Työympäristön sisäilman mikrobiologiset tutkimukset
Ympäristössämme on bakteereja, viruksia ja sieniä. Niitä on ihmisissä, ruoka-aineissa, rakennusmateriaaleissa, tekstiileissä jne. Ulkoilman mikrobilähteitä ovat muun muassa maaperä ja kasvit. Ulkoilmasta kulkeutuu mikrobeja ilman mukana sisäilmaan ilmanvaihtokanavien, ovien ja ikkunoiden kautta sekä vaatteissa ja jalkineissa. Niitä on myös rakennuksissa sisällä jo rakennusvaiheessa.
Rakenteissa olevista mikrobivaurioista voi päästä sisäilmaan monenlaisia mikrobiperäisiä epäpuhtauksia. Homeet vapauttavat ilmaan merkittäviä määriä rihmaston kappaleita. Vaaran ja riskin arvioinnissa keskitytään mahdollista terveyshaittaa aiheuttavien moninaisten komponenttien tarkan tutkimisen sijasta mikrobivaurion vakavuuden, laajuuden ja keston arvioimiseen. Vaaran suuruutta määritettäessä tulee arvioida myös painesuhteet vauriorakenteessa ja sisäilmassa ja tehdä päätelmät epäpuhtauksien pääsystä sisäilmaan. Vaaran arvioinnissa tulee selvittää onko ympäristössä merkittäviä määriä muita sisäilman epäpuhtauksia. Vaaran arviointiin ja toimenpiteiden suunnitteluun vaikuttaa myös altistuneiden lukumäärä ja terveystilanne. Mikrobialtiste kuuluu erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttaviin altisteisiin (Vnp 1485/2001) ja altistuminen mikrobeille on näin ollen perusteltua pitää niin vähäisenä kuin mahdollista.
Poikkeava mikrobialtiste, esimerkiksi kohonnut itiöpitoisuus tai tavanomaisesta poikkeava home, voi aiheuttaa työympäristössä terveyshaittoja. Terveyshaittojen aiheuttajia ja mekanismeja ei vielä tunneta tarkkaan, IgE-välitteistä allergiaa lukuun ottamatta. Myöskään annos-vaste suhteita ei tunneta. Korkeiden sieni- ja sädesieni-itiöpitoisuuksien tiedetään lisäävän oireilua ja sairauksia. Korkeita mikrobipitoisuuksia havaitaan yleensä tuotannollisissa ympäristöissä, esimerkiksi maataloudessa ja jätteenkäsittelyssä. Sen sijaan asuntojen ja toimistomaisten työympäristöjen sieni- ja sädesieni-itiöpitoisuudet ovat usein tasoltaan matalia. Onkin mahdollista, että terveyshaitan aiheuttaja onkin muu kuin itiö. Rakennusmateriaaleissa voi syntyä haitallisempaa mikrobikasvua kuin luonnonmukaisessa ympäristössä.
Menetelmät ja viitearvot
Mikrobiologisissa tutkimuksissa on suositeltavaa käyttää menetelmiä ja viitearvoja, jotka on ohjeistettu Sosiaali- ja terveysministeriön (2003) "Asumisterveysohjeessa". Ohjeessa esitetyt ilmanäytteiden mikrobipitoisuuksien tulkintaohjeet on tarkoitettu asuntoihin eivätkä suoraan sovellu toimistojen sisäilman arvioimiseen.
Kosteusvaurio-ongelmissa on tärkeintä selvittää huolellisesti vaurion syyt ja laajuus sekä ryhtyä korjaustoimenpiteisiin. Katselmuksen tai tarkemman rakennusteknisen kuntotutkimuksen yhteydessä voidaan tarvittaessa tehdä mikrobimäärityksiä materiaaleista. Materiaalissa olevan mikrobikasvuston tunnistaminen voi olla tarpeellinen, kun arvioidaan työntekijän altistumista mikrobeille (esim. ammattitautitapauksissa). Mikrobimäärityksiä materiaaleista voidaan käyttää apuna myös vaurion laajuuden ja vakavuuden selvittämisessä, korjaustoimenpiteiden aikatauluttamisessa ja priorisoimisessa.
Materiaalin vaurioitumista kuvaavat mikrobilajisto ja mikrobimäärät. Viitearvot perustuvat ns. laimennussarjamenetelmään, jossa mikrobit irrotetaan materiaalista kasvatusnesteeseen ja viljellään useille kasvatusalustoille. Kasvatusaika on sienille yksi viikko ja sädesienille kaksi viikkoa. Materiaalin sieni-itiöpitoisuus tulisi olla alle 10 000 cfu/g (pesäkkeen muodostava yksikkö)/g ja bakteeripitoisuus alle 100 000 cfu/g. Normaali materiaalin sädesieni- eli aktinomykeettipitoisuus on alle 500 cfu/g. Mikäli materiaalinäytteen ottaminen ei ole mahdollista, voidaan materiaalin pinnalta otattaa näyte mikrobimäärityksiä varten.
