Niin, ongelmanani on se, että kaverini on masentunut, ollut jo vuoden. Hän ei ole koskaan seurustellut ja on sitä mieltä, että hän jää yksin ja on siitä masentunut. Vaikka olen yrittänyt neuvoa kaveriani, ettei tulevaa kannata murehtia koska sitä ei vaan voi tietää 18 vuoden iässä.
No, jos alotetaan ihan alusta.... Viime kesänä, sanoin kaverilleni, että seurustelen yhden pojan kanssa. Silloin kaverini vain oli koko ajan sitä mieltä, ettei hän edes halua seurustella ja niin. Sitten, kun poikaystäväni tuli meille viikoksi, niin alkoikin elämäni kaverini kanssa mennä rempalleen. Kun poikaystäväni oli ollut meillä kaksi päivää, pommitti kaverini minua tekstareilla että keskittymiseni meni suurimmaksi osaksi niihin. Sitten hän sanoi meidän toiselle kaverilleen että olen hylännyt heidät, vaikka en ollut kaveriani nähnyt kahteen päivään. Ollaan me oltu ennemminkin viikkoja näkemättä. No, sitten hän alkoi haukkua minua että valitan nytkin koko ajan, vaikken ollut YHTÄÄN mitään sanonut edes. No, kostoksi hän sanoi ettei nauhota minulle YHTÄ suosikkisarjani jaksoa jonka hän oli lupautunut yhdeksi päiväksi nauhottamaan, kun se kuulemma kahlitsi hänen elämäänsä.
No, välimme viilenivät koko ajan kaverini syytösten takia, lopulta hän vain valitti ja valitti. Ja hänen valittamiset suurenivat siihen, että hän alkoi siskoineen ja veljeineen haukkua poikaystävääni ja minua. Kaverini laittoi välimme poikki, koska kysyin miksi ne haukkuivat poikaystävääni ilman minkäänlaista syytä. Kahden kuukauden kuluttua kysyin kaveriltani miksi hän laittoi välimme poikki. Hän sanoi, että minä taas olin syypää... Olin syypää koska seurustelin poikaystäväni kanssa. No, kun erosin hänestä omien ongelmiemme takia ja kaverini käytös raastoi suhdettamme. Olin stressaantunut kun minua syytettiin koko ajan, vaikken ollut mitään tehnytkään. No, eron jälkeen kaverini tuli taas mukaan kuvioihin ja ajattelin mielessäni, että annan kaverilleni anteeksi hänen käytöksensä. Mutta hän takertui minuun entistä enemmän ja valitti koko ajan, valittaa huonoa oloaan. Olen yrittänyt häntä neuvoa, mutten osaa enään, kun olen sanonut kaiken minkä uskoisin helpottavan, mutta se ei auta. Parhaani olen yrittänyt neuvoa, mutta on se aika raskasta neuvojallekkin, kun hän ei puhu muusta kuin itsestään ja huonosta olostaan, hän on tehnyt minusta psykiatrin. Hän käy psykiatrillakin, muttei käytä lääkkeitä. No, pian meillä kumminkin meni välit poikki kun olin siellä yötä. yön jälkeen aivan kun hänen päässään olisi napsahtanut, hän hylkjäsi minut syyttäen kaikesta. Teen sitä väärin ja tätä väärin. Olen ollut aina se "vahvempi" osapuoli, mutta itsekullakin tässä alkaa hermot pettämään... Syytösten seurauksena minulla oli huono olo, en vain jaksanut ettäminut leimattiin syyttömänä syylliseksi. No, jälleen parin kuukauden kuluttua pyysin anteeksi, mutten tiedä mistä minun olisi pitänyt pyytää. Nyt olemme kumminkin kavereitani, mutta kaverini purkaa oloaan liian usein minuun, aivan liian usein. Välillä haluaisin miettiä jotain muutakin kuin kaverini masennusta ja ohjeita hänen auttamiseen. Myös sana seurustelu ja pojat ovat kiellettyjä asioita mistä ei saa puhua kun aiheutan taas hänen masentumisensa. Myös se, että näin naispuolisena en tykkää suudella tyttöjä/häntä, hän on myös naispuolinen. Saa hänet masentumaan. Väittäen että mielestäni muka hän on niin ällöttävä, etten suostu suutelemaan häntä. Minusta on epäreilua kun hän syyttää tekojani hänen masennuksien syyksi, sekin on minusta epäreilua, kun hän sanoo että hänen masennuksensa alkoi minusta, minä olen syypää hänen masennuksensa alkamiseen. Tuntuu, että ei ole reilua että minua syytetään hänen olotilastaan ja syypääksi joka asiaan.
No, jos alotetaan ihan alusta.... Viime kesänä, sanoin kaverilleni, että seurustelen yhden pojan kanssa. Silloin kaverini vain oli koko ajan sitä mieltä, ettei hän edes halua seurustella ja niin. Sitten, kun poikaystäväni tuli meille viikoksi, niin alkoikin elämäni kaverini kanssa mennä rempalleen. Kun poikaystäväni oli ollut meillä kaksi päivää, pommitti kaverini minua tekstareilla että keskittymiseni meni suurimmaksi osaksi niihin. Sitten hän sanoi meidän toiselle kaverilleen että olen hylännyt heidät, vaikka en ollut kaveriani nähnyt kahteen päivään. Ollaan me oltu ennemminkin viikkoja näkemättä. No, sitten hän alkoi haukkua minua että valitan nytkin koko ajan, vaikken ollut YHTÄÄN mitään sanonut edes. No, kostoksi hän sanoi ettei nauhota minulle YHTÄ suosikkisarjani jaksoa jonka hän oli lupautunut yhdeksi päiväksi nauhottamaan, kun se kuulemma kahlitsi hänen elämäänsä.
No, välimme viilenivät koko ajan kaverini syytösten takia, lopulta hän vain valitti ja valitti. Ja hänen valittamiset suurenivat siihen, että hän alkoi siskoineen ja veljeineen haukkua poikaystävääni ja minua. Kaverini laittoi välimme poikki, koska kysyin miksi ne haukkuivat poikaystävääni ilman minkäänlaista syytä. Kahden kuukauden kuluttua kysyin kaveriltani miksi hän laittoi välimme poikki. Hän sanoi, että minä taas olin syypää... Olin syypää koska seurustelin poikaystäväni kanssa. No, kun erosin hänestä omien ongelmiemme takia ja kaverini käytös raastoi suhdettamme. Olin stressaantunut kun minua syytettiin koko ajan, vaikken ollut mitään tehnytkään. No, eron jälkeen kaverini tuli taas mukaan kuvioihin ja ajattelin mielessäni, että annan kaverilleni anteeksi hänen käytöksensä. Mutta hän takertui minuun entistä enemmän ja valitti koko ajan, valittaa huonoa oloaan. Olen yrittänyt häntä neuvoa, mutten osaa enään, kun olen sanonut kaiken minkä uskoisin helpottavan, mutta se ei auta. Parhaani olen yrittänyt neuvoa, mutta on se aika raskasta neuvojallekkin, kun hän ei puhu muusta kuin itsestään ja huonosta olostaan, hän on tehnyt minusta psykiatrin. Hän käy psykiatrillakin, muttei käytä lääkkeitä. No, pian meillä kumminkin meni välit poikki kun olin siellä yötä. yön jälkeen aivan kun hänen päässään olisi napsahtanut, hän hylkjäsi minut syyttäen kaikesta. Teen sitä väärin ja tätä väärin. Olen ollut aina se "vahvempi" osapuoli, mutta itsekullakin tässä alkaa hermot pettämään... Syytösten seurauksena minulla oli huono olo, en vain jaksanut ettäminut leimattiin syyttömänä syylliseksi. No, jälleen parin kuukauden kuluttua pyysin anteeksi, mutten tiedä mistä minun olisi pitänyt pyytää. Nyt olemme kumminkin kavereitani, mutta kaverini purkaa oloaan liian usein minuun, aivan liian usein. Välillä haluaisin miettiä jotain muutakin kuin kaverini masennusta ja ohjeita hänen auttamiseen. Myös sana seurustelu ja pojat ovat kiellettyjä asioita mistä ei saa puhua kun aiheutan taas hänen masentumisensa. Myös se, että näin naispuolisena en tykkää suudella tyttöjä/häntä, hän on myös naispuolinen. Saa hänet masentumaan. Väittäen että mielestäni muka hän on niin ällöttävä, etten suostu suutelemaan häntä. Minusta on epäreilua kun hän syyttää tekojani hänen masennuksien syyksi, sekin on minusta epäreilua, kun hän sanoo että hänen masennuksensa alkoi minusta, minä olen syypää hänen masennuksensa alkamiseen. Tuntuu, että ei ole reilua että minua syytetään hänen olotilastaan ja syypääksi joka asiaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
vika ei oo sussa vaan kaverillas on pahoja ongelmia. mulla kokemusta samantyyppisitä kaverisuhteista enkä osaa ratkasta tollasta kuin sanomalla suoraan ja jos ei mene perille niin ottamalla välimatkaa kaveriin.....
kerro sille suoraan miltä susta tuntuu/tilanne omalta kantiltas..jos ei tajua niin sit on kyl niiin toivoton tapaus ettei oo muita vaihtoehtoo kuin vetäytyy takavasemmalle.......
valitettavasti tuon kaverisi ongelmat ovat jo suurin osa elämääsi ja vaikuttavat sinuun. toisaalta kaveria pitäis auttaa hädässä,mutta se miten hän on kohdellut sinua ei ole oikein. Saat seurustella kenen kans haluat ja iloita normaaleista asioistajos haluat. hän taitaa olla ihastunut sinuun... itse jätin moisen ystävän lopulta oman onnensa nojaan sillä oma psyykkeeni ei olisi kestänyt... tässä elämässä muutenkin on paineita ja ongelmia. ei kellään riitä voimavarat noin painostavan ja psyykkisesti hauraan ihmisen kanssa. anteeksi että oon näin julma
niin, ei ole yhtään oikein, että hän vain purkautuu sinulle koko ajan.
suosittelisin että puhuisit hänelle siitä.
ja mikä oikeus hänellä on koko ajan syyttää sinua kaikesta.
tuli vaan mieleen että oiskohan tämä tyttökaverisi lesbo.
kerta ei ole koskaan seurustellut, ja kun hän olisi halunnut että suutelisit häntä, ja jos hän on mustasukkainen sinulle, kun sinulla oli poikaystävä. mutta en tietekään ole yhtään varma.
tuntu vaan niin oudolta tapaukselta tämä.