Tahtoisin kommentoida julkisuuden puheita lihavien kustannuksesta yhteiskunnalle: Olen itse lihava ja olen myös lääkäri. Tietoa minulla on riittävästi laihduttamiseen, mutta niin on kaikilla muillakin, myös maallikoilla on tietoa kuinka laihdutaan. Koko homma on vähennyslaskua: pitää syödä vähemmän kuin kuluttaa. No en sen syvemmin mene laihduttamiseen vaikka itse olenkin jo aika hyvään vauhtiin päässyt laihdutukseni kanssa.
Minua vaan on kiusannut poliitikkojen puheet elintapasairaiden kustannuksista terveydenhuollolle: kuinka ylipainoinen ihminen joka käy töissä ja maksaa veroja ja kuolee äkilliseen verisuonitautikohtaukseen voisi maksaa yhteiskunnalle enemmän kuin terveellisesti elävä, 65-vuotiaana eläkkeelle jäävä ihminen joka pikkuhiljaa sairastuu kroonisiin sairauksiin ja elää hyvässä lykyssä 40 vuotta eläkeläisenä saaden samat taudit kuin ylipainoinenkin mutta vaan hitaammalla aikataululla ja sairastaa niitä samoja sairauksia pidempään? Elintapasairaat sairastuvat parhaassa työiässä eivätkä sairasta pitkään. Terveellisesti elävät sairastuvat vasta oltuaan jonkin aikaa eläkkerellä, tuottavan työiän jälkeen ja sairastavat pitkään.
Toki suosittelen kaikille terveitä elämäntapoja henkilökohtaisen tragedian välttämiseksi, mutta suosittelisin poliittisia vaikuttajia ajattelemaan mitä sanovat etteivät sanoisi mitä ajattelevat. On niin helppo tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä asioista joista ei tiedä mitään.
Sanokaahan muuten sairauksia jotka johtuvat elintavoista ainakin osittain ja sairauksia jotka eivät johdu elintavoista! Syövät ovat usein elintapasairauksia, tosin mukana saattaa olla genettinen komponentti, mutta ihosyövän saa auringosta, suolistosyövän riskiä lisää raffinoitu kuituköyhä ruokavalio, tupakka lisää kaikkien syöpien riskiä, liikunnan puute lisää sairauksien riskiä (poikkeukset ovat harvinaisuuksia, mutta niitä on toki) sukupuolitaudit johtuvat elintavoista ja lisäävät myös tautiriskiä, kuten syöpäriskiä, onnettomuudet johtuvat elintavoista: kaahari ajaa ennen pitkää kolarin, kiire ja stressi lisäävät sydän- ja verisuonisairauksien riskiä ja alentaa muutenkin immuniteettia (poliitikoilla kuulemma yleistä), matkustus lisää riskiä sairastua maailmalla lymyileviin tauteihin...luetteloa voisi jatkaa loputtomiin. Yhteiskunnalle tulisi todella halvaksi jos kaikki todella itse aiheutetut sairaudet joutuisi kustantamaan itse! Listalla olisi vain murto-osa kaikista mahdollisista hoitoa vaativista tiloista, kuten esimerkiksi synnynnäiset sairaudet.
Sanomattakin on selvää että ihmisen tuottavuus ei ole ihmisarvon mitta.
(P.S.) Laitoin tämän kommentin aluksi Syömishäiriö-palstalle, mutta tämä kuuluu tännekin)
Minua vaan on kiusannut poliitikkojen puheet elintapasairaiden kustannuksista terveydenhuollolle: kuinka ylipainoinen ihminen joka käy töissä ja maksaa veroja ja kuolee äkilliseen verisuonitautikohtaukseen voisi maksaa yhteiskunnalle enemmän kuin terveellisesti elävä, 65-vuotiaana eläkkeelle jäävä ihminen joka pikkuhiljaa sairastuu kroonisiin sairauksiin ja elää hyvässä lykyssä 40 vuotta eläkeläisenä saaden samat taudit kuin ylipainoinenkin mutta vaan hitaammalla aikataululla ja sairastaa niitä samoja sairauksia pidempään? Elintapasairaat sairastuvat parhaassa työiässä eivätkä sairasta pitkään. Terveellisesti elävät sairastuvat vasta oltuaan jonkin aikaa eläkkerellä, tuottavan työiän jälkeen ja sairastavat pitkään.
