Jotta saisi vapautuksen tai edes B-paperit ja helpomman palveluksen, niin kannattaa aktiivisesti valittaa vaivojaan, jos sellaisia on. Siis vaikka palvelus sujuisikin aivan hyvin eikä viasta olisi mitään haittaa oikeasti, niin voi aina silloin tällöin ottaa vemppaa ja käydä lääkärille valittelemassa, miten palvelus ei tahdo millään onnistua.
Armeijassa saa nykyään B-paperit kohtalaisen höllästi. Jos on esittää jonkinlainen lääkärintodistus mistä tahansa pienestäkin viasta, niin sen perusteella on hyvä hakea vemppaa, vaikka sitä ei aina saisikaan. Aina parempi jos kerran onnistuu saamaankin, koska sen jälkeen voi siihen vedota aina uudelleen.
Joskus kysytään, että millä perusteella voi saada B tai C-paperit. Vastausta on mahdotonta antaa koska silloin pitäisi luetella kaikki mahdolliset taudit ja vammat. Siis yksinkertaisesti MIKÄ TAHANSA "viallisuus", kuinka pieneltä tuntuva tahansa, voi olla este palveluksen suorittamiselle normaalisti - ja siis palveluskelpoisuusluokan muuttamiselle.
Mutta kukaan tuskin tulee vapautuspapereita ojentamaan vaan ne pitää itse hankkia pitämällä omaa vaivaansa esillä.
Tämä ohje on siis lähinnä niille joilta löytyy oikeasti jotain pikkukremppaa, ettei tarvitse ihan tyhjästä nyhjäistä. Auttaa yllättävänkin pitkälle kun sitä valittelee, liioittelee ja käy armeijan lääkärille selittämässä useampaan kertaan.
Armeijassa saa nykyään B-paperit kohtalaisen höllästi. Jos on esittää jonkinlainen lääkärintodistus mistä tahansa pienestäkin viasta, niin sen perusteella on hyvä hakea vemppaa, vaikka sitä ei aina saisikaan. Aina parempi jos kerran onnistuu saamaankin, koska sen jälkeen voi siihen vedota aina uudelleen.
Joskus kysytään, että millä perusteella voi saada B tai C-paperit. Vastausta on mahdotonta antaa koska silloin pitäisi luetella kaikki mahdolliset taudit ja vammat. Siis yksinkertaisesti MIKÄ TAHANSA "viallisuus", kuinka pieneltä tuntuva tahansa, voi olla este palveluksen suorittamiselle normaalisti - ja siis palveluskelpoisuusluokan muuttamiselle.
Mutta kukaan tuskin tulee vapautuspapereita ojentamaan vaan ne pitää itse hankkia pitämällä omaa vaivaansa esillä.
Tämä ohje on siis lähinnä niille joilta löytyy oikeasti jotain pikkukremppaa, ettei tarvitse ihan tyhjästä nyhjäistä. Auttaa yllättävänkin pitkälle kun sitä valittelee, liioittelee ja käy armeijan lääkärille selittämässä useampaan kertaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Palveluspaikka ratkaisee mitä hommia b-miehet tekevät. Jossakin saattaa päästä helppoihin hommiin, mutta esim. entisessä Ilmavoimien Viestikoulussa Tikkakoskella (nyk. Ilmasotakoulu) b-mies voitiin laittaa ilmavalvontamieheksi täsmälleen samoihin tehtäviin kuin a-miehetkin. Mettässä vietettiin iso osa palvelusajasta viestikamoja ja ilmavalvontatornin osia mukana raahaten. Polkupyörä-, hiihto- ja tavalliset marssit olivat b-miehillekin arkipäivää. B-luokitus ei ollut myöskään este ilmavalvonta-aliupseerikurssille joutumiselle/pääsemiselle.
Itse olin Tikkakoskella vuosi-pari sitten. Kaikki halukkaat b-miehet pääsivät helppoihin hommiin (kirjuri, lähetti, varusvarastoapulainen...). Yksi bemari lähti aukkiin, kun hän sinne välttämättä halusi, ja suoritti kaikki koulutukset ja testit alokasaikana hyvin vaivastaan huolimatta.
Näihin ns. huoltojoukkoihin otettiin myös huonokuntoisia a-miehiä, ja pari ns. "häirikköä", jotka eivät oikein sopeutuneet minnekkään ja joilla oli vaikeuksia totella käskyjä.
Alokasajan jälkeen oli muistaakseni yksi hiihtomarssi ja kaksi tavallista. Nämä koskivat myös b-miehiä, mutta monet luistivat niistä sanomalla että on niin paljon tehtäviä työpisteellä ettei nyt kerkeä minnekkään. Tai sitten valittelivat selkäänsä/jalkaansa/tms niin saivat vapautuksia. Samalla tavalla jotkut jättivät myös leirejä väliin.
B-miehille pakollisia olivat myös liikuntakoulutukset (kukaan ei valvonut että keitä sinne meni, siksi monet luistivat nekin), ampumaharjoitukset ja pari leiriä. Leireillä pääasiassa oltiin huoltotehtävissä (järjestely, vartiointi, keittäjien auttaminen...), ja välillä ammuskeltiin/ryynättiin muiden mukana.
Palvelusaika kaikilla huoltojoukkojen tyypeillä oli 6kk.
Käsittääkseni sama käytäntö on nykyään lähes kaikissa varuskunnissa, paitsi palvelusaika voi olla joissain huoltotehtävissä pidempikin. Näin ainakin kavereiden kertomuksista päätellen.
Minulle sattui kyllä huono tuuri siinä mielessä, että olin viikon varuskuntasairaalassa influenssan takia juuri p-kauden päättyessä, enkä ehtinyt esittää mitään omia toiveita jatkon suhteen. Minut määrättiin aluksi iv-aukiin, josta pääsin kylläkin pois. Sitten minua pompoteltiin erilaisissa tehtävissä muutaman päivän, kunnes komppanian päällikkö määräsi minut a-miesten sekaan ilmavalvontajoukkueeseen. Siellä oli myös muita b-miehiä. Voi olla, että käytännöt ovat sen jälkeen muuttuneet. Inttiajastani on melkein 10 vuotta aikaa.
B-miehiä oli vielä pari vuotta sittenkin ilmavalvontajoukkueessa. Samalla tavalla kantoivat tornin osia pitkin metsiä.