ja miettikää mikä on lapsellenne parasta.......
kasvatustieteet pohjaavat paljolti kasvatuspsykologiaan, jos et tiennyt. psykologit ovat asiantuntijoina omalla alallaan ja psyykkinen kehitys vauvasta vaariin kuuluun tähän, ja siitähän tässä on ollut kysymys. äsken oli puhe VIERASTAMISESTA, mikä on psykologisena ilmönä aivan eri asia kuin mitä sinä kuvasit.jos olet alalla, niin kuinka on mahdollista että sekoitat asiat noin pahoin? perehdy psykologiaan (kehityspsykologiaan vaikka aluksi)hieman paremmin, tai edes siihen kasvatustieteeseen, jooko. en myös ole maininnut mitään siitä, että vuoden ikäinen olisi onnessaan kun äiti lähtee (miten pääsit tuohon tulkintaan, kiinnostaisi). puhe oli vain siitä reaktiosta, minkä vieraat ihmiset saavat aikaan tietyn ikäisissä lapsissa.
teoriaan vai mihin????;)
tuossa ei ole kysymys vierastamisesta, muuten faktasi pitää kyllä paikkansa, vaan vallan muusta psykologisesta ilmiöstä, joka on tuon itkun taustalla. ensimmäisen ja toisen ikävuoden välillä tapahtuu paljon ja itkemisen SYY psykologisella tavalla vaihtuu. mainitsemassasi on kyse siitä, että noin vuoden ikäisenä lapsi ymmärtää olevansa eri henkilö kuin äiti, mutta ei vielä ymmärrä sitä, että mielikuva äidistä on eri asia kuin äiti. lapsi kykenee jonkin aikaa pitämään mielikuvaa äidistä yllä ja kun lapsi väsyy tai on tilanteessa, joka aiheuttaa ahdistusta ( molemmissa tilanteissa vaaditaan lapselta psyykkistä ponnistelua), lapsi ei kykene enää pitämään mielikuvaa äidistä yllä ja reaktio on tietysti itku. vuoden ikäiset lapset monesti jo kävelevät ja tutkivat ympäristöä innokkaasti ja saattavat liikkua pois äidin luolta, väsähtäessään palaavat takaisin, käyvät pikaisesti äidin sylissä tai hipaisevat lahkeesta ja jatkavat tutkimusmatkojaan. tätä kutsutaan turvallisuuden tankaamiseksi - mielikuva äidistä aktivoituu jälleen ja lapsi voi "turvallisesti" jatkaa toimintaansa. lapsi elää siis siinä harhassa, että äiti on koko ajan läsnä ja jopa toimii lapsen kauko-ohjauksessa. olette kai nähneet lasten tuossa iässä esim. kävelevän ämpäri päässä tai tekevän jotakin muuta yhtä "vaarallista". lapset eivät koe tätä vaaralliseksi, koska lapsen maailmassa äiti on koko ajan vierellä ja läsnä. erotilanteissa aktivoituu separaatioahdistus, mikä sekin on taas kokonaan toinen juttu.
seuraavassa kehitysvaiheessa alkaa itkut ja ahdistukset siitä kun lapsi oivaltaa ettei voikkaan määrätä äitiä ja mielikuva äidistä onkin eri asia kuin äiti.
ammattilaiselta vastausta löytyvän..
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=695&posting=22000000017812270
että joku järkevä todellakin vastaa kun tuolla lailla sitä pyydät? Pösilö. Ole seuraavalla kerralla hieman korrektimpi, saattaisit saada aikaan haluamasi vastauksen...
Tosin hoitomuotona on ollut perhepäivähoito. Ei kertaakaan jäänyt itkun kanssa pojat, eikä ollut hoitoon lähtökään vaikeaa.
Onko lapseni sitten kovinkin häiriintyneitä?
Oletpa ottanut itsellesi vaativan tehtävän, kun yrität täällä maallikoille selittää psykologian lainalaisuuksia :) Ihan hikeä puskee, kun sivusta seuraa, mutta HYVÄ, että joku edes yrittää!!
Itse en ole psykologi, mutta sivuaineena ihan mielenkiinnosta cumun verran alaa lukenut ja harrastuksena sitten enemmän. Ja välillä turhauttaa ihan tosissaan ja ihmetyttää, miksi asioista tietämättömien ihmisten pitää esittää niin kovin tietävää sillä kuuluisalla mutu-tuntumalla ja omilla ja naapurien kokemuksilla :/ Ja kumma tarve on sitten kritisoida ja mitätöidä ihan tutkittua tietoa ihmisestä ja ihmisen kehityksestä.
"Katsokaa ympärillenne sitten peiliin ja miettikää mikä on lapsellenne parasta......."
