Kiinnostaisi tietää, tarjotaanko synnyttäjille muita vaihtoehtoja kuin se normaali selällään oleva? En halua synnyttää vedessä, mutta pystyssä kylläkin. Seisominen ei varmaan ole mahdollista mutta jotenkin polvillaan tms? Kuinka se toimii käytännössä jos tällainen mahdollisuus on?
Synnytys muussa asennossa kuin selällään
back
405619
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
on monia asentoja ponnistaa. Kyljellään, kontillaan, seisaaltaan, jakkaralla, polvillaan... Ekan ponnistin jakkaralta ja se oli tosi hyvä juttu, jotenkin loogista ponnistaa "alaspäin", toisen puoli-istuvassa kun syntyi syöksyllä ettei jakkaralle ehtinyt. Synnytysasentoja voi toki miettiä etukäteen mutta vasta synnytyshetkellä sen tietää mitä ja miten pystyy olemaan. Voi olla että silloin tuntuukin aivan erilaiselta mitä on ajatellut.
Ei kannata suunnitella liikaa!
Meille ainakin esiteltiin kaikki mahdollisuudet kun käytiin synnärillä tutustumassa loppuraskaudesta.
seisten, kun pedille tai mihenkään muuallekkaan ei enää ehtinyt :) Synnärille kirjattin meidät sisään 9:15 ja pikkutyttö meillä oli jo 9:27...
Ja meillekkin kaikkia vaihtoentoja oli kerrottu ja näytetty jakkaroita yms. mutta se synnytystilanne sen tavan sitten määrää :))
Niin tää syöksy oli meidän kakkonen, esikoinen tuli hitaammin (koko synnytys n.6h) saas nähdä kuin nyt käy kun muutaman viikon päästä pitäis lähteä kolmatta saattamaan tähän maailmaan
Tässä olen miettiny..
Mulla kaks edellistä synnytystä ollu tosi nopeita ja syntyneet rv 39,40.
Ja miettinyt olen tätä kolmatta, mahtaako sairaalaan keretä yms..
Mut tää onki päättäny, ettei tule ollenkaan!=)
Tänään jo rv41 3 ja ensimmäinen yliaikaiskontrolli!=)
Pari kertaa olen kyllä käynyt jo ns "synnyttämässä", mut aina ovat laittaneet kotiin kun on supistukset loppuneet. (ei ole uskaltanut odottaa kotona kamalan kauaa, mut sit ei kuitenkaan ole synnytys ollut oikeasti käynnissä=))
Että on ne aika vekkuleita nää vauvelit!
Saas nähä mitä meinaavat tänään.. Sais ruveta jo vaik käynnistelemään.. On np.ultran mukaan tänään jo 42rvkoa täynnä..
No toivottavasti sulla niin "fiksu" kaveri, et tietää mistä pitää tulla ulos!=)
Meillä se on vielä vähän hakusessa..
Tsemppiä sinne!
Rv41 3
Meillä rv:n 34 sai käydä tutustumassa synnärillä. Siellä kerrottiin mitä kaikkia vaihtoehtoja on käytettävissä. Siinä synnytystilanteessa tietysti tulee vähän rajotuksia. Ite synnytin puoli-istuvassa asennossa ja ponnistin jakkaralla. Jakkara oli tosi hyvä vaikka itellä oli epäilyksiä sitä kohtaan. Suosittelen! =)
Ei siinä sängyssä ole pakko olla..! Muista se, että sinä saat itse päättää, missä asennossa olet eli oman voinnin mukaan, mikä tuntuu parhaimmalta. Seisominenkin on sallittua (tosin puudutus saattaa viedä jalat alta, jos sellaisen otat). Itse aion kokeilla eri asentoja ja olla siinä mikä parhaimmalta tuntuu. En varmasti sängyllä, koska sillon painovoima ei pääse avuksi.
Taitaa tyo synnytysasennon valinta riippua myös hieman sairaalasta ja kätilöstäkin. Ainakin minun kaveripiirissäni kukaan ei ole saanut valita synnytysasentoaan, vaan kaikki on järjestäen komennettu sänkyyn ja sukista kiinni. Tämä siis TAYS:ssa.
