Oon 15-vuotias poika ja olen mielestäni homo. Päätin yks päivä tulla kaapista ulos isälle mutta tv:stä tuli vissii joku urheilu ohjelma ja se huus telkulle "Saakelin homo, oisit lyöny kovempaa." siis huusi sen jollekki urheilijalle ei mulle ja käännyin heti paikalla pois mut kyl se huomas heti että jokin on vialla. Onneks sain sen häädettyä pois sanomalla vaa että väsyttää ja meen nukkuu.
Isä on aina ollu homoja vastaa.Äiti lähti ollessani 4 vuotias ja se oli kuullemma kova paikka isälle ku juttelin sen veljen kaa. Meidän suvussa on ollu vissii yks homo josta se ei oo hirveesti kertonu.
Siitä siis syntyy kauhee sota jos kerron sille että oon hintti.
En oo kyllä sillei hirvee hyvis väleis iskän kaa. Se opettaa liikuntaa ja terveystietoo ylä-asteella(ei samassa koulussa ku mä, onneks) Lopetin sen kaa yhteissaunomiset ku olin 12 v. ku se huomas karvotukseni alapäässä ja se rupes puhuu seksistä ja munista.
Mua ei ikinä oo oikeesti kiinnostanu "miesten jutut" ja mulla ei oo kauheesti miespuolisia kavereita. Oikeestaa enempi tyttöjä. Mutta tytöt on vaa kavereita. Ne arvostaa mua siks että en puhu seksistä koko ajan enkä yritä iskee niitä.
Mutta ny muutaman vuoden aikana mua on alkanu kiinnostaa pojat enempi. Uimahallireissulla se alko. Kiihotuin kun näin luokkani vanhimman pojan alapään. En tajunnu sitä tilannetta ja hävetti kauheesti. Sitten myöhemmin tajusin olevani homo. Kenenkään pojan kaa en oo seurustellu vaikka miel on tehny.
Mun mielest isän pitäs ymmärtää tää mutta en voi kertoo. Silloku se on huonol päällä ni se nimittää kaikkia muita miehiä homoiks esim. tv henkilöitä, muita opettajia sen työpaikalta, sukulaisia.
Pitäsköhän mun ruveta puuhaamaan isän kaa jotai? Kyl se joskus pyytää mua mukaa sen kaa urheilee mut en oikei viiti ku sitte tulee vastaa sauna juttu. Joskus ois kyl iha kivaa jutella sen kaa miesten juttuja ja puhuu muuten vaa mutta ollaa nii erilaisia (ei oo ees hirveesti samaa näköö) Joskus mietityttää että olikohan mä sen äidin uuden miehen jonka mukaan äiti lähti ni sen poika.
Isä on 37 vuotias( ei ainakaa mun mielest vanha viel) ja sillä on paljonki kavereita. Uutta vaimoo se ei oo ettiny. Joskus ku kysyin ni sano vaa että "eiköhän me kahestaan pärjätä".
Eli mitä pitäs tehä? Menenkö puhumaan sille suoraan ja otan vastaan tuomion vai salaanko sitä niin pitkään ennenkuin asun muuaalla? Joskus kyllä tän asian on selvittävä sille. Haluan järkeviä vastauksia, jos jollakin on jotain homoja vatsaan niin pyydän että ei kirjottaisi ollenkaan.
Isä on aina ollu homoja vastaa.Äiti lähti ollessani 4 vuotias ja se oli kuullemma kova paikka isälle ku juttelin sen veljen kaa. Meidän suvussa on ollu vissii yks homo josta se ei oo hirveesti kertonu.
Siitä siis syntyy kauhee sota jos kerron sille että oon hintti.
En oo kyllä sillei hirvee hyvis väleis iskän kaa. Se opettaa liikuntaa ja terveystietoo ylä-asteella(ei samassa koulussa ku mä, onneks) Lopetin sen kaa yhteissaunomiset ku olin 12 v. ku se huomas karvotukseni alapäässä ja se rupes puhuu seksistä ja munista.
Mua ei ikinä oo oikeesti kiinnostanu "miesten jutut" ja mulla ei oo kauheesti miespuolisia kavereita. Oikeestaa enempi tyttöjä. Mutta tytöt on vaa kavereita. Ne arvostaa mua siks että en puhu seksistä koko ajan enkä yritä iskee niitä.
