olisi kiva kuulla mitä kaikkea on sattunut liittyen ylipainoon, oli se sitten hauskaa, noloa tai ihan mitä vaan.
itse olen jostain kumman syystä suhtautunut yleensä eräänlaisella huumorilla ylipainooni vaikkakin myöskin kärsinyt siitä.
sattuipa kerran kun olin menossa tyttäreni (joka harrasti joukkue voimistelua)kanssa kuulemaan ravintoterapeutin luentoa ja paikalla oli urheilulääkärikin ja joitain muita asiaan liittyviä henkilöitä, ja tietysti koko seuran voimistelija tytöt vanhempineen. tulin viimeisten joukossa saliin ja ainoa vapaa paikka oli viimeisellä penkkirivillä joten istahdin siihen ......krätsss....istuin hajosi samantien.
voi luoja...kaikki edessäpäin istuvat kääntyivät katsomaan taaksepäin ja näin tyttäreni punehtuneet kasvot ja olisin voinut kuolla siihen paikkaan, vaikkakin purskahdin nauramaan aivan hillittömästi josta ei ollut loppua tulla. odotin kylläkin kovin luennon loppua ja lähdin paikalta tosi nopeasti. olivat tytöt jälkeenpäin muistelleet tapausta huvittuneesti.
nyt sittemmin reippaasti laihduttuani kävi toinen nolo tilanne, joka aiheutti tapauksen nähneille hilpeyttä. tulin kaupasta joitakin metrejä ulos käveltyäni kavi kuin eräässä mainoksessa...hups....housut valahtivat nilkkoihin....ärräpäitä lukien kiskoin niitä ylös sen kun kerkisin ja huomasin vastapäisen talon parvekkeilla ihmisiä joilla tuntui olevan hauskempaa kuin minulla... pitääpä kaventaa löysäksi tulleita housuja ettei toiste tapahdu.
itse olen jostain kumman syystä suhtautunut yleensä eräänlaisella huumorilla ylipainooni vaikkakin myöskin kärsinyt siitä.
sattuipa kerran kun olin menossa tyttäreni (joka harrasti joukkue voimistelua)kanssa kuulemaan ravintoterapeutin luentoa ja paikalla oli urheilulääkärikin ja joitain muita asiaan liittyviä henkilöitä, ja tietysti koko seuran voimistelija tytöt vanhempineen. tulin viimeisten joukossa saliin ja ainoa vapaa paikka oli viimeisellä penkkirivillä joten istahdin siihen ......krätsss....istuin hajosi samantien.
voi luoja...kaikki edessäpäin istuvat kääntyivät katsomaan taaksepäin ja näin tyttäreni punehtuneet kasvot ja olisin voinut kuolla siihen paikkaan, vaikkakin purskahdin nauramaan aivan hillittömästi josta ei ollut loppua tulla. odotin kylläkin kovin luennon loppua ja lähdin paikalta tosi nopeasti. olivat tytöt jälkeenpäin muistelleet tapausta huvittuneesti.
nyt sittemmin reippaasti laihduttuani kävi toinen nolo tilanne, joka aiheutti tapauksen nähneille hilpeyttä. tulin kaupasta joitakin metrejä ulos käveltyäni kavi kuin eräässä mainoksessa...hups....housut valahtivat nilkkoihin....ärräpäitä lukien kiskoin niitä ylös sen kun kerkisin ja huomasin vastapäisen talon parvekkeilla ihmisiä joilla tuntui olevan hauskempaa kuin minulla... pitääpä kaventaa löysäksi tulleita housuja ettei toiste tapahdu.
Vastaukset 15
Vanhimmat
En tiedä onko noloa vai hauskaa mutta olin uudessa työpaikassa, ja kun tauolla menin puutarhakeinuun istumaan, koko höskä romahti alas. Keinun rakenteet eivät kestäneet painoani. Uudet työkaverit vähän noloina pälyilivät kulmien alta. Kun sitten kömmin ylös maasta ja menin muoviseen puutarhatuoliin istumaan, sen jalat vääntyivät mutkalle ja mätkähdin uudestaan maalle. Osa työkavereista ei enää voinut pidättää naurua, eräskin lähti juosten pois paikalta koska olisi revennyt siihen paikkaan.
Halpamarketista ostettu konttorituoli räsähti alta.
Miehen kanssa funtsittiin että mites nyt noin, oliko siinä jokin painorajoitus? Meinaan jos samaisen tuolin ostaisi iso mies? ;)
Muutaman tuumailun jälkeen rikkinäinen tuoli muutti varastoon ja tutulta tuli käytetty mutta hyvälaatuinen tuoli tilalle.
Ajattelin kyllä kerran vielä kysäistä kauppiaalta tuosta painorajoituksesta ameriikan tyyliin.:D
Ainakin Ikea kertoo erään tuolin olevan testattu 100kg painolla, eli se taitaa olla suositeltu yläraja siinä tuolissa.
Ostin Shöenhlen vaa'an ja se meni kättelyssä rikki. Vein vaihtoon ja taas rikki, vielä kolmannenkin vaa'an sain, mutta kun sekin meni rikki niin avasin sen ja murtunut mekanismihan se siellä. Painoa oli vaivaiset 145 kiloa ja vaa'an piti näyttää 150 kiloon asti...
