loputtomaan vihjailuun. Homma ei etene näin. Emme me ketään tarvitse muita kuin me kaksi asian ratkaisuun. Huoks.
Olen väsynyt
tähän
504555
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 50
Vanhimmat
... ja 99,9% vihjauksista ei ole edes tarkoitettu sinulle/hänelle...
olen tunnistanut hänet.
erottaa tuhansista muista?
useimpiin viesteihini.
se olenkin minä tässä?
leikittele asiallamme. Tai jos niin tekisi, hän pitäisi huolen siitä, että se ei vahingoita.
että leikittelen juuri nyt? En nimittäin sitä todellakaan tee. Ikävä on vaan suuri!
olen pahoillani. Voisitko antaa etunimeni ensimmäisen kirjaimen?
rohkeutta =(
pelkää. Myönnät varmaan, että minun täytyy suhtautua kirjoitukseesi hyvin kriittisesti.
tunnistat minut/hänet, osaat varmaan sanoa sen perusteella olenko "hän". Kriittisestikö?
nikkiinsä aiemmin ja siihen, että millaiseen tekstiin hän vastaa ja miten ja millaisen nikkiin hän vastaa. Silti olen kriittinen. Viimeisimmässäsi viestissä et sano oikeastaan mitään informaatiivista. Nyt sait kuulla että mitään pelättävää ei ole niin voit luetella tunnisteita minulle
on 8:s =)
pysty tunnisteita antamaan.
jo. Eli nimen ensimmäisen kirjaimen pitäisi olla kahdeksas aakkosista =)
kannata sinun jatkaa.
jos se kirjain olisi joku muu... ehkä ...
sitten on oikea? Vaikka eipä tämä niinkään etene...
Ota mielummin yhteyttä.
elämä .....
tietty M.
ja alkuperäinen kirjoittaja?
on sinun nimessäsi ensimmäisenä?
Tähän vaan väliin tuuppasin ohi mennessä.
etunimen ensimmäinen kirjain.
sukunimen toinen kirjain sama kun mulla ;)
miten kekseliästä ja omaperäistä...
vai sattumaa vaan: Hänen etu- ja sukunimessään on vain kaksi kirjainta, jotka eivät esiinny omissani ja niillä kahdella kirjaimella yhdessä on olemassa jokin merkitys. Arvoituksellista.
kirjainta...
...soita tai ota muulla tavoin yhteyttä?
kyseessä
... 05?
Todellisuutemme vain pysyessä samassa odotuksen padossaan, toistelen väsyneenä tunnelmani ikävästäni ja odottamisen surkeudesta. Luotamuksellista sykettä keskellä kesäistä yötäs. Sua rakastan tulitukkainen.
Onko se nimi? Mystinen nimitys. Minun hiukset ovat tumman ruskeat.
Tunteeni sykkivät VAIN eräälle blondille. Älä yritä omia niitä, brune.
blondisi tulitukka. Ikävää pukkaa.
Toivoisin todellakin että tunteita kunnioitetaan ja tietynläinen ryhdikkyys ja arvokkuuskin olisi olemassa , ilman jatkuvia taka-askelia ja huopaussoutua.
On omituista havaita jatkuvia uusia palaamisia ja yrityksiä vanhaan suhteeseensa, vaikka sydämensä kyllyydestä on ilmaissut tunteitaan taholleni. Silti sama tylyyden vaiettu muuri on välissämme. Itse en anna minkäälaista sijaa padonpykääjälle välissämme. Sitäkin enemmän sitten tuollainen jatkuva arvuuttelu surettaa rakkauteni taholta.
Ymmärrystä annan Sulle "hölmöilyssäsi2, mutta surulliseksi se tekee sitli aina.
milloin hölmöilin. Missä, mitä, miksi!!!!! en ole tyly vain epävarma ja peloissani. Tulitukkasi.
selkeampaa puhua suoraan
Todellakin selkeämpää, kun vain toinen siihen kykenisi. Virallisesti katkonut kaikki suorat väylänsä minuun, se on omituista. Niin monelta turhalta koukerolta säästyttäis, oltais säästytty. Ihmetyttää kuinka arvailujen varassa edelleenkin liikehtii, kun ennestään moisesta niin harmia koitunut. Liikehtimisiä ei pitäsi tehdä hataroiden, vaan olla täysin selvillä ja selvittäneenä. Pitäisi ja pitäisi, niin ylevöityvä sana, jonka käyttöä pitäsi vähentää ja toimia niin ettei tarvits
Tässä päivässä eletään ja sen pohjalta tulevaan katsellaan. Tunteille tilaa ja rakkaudelle sijaa. Rakastan Sua, oikkujen tolkuttomuutta siedän sen tähden.
Toinen voi nähdä tilanteen omasta perspektiivistään selkeästi,kun taas toiselle sama näkyy kaoottisena.Järjestäkää yhteiset pomminpurkajaiset,saatte yhdessä harkita mistä päästä pommia alatte purkamaan.
Kaoottisena varmaankin näkee ja kokee, kun ei kanssani kommunikoi kunnolla lainkaan. Vuosia arvailujen pohjalta toiminutta tietysti voi olla hankala ohjata tuulahtelun tottumuksestaan selkeään keskusteluun. Se on kuitenkin ainoa tie. Hänen on yhteyttä otettava, koska sitä mahdollisuutta ei itselläni ole.
Sua Rakastan, mutta vain inhoan sitä ettemme pääse kommunikoimaan keskenämme. Tiedän sen olevan tilapäistä, mutta kommunikaation puuttuminen on pahinta mitä kuvitella saattaa. Kykenevän kommunikoinnin ansiosta kun olemme ihmisiä, emme enää puissaeläviä
Yksi pikkuinen neuvo ja heti aletaan rakastamaan.Hyvä tsääns!!!!!!!!!! ?
ISO MOKA ?!?
TÄÄLLÄ PÄÄSSÄ !?!
Aurinko punottaen puhkuu päivän viimeisiään, sädehtien koreilee. Hämärtyen yölliseksi hetkeksi, nuoren päivän pian koittaessa, kajollaan kutittelee.
Tuota näkymää ja ylleen piirtyvää valon näytelmää on tuijoteltu ja tunnettu keskinäisiä sykähdyksiä, laskettu kuluneeksi yksi yhteinen päivä lisää kuljetuksi kera valittuna. Sykkeessäni olet kulkenut mielessäni ja nytkin tämän hetken pyhitän välisellemme lemmen valolle, sykkivälle tunteelle, Sulle tulitukkainen.
Illansuu laulelee laineilla, säkenöivin sätein tuulella tuijottaa. Lämmittelen saunaa ja mieltäni Sinulla. Leppeää sykettä iltaasi.
horisonttiin! Aivan kuin tutun hahmon sieltä tavoittaisin. Vaikka ilta-aurinko häikäisee silmiä, niin..nyt tunnen..kyllä, kyllä se olet Sinä. Sinä tulet hartiat hieman kumarassa väsyneen näköisenä. Onko armaallani huolia, vai mikä painanut hartiasi kumaraan? Mutta sitten huomaamme toisemme ja Sinä vilkutat minulle! Samassa hetkessä väsymyksen jäljet katoavat ja juoksemme toisiamme vastaan. Ilta-auringon kehrä leikittelee hiuksillasi ja näen silmiesi tuikkivan ilosta ja kaipauksesta kun juoksemme toistemme syliin. Vihdoinkin! Halaamme toisiamme ja pyyhimme ilonkyyneleitä toistemme poskilta. Pyyhin huuliltasikin onnenkyyneileitä ja maistelen niitä huulillani, ne maistuvat suolaisilta. Pääsit kuitenkin tulemaan! Jaksoit lähteä! Tule!
Vien sinut kesämökkiini järven rannalle. Siellä odottaa vastaleivottu mansikkatorttu ja kahvi, joita tarjoan sinulle. Pitkään aikaan emme puhu mitään muuta kuin vain katselemme toisiamme ja pidämme toisiamme kädestä - sanat eivät riitä kertomaan!
pitänyt siitä. Se on Kaste-Helmiina. Oma nimeni on niin tuiki tavallinen: Mandoliina. Olisin halunnut vaihtaa sen jo teini-iässä, mutta eihän se silloin käynyt päinsä. Vanhempani ovat jo nukkumassa ja olen tehnyt sinulle vuoteen vierashuoneeseen. Sinulla on siniset lemmikkikukkaiset vuodevaatteet. Olen tuonut syreenejä yöpöydällesi. Juteltuamme tovin jätän sinut tuutimaan nukkumatin maahan. Itse lähden vielä käyskentelemään huikaisevaan suviyöhön heinäsirkkain siritykseen ja sametinpehmeään satuun, jossa kaikki on mahdollista ja mahdotonta. Annan mielikuvitukseni lentää ja unelmissani saavun eräälle porraspuulle...
Jo mailleen painunut keltuainen värjää oranssiin silhuetin reunustaman horisontin. Tummuneen veden vivahteina kiillellessä vaaleassa keskiyössä. Mietteissäni vietin painuneenkin paistepäivän seurassasi. Samaa persikkaisen pudottautumista seurasimme. Hämyhohteisessä yössäkin lepuuttelen lueskelun lomassa aatoksiani Sinulla rakkaani. Lämmintä ja lemmentunteista yöaikaa.