Huu, johan selkis! Ryyppääminen baarissa tietty :0
tuskin sentään ryyppääminen on lapselle parasta. Joskus voi olla lapsen parasta sekin, että uupunut äiti tajuaa ottaa aikalisän, kohtuuden nimissä, tietenkin. Ja siihen uupumukseen taasen ryyppääminen on huono vaihtoehto.
tehtävä on mahdoton. mukava että on joku joka ymmärtää näitä asioita :)tämä sama ilmiö on kyllä havaittavissa kaikkialla, missä asiantuntemus tuodaan maalaisjärjen rinnalle tai tueksi. tätä vauvan ja lapsen psyykkistä kehitystä on tutkittu paljon eikä tällä saralla ole paljonkaan ristiriitaisia tutkimustuloksia olemassa, kuten joku viestissään väitti. oma käsitys asioista usein vaikuttaa siltä oikealta ja jos joku osoittaa sen tutkitun tieteen valossa erheelliseksi tai puutteeliseksi, niin siitähän seuraa mitäs muuta kuin vastarinta!
Että pitää olla oikeen psykologin paperit tai jotain muuta vastaavaa että ei niele täysin ajatusta että vauva traumatisoituu äidin satunnaisista poissaoloista.
No se selittäneekin sitten nykyajan lasten ongelmat kun ennen vanhaan äidit eivät voineet täysin hoitaa lastaan tilan töiden takia vaan tehtävä delekoitiin isommille sisaruksille.
Eipäs nyt sotketa kehityksen perusteorioita siihen että äiti tahtoo joskus viihteelle.
kuka on väittänyt että lapsi traumatisoituu äidin satunnaisesta poissaolosta?? eihän siitä ole ollut kyse, jos oikein lukee...
"tätä vauvan ja lapsen psyykkistä kehitystä on tutkittu paljon eikä tällä saralla ole paljonkaan ristiriitaisia tutkimustuloksia olemassa, kuten joku viestissään väitti."
Tätä haluaisin kommentoida. Olet varmasti oikeassa siinä, ettei vauvan ja lapsen psyykkisen kehityksen tutkijoilla ole paljoakaan eriäviä mielipiteitä, ja että kaikille on selvää kuinka tärkeä äiti on vauvalle.
Mutta se, mitä et tunnu näkevän, on että tähän "viihteellelähdön problematiikkaan" on paljon muitakin näkökohtia ja -kulmia, joista jokainen on ihan yhtä oikea. On tutkittu naisten mielenterveydellisiä ongelmia, isien vaikutusta vauvan kehitykseen, perheiden onnellisuutta, perhehistoriaa, pediatriaa, naishistoriaa, sosiaalistumisprosesseja ym ym. Ja yllätys yllätys, näistä saattaa löytyä paljon sellaista, jonka valossa on jopa suotavaa äitinä irroittautua vuorokaudeksi vauvastaan, jos tätä näkökantaa haluaa vahvistaa (tähän viittasin alempana Moi-otsikon alla).
Jokainen joka on opiskellut yhtä alaa enemmän kuin paljon, oppii valitettavasti juuri sen alan putkitarkkailijaksi. Ja sehän on sen henkilön tehtävä, psykologilta halutaan nimenomaan neuvoja psykologisiin ongelmiin. Mutta tässä alkuperäisessä ongelmassa on kysymys niin paljosta muustakin. Minua surettaa se, että viitsit täällä toitottaa psykologista näkökantaasi niin kovaan ääneen, koska se ei todellakaan ole se ainoa oikea tapa katsoa tätä asiaa.
Ja vielä edelliseen kirjoitukseeni, juuri tätä tarkoitin! Kun oppii katsomaan maailmaa tiettyjen lasien läpi, niin sitä juuri alkaa lukea niitä tutkimuksia jotka tukevat juuri tätä maailmankuvaa. Eli tässä tapauksessa sinä olet oppinut näkemään psykologian maailmantarkkailun välineenä ja koska psykologissa ei ole paljonkaan ristiriitaisia tutkimustuloksia olemassa niin mielipiteesi täytyy olla Totuus.
vauvasta näkee onko äitisuhde kunnossa.
Eikö se ole ensin tärkeintä että syntyy PERUSTUNNE
vauvalle josta sitten siirrytään siihen kiintymys-suhteeseen?
Jos jokainen äiti luo tuon perustunteen isän ja sisarusten kanssa niin vauvalle muodostuu siinä ohessä myöhemmin kiintymyssuhde siihen hoitajaan joka häntä kaikkein eniten hoitaa? Entäpä jos se on isä?
Käsittääkseni nykyään puhutaan psykologiassa vanhemmasta kun näitä asioita tarkastellaan. Yleensä kiintymys-suhde oletetaan tapahtuvan äitiin joka on luonnolista mutta aina ei voi olla niin jostain syystä.
On paljon isiä jotka eivät saa osallistua lapsensa hoitoon koska äiti toimii niinkin itsekkäällä tavalla että pitää itseään niin korvaamattomana siten että vain äiti on vauvansa tarpeiden tyydyttäjä. Isälle ei anneta edes siihen mahdollisuutta. Valitettavaa, mutta niin totta.
Mitä tulee traumoihinkin niin on totta että useimmat traumat aktivoituvat myöhemmällä iällä tosin on myös traumoja joita syntyy heti tapahtumien aikana oireineen ja siten myös vaikuttaa lapsen kehitykseen.
Tähänkin vaikuttaa niin moni tekijä jossa jokainen trauma on siten myös yksilöllinen oireineen.