Heh. Hauskoja ja noloja tapauksia. Luin jostakin lehdestä (tais olla ET:n joku kolumni tms), että joku mies oli mennyt uimahallin mekaaniselle vaa'alle. Vaaka oli näyttänyt lukemia vain 100 kiloon asti, ja mies oli painanut 115 kiloa. Kun mies nousi vaakaan, vaa'an asteikko meni ympäri ja näytti, että mies painaa 15 kiloa. Joku pikkupoika oli huomannut ja sanonut kavereilleen, että "kahtokaa, tuolla on ontto mies!"
Nauratti pitkään tämän jutun jälkeen... Itelle ei nyt muistu mieleen, että mitään painoon liittyvää noloa tai erityisen hauskaa olisi sattunut.
Eräs reilusti raskaampi rouva oli mukana salin "kuntopiirissä" (pointsit ja runsaasti respektiä siitä). Hyppäsi vuorollaan trampoliinille (sellaiselle pienelle ja matalilla jaloilla olevalle) ja räts - suoraan läpi lattialle. Ei masentunut vastoinkäymisestä, vaan jatkoi muut rastit loppuun ainakin sillä kertaa.
meillä lihavilla riittää.varsinkin lapset aiheuttavat kiusallisia tilanteita.esim kaupassa ollessani 2 kertaa on lapsi tullut kysymään että oletko raskaana(miehelle nolo tilanne).ja yleensäkkin rinnat miehellä aiheuttaa noloja tilanteita ja pilkkaamista.itse olen omistanut suurehkon rintavarustuksen jo 10 vuotiaasta asti,enkä muista yhtäkään koulu päivää etteikö minua siittä kiusattu.aloitukseen tahtoisinkin vastata että lihavan elämä on yhtä suurta noloa tilannetta. :(
Vai nainen? Vai tarkoitatko että sinun miehelle on noloa kun puolisolta kysellään raskaudesta?
mies.ja puolisoa ei luonnollisesti ole.
Ihmetytti tuo vastauksesi.
Miksi luonnollisesti sinulla ei ole puolisoa? Siksikö, kun olet ylipainoinen mies?
Itse olen nainen ja tykkään isoista tosi tukevista miehistä!
Parikin kertaa on työyhteisössäni tapahtunut niin, että reilusti ylipainoisen äitiysloman alku on tullut täydellisenä yllätyksenä työkavereille. Jos sitten tuleva äiti on hiukan närkästynyt...
eräältä nopeasti pulskistuneelta naispuoliselta työkaverilta oliko tämä pieniin päin, mutta hän olikin vain lihonut... Nolo juttu, koska olin aivan VARMA että raskaana hän olisi ollut... Siinä meni yksi hyvä ihmissuhde...
Aika outoa jos tuon takia meni ihmissuhde..jos ihminen on reilusti lihonnut, niin ihan normaaliahan se on luulla että on raskaana! Taisi olla aika herkkä kohta tälle ihmiselle tämä lihominen jos tuollaisesta suuttuu..tokihan minäkin olisin nolona ollut jos olisi kysytty että oletko raskaana, mutta en nyt välejä olisi poikki pistänyt!
Kokemuskseni ei ole omakohtainen siinä mielessä että itse en ole lihava.
Vaan kerran oli ystävieni luona kylässä, meitä oli kutsuttu kymmenkunta 30 -40 ikävuoden välillä olevaa ei varsinaisiin tupareihin mutta tapaamaan vaan ja samalla uutta kämppää katsomaan. Joukossa oli eräs tosi lihava mies jonka tiesin nimeltä mutta en tuntenut kovin hyvin (hän oli siis ystävieni, tarkemmin toisen heistä ystävä). Istuimme kaikki uusilla upottavilla sohvilla. Sitten tuli kahvin aika ja me muut nousimme näppärästi sohvalta mutta tämä lihava ei nousutkaan. Ei yksinkertaisesti päässyt ylös kun iso maha oli esteenä. Toisten piti vetää hänet ylös. En tiedä miltä se hänestä tuntui, ehkä oli tottunut tilainteisiin mutta itseäni sekä huvitti että nolotti. Lopun illan hän istui sitten keittiöjakkaralla. Sekin oli vähän huvitavan näköistä, iso pallomainen mies pienen keittiöjakkaran päällä mutta siitä hän pystyi nousemaan seisomaan.
Itse olen kokenut nolon/huvittavan tilanteen koulussa (olen siis itse ylipainoinen: 165cm/113kg). Olimme luokkakavereideni kanssa aivan täydessä ruokalassa ruokatunnilla ja kun kävimme pöytään istumaan räsähti tuoli altani rikki ja huomasin makaavani siellä ruokalan lattialla kaikkien katseiden alla. Onneksi osaan nauraa itselleni ja vain nauraen nousin ylös ja vaihdoin tuolia (meni kyllä hetki siinä miettiessä että uskallanko tähänkään istua ettei mene uudestaan rikki). Oli se kyllä hieman noloa istua sitten siinä ja yrittää syödä kun koko ruokala tuijottaa mutta päätin olla välittämättä heistä ja mitä mieltä muut asiasta olivat. Mielestäni nolompaa ja huomiota herättävämpää olisi ollut jos olisin vain juossut ruokalasta ulos.