Toki suosittelen kaikille terveitä elämäntapoja henkilökohtaisen tragedian välttämiseksi, mutta suosittelisin poliittisia vaikuttajia ajattelemaan mitä sanovat etteivät sanoisi mitä ajattelevat. On niin helppo tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä asioista joista ei tiedä mitään.
Sanokaahan muuten sairauksia jotka johtuvat elintavoista ainakin osittain ja sairauksia jotka eivät johdu elintavoista! Syövät ovat usein elintapasairauksia, tosin mukana saattaa olla genettinen komponentti, mutta ihosyövän saa auringosta, suolistosyövän riskiä lisää raffinoitu kuituköyhä ruokavalio, tupakka lisää kaikkien syöpien riskiä, liikunnan puute lisää sairauksien riskiä (poikkeukset ovat harvinaisuuksia, mutta niitä on toki) sukupuolitaudit johtuvat elintavoista ja lisäävät myös tautiriskiä, kuten syöpäriskiä, onnettomuudet johtuvat elintavoista: kaahari ajaa ennen pitkää kolarin, kiire ja stressi lisäävät sydän- ja verisuonisairauksien riskiä ja alentaa muutenkin immuniteettia (poliitikoilla kuulemma yleistä), matkustus lisää riskiä sairastua maailmalla lymyileviin tauteihin...luetteloa voisi jatkaa loputtomiin. Yhteiskunnalle tulisi todella halvaksi jos kaikki todella itse aiheutetut sairaudet joutuisi kustantamaan itse! Listalla olisi vain murto-osa kaikista mahdollisista hoitoa vaativista tiloista, kuten esimerkiksi synnynnäiset sairaudet.
Sanomattakin on selvää että ihmisen tuottavuus ei ole ihmisarvon mitta.
(P.S.) Laitoin tämän kommentin aluksi Syömishäiriö-palstalle, mutta tämä kuuluu tännekin)
Vastaukset 20
Vanhimmat
mutta ei tässä lihavuus keskustelussa ole rahasta kysymys.sillä vain verhotaan ulkonäkö syrjintää.rasismi verhotaan usein talous ongemaksi.hyvänä esimerkkinä saksa 30-40 luvulla.
Onpa hyvä, kun totuus tulee auktoriteetin suusta, niin rääväsuut pitävät kerrankin suunsa supussa. Suomalaisethan pitävät vielä nykyäänkin lääkäriä melkein Jumalasta seuraavana. Tämä ei ollut pilkkaa, omakin tutkintoni on lääketieteen alalta.
Tästä aiheesta on tällä palstalla yritetty keskustella ennenkin, mutta keskustelu on aina mennyt siihen, kuinka kalliiksi lihavat tulevat yhteiskunnalle ja tietenkin myös rumentavat katukuvaa. Tällä palstalla tuntuukin olevan pelkkiä "esteetikkoja" :)
Olen sanonut tämän ennenkin, mutta kirjoitanpa sen vielä kerran: "kuka syntyy, se kuolee". Niin yksinkertaista se on. Ollakseen tuottamatta yhteiskunnalle kuluja, olisi parasta olla syntymättä. Voisinkin ehdottaa tähän Kiinan mallia: ainoastaan yksi lapsi/perhe on sallittua, mieluiten vielä poika. Jos sattuu syntymänään tyttö, se voidaan jopa hylätä, tappaa ym. että voidaan yrittää uudestaan poikaa. Näin Kiinassa, näinkö meilläkin tulevaisuudessa?
Ihmisarvoa ei mitata kiloissa, olen kanssasi samaa mieltä. Mutta miten on yhteiskunnan laita? Syrjitäänhän ylipainoisia esimerkiksi työjönottotilaisuuksissakin. Lisäksi vielä nämä muut "esteetikot", joille tulee pahoinvointia lihavasta ihmisestä. Kenen siis pitäisi hakea apua ongelmaansa, lihavan vai "esteetikon"?
Kuulehan Pelleriina! Olen seurannut kirjoituksiasi jo jonkin aikaa tällä palstalla, ja voisin kuvitella, että sinunkin lihavuutesi johtuu osittain siitä, että asetat itsesi aina vain uhrin rooliin.