Mutta ny muutaman vuoden aikana mua on alkanu kiinnostaa pojat enempi. Uimahallireissulla se alko. Kiihotuin kun näin luokkani vanhimman pojan alapään. En tajunnu sitä tilannetta ja hävetti kauheesti. Sitten myöhemmin tajusin olevani homo. Kenenkään pojan kaa en oo seurustellu vaikka miel on tehny.
Mun mielest isän pitäs ymmärtää tää mutta en voi kertoo. Silloku se on huonol päällä ni se nimittää kaikkia muita miehiä homoiks esim. tv henkilöitä, muita opettajia sen työpaikalta, sukulaisia.
Pitäsköhän mun ruveta puuhaamaan isän kaa jotai? Kyl se joskus pyytää mua mukaa sen kaa urheilee mut en oikei viiti ku sitte tulee vastaa sauna juttu. Joskus ois kyl iha kivaa jutella sen kaa miesten juttuja ja puhuu muuten vaa mutta ollaa nii erilaisia (ei oo ees hirveesti samaa näköö) Joskus mietityttää että olikohan mä sen äidin uuden miehen jonka mukaan äiti lähti ni sen poika.
Isä on 37 vuotias( ei ainakaa mun mielest vanha viel) ja sillä on paljonki kavereita. Uutta vaimoo se ei oo ettiny. Joskus ku kysyin ni sano vaa että "eiköhän me kahestaan pärjätä".
Eli mitä pitäs tehä? Menenkö puhumaan sille suoraan ja otan vastaan tuomion vai salaanko sitä niin pitkään ennenkuin asun muuaalla? Joskus kyllä tän asian on selvittävä sille. Haluan järkeviä vastauksia, jos jollakin on jotain homoja vatsaan niin pyydän että ei kirjottaisi ollenkaan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei kande kertoo ollenkaan, pilaat vaan hyvät suhteet. Deittaa kundei ja sillee, mut älä tuhoo nuoren isäs elämää. Se vaivaa sitä lopun elämäänsä. Ite elän 3 lapsen isänä ja helvetin hyvän-näkösen vaimon kanssa. Mutta..
Meillä ny ei mitkää ihanat suhteet oo. Mut mun on kohta vaikee esittää heteroo. Iskä kyselee melkei joka päivä että "millos tuot tyttösiä näytille?" ja tätä rataa. Joskus se on tosi pervo, eikä tunnu aikuiselta. Johtuukohan se sitä että se ei ookku vasta 37 vuotias? eli oli noin 22 vuotias ku mut sai. No yritän sitte olla hiljaa niin kauan ku jaksan, mut lopettais se puhumasta työistä koko aikaa.
Älä turhaan kerro isällesi, sillä ei se sun homous välttämättä vuoren varmaa ole. Tuossa iässä saattaa tulla erilaisia ajatuksia, mutta anna olla ja itsesi kehittyä. Minulla oli kavereita jotka kuvittelivat 15 kesäisinä olevansa homoja ja joitakin pidettiin ihan yleisestikkin homoina. No kerran sitten ryypiskelin yhden kanssa kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin, eikä se kaveri ollutkaan homo vaikka oli itse sitä kuvitellut. Noilla homokuvitelmilla vaan sotket oman pääsi ja sitten kuvittelet olevasi homo. Anna olla ja katso myöhemmin rupeaako miesten saunassa jöpöttämään:)
olen isäsi ikäinen ja mulla on 2 poikaa,ett saatan ymmärtää pulmasi.
-jos ei oo ollu vankilassa, eikä käytä suonensisäisiä huumeita, nii kaikki muu on pikkujuttuja.Siitä lähetään.
Mut jos kerrot, saa isäs raivarin, eikä puhu sulle 10 vuoteen mitään. Eli otetaan tää suomalainen käytäntö:Pikkumurheista on vaiettava.
Toi seksuaalinen suuntaantuvuus on ihmisestä ehkä vain noin 10%. Ajattele sitä kaikkea loppua 90%:ia, kerkiihän sen kertomaan myöhemminkin.
Seksuaalinen suuntautuminen ei ole mikään 10% juttu. Ei sitä voi tuolla tavalla lokeroida. Se on suuri osa ihmisen elämää ja siten myös vaikuttaa laajasti elämässä. Mielestäni on tärkeää että voi olla oma itsensä. Avoin ja rehellinen. Ei tuollaista pidä salailemaan lähteä. Aivan yhtä vaikeaa se kertominen sekä asian kuuleminen on nyt kuin myöhemminkin. Ellei jopa vaikeampaa myöhemmin.
Rohkeasti ulos kaapista vaan! Ei se elämä siihen lopu! Ja pitää muistaa, että asioilla on tapana järjestyä. Vaikka isän mieli aluksi järkkyisi niin eiköhän hän poikaansa kuitenkin rakasta tarpeeksi, antaakseen tämän olla oma itsensä!
Ei sitä tarvitse kaikkea kertoa, varsinkin jos tuntuu että se mullistaisi maailmaa liikaa, ja kun koskaan ei sitten tiedä meneekö suunta kuitenkaan parempaan. Suosittelen myös vain hiukan raottamaan kaappia. Tapaile mukavia ihmisiä ja ole heidän kanssaan niinkuin hyvältä tuntuu.
Teeppä vaikka niinku minä tein. Pidät asian omana tietonas ja kun alat seurustella mukavan kundin kanssa ja olet varma suhteen kestävyydestä, voit kertoa isällesi, jos siltä tuntuu. Oma isä on vähän ahdasmielinen, joten ymmärrän sen naurettavan asenteen... meinasin revetä sille päin naamaa sen mollaamisen takia, mut katsoin parhaakseni nauraa vasta omassa huoneessa...
mut joo... mitä jotkut sanoo "homous kuvitelmista" en usko, että se on pelkkää kuvitelmaa tai ohimenevää "oireilua". mistä sitä tietää, ennenkun on koittanut. Tapaile kundeja, eksy vaikka Setan foorumille, siel on ymmärtäväistä porukkaa ja ystävällinen ryhmähenki. kysele, lue keskustele :) kyllä se siitä selviää. Mut uskon kyllä, että jos olet mielestäsi homo, olet homo, tai vähintään bi joka suuntautuu pääsääntöisesti omaan sukupuoleensa. Ei turhia paineita kannata ottaa, elä elämäs kuten susta tuntuu hyvältä, ei muut sanele sun askelias, ei muut voi elää sun puolesta ;).
Kannattaa kertoa sitten kun siltä tuntuu, ei kannata ottaa paineita :) Voisit myös vaikka kommentoida isäsi homo-huuteluja esim. "ihmisiä neki on" tai "onko niissä jotain vikaa?" kuten itsekin aloin vanhemmilleni kommentoimaan. Ainut mitä sanon vielä on että elä kuuntele noita "se menee ohi" tai "et sä homo voi olla, hetero vaan..." ole oma itsesi niin sattuu vähiten! *voimahali*
Perusjuntiltahan tuo isäsi kuulostaa, vaikka varmasti hän välittää sinusta paljon ja yksinhuoltajana oleminen on tehnyt teistä läheisiä. Ymmärrän kyllä, että tilanteesi on häkellyttävä ja ahdistava. Rakkaille läheisille ihmisille pitäisi pystyä kertomaan kaikki, mutta toisaalta on asioita, joiden kanssa pitäisi oppia olemaan kohtuullinen ja pitää ne omana tietonaan.
Itsekin olen homo, enkä ole kertonut kenellekään. Vanhempani ja isovanhempani ovat uskonnollisuudeltaan sen verran vanhanaikaisia, etteivät ikinä hyväksyisi homouttani, vaikka muuten ovatkin suvaitsevaisia olevinaan joka suuntaan. Mielelläni olisin kyllä julkisesti jonkun kanssa, koska salailu ja piilottelu vie voimat. Mutta ei jaksa käydä tappelemaan, ja meneehän tämä näinkin. Oikeastaan kärsin vain silloin, kun äiti ja mummo alkavat jankuttaa tyttöystävistä ja pakottavat arvioimaan tyttöjen ulkonäköä kaupungilla. Toisaalta tuntuu välillä, että äitini arvaa, mikä olen muttei uskalla sanoa suoraan. Hän on vihjaillut joskus homoista puhuttaessa vähän siihen suuntaan, että "olisi se nyt jos sinäkin menisit miehen kanssa naimisiin ihan käsittämätöntä".
Totta kai isäsi pitäisi periaatteessa ymmärtää ja hyväksyä sinut sellaisena kuin olet. Mutta vaatia ei voi pakolla tietenkään. Kannattaa kai ihan katsoa, mitä aika tuo tullessaan eikä tehdä homoudesta koko elämää tai hetken mielijohteesta rikkoa suhdetta isään kertomalla asiasta, jota hän todennäköisesti ei tuolla luonteella hyväksyisi. Ehkä jos joskus tapaat jonkun mukavan pojan ja alat seurustella vakavasti, homoudesta kertominen tulee kuin itsestään.
Onko sinulla ketään sukulaista/tuttavaa, jonka uskoisit varmasti hyväksyvän homoutesi muitta mutkitta? Vieraillekin kertominen voi tietysti auttaa.
Mutta ei sun tartte sitä kertoa isälles, vielä. Oot niin nuori, että ei se nyt mikään ihme oo jos ei sulla ole tyttöystävää. Ei se sun isäkään niistä tytöistä varmaankaan vittuillakseen vihjaile, vaan koska haluaa olla mukana sun elämässä. Noita törky huuteluita televisiolle tekee varmaan kaikki (ainakin kun fudista katotaan) eikä ne merkkaa että oikeesti homoja vihataan.
Parasta musta ois kertoo sitten kun sulla on joku vakituinen poikaystävä ja olet täysin sinut oman seksuaalisuutesi kanssa. Kertomisen jälkeen sun isäs tarttee varmasti tukea, sillä eräänlainen luopumis prosessi se on hänenkin tehtävä niistä kaikista haaveista miniän ja lastenlasten suhteen. Tämä ei tietenkään tarkota, että eläisit kaapissa koko elämäs vain pitääkses isäs tyytyväisenä, mutta kun sulla on tukeva parisuhde, on sullakin joku johon turvautua. Aloita kertominen vaikka parhaalle kaverillesi.
Ja näin lopuksi, miten paljon ootte isäs kanssa yhdessä käsitelleet tuota äitis lähtöä? Onko äitis vielä ollenkaan mukana kuvioissa? Se on varmaan ollu vaikeeta isälles ja ehkä se yrittää jollain tapaa hyvittää niitä kaikkia asioita sulle, mitä silloin joskus on jääny tekemättä. Yrittää olla sulle kaveria enemmän kuin isää jne. Se anteeks antaminenkin on aika tärkeä asia oppia elämässä. Eli älä anna isäs mielipiteiden ja "taakkojen" painaa itteäs nyt, ettet sitetn syytä sitä vanhempana kaikesta huonosta mitä sulla on elämässä ollut. Mutta tuossa iässä on täysin normaalia että isät (ja äiditkin) ärsyttää ja tuntuu täysin erilaiselta. Kun kasvaa, huomaa että ei ne niin erilaisia ollukkaan ja joskus (todellakin) mitä ne sillon opetti, on ollu hyödyllistäkin:)
Homoudessa ei ole mitään hävettävää, siis jos asia todella on niin. Mutta älä vielä kerro ja pidä se omana tietonasi. Isäsi ei kuitenkaan, kuten ei moni muukaan ymmärrä, että joku voi olla jo 15v varma asiasta. Siksi koita ymmärtää myös isääsi.
Toinen asia voi olla se, että et välttämättä ole homo, vaikka siltä nyt tuntuisikin. "Homous" voi johtua siitä, että kodissasi ei ole ollut naista/äitiä ja vastenmielisyydestä äitisi lähdön takia. Yritä selvittää kaikki lapsuuden asiat itsesi ja muiden kanssa, lisäksi suosittelen asioista keskustelemista jonkun muun miehen/pojan kanssa.
Tsemppiä kuitenkin!
Täällä on paljon homoseksuaalisuudesta kiinnostuneita isiä, lukemassa HINTTARI ISIEN juttuja..