Kun vauriopinta-ala on laaja ja home-epäpuhtauksien pääsy työskentelyilmaan on ilmeinen, käynnistetään korjaustoimenpiteet eivätkä mikrobimääritykset ole tarpeellisia. Ilman mikrobimittaukset ovat tarpeellisia esimerkiksi silloin, kun kosteusvauriokatselmuksessa ei havaita mikrobien aiheuttamia vaurioita, mutta työntekijöiden oireilu viittaa mikrobialtistukseen. Ilman mikrobimittauksia tulisi tehdä talvella maan ollessa jäässä ja/tai lumen peitossa, jolloin ulkoilman mikrobipitoisuudet ovat pienimmillään. Ilmasta voidaan kerätä lyhyitä näytteitä suoraan kasvatusmaljoille kuusivaiheimpaktorilla tai koko työpäivän kestäviä näytteitä esimerkiksi suodattimelle. Impaktorinäytteenotolla päästään yleensä pienimpään määritysrajaan, mutta menetelmällä voidaan analysoida vain elinkykyiset mikrobit. Näytteitä tulee ottaa useita. Ilman mikrobipitoisuudet ja metaboliatuotteiden määrät vaihtelevat suuresti jo yhden työpäivän aikana. Vaihteluun vaikuttavat monet tekijät kuten ilmavirtaukset, painesuhteet, mikrobien kasvualustat ja -olot (esim. kosteusvaihtelut materiaalissa) sekä mikrobien ominaisuudet. Pitoisuuksien vaihtelu työpäivän aikana on merkittävin epätarkkuuden aiheuttaja. Rakennuksessa voi olla vakaviakin homevaurioita, vaikka ilmamittausten tulokset olisivat viitearvojen alapuolella.
Terveissä toimistorakennuksissa sisäilman sieni-itiöpitoisuudet ovat talviaikoina useimmiten selvästi alle 100 cfu/m3. Sisäilman yleisen homeen, Penicilliumin, ja ulkoilman yleisen homeen, Cladosporiumin, pitoisuudet ovat toimistojen sisäilmassa useimmiten hyvin alhaisia. Monissa tutkimuksissa on todettu pelkän kohonneen sisäilman Penicillium- ja Cladosporium -pitoisuuden viittaavan sisäilman epätavanomaiseen mikrobilähteeseen. Yksinomaan ilmanäytteen sieni-itiöpitoisuuksien perusteella ei voida tehdä johtopäätöksiä mikrobikasvuston mahdollisesta esiintymisestä, vaan on tarkasteltava myös näytteen sienisuvustoa. Sisäilman poikkeuksellinen sienisukujen tai -lajien jakauma voi viitata mikrobikasvustoon. Kosteusvaurioon viittaavia mikrobisukuja, -lajeja ja ryhmiä ovat muun muassa seuraavat indikaattorimikrobit: Stachybotrys, Trichoderma, Aspergillus versicolor, Aspergillus fumigatus, Chaetomium, Phialaphora, Fusarium ja aktinomykeetit (pääosin Streptomykeettejä). Jos näytteessä esiintyy useita eri indikaattorimikrobeja tai yksi indikaattorimikrobi tai -ryhmä valtalajina, viittaa tulos epätavanomaiseen mikrobilähteeseen.
Laskeutuneen pölyn mikrobiologiset tutkimukset voivat antaa viitteitä sisäilman mikrobilähteistä. Näissä tutkimuksissa on tärkeää tietää pölyn kertymisaika (yleensä käytetään kahta viikkoa). Näyte tulisi kerätä mahdollisimman läheltä hengitysvyöhykekorkeutta (1.5 m). Tulosten tulkinnassa suurin painoarvo on löytyneellä mikrobilajistolla. Terveen rakennuksen lajisto muodostuu tavanomaisista sisä- ja ulkoilman mikrobeista. Tämä menetelmä on hyvin käyttökelpoinen myös seurantatutkimuksissa.
http://www.ttl.fi/search/MsmGo.exe?grab_id=190&page_id=2493696&query=sisäilma&hiword=SISäILMAA SISäILMAAN SISäILMALLA SISäILMALLE SISäILMAN SISäILMAON SISäILMASSA SISäILMASTA sisäilma
Ympäristössämme on bakteereja, viruksia ja sieniä. Niitä on ihmisissä, ruoka-aineissa, rakennusmateriaaleissa, tekstiileissä jne. Ulkoilman mikrobilähteitä ovat muun muassa maaperä ja kasvit. Ulkoilmasta kulkeutuu mikrobeja ilman mukana sisäilmaan ilmanvaihtokanavien, ovien ja ikkunoiden kautta sekä vaatteissa ja jalkineissa. Niitä on myös rakennuksissa sisällä jo rakennusvaiheessa.
Rakenteissa olevista mikrobivaurioista voi päästä sisäilmaan monenlaisia mikrobiperäisiä epäpuhtauksia. Homeet vapauttavat ilmaan merkittäviä määriä rihmaston kappaleita. Vaaran ja riskin arvioinnissa keskitytään mahdollista terveyshaittaa aiheuttavien moninaisten komponenttien tarkan tutkimisen sijasta mikrobivaurion vakavuuden, laajuuden ja keston arvioimiseen. Vaaran suuruutta määritettäessä tulee arvioida myös painesuhteet vauriorakenteessa ja sisäilmassa ja tehdä päätelmät epäpuhtauksien pääsystä sisäilmaan. Vaaran arvioinnissa tulee selvittää onko ympäristössä merkittäviä määriä muita sisäilman epäpuhtauksia. Vaaran arviointiin ja toimenpiteiden suunnitteluun vaikuttaa myös altistuneiden lukumäärä ja terveystilanne. Mikrobialtiste kuuluu erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttaviin altisteisiin (Vnp 1485/2001) ja altistuminen mikrobeille on näin ollen perusteltua pitää niin vähäisenä kuin mahdollista.
Poikkeava mikrobialtiste, esimerkiksi kohonnut itiöpitoisuus tai tavanomaisesta poikkeava home, voi aiheuttaa työympäristössä terveyshaittoja. Terveyshaittojen aiheuttajia ja mekanismeja ei vielä tunneta tarkkaan, IgE-välitteistä allergiaa lukuun ottamatta. Myöskään annos-vaste suhteita ei tunneta. Korkeiden sieni- ja sädesieni-itiöpitoisuuksien tiedetään lisäävän oireilua ja sairauksia. Korkeita mikrobipitoisuuksia havaitaan yleensä tuotannollisissa ympäristöissä, esimerkiksi maataloudessa ja jätteenkäsittelyssä. Sen sijaan asuntojen ja toimistomaisten työympäristöjen sieni- ja sädesieni-itiöpitoisuudet ovat usein tasoltaan matalia. Onkin mahdollista, että terveyshaitan aiheuttaja onkin muu kuin itiö. Rakennusmateriaaleissa voi syntyä haitallisempaa mikrobikasvua kuin luonnonmukaisessa ympäristössä.
Menetelmät ja viitearvot
Mikrobiologisissa tutkimuksissa on suositeltavaa käyttää menetelmiä ja viitearvoja, jotka on ohjeistettu Sosiaali- ja terveysministeriön (2003) "Asumisterveysohjeessa". Ohjeessa esitetyt ilmanäytteiden mikrobipitoisuuksien tulkintaohjeet on tarkoitettu asuntoihin eivätkä suoraan sovellu toimistojen sisäilman arvioimiseen.
Kosteusvaurio-ongelmissa on tärkeintä selvittää huolellisesti vaurion syyt ja laajuus sekä ryhtyä korjaustoimenpiteisiin. Katselmuksen tai tarkemman rakennusteknisen kuntotutkimuksen yhteydessä voidaan tarvittaessa tehdä mikrobimäärityksiä materiaaleista. Materiaalissa olevan mikrobikasvuston tunnistaminen voi olla tarpeellinen, kun arvioidaan työntekijän altistumista mikrobeille (esim. ammattitautitapauksissa). Mikrobimäärityksiä materiaaleista voidaan käyttää apuna myös vaurion laajuuden ja vakavuuden selvittämisessä, korjaustoimenpiteiden aikatauluttamisessa ja priorisoimisessa.
Materiaalin vaurioitumista kuvaavat mikrobilajisto ja mikrobimäärät. Viitearvot perustuvat ns. laimennussarjamenetelmään, jossa mikrobit irrotetaan materiaalista kasvatusnesteeseen ja viljellään useille kasvatusalustoille. Kasvatusaika on sienille yksi viikko ja sädesienille kaksi viikkoa. Materiaalin sieni-itiöpitoisuus tulisi olla alle 10 000 cfu/g (pesäkkeen muodostava yksikkö)/g ja bakteeripitoisuus alle 100 000 cfu/g. Normaali materiaalin sädesieni- eli aktinomykeettipitoisuus on alle 500 cfu/g. Mikäli materiaalinäytteen ottaminen ei ole mahdollista, voidaan materiaalin pinnalta otattaa näyte mikrobimäärityksiä varten.
Kun vauriopinta-ala on laaja ja home-epäpuhtauksien pääsy työskentelyilmaan on ilmeinen, käynnistetään korjaustoimenpiteet eivätkä mikrobimääritykset ole tarpeellisia. Ilman mikrobimittaukset ovat tarpeellisia esimerkiksi silloin, kun kosteusvauriokatselmuksessa ei havaita mikrobien aiheuttamia vaurioita, mutta työntekijöiden oireilu viittaa mikrobialtistukseen. Ilman mikrobimittauksia tulisi tehdä talvella maan ollessa jäässä ja/tai lumen peitossa, jolloin ulkoilman mikrobipitoisuudet ovat pienimmillään. Ilmasta voidaan kerätä lyhyitä näytteitä suoraan kasvatusmaljoille kuusivaiheimpaktorilla tai koko työpäivän kestäviä näytteitä esimerkiksi suodattimelle. Impaktorinäytteenotolla päästään yleensä pienimpään määritysrajaan, mutta menetelmällä voidaan analysoida vain elinkykyiset mikrobit. Näytteitä tulee ottaa useita. Ilman mikrobipitoisuudet ja metaboliatuotteiden määrät vaihtelevat suuresti jo yhden työpäivän aikana. Vaihteluun vaikuttavat monet tekijät kuten ilmavirtaukset, painesuhteet, mikrobien kasvualustat ja -olot (esim. kosteusvaihtelut materiaalissa) sekä mikrobien ominaisuudet. Pitoisuuksien vaihtelu työpäivän aikana on merkittävin epätarkkuuden aiheuttaja. Rakennuksessa voi olla vakaviakin homevaurioita, vaikka ilmamittausten tulokset olisivat viitearvojen alapuolella.
Terveissä toimistorakennuksissa sisäilman sieni-itiöpitoisuudet ovat talviaikoina useimmiten selvästi alle 100 cfu/m3. Sisäilman yleisen homeen, Penicilliumin, ja ulkoilman yleisen homeen, Cladosporiumin, pitoisuudet ovat toimistojen sisäilmassa useimmiten hyvin alhaisia. Monissa tutkimuksissa on todettu pelkän kohonneen sisäilman Penicillium- ja Cladosporium -pitoisuuden viittaavan sisäilman epätavanomaiseen mikrobilähteeseen. Yksinomaan ilmanäytteen sieni-itiöpitoisuuksien perusteella ei voida tehdä johtopäätöksiä mikrobikasvuston mahdollisesta esiintymisestä, vaan on tarkasteltava myös näytteen sienisuvustoa. Sisäilman poikkeuksellinen sienisukujen tai -lajien jakauma voi viitata mikrobikasvustoon. Kosteusvaurioon viittaavia mikrobisukuja, -lajeja ja ryhmiä ovat muun muassa seuraavat indikaattorimikrobit: Stachybotrys, Trichoderma, Aspergillus versicolor, Aspergillus fumigatus, Chaetomium, Phialaphora, Fusarium ja aktinomykeetit (pääosin Streptomykeettejä). Jos näytteessä esiintyy useita eri indikaattorimikrobeja tai yksi indikaattorimikrobi tai -ryhmä valtalajina, viittaa tulos epätavanomaiseen mikrobilähteeseen.
Laskeutuneen pölyn mikrobiologiset tutkimukset voivat antaa viitteitä sisäilman mikrobilähteistä. Näissä tutkimuksissa on tärkeää tietää pölyn kertymisaika (yleensä käytetään kahta viikkoa). Näyte tulisi kerätä mahdollisimman läheltä hengitysvyöhykekorkeutta (1.5 m). Tulosten tulkinnassa suurin painoarvo on löytyneellä mikrobilajistolla. Terveen rakennuksen lajisto muodostuu tavanomaisista sisä- ja ulkoilman mikrobeista. Tämä menetelmä on hyvin käyttökelpoinen myös seurantatutkimuksissa.
http://www.ttl.fi/search/MsmGo.exe?grab_id=190&page_id=2493696&query=sisäilma&hiword=SISäILMAA SISäILMAAN SISäILMALLA SISäILMALLE SISäILMAN SISäILMAON SISäILMASSA SISäILMASTA sisäilma
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.