"Syrjitäänhän ylipainoisia esimerkiksi työjönottotilaisuuksissakin." Oletko todella sitä mieltä, että se on syrjimistä jos työnantaja valitsee kahdesta yhtä pätevästä hakijasta sen hoikemman? Työnantaja ei välttämättä tee valintaa tietoisesti, vaan ajattelee alitajuisesti, että ylipainoinen hakija ei ole niin "dynaaminen" ja kurinalainen kuin normaalipainoinen. Ja normaalipainoinen työntekijä miellyttää häntä ehkä estettisesti enemmän. Ja suotakoon myös hänelle vapaus valita, kenet palkkaa.
Aivan turha on täälläkään kenenkään mussuttaa, että lihavuus johtuisi niin monessa tapauksessa vain geeneistä tai sairauksista. Kyllä myös muilla tekijöillä on ratkaiseva merkitys - mm. itsekurilla, itsehillinnällä ja määrätietoisuudella.
Alla olevassa ketjussa kyseltiin, mitä tämän palstan lukijoilla on päällä. Siellä oltiin kulahtaneissa paituleissa ja verkkareissa kun oltiin kotioloissa. "Luonnonkauniita" löytyi myös roppakaupalla. Mukavuudenhalua ja välinpitämättömyyttä ja arvostuksen puutetta itseä kohtaan? Eikö kotioloissa voi pukeutua siististi?
Näissä jutuissa, varsinkin sinulla, on jatkuvasti vain selityksen makua. On helppo asettua uhrin rooliin ja etsiä jotain loogista tai vähemmän loogista selitystä omalle ylipainolle. Mutta mitäs jos sinäkin katsoisit peiliin, vastaus voisi löytyä sieltäkin.
"Kuulehan Pelleriina! Olen seurannut kirjoituksiasi jo jonkin aikaa tällä palstalla.."
Olen seurannyt kyseisen nimimerkin kirjoituksia myös tietyn aikaa ja voisin sanoa että hän on erittäin hyvin tilanteensa tasalla siitä mistä kirjoittaa.
En tiedä, miten olet tulkinnut kirjoituksiani, kun löydät minusta uhrin. Voin kuitenkin kertoa sinulle, että en ole, enkä tunne itseäni uhriksi.
Lopussa puhut peiliin katsomisesta ja kerron, että sieltä minua katselee melko pitkillä ruskeilla ja paksuilla hiuksilla varustettu ihan ok. tyyppi. Kun vielä hymyilen niin, että silmät loistaa, ei kuva ole ollenkaan kauhistuttava :) Tässä tarkoitan ihan KOKOVARTALOPEILIÄ ;) Lihava olen, paino on kuitenkin pudonnut hiljalleen toistakymmentä kiloa viime kesästä.
Vielä yksi pointti eli yritän pysyä kirjoituksissani niissä aiheissa, joista jotain tiedän ja tietysti myös mukana on omia kokemuksia.
Hyvää kesän jatkoa sinulle!
T: ei uhri
On nuorten narkkareiden hoito. Heistä monet ovat 20-kesäsinä jo eläkkeellä. Kumpikaan ei sulje pois toistaan mutta kyllä joskus tuntuu että ylipainoiset ovat hyvä kohderyhmä mm. poliittisen profiilin nostossa, tai sen yrityksessä.
Kun viisas kertoo että läski periaatteessa nielee veromarkkasi, syntyy luokkakilpailua.
Tuo on totta, nimittäin että lihavat ovat helppo kohde kaikenlaiselle moralisoinnille ja muulle patsastelulle. Eihän se vaadi kummoisia selvännäkijän lahjoja, että lihavan ulkomuodosta voi helposti päätellä, mikä on ko. henkilön heikkous. Ruokahan se on, tavalla tai toisella. Mutta meillä jokaisella on heikko kohta, kaikkea ei vain huomaa ensinäkemällä, saati sitten voi päätellä ulkonäöstä. Ja meillä kaikilla on piste, missä se tälläkin palstalla hehkutettu itsekuri pettää.
Mutta tämä lihavuuskeskustelun ulkokultaisuus paljastuu armotta retoriikasta, jota käytetään. Siinä mennään henkilökohtaisuuksiin ja rajuihin yleistyksiin. Mikään (yhteiskunnallinen) ongelma ei ratkea näillä keinoin.
Tämän lihavuuskeskustelun eikä oikeastaan muunkaan ideana ole ratkaista yhteiskunnallisia ongelmia muutoin kuin yksilötasolla. Harva ryhtyy dieetille koska tätiravitsemustäti ja sisarhento niin puheissaan lausuu. Miten olen näkevinäni tällä palstalla paljon ihmisiä jotka yrittävät parhaansa mihin sillä hetkellä kykenevätkin. Tänne kirjoittaa myös niitä jotka ovat tiputtaneet hurjia määriä kiloja. Ehkä jokin aiemmin kohdattu stigma antaa heille empatiakykyä, tiedä sitä. Olkoon miten on, harva pakon edessä laihtuu vaan silloin kun hetki on oikea & otollinen elämässä. Niin ja kiitos jos tämän jälkeen tarvitsisi lukea saivarteluja aiheesta.
Kysyit: "...kuinka ylipainoinen ihminen joka käy töissä ja maksaa veroja ja kuolee äkilliseen verisuonitautikohtaukseen voisi maksaa yhteiskunnalle enemmän kuin terveellisesti elävä, 65-vuotiaana eläkkeelle jäävä ihminen joka pikkuhiljaa sairastuu kroonisiin sairauksiin ja elää hyvässä lykyssä 40 vuotta eläkeläisenä saaden samat taudit kuin ylipainoinenkin mutta vaan hitaammalla aikataululla ja sairastaa niitä samoja sairauksia pidempään?"
Jos pitää kiinni noista lähtökohdista, niin vastaus on, että jälkimmäinen kansalainen tulee kalliimmaksi. Mutta jos olet oikeasti lääkäri, niin sinun olisi pitänyt saada koulutuksesi kuluessa opetusta akateemiseen analyyttiseen asioiden arviointiin ja käsitellä kysymystä siltä pohjalta. Eli esimerkiksi kuinka todennäköistä on, että juuri nämä ovat myös ne yleisimmät vaihtoehdot? Entäpä jos se jälkimmäinen elääkin suhteellisen terveenä ilman huolenpitoa toimeen tulevana henkilönä kuolemaansa saakka ja se ensimmäinen saa aivoinfarktin nelikymppisenä jonka jälkeen makailee muutaman vuoden hoidokkina terveyskeskuksen vuodeosastolla? Se 65-vuotiaana eläkkeelle jäänyt tekee pitemmän työuran, maksaa enemmän veroja ja toisaalta osallistuu yhteiskunnan pyörimiseen sekä saajan että antajan puolella myös eläkeiällä. Vähänkään järkevästi toimiva yhteiskunta ei (onneksi) suunnittele toimintaansa yksittäistapausten pohjalta.
Minulla on tietysti vain empiiristä tietoa asiasta, mutta tauti tulee ennemmin tai myöhemmin. Epidemiologista koulutusta minulla ei ole mutta perusteet olen opiskellut. Epidemiologilta olen kuullut näistä kustannuslaskelmista eivätkä ne suinkaan ole mitenkään yksiselitteisiä. Terveyskeskuksessa muutama vuosi aivoinfarktin jälkeen kesken työuran tai kymmenen vuoden eläkkeelläolon jälkeen johdattelee ajattelemaan että 40-vuotias ei ainakaan eläkkeestä ole ehtinyt nauttimaan. Tosiasiahan on että vanhusten hoidon kustannukset nousevat vuosi vuodelta, mistä onkin tullut suuri yhteiskunnallisen debatin aihe. Väestö on tähän asti ikääntynyt, tosin maailmalta tulleiden tuoreimpien viestien mukaan väestön ikääntymisessä on nähty huippu ja alettu ottamaan takapakkia johtuen juuri länsimaisista elintavoista. Vanhukset voivat sairastaa varsin pitkään korkeasta iästään huolimatta.
Jokainen sairastuu johonkin. Esimerkiksi kuolinsyyksi ruumiinavauksessa täytyy löytyä jokin tauti ja jos mitään ei löydy, sellainen vaikka keksitään. Jos mitään muuta ei löydy 90-vuotiaalta vainajalta, niin ateroskleroosi yleensä löytyy sepelvaltimoiden intimasta. (Vain yhden tällaisen tapauksen olen nähnyt ettei mitään järkevää syytä löytynyt.)
Lihavien syyllistäminen saa riittää! Ei kukaan ole vapaaehtoisesti lihava, vai onko täällä joku? En minä ainakaan. Samalla tavalla voisi syyttää vanhuksia siitä että ovat eläneet liian pitkään tai 10% ylinopeutta ajavia (mittarivirheen? vuoksi) onnettomuusriskinsä eksponentiaalisesta kasvusta tai sukupuolisia irtosuhteita harrastavasta. Totuus on että meistä kaikista löytyy jokin piirre joka lisää riskiämme tulla yhteiskunnalle kalliiksi. Ylipaino on vain yksi tällainen riski. Tupakointi, alkoholin käyttö, liikunnan puute, irtosuhteet, liikennekäyttäytyminen, matkustelu, jne, (jopa riittävän pitkään eläminen) kaikki lisäävät riskiä.
Tupakoivan on hyvä lopettaa, lihavan on myös hyvä laihduttaa. Lihaville tulee tarjota laihdutukseen tukea eikä lyödä arkaan kohtaan eli ylipainoon. Myös lihavat ovat paikkansa yhteiskunnassa ansainneet, ei meitä tule kohdella eriarvoisesti, ajatuskin kauhistuttaa. Lihavuus on sairaus. Sairas haluaa yleensä itsekin tulla terveeksi, ja meitä tämän asian parissa painijoita onkin aika liuta.
-Mistä huomaa että lihavuuslääke on keksitty?
-Kun ei ole enää ylipainoisia lääkäreitä :)
Luehan tämä artikkeli: Suomen lääkärilehti, Vsk. 55, Nr: 1 - 2 / 2000, s. 11 - 16. Lääkärinä sinulla on varmastikin tämä saatavilla. Oletko eri mieltä artikkelin väitteistä? Jos olet, niin millä perusteella? Ja kirjoitathan siinä tapauksessa myös oikaisun lehteen!
hmmm...entisenä ylipainoisena ymmärrän miten loukkaavaa jatkuvana syntipukkina ja sylkykuppina oleminen on sekä miten sitä joutuu puolustuskannalle päivittäin rakkaiden kanssaihmisten kanssa, joiden ainoa tarkoitus tuntuu olevan ylipainoisen kouluttaminen näkemään oma ylipainonsa.
Lääkärinä en kuitenkaan pysty näkemään asiaa noin mustavalkoisena. Empiiristen tutkimusten mukaan ylipainoisuus ja sen seuraukset muodostavat yhteiskunnalle 10 miljoonan euron kustannukset vuosittain. Ylipaino altistaa ihmisen altzheimerintaudille, dementialle, aivo- sekä sydäninfarkteille, diabetekselle, liikuntaelinsairauksille ja hormonaalisille syöville yms. Ei nämä ole mitään normaalipainoisten propagandaa, vaan ihan puhtaasti tutkimuksilla saatua tietoa.
Myönnetään, että aurinko altistaa ihosyöville, tupakointi keuhkosyöville jne., mutta nämä kustannukset ovat vielä toistaiseksi huomattavasti pienemmät kuin ylipainosta seuraavien sairauksien kustannukset. Suurin syy esimerkiksi sairaseläkkeelle joutumiselle ovat juuri nämä ylipainosta johtuvat liitännäistilat, joten valtaosa "elintapasairaista" ei kuole seisovilta jaloiltaan juuri ennen eläkeikää, vaan ovat useita vuosia poissa työelämästä ensin sairauslomien muodossa ja siirtyvät sen jälkeen sairaseläkkeelle keskimäärin 40-50 vuotiaina.
Ihmisarvo ei tietenkään ole kiinni hänen tuottavuudestaan, mutta rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että elintapasairaan itseaiheutetun sairauden hoitoon kuluvat rahat ovat aina pois jonkun muun hoidosta. Vaikkapa sydänlasten tai vanhusten hoidosta. Ja ymmärrän täysin miksi valtaosa ihmisistä pitää tätä epäoikeudenmukaisena.
Huoli lihavuuden aiheuttamista henkilökohtaisista tragedioista ja väistämättä yhteiskunnallisista ongelmista on aiheellinen. Mutta edelleen jauhan, että monet käyttävät tätä vain keppihevosena, jotta voi antaa runtua jollekin. Lihavana pysymiseen riittää heikko itsetunto, painonpudotusta taas edesauttaa hyvä itsetunto (ja itsetuntemus) ja usko omaan onnistumiseensa. Tätä taustaa vasten en ymmärrä näitä ryttääviä puheenvuoroja, joissa lihavat ovat sitä ja lihavat ovat tätä.
En ole lääkäri tai ammattini ei edes liippaa läheltä terveydenhoitoa, mutta lihavuuden lisäksi näen mielenterveysongelmat "kansallisena uhkana". Muistaakseni 25 % sairaseläkkeistä myönnetään mielenterveysongelmien takia. Ja psyykelääkkeet johtavat myyntitilastoja. Luvut ovat minusta todella julmia ja kertovat suunnattomasta pahoinvoinnista, joka heijastuu myös läheisiin ihmisiin.
Minusta viimeinen lauseesi on arveluttava. Siinä on oikein syyllistämisen aatelia. En usko, että tällä hetkellä kenenkään sydänlapsen annetaan kuolla sen takia, että joku lihava työikäinen saisi hoitoa. Käsittääkseni tämänhetkinen pullonkaula lasten sairaanhoidossa on pula osaavasta henkilökunnasta. Jos joskus mennään priorisoinnissa siihen, että pitää miettiä kuka hoidetaan, eivätköhän lapset ole jonossa ensin.
Empiiristen tutkimusten validiteetin voi jättää omaan arvoonsa. Missään ei ole vertailtu väestön vanhenemisen aiheuttamaa kustannusta sellaiseen kuviteltuun tilanteeseen että väestö ei vanhenisikaan vaan eläisi epäterveemmin, ja miksi olisikaan tehty? Sellainen tutkimus olisi mieletön! Nyt ei pidä takertua keskustelun ehkä provosointimielessäkin laittamaani otsikkoon "kuka tulee kalliiksi"? Mainitsemasi 10 miljoonan vuosikustannukset ovat kärpäsen kakkaa verrattuna vanhustenhuollon kustannuksiin jolloin puhutaan miljardeista euroista. Mitä terveemmin elät, sitä kauemmin olet vanhus ja kustannusrasite yhteiskunnalle! Nyt täsmennän heti, että mielestäni siis vanhustenhoitoon pitää ehdottomasti saada lisää rahaa, pelottavia esimerkkejä huonosti toteutetusta hoidosta onkin Suomessa ihan riittämiin. Tahdon vain murtaa asenteellista suhtautumista ylipainoon, vanhuksethan ovat tabu, ei heistä saa sanoa että he ovat kustannuserä, ylipainoisista taas saa, ja on ehkä hivenen ihailtavaakin että "joku sanoo niin kuin asiat ovat!" Tulee mieleen 30-luvun populistinen retoriikka.
Pääpointti tekstissäni on, että jos lähdetään rankaisemaan ylipainon mukaan ihmisiä siten, että ylipainoiset maksavat itse sairaanhoitokulunsa sillä perusteella että heidän tilansa on itse aiheutettua, eikö loogisesti näin pitäisi menetellä myös es kaahareiden kanssa? Jos on esimerkiksi saanut kolme ylinopeussakkoa viiden vuoden aikana, niin seuraavan viiden vuoden ajan tällainen henkilö joutuisi maksamaan itse kulunsa jos vammautuu onnettomuudessa.
Jos voidaan todistaa että HIV-infektio on prostituoidulta saatu, tällainen henkilö voitaisiin laittaa itse maksamaan lääkekulunsa.
Jos voidaan todistaa että kansanedustajan sydäninfarktin taustalla on stressi yhtenä taustatekijänä, tämä pitäisi myös laittaa vastuuseen omista kustannuksistaan.
Voitaisiin laittaa oikein lakimiesten armeija selvittämään lääketieteellisten asiantuntijoiden kera niitä sairauksia jotka ovat itse aiheutettuja, niin päästäisiin jopa 90% säästöihin terveydenhuoltomenoissa! (Ei siis todellakaan näin)
Pulinat pois ja ylipainoisten kiusauksen tulee loppua. Ylipaino tuottaa oikeasti kustannuksia yhteiskunnalle, se on selvä. Väitän että olen pystynyt osoittamaan että kustannuksia tuottavat myös monet muut. Olisihan epäoikeudenmukaista jos vain yhtä kustannuserää tarkasteltaisiin kiinteämmin kuin kaikkia lukemattomia muita! Väitän kuitenkin lisäksi että ylipaino ei ole oma valinta 99,9%:lla ylipainoisista. Ruokariippuvuus voi olla pahempi kuin alkoholiriippuvuus: lopetapa juominen mutta silti pitäisi yksi oluttuoppi kaljaa juoda päivässä vaan ei yhtään enempää... Ylipainoinen tarvitsee ensiksikin että hänet hyväksytään ihmisenä sellaisena kuin hän on.
Kyllä ylipainoinen riskit tietää ja niitä yleensä myös pelkää. Tukitoimia kasvavaan paino-ongelmaan tarvitaan, se on selvä. Tuki on eri asia kuin piiska.
"Myönnetään, että aurinko altistaa ihosyöville, tupakointi keuhkosyöville jne., mutta nämä kustannukset ovat vielä toistaiseksi huomattavasti pienemmät kuin ylipainosta seuraavien sairauksien kustannukset"
Et pistäisi niitä muitakin lukuja tänne?
tuota samaa lässyttävät tupakoitsijat ja alkoholistitkin -ei ole vaarallista eikä aiheuta kustannuksia kenellekään. Tosin kyseiset ryhmät muistavat vielä mainita maksavansa veroja näistä paheistaan, sitä ei taida ylipainoiset tehdä?
Tätä samaa lässyttävät typerät alaikäiset jotka eivät koskaan ole maksaneet veroja mistään . Kenen luulet maksavan ylipainoisten ostaman ruoan arvonlisäveron ?
Ajatteletko tosiaan, että lihavat kustantavat syömällä omat sairautensa? Kaikenlaista olen kuullut, mutta noin outoa ikiliikkujaa en vielä ikinä ole tavannut.
Oletko koskaan kuullut, kuinka monta hampurilaista maksaa tekonivelen paikalleen laittaminen tai sydänleikkaus? Ei taida arvonlisävero kattaa lihavuuden aiheuttamia kymmenien tuhansien eurojen leikkauksia. Niitä leikkauksia kun joutuu tekemään sitten sinne ja tänne. Vähän ohitusleikkausta, vähän tekoniveltä, vähän napsastaan sieltä ja täältä. Ja aina on kymppitonni selällään.
Vastausta edelliselle kirjoittajalle annoin hänen omia sanojaan käyttäen. Jos juopot ja tupakoitsijat väittävät kustantavansa hoitonsa pahettaan harjoittamalla niin kai samoin voi tehdä ylensyöntiä harjoittavakin. Oliko nyt tarpeiksi yksinkertaisesti väännetty? Tosiasiassa monetkaan lihavat eivät syö enempää kuin muutkaan ihmiset ja tosiasiassa monetkin lihavat tekevät veronalaista työtä koko aikuisikänsä. Minkäänlainen ironia ei näemmä uppoa kun ihminen on noin yksioikoinen. Meilläpäin on sanonta että yksirivisesti napitettu : ) Mieleesi ei ole tainnut tulla että tuolla menolla tuhlaat itse kohta verovaroja mielenterveyspotilaana. Ei pidä ottaa tätä elämää niin vakavasti, eikä varsinkaan asioita jotka eivät mitenkään kosketa sinua. En usko että jäät mistään ilman siksi että lihavat tuhlaavat tahallaan yhteiskunnan varat. Mutta kateus on katkera kantaa.
Melko hutiin menee tuo kateus. Mistä olisin kateellinen? Sydänsairauksista? Diabeteksesta? Raajojen amputoinneista? Vatsahaavoista?
En aio verrata lihavia juoppoihin enkä tupakoijiin, koska vertausta on huono tehdä. Lihava voi helposti olla myös juoppo tupakoija. Miten se onkin usein niin, että monta ongelmaa kasaantuu samaan ihmiseen.
Huomaan kyllä, että vähän kun hieroo kipeätä kohtaa, niin kohta jo älähdetään. Mutta ei se mitään, hieron vähän lisää. Kyllä sinäkin kohta lähdet lenkille sieltä rasvapitsan ja sohvan äärestä.
Muuten, tietenkin jään monestakin asiasta paitsi, koska yhteiskunnan varat ovat omia varojani. Joka ikinen kansalainen kustantaa lihavien elintasosairauksia omalta osaltaan. Minäkin maksan veromarkkoja siksi, että ihmiset voivat syödä itsensä kuoliaaksi. Siinä ei ole mitään järkeä.
Alkoholin ja tupakan kuluttamiseen sentään puututaan ja puhutaan paheena, kuoliaaksi syömistä ei edes nykyään katsota kieroon. No ei hätää, minä kyllä jaksan katsoa.