Joten äidit joilla on normaali suhde lapseensa tajuaa myös oman hyvinvointinsa olevan tärkeä.
Tämä äidin hyvinvointi vaikuttaa koknaisvaltaisesti lapsen koko kehityskaareen.
Se miten äiti oman hyvinvointinsa ja voimavaransa saa on sivuseikka jos lapseen oleva suhde on kunnossa kaikin tavoin.
minä en ole missään vaiheessa ottanut minkäänlaista kantaa tuohon viihteelle lähtöön, olen todennut sen olevan jokaisen äidin ihan oma asia. en ota siihen kantaa nytkään. olen vain kommentoinut vauvan psyykistä kehitystä ja korjannut jotain virheellisiä käsityksiä ja termien virheellistä käyttöä. jos käytetään psykologisia termejä, niin eikö olisi hyvä että niitä käytettäisiin oikein?
minua taas hieman surettaa sunun tapasi tulkita sanomakseni jotakin mitä en ole sanonut. silloin se on tulkitsijan ongelma, ei minun. tulkitsijan olisi ihan oman itsensä tuntemisen vuoksi hyvä pohtia, että miksi näin? minkä takia olet tulkinnut kirjoitukseni niin, että olisin ottanut kantaa viihteelle lähtöön, kun sitä EN ole tehnyt...
käytit sanaa viihteellelähdön problematiikka - oletko miettinyt miksi? miksi se on problemaattista?
Itse asiassa en ole väittänyt sinun ottaneen kantaa viihteellelähtöön. Sinun on täytynyt ymmärtää minun kirjoitukseni väärin. Ehkä olen ilmaissut itseäni huonosti.
Problematiikasta voisimme keskustella todella pitkään, mutta nyt lyhyesti; Aihe on monella eri tavalla problemaattinen. Luettelin aiemmin useita eri aihepiirejä joiden näkökulmasta voidaan tehdä äidin viihteellelähdöstä ongelmallinen asia. Ongelmallisuutta ei pidä tässä yhteydessä tulkita niin, että se tarkoittaa sitä että viihteellelähtö on väärin, vaan että keskustelussa on monia kompastuskiviä eikä yksiselitteistä vastausta ole annettavissa. Mutta jos haluat esimerkin siitä miksi äidin viihteellelähtö voi olla problemaattinen asia, niin mainittakoon naisiin kohdistuvat odotukset. Nainen ei juo alkoholia kuten mies. Nainen on parempi kotitöissä kuin mies. Nainen on kiltti. Nainen hoitaa ulkonäköään enemmän kuin mies. Naisella ei saa olla paheita (paitsi ehkä suklaa, ja sitäkin pitää kauhistella naisten kesken). Nainen on uhrautuvaisempi kuin mies.
Näillä asioilla ei ole mitään tekemistä vauvan psykologisen kehityksen kanssa, mutta silti nämä asiat voivat tehdä viihteellelähdöstä vaikean tuoreelle äidille. Nämä esimerkit halusin vain mainita siksi, että ymmärtäisit ettei psykologia ole vastaus kaikkeen.
Sinulla on tietysti oikeus katsoa maailmaa psykologisesti aina ja joka paikassa, mutta älä sorru psykologian sanoman julistamiseen ihmisille joita se ehkä kiinnostaa vähemmän, tai joilla se kenkä puristaakin jostain ihan muusta paikasta.
Ymmärrän palavan tahtosi korjata maallikoita jotka käyttävät psykologian termejä huolimattomasti, mutta sori, on pakko sanoa että vaikutat kovin kokemattomalta ja nuorelta kun väittelet täällä "asiantuntija - maallikko" asetelmalla vaikka kysymyksessä ei ole yksiselitteisesti psykologinen ongelma.
Minusta taas on erittäin hyvä, että nimim. psykologi on tuonut psykologista tietoa tähän keskusteluun! On toki jokaisen äidin oma asia, milloin lähtee minnekin, mutta olisi suotavaa, että hän päätöksen tehdessään ymmärtäisi sen merkityksen vauvalle - ja tekisi valintansa siltä pohjalta. Sikäli toivoisi, että psykologia kiinnostaisi edes hieman kaikkia äitejä ja vanhempia.
"Nainen ei juo alkoholia kuten mies. Nainen on parempi kotitöissä kuin mies. Nainen on kiltti. Nainen hoitaa ulkonäköään enemmän kuin mies. Naisella ei saa olla paheita (paitsi ehkä suklaa, ja sitäkin pitää kauhistella naisten kesken). Nainen on uhrautuvaisempi kuin mies."
Siis MILLÄ vosisadalla sinä oikein elät??!! Jos sinun naiskuvasi on tuollainen, niin ei voi kuin ihmetellä!
Ymmärsitkö ihan OIKEASTI että minä ajattelen noin??
ymmärrän viittauksesi naisiin kohdistuvista odotuksista, mutta olisi hyvä syventyä pohtimaan mistä nämä odotukset johtuvat. sanot ettei niillä ole mitään tekemistä lapsen psykologisen kehityksen kanssa, olen siinä eri mieltä kanssasi. Nainen ei juo alkoholia kuten mies, naisilla ei saa olla paheita, nainen on uhrautuvampi, mutta miksi naisilta tätä odotetaan? kenties siksikö että naisen kuuluisi olla hyvä äiti? miksi? etteikö vain siksi että voisi pitää lapsestaan parasta mahdollista huolta? ja miten tämä on mahdollista? ottamalla huomioon lapsen psykologinen kehitys ja äidin merkitys sen parhaassa mahdollisessa toteutumisessa.
jos koet viestini psykologian sanoman julistamiseksi ja kirjoitukseni väittelemiseksi, niin se ei ole ollut tarkoitus, vaan ainoastaan kertoa asioista niille, jotka niistä eivät niinkään tiedä.
minä aion nyt lähteä "tuulettumaan" hyvällä omallatunnolla, lapseni ovat jo sen verran isoja, että lähtivät isovanhempien kanssa risteilylle. olen muuten vaativan erityistason psykoterapeuttikoulutuksessa, siihen ei ihan kokemattomat pääse. ja jos jollakulla on ongelma "päässänsä", kuten esim. voiko lähteä terassille vai ei, niin se tekee siitä jo psykologisen.
todella ehditty vetää herneet nenään "kun ei löydy vastausta". Mitähän jos minulla on vaikka se paljon puhuttu omakin elämän...? :D On parempaakin tekemistä kuin tällä "psykologilla" kytätä koko ajan koneen ääressä vastausta.
*menee takaisin nauttimaan auringosta*
mutta usein juuri se saattaakin olla syy lähteä toisen naisen kainaloon,koska isä on isä eikä äiti.
Naiset vaativat miehiltään jo niin paljon äitiyttä ,että välillä oikein ihmetyttää miesten kestäminen niinkin kauan perheessä.
lähdin eka kertaa iltaviihteelle vauvan ollessa 6 viikon ikäinen. iskä jäi hoitamaan. sen jälkeen kävin n. kerran kuussa iltaviihteellä ja viikolla jumpassa/asioilla. lapsi joko isällä tai mummolassa hoidossa. mummolassa yökylässä eka kerran kolmen kk ikäisenä. lapsi hymyili,itki,jokelteli,seurusteli,söi,nukkui jne.samoja asioita kuin äidinkin kanssa. kaikki tyytyväisiä; vanhemmat kun saivat kahdenkeskistä aikaa, isovanhemmat kun saivat olla rakkaan lapsenlapsensa kanssa ja lapsi joka sai hellyyttä ja rakkautta mielin määrin!
kuuden kk ikäisenä lapsi oli viikonlopun yli mummolassa.
olen 32-vuotias, ammatiltani lastenhoitaja/lastentarhanopettaja
vietetään normaalia elämää.
Onne koko perheelle!
Muut ottakaa mallia jos haluatte tasapainoisia lapsia!
antaa palaa! Ei nainen ole sidottu vauvaan kettingeillä, kyllä se isäkin on VANHEMPI siinä missä äiti!
Lisäksi, hyväntuulinen äiti on aina parempi äiti, ei lapsi nauti siitä että sinä mökkihirmuilet siellä kun et pääse tuulettumaan. Ja voihan olla että kerrasta tulee siellä baarissa olo että voi V**** mitä minä täällä teen savussa ja känniääliöitä katsomassa, tahtoo oman vauvan luo.
Eli into putoaa alta ja viihdyt seuraavat 5kk loistavasti lapsen kanssa.. Kielletty hedelmä ärsyttäisi vielä enemmän!
Aina kuvitellaan ettei se äiti voi jättää lastaan ja plaa plaa, mutta kyllä sillä lapsella on myös toinen vanhempi (ainakin useimmiten), ja taatusti isä pärjää yhden yön rakkaan lapsensa kanssa.
Tuolla joku huolehti ettei äiti tuoksu äidille.. No se on yksinkertaista hoitaa, äiti suihkun ja hammaspesun kautta vauvan luo.
Ja jos tulee juotua jotain alkkomahoolia nii pumppaile rinnat tyhjäksi, ettei juniori ota ekoja kännejään 6 viikon iässä :D
Kyllähän se isäkin osaa hoitaa lasta ihan yhtä hyvin, kuin äitikin..ja kun äiti käy esim. jumpassa tai kavereiden kanssa illan ulkona (ei välttämättä baarissa) niin saa isä viettää ihan kahdenkeskistä aikaa lapsen kanssa, höpötellä ja leikkiä:)Ja kyllä se piristää vähän, kun on ollut yksin lapsen kanssa 24h monta viikkoa ja mies tulee käymään kotona ja aamulla ottaa neidin olohuoneeseen leikkimään ja syöttää samalla: saa itse nukkua hiukan pidempään:)
Jokainen toimii parhaaksi näkemällään tavalla siinä tuulettumaan lähtemisen kanssa ja ei se, että jättää lapsen yhdeksi illaksi/ei halua lähteä mihinkää tee huonoa äitiä:)
ja kävin konsertissa, olin poissa 1 syöttövälin, ja koska olin ottanut 2 olutta, isä hoiti vielä yhden syötön yöllä tultuani kotiin. Kävin suihkussa ja pesin hampaat - ja kyllä vauva minut ihan omaksi äidiksi tunsi herätessään aamuyöllä syömään tissiä.
Vaikka mieli teki kovasti juhlimaan, kun sitten lähti, ei sitä oikein osannut olla vaan huoli oli kova, vaikka tiesin vauvan olevan parhaissa mahdollisissa käsissä - isällään.
Ei siinä mitään, kannattaahan se käydä tuulettumassa eikä vain vatvoa sitä täällä täydellisten äitien palstalla. Itse poden huonoa omaatuntoa nyt, kun olen lukenut näitä kirjoituksia.
Siis menoksi ja nakkaa paskat näille kirjoituksille. Kyllä sinä huomaat sitten että jos oli liian aikaista lähteä (minulla oli), eipähän tee enää vähään aikaan mieli mennä.
Meillä oli vauva 2kk kun jätin hänet mummolaan yöksi ja lähdimme mieheni kanssa juhlimaan.
Vauva oli valvonut koko yön ja huutanut, ja suostunut syömäänkin pullosta vasta aamulla kun oli pakko.
Sen jälkeen kävin viihteellä kolme kertaa niin et olin noin 2-4 tuntia poissa. Muksu oli kiukutellut eikä suostunut nukkumaan ilman mua.
Nyt vauva on 9kk, enkä oo käynyt missään pitkäään aikaan.
Jos vauva viihtyy hyvin esim. isän kanssa, niin ei oo mitään pahaa siinä et välillä käy äiti ulkona , mut jos vauva tarvii äitiään jatkuvasti( niinkuin se useinmiten menee) niin en suosittele et kävisit usein ulkona! Saattaa jättää traumoja vauvalle kun äiti jatkuvasti "hylkää".
Tietysti kannattaa alkaa harrastamaan jotain esim kerran tai kaksi viikossa käydä urheilemassa tai jotain vastaavaa niin mielenterveys pysyy kasassa.
Krapulassa ei vauvanhoito onnistu , se on sanomattakin selvää, joten kun lähtee juhlimaan kunnolla, kannattaa vaurautua siihen et on joku apu vauvanhoidossa seuraaavanakin päivänä!
Iloista kesää!!!
Ne äidit, jotka HALUAVAT niin menköön baariin vaikka joka viikonloppu, kunhan lapsi ei ole vailla tarvitsemaansa!
Ne äidit, jotka EIVÄT HALUA baariin niin olkoon menemättä!
Mutta älkää nyt perskutarallaa antako vain kahta vaihtoehtoa: käydään viihteellä tai istutaan kotona homehtumassa!
Voi sitä muutakin tehdä.. Tuliko mieleen?
ASIAA!!!
juonen!!!!
en ole jättänyt vauvaani (4kk) hoitoon vielä yhtään kertaa tuntia pidemmäksi aikaa (ollut mummollaan ja ukillaan kun olen käynyt kaupassa). Mieheni tottakai viettää aikaa pojan kanssa, mutta sitä en miellä hoitoon jättämiseksi, varsinkin kun itse olen kotona hoitamassa omia hommiani.
Ensimmäistä kertaa vauvamme menee hoitoon vasta sitten kun on "pakko" päästä miehen kanssa kahdestaan jonnekin, esim. elokuviin ja syömään. Miehenikään ei muuten juokse kapakoissa, eikä meistä silti kumpikaan tunne itseään vangiksi saatika marttyyriksi ;)
vauva vaistoaa, jos äiti on väsynyt, stressaantunut tai hermostunut... ja mä oon! Tiedän kyllä, et on muitakin vaihtoehtoja arjesta irroittautumiseen, mutta viihteelle lähdöllä pääsee rentoutumaan (tai sitten ei...). Sitten, jos alkaa tuntua siltä, että nyt on päästävä takaisin vaavin luo, ni sit vaan lähtee, ei sitä tarvii aamuun asti olla hillumassa.
Nää kirjotukset on tosin saanu miettimään, että tekeekö se huonon äidin... mut ei se tee. Hieman huono omatunto kylläkin on, mutta kai sitä voi kokeilla. Jos sitten jaksaisi taas paremmin. En aio ottaa tavaksi. Vauva on minulle todella rakas, enkä ole hylkäämässä häntä! Ja todellakin, suihku ja hampaiden pesu juhlimisen jälkeen on selvää...
On pienokainen ennenkin nukkunut mummun kanssa, eikä ongelmia ole ollut, päinvastoin. Ja jos illan aikana jotain tulee (ennen kuin yö unille on mennyt), niin sitten vain kotia.
ei sillä mitään väliä ole miten rentoudut vaan tärkeää on se että rentoudut välillä.Ei vauvalle traumoja tule siitä että osaat huolehtia itsestäsi. Pahinta on äidit jotka ovat rakentaneet tietynlaisen kuvan äitiydestä josta he itse kärsivät juuri stressaamalla ja syyllistämällä itseään.
Sellainen kyllä näkyy ja tuntuu vuorovaikutuksessa vauvaan.
Näillä palstoilla on juuri niitä äiteijä pilvin pimein jotka syyllistävät toisiaan jos kysyvät jotakin askarruttavaa asiaa. Niin kuin tämäkin ketju on.
kukaan ei tuntunut myöntävän sitä että lapsi saisi traumoja muustakin kuin äidin satunnaisista poissaoloista. En väitä että äiti ei olisi tärkein vauvalleen aluksi mutta väitän kyllä ettei ne satunnaiset poissaolot ole niitä trauman aiheuttajia. Sääliksi kyllä käy niitä vanhempia joilla esim. koliikkivauva joka pistää vanhemmat koville ja väkisinkin joutuu isä tai toinen läheinen osallistumaan lapsen hoitoon niin että äiti saa levättyä riittävästi jotta jaksaa myös iloita ja nauttia äitiydestään.
Ei vauva traumatusoidu siitä että äiti ei ole 24/7 lapsensa kanssa. Ei se aika vaan se laatu!
mielipidettä vauva jätöstä juhlistamisen ajaksi ja sai mielipiteitä!
Syyllistäminen otetaan aina esiin täällä äidit-osastolla, vaikka kyse ei pakosti ole syyllistämisestä! Silloin tuntee syyllisyyttä jos itse kokee sielunsa sopukoissa tekevänsä väärin!
Jos kyselee mielipiteitä tästä niin kiivasta keskustelua aikaansaavasta aiheesta niin saa/juotuu lukemaan vahvasti juhlimisen kannalla olevien ja vauvan puolesta puhujien mielipiteitä!
Kukaan ei vissiin olekaan väittänyt, että äiti "joutuisi" olemaan vauvassa kokoajan kiinni. Silloin kun vauva on tyytyväinen esim. isän kanssa niin äiti voi vaikka lueskella lehteä tai nukkua tai mennä ulos. Mutta sitten, kun vauva ei ole enää tyytyväinen, hän kaipaa äitiä ja jos äiti ei silloin tule ja ota syliin niin juuri silloin vauva varmaan ihmettelee, että missä äiti on! Vauva elää äidin kautta ja luulee olevansa yksi ja sama ihminen äidin kanssa, kunnes huomaa, olikos se noin 8kk iässä, ettei olekaan äidin kanssa sama.
Käyn viihteellä maksimissaan kerran kuukaudessa. Olen poissa noin kahdeksan tuntia. Vauvan isä hoitaa vauvaa sillä aikaa.. Laittaa vauvan yöunille ja syöttää illalla. En mene kännispäissäni/alkoholille haisevana vauvan luokse, vaan käyn suihkussa ja pesen hampaat ennen, kun menen vauvan luo. Seuraavana päivänä olen yleensä siinä kunnossa(en juo paljon illalla), että pystyn vauvaa ihan normaalisti hoitamaan. Jos en, niin silloin isä hoitaa vauvaa..
Täällä on korostettu äiti-vauva-suhdetta hyvin paljon, mutta aina äiti ei ole vauvan ensisijainen hoitaja. Tiedän sellaisiakin perheitä, jossa äidin on ollut "pakko" palata töihin/kouluun ja isä on jäänyt kotiin hoitamaan lasta. Luulisinpa, että ensisijainen hoitaja on silloin isä. Tuskin sellaiset lapset mitään traumoja saa vaikka isä hoitaakin heitä enemmän.
Meillä tosin minä olen lapsen kanssa kotona ja hoidan häntä enemmän kuin mieheni. Mutta pidän silti tärkeänä sitä, että mieheni saa myöskin hoitaa vauvaa niin paljon kuin haluaa. Olen huomannut, että myös miehelle tekee hyvää saada joskus olla vauvan kanssa kahdestaan ja huomata, että kyllä hänkin pärjää.. Ja hyvin hän pärjääkin!:)
Meillä homma toimii näin ja tuskin lapsemme on siitä kärsinyt. En ymmärrä miksi jotkut ihmiset olettavat, että vain äiti on se, joka osaa hoitaa vauvaa hyvin. Kyllä isäkin osaa, jos vain tilaisuus annetaan.. Ymmärrän ensisijaisen hoitajan ja turvallisuuden tunteen merkityksen, mutta eikö vauva voi tuntea turvallisuutta isänsä kanssa?! Meillä vauva ainakin tunnistaa isänsä.. Sen huomaa siitä, että isä esimerkiksi saa hänet rauhoittumaan, jos hän vierastaa kyläpaikoissa.
Mutta kukin taaplaa tyylillään!!
minä lähden myös käväsemään ystävien kanssa tuulettumassa! vauva siis saman ikäinen kuin sinulla. rentoudutaan eikä koeta siitä syyllisyyttä!!! jaksaa sitten taas touhuta vauvan kanssa...
laitetaan viestiä sunnuntaina miten ilta meni!
rattoisaa viikonloppua sinulle!
mä oon kuullu kans tosta, et vauva luulee olevansa yhtä ja samaa. en muuten muistanukkaa tota... :)
Esikoinen oli vajaa kaksi kuukautta kun ekan kerran vietin tyttöjen kanssa kokonaisen illan ja yön poissa kotoa. Toinen oli nelisen kuukautta kun ekan kerran tein näin. Syy eroon oli että esikoisen kanssa imetys ei onnistunut ja vauva söi pullosta alusta asti. Toista imetin tuon neljä kuukautta. Nämä illat ja yöt lapseni ovat viettäneet isänsä kanssa. Aamusta olen taas ollut mukana hoitamassa.
Kyllä tuulettuminen oli minulle todella tärkeää tuossa vaiheessa. Olin kaivannut juuri sitä, että saisin vähän aikaa laittaa aivot narkikkaan ja hellittää otetta, olla kontrolloimatta kaikkea sataprosenttisesti joka minuutti ettei arki kaatuisi päälle. Esikoisella oli koliikki mikä teki päivistä entistäkin raskaampia.
Kaipa se on niin, että jotkut ovat valmiita tähän vauvan vaatimaan arjen totaaliseen muutokseen jo heti vauvan synnyttyä. Itselläni uuteen tilanteeseen sopeutuminen kesti jonkun aikaa, ja nyt kahden kanssa alkaa tuntua että sitä tuulettumista ei niin tarvitsekaan enää. Samalla tavalla siis. On kai oppinut stressaamaan vähemmän lasten kanssa. Arki on muuttunut ihan normaaliksi arjeksi kovan työnteon sijaan.
Minusta on ihan ok mennä tuulettumaan jos siltä tuntuu. Juuri sellainen iänkaikkinen miettiminen että miten vauva traumatisoituu tai miten se nyt pärjää jonkun toisen kanssa jne jne stressaa niin paljon että lopulta huomaa olevansa kireällä kuin viulunkieli. Sitten jos kontrolli jostain syystä repeää niin ollaan ihan paniikissa ja syytetään itseään suotta lapsensa elämän pilaamisesta. Esimerkkinä imetyksen epäonnistuminen; jotkut äidit kokevat että he heti alkuunsa ovat epäonnistuneet äiteinä koska ovat asettaneet niin korkeat vaatimukset omalle äitiydelleen. Täytyy vain uskaltaa luottaa muihin ihmisiin ja siihen että vauvat ja lapset ovat loppupeleissä vain pieniä ihmisiä. Eivät ne hajoa ihan tuosta noin vaan.
Loputon tutkimuksiin tuijottelu ei anna mitään uutta tähän keskusteluun. Tiedetäänhän se, että tutkimuksia on puolesta ja vastaan joka asiassa. Jokainen ihminen lukee juuri ne tutkimukset jotka tukevat sitä omaa käsitystä asiasta, ja jos eteen sattuu tutkimus joka puhuu päinvastaisen puolesta pidetään sitä usein huonona ja huonosti tehtynä, ja tekijöitä pidetään epäpätevinä lausumaan asiasta yhtään mitään. Oman vauvan näkeminen objektina joka toimii kuten jossain paperissa lukee on aika omituista. Jokainen äiti tietää itse hajoaako se vauva ikävään vai ei. Sen mukaan voi tulla ja mennä, omantunnon mukaan.
Yleensäkin minusta on huonoa kehitystä se, että maallikot kinastelevat tutkimustuloksista. Tutkimustuloksia sopii arvostella mielestäni siinä vaiheessa kun on itse tehnyt vastaavanlaisia tutkimuksia ja tietää ja tuntee tutkimusten teon kompastuskivet. Maallikolle riittää mielestäni maalaisjärjen käyttö siihen asti kunnes asiasta annetaan ihan suora virallinen ohjeistus, tyyliin neuvolasta paperi käteen jossa sanotaan että ohje on että äidin ei pidä mennä tuulettumaan ennen kuin vauva on vuoden ikäinen. Samalla lailla kuin sanotaan että hunajaa ei pidä antaa alle vuoden ikäiselle lapselle.
Alkuperäiselle sanoisin että mene vaan tuulettumaan jos sitä kaipaat. Se voi tehdä hyvää, ja saatat huomata että kotona onkin paljon kivempaa.
Meillä oli tyttö reilu viikon vanha, kun sisko jäi lapsenlikaksi, että äiti pääsi haukkaamaan happea ulos... Isä tarvittiin tukemaan käsipuolesta, jottei mamma jäisi hankeen makaamaan. Ja kävin n. 300m kävelylenkillä ja olin poissa puoli tuntia... Kuntoa ei ollut kummempaan.
Kapakkiin lähdin ensimmäistä kertaa likan ollessa n. 3kk. Olin siskon 18v synttäreitä juhlistamassa, ja selvin päin liikkeellä muutaman tunnin. Lapsi oli sen hetken mummon hoivissa, jonne jäimme myös kaikki yökylään... Baariin seuraavan kerran vasta imetyksen lopettamisen jälkeen. (n. 7kk)
Hengähdystaukoja arkeen olen vuosien varrella hakenut yksinäisillä kävelylenkeillä, kaverin kanssa kuntosalilla, käymällä kirjastossa tai vaikkapa kaupassa ilman lasta... Jokainen siis tyylillään.
Äiti ei ole ainoa aikuinen, jota lapsi tarvitsee.
Näin siis meillä.
Voi että kun on itsellä virkeä ja mukava mieli ..... olin eilen illalla viihteellä. Ensin käytiin parhaan ystäväni kanssa syömässä, sitten terassilla ja vielä yöllä tanssimassa ja iltaa vietettiin pilkkuun asti. Alkoholiakin tuli nautittua (ihan reilusti), mutta välillä join vettä ja minkäänlaista krapulaa ei ole tänään ollut. Tämä oli siis ensimmäinen kertani ja vauva jäi isänsä kanssa, poikani täyttää ensi viikolla puoli vuotta.
HYVÄÄ SE TEKI !
Voi että kun on itsellä virkeä ja mukava mieli.. olin eilen illalla kuntosalilla. Ensin käytiin parhaan ystäväni kanssa penkkipunnertamassa, sitten taljallaja vielä lopuksi jalkatreeni ja iltaa vietettiin siellä melkein 2 tuntia.
Urheilujuomaakin tuli nautittua (ihan reilusti), mutta välillä join vettä ja minkäänlaista kuivumista ei ole ollut. Tämä oli siis 20.kerta ja vauva jäi isänsä kanssa, tyttö täyttää ensi viikolla 5kk. HYVÄÄ SE TEKI!
Olit jättänyt lapsen isälleen noin kauaksi aikaan ja vielä isälleen.
No ei nyt sentään, aika normaalia toimintaa!
Joo, isukki ja poika saivat viettää keskenään kokonaista hmm ..... 11 tuntia (josta poika tosin nukkui yöuniaan 7 tuntia). Poikani siis kohta puolivuotias, joten huono äitihän siis olen kun hylkäsin poikani noin moneksi tunniksi.
Sitä en tässä kyllä ymmärrä mikä tuota Mikkiä (35) vaivaa, mutta hyvät kesän jatkot hänelle.
Oma "urheiluni" tuppaa olemaan tuon koiramme kanssa lenkkeily, huononakin päivänä kuljeskellaan vähintään 2 tuntia ja vauhdin määrää se olenko hylännyt poikani isänsä seuraan (ts. onko rattaat mukana) vai olenko koiran kanssa ihan kaksisteen. Kuntosalitkin on ihan ok, pari vuotta tulikin tuossa käytyä, mutta vielä en ole "kerennyt" ko. harrastusta aloittamaan ja kun kilojakaan ei raskausaikana tullut kuin 5 niin eihän tässä hätiä ollut ! Hyvää kesän jatkoa kaikille !
Hö. Miksi meitä mikään vaivaisi? Älä syyttele toisia!
Ymmärrän, että koet tarvitsevasi rentoutusta. Vaan ehkä baari-ilta ei ole paras mahdollinen vaihtoehto? Tulet kaipaamaan ja tarvitsemaan sitä rentoutusta myös myöhemmin ja useasti. Eikä välttämättä sitten toimikaan se, että painuu baariin aina, kun kotinurkat alkavat tympiä?
Ihannetilanne varmaan olisi (tähän ainakin itse pyrin!), että oppisi yhdistämään äitiyden ja rentoutumisen. Oppisi ottamaan kaiken irti niistä tunneista, kun vauva nukkuu vaikkapa tosiaan tekemällä kävelylenkkejä, lueskelemalla, katsomalla hyvän elokuvan - jotain sellaista, minkä voi tehdä ja silti olla vauvalle SAATAVILLA. Vauva-aika on lyhyt, tätä sinullekin on varmaan toistettu, mutta se on niin totta. Sen ajan jaksaa kyllä, pitää vain löytää keinot siihen.
Aikamoinen "kina" tästä syntyikin... mutta jokaisella saa olla oma mielipide asiaan ja kiitän kaikkia vastanneita. Vielä sen sanon, että olen kerännyt pakkaseen maitoa, joten lapseni ei joudu syömään korviketta. Mukavaa ja rentoutunutta kesää kaikille mamma bailaajille! =)
ps. en väitä etteikö sitä voisi rentoutua myös lenkkeilemällä tms. ja olen kyllä ajatellutkin jossain vaiheessa aloittaa harrastuxet, mutta ei se syntiä ole, jos joskus käy ulkona, sen olen tässä todennut.
Onnittelut, olet järkevä äiti-ihminen ja vain se on sinun lapsellesi parasta.
päivän selvää näin netin välityksellä!! Koska teet kuten minä, niin sinun täytyy olla huippuälykäs!
Minäpäs käynkin sekä harrastuksessa että baarissa! läl Läl Läl lÄl läL läääääää!
tuulettumassa ja totesin että kyllä se nyt riittää vähäksi aikaa...;=)
mutta mukavaa oli ystävien kanssa ja joskus parin kk kuluttua ehkä uusiksi!
vauvakin naureskellut koko päivän kun näkee minun naaman...
"vauvakin naureskellut koko päivän kun näkee minun naaman..."
Miten tämä liittyy tuulettumiseen??
sentään! täällä niitä saivartelijoita sitten riittää! mitäpä jos hankkisit itsellesi hieman huumorintajua, niin elämäsi voisi olla mielekkäämpää.