Kuulostaa ihan järkyltä, jos tuollaisia kätilöitä tosiaan on jotka komentaa synnyttäjän sänkyyn? Se kuitenkin vaatii ihmiseltä kanttia, että siinä tilanteessa muistaa sen, ettei siihen sänkyyn ole pakko mennä käskystä vaan itsellään on oikeus päättää missä asennossa on. Mutta tosiaan, synnyttäjällä on kyllä oikeus päättää asentonsa.
esittää toiveitasi, mutta kun synnytys harvoin menee suunnitelmien mukaan, niin sitten toimitaan niinkuin kätilö, joka on alansa ammattilainen suosittelee. Eikä siinä tilanteessa kyllä tule mieleen lähteä vastaansanomaan.
Ei tuo synnytysasento mikään niin iso juttu ole, etteikö sitä voisi suunnitella - kyse ei ole toiveestakaan, vaan omasta päätöksestä johon on oikeus. Jos haluaa synnyttää muutoin kuin sängyssä, kukaan ei voi pakottaa sänkyyn (eikä käskeä muiltakaan osin miten kuuluu synnyttää) Jos kätilö vaan huvin vuoksi käskee sängylle, niin itse ainakin tiedän sanovani vastaan koska siinä on ammattilaisen otteet hukassa jos aletaan turhan päiten määräillä. Tiedän kyllä, että monellekaan tuskin tulee mieleen sanoa vastaan jos kätilö jotain käskee mutta kertoo paljon henkilökunnasta, jos he pitävät synnyttäjiä tietyn kaavan mukaan menevinä eivätkä kunnioita heidän halujaan. Ihmettelen tosiaan, jos joku haluaa synnyttää vaikkapa seisten, että miksi kätilö sitten käskisi hänet sängylle jos kaikki on ihan ok ettei asennosta ole mitään haittaa ja harvoin siitä taitaa ollakaan, koska siinä tosiaan painovoima pääsee paremmin tehtäviinsä ja monet kätilötkin sen tietävät. Olipa kuinka tahansa alansa ammattilainen, sängyssä synnyttäminen ei ole kropallekaan paras asento, kun siinä joutuu punnertamaan "ylämäkeen". Mutta onhan näitäkin kätilöitä sitten vissiin tänäkin päivänä, jotka vähät välittävät siitä.
vaan tilanteen mukaan. Jokainen tietysti haluaa suunnitella synnytysasentonsa, mutta kannattaa jättää se takaportti raolleen, että jos ei onnistukaan näin, niin sitten toisella tapaa.
Itse suunnittelin synnyttäväni jakkaralta, mutta loppujen lopuksi paras asento olikin kyljellään sängyllä, pää puoli reilusti kohotettuna.
Kysäiseppä joltain kätilöltä, miksi suositellaan sängyssä synnyttämistä, koska ihan maalaisjärjellä ajateltuna kätilökin toivoisi, että synnytys sujuisi mahdollisimman helposti...
Miksi jotkut kätilöt suosittelevat sängyllä synnyttämistä, se olisikin mukavaa tietää. Itse kun olen kuullut monen kätilön suosittelevan jotain muuta asentoa juuri tuon painovoiman takia - ja kätilön kertomasta oma ajatuksenikin synnyttää muutoin kuin sängyllä on lähtenyt, en sitä ennen ollut ajatellut asiaa ennen kuin ko. kätilö puhui synnytysasennoista.
Täytyy olla todella pakottava tilanne, jotta siihen sänkyyn menisin. Tuossa nuo pari kirjoittajaahan sanoivat, ettei asentoa ole itse saanut päättää, mikä kuulostaa tosi omituiselta.
Aina voi ja kannattaa suunnitella. Synnytystoiveista voi kirjoittaa paperin kätilölle. Mutta toden totta synnytys kirjoittaa itse sen lopullisen käsikirjoituksen. Kun menin synnyttämään ensimmäistä lasta, olin ajatellut kaikkia kivoja asentoja. Itse synnytys oli kuitenkin niin rankka, ettei voimat riittäneet kuin makaamaan sängyn päällä. Oli kuitenkin niin hyvä kokemus juuri tuo asento, että seuraavan lapsen syntyessä (helppo synnytys) makasin sängyllä pitäen sukista kiinni ;) Ei se kuulkaa niin paha asento ole ;)
Olen synnyttänyt molemmat lapseni TYKS:ssä ja voin sanoa, että siellä voi synnyttää monissa asennoissa ja jakkarakin on ahkerassa käytössä. Eka synnytys oli siis vaikea ja olin muutenkin huonossa kunnossa. Kätilö sanoin lempeästi, että tyttö kulta, et taida jaksaa istua jakkaralla.
Jokut kätilöt suosivat makuuasentoa kai sen takia, että se on heille tuttu ja turvallinen. Osaavat työskennellä siinä hyvin tai ehkä parhaiten. Uusi pelottaa.
Nyt jälkeen päin mietittynä, lapsieni elämässä tuo synnytysasento ei ole ollut ollenkaan tärkeimmästä päästä. Monissa sairaaloissa se voi olla ehkä epäkohta, mutta vielä suurempia epäkohtia tulee eteen synnytyksen jälkeen. Silloin huomaa selvästi, jos osastolla on menneisyyteen jämähtäneitä hoitajia. Kuten, että vauvasi voidaan viedä lastenhuoneeseen muka lämmönmittaukseen, mutta tosiasiassa hänelle annetaankin pullosta maitoa, vaikkei olisi lääketieteellistä syytä ja äiti olisi päättänyt täysimettää. Tai ei anneta vauvan rauhassa imeä ekaa kertaa synnytyksen jälkeen, vaan viedään väkisin pesulle. Ja näin häiritään luontoa. Tai voi tulla vastaan tuore innokas hoitaja, joka on päättänyt korjata vauvasi imetysotteen juuri kun olet saanut hänet ensimmäisen kerran oikein kunnolla imemään.. Näitä kaikkia epäkohtia, joista joku on osunut myös kohdalleni muistelen kuitenkin hymyssä suin. Sillä epäkohdat jatkuvat ja päällimmäisenä on vain onni siitä, että lapseni ovat kaikesta huolimatta terveitä. Ainakin melkein ;)
..ei myöskään saa synnyttäjä valita synnytysasentoaan, eikä sitä, että leikataanko vai ei. Eli kaikki äidit leikataan eikä siinä ole ädillä sanomista asiasta!
Oletteko hyvät ihmiset ajatelleet, että itse asiassa sängyssä synnyttäminen on turvallista sen vuoksi:
- jos vauvan vointi huononee ja hätäsektio on ainoa vaihtoehto, olet valmiiksi sängyssä jossa sinut voi kärrätä leikkaussaliin
- jos alat vuotaa voimakkaasti synnytyksen jälkeen, on hoito helpompi aloittaa jos olet sängyssä
Jos sattumoisin satut olemaan esim. lattialla kuka sinut nostaa (oikeeasti) sänkyyn nopeasti. Se ei todellakaan ole kätilön velvollisuus nostaa 70 kg (keskimäärin) sängylle... Ajatelkaa asiaa myös turvallisuuden kannalta!
..ehkäpä noita ongelmia ei ilmene, kun vauvalla on paremmat mahdollisuudet tulla ulos painovoiman avulla, kuin viimeisillä voimilla ulos "ylämäkeen" punnertaen sängyllä.. ;)
Tuo on aika huono peruste, että joku hoito on helpompi aloittaa, kun on jo valmiiksi sängyssä :O Kyllä siihen sänkyyn pääsee tarvittaessa. Mulla on ainakin sen verran iso mies että vaikka se nostais!! xD
Ei voi olla mahdollista, että leikattaisiin vain rutiinina?? Senhän ei kuulu olla mikään rutiinitoimenpide.. varmasti voi kieltää jos haluaa. Jos kiellosta huolimatta leikataan, voi tehdä valituksen jne.
se on loppujen lopuksi aivan sama missä asennossa sitä lasta ulos punnertaa...itse olin myös ajatellut haluavani kokeilla erilaisia asentoja, mutta kun esikoisen synnytys lähti käyntiin tunsinkin oloni parhaaksi juuri siellä sinun "kammoamassasi" sängyssä ;) ...se juttu vain menee niin, että on parempi kun ei itse päässään suunnittele mitään tarkasti synnytyksen varalle...ne toiveet eivät nimittäin pakostakaan toteudu. valmentautua toki saa ja pitääkin, mutta liika suunnittelu johtaa luultavammin vain pettymyksiin. synnytys oli ainakin minun kohdallani niin täysivaltainen kokemus, että en siinä enää ehtinyt pähkäillä ylimääräisiä asioita :)
niin ja sellainen asia vielä: minulla ponnistusvaihe kesti 10min juuri tuossa puoli-istuvassa asennossa (nopeaa siis ensisynnyttäjälle)...minulle se sopi kun pystyin keskittämään kaiken energiani itse ponnistamiseen... :)
..paras on se, mikä itsestään hyvältä tuntuu.
Mutta jos vähän mietit ihmisen anatomiaa, niin ei se ole painovoiman kannalta ihan sama missä asennossa on ;)
..mitenkä muutenkaan, kun synnyttäjän toiveita ei kuunnella ollenkaan? Jos siis niitä ei kuunnella, niin eihän siinä ensisynnyttäjäkään osaa mielipidettään sanoa asiasta, josta se ei edes tiedä mitään... Näin on näppylät!
siellä sängyllä olevan? Kyllä siinä ollaan nimenomaan puoli-istuvassa asennossa ja työnnetään alaspäin, ei vaakatasoon.
Tuota tuota, iältäni nuorehkona, mutta virkaiältäni vanhana salikätilönä joudun jatkuvasti kahnauksiin kollegoideni kanssa juuri näistä synnytysasennoista. Osa vastustaa kaikkea mahdollista ihan periaatteessa.
Synnytys edistyy paremmin noin pääsääntöisesti aina pystyasennoissa ja itse ponnistaminenkin on usein myös helpompaa mitä pystymmässä on. Pystyasennoissa välilihan ja tarjoutuvan osan tukeminen on huomattavasti hankalampaa ja vauva syntyy usein "suuremmalla voimalla" kuin vähemmän pystyissä asennoissa. Tästä osa kätilöistä löytää perustelunsa sille, ettei anna repeämä- ja vuotoriskin takia synnyttää pystyssä. Totuudensiemen tuossa väitteessä tosin tutkimusten mukaan piileekin, mutta kätilö pystyy kyllä välilihaa tarkkailemalla havaitsemaan onko repeämäriski tavallista suurempi, eikä siten käske äitiä pitkälleen vain varmuuden vuoksi.
Suurin syy äidin käskemiseen johonkin tiettyyn asentoon on ainakin meillä vain ja ainoastaan vauvan vointi. Eli kätilönä kuuntelemme koko ponnistusvaiheen ajan korva tarkkana (tai osa katselee) vauvan sydänkäyrää ja tietyissä asennoissa napanuora voi jäädä puristuksiin vauvan ja äidin luisen lantion väliin ja silloin on sanomattakin selvää, että asentoa ON vaihdettava tai vauva kärsii hapenpuutteesta. Tässä kohdin äidin mukavuus on jokaikisen kätilön silmissä toisarvoinen asia. Muutaman kerran jopa mina, joka olen hyvin liberaali synnytysasentojen ja toiveiden suhteen, olen joutunut käskemään synnyttäjän sänkyyn kyljelleen ja siitä syntyi melkoinen riita. Äiti oli sitä mieltä, että käytin valtaani ja hän haluaa ehdottomasti synnyttää kontallaan lattialla ja hänellä on oikeus valita asentonsa itse. Viesti ei mennyt perille, kuin vasta sortuessani uhkailemaan häntä lapsensa mahdollisella vahigoittumisella. Äiti ei pysty seuraamaan lapsensa sykettä, eikä kuulukaan. Hänen kuuluu keskittyä siihen ponnistamiseen ja jättää vastuu lapsensa voinnista kätilölle, joka tarvittaessa asettaa äidin synnytystoiveet vauvan terveyden nimissä toiselle sijalle. Kun vauvan henki on vaarassa, niin kätilö muuttuu kyllä aina erittäin napakaksi ja käskeväksi -toisaalta kumpi on tärkeämpää, äidin toiveiden noudattaminen ja aivovammainen lapsi vai äidin hetkellinen tuska ja terve lapsi?
Tosin, niinkuin jo sanoin meitä kätilöitä on joka lähtöön ja jos kätilö ei jälkeenpäin pysty perustelemaan miksi "käski" tekemään mitä käski, niin silloin voi aina lähteä siitä, että hän on loukannut potilaan oikeuksia. Niitä oikeuksia turvaa laki ja sen rikkomisesta seuraa sanktiot, joten aina kannattaa valittaa jos perusteita käytökselle ei ole (perusteesta käy esimerkiksi vauvan sydänkäyrä, johon tulisi merkitä kaikki toimenpiteet).
Tutustu ihmisen anatomiaan niin se sinullekin selviää ;)
Mutta tässä olikin kyse asennon valinnasta silloin, kun kaikki on ok.
Sitten tarvi olla tarpeeksi tiukka synnyttäjä huolehtiakseen oikeuksistaan, jos joku ei meinaa kuunnella niin se pistetään kuuntelemaan :D
niin sinullekin selviää, että siinä ei maata vaakatasossa, vaan juuri niin, että ponnistaa alaspäin.=)
eikä tulisi mieleenkään ryhtyä vastaan väittämään, jos kätilö neuvoo asentoa vaihtamaan, etenkin jos hän sen perustelee. Nämä samat, jotka niin "viisaana"(paljon lukeneena, vähän kokeneena) eivät kehoituksia noudata, ovat ensimmäisenä vaatimassa kätilöä vastuuseen, jos lapselle synnytyksessä jotain tapahtuu.
täytyy tähän kommentoida, että olisin voinut lähteä pt-vauvaakin alateitse synnyttämään, jos olisin tiennyt, että saisin jonkun sinuntyyppisesi kätilön. :) suurin kammo nimittäin oli, että sieltä tulee joku permanentti tiukalla oleva täti, joka vain tokaisee, että mitäs täällä jarrutellaan, anna tulla vaan (näin sanottu ystävälleni, kun punnersi lähes viisikiloista pojua käsi poskella maailmaan). tai jotain muuta vastaavaa, tunnen itseni sen verran hyvin, että tiedän "järjen lähtevän", jos kipujen & tuskaisen tilanteen lisäksi vielä joutuu toimimaan jonkun k-pään kanssa.. koin myös ahdistavaksi hallinnan menettämisen oman ruumiin suhteen, tämähän tottakai korostuu jos on joku kovin määräilevä tyyppi siinä mukana.
ei kuulu tietysti tähän keskusteluun, mutta haluaisin ihan mielenkiinnosta kysyä, että olisiko itselläsi asiasta mielipiteitä? siis näistä usein kammotuista "inhottavista" kätilöistä? johtuuko se synnytystapahtuman erityisestä luonteesta, että moni on niin herkillä näiden suhteen? varmaan osa tarinoista on liioiteltujakin, mutta joku totuushan siinäkin piilee, jos moni tuttukin pelkää saavansa jonkun täysin empatiakyvyttömän "pikkuhitlerin" omaan synnytykseensä.. ei sillä tietysti niin paljoa merkitystä ole, jos kaikki sujuu hyvin, mutta muuten. jossain vaiheessa kuitenkin toinen lapsi suunnitteilla, ja pohdintaa siitä, haluanko toisen sektion vai synnytänkö alateitse..
Kuten aiemminkin totesin, eräs kätilö on tästä asennosta ja muista asennoista puhunut, että tuossa sängyllä ollessa sitä joutuu puskemaan ylöspäin ja selitti ihmisen anatomiaa siinä samalla. Ei siinä tarvi vaakatasossa olla, vaan se perusistuma-asento nimenomaan - miksi sitä nyt sanotaankaan, puoli-istuvako se on se yleisin synnytysasento siis. Varmaan jostain löytyisi piirroskin, mistä voisit katsoa miten tämä anatomiapuoli ihmisellä menee eli sängyllä se vauva tulee vähän "ylämäen" kautta. Tai sitten tämä kätilö oli pahemman kerran tietämätön asiasta, mitä en uskoisi viisikymppisestä?
olen synnyttänyt kaksi "sängyssä", toisen selälläni ja toisen kyljelläni(jonka koin helpommaksi), molemmat olivat yli 4kg.sia. Minua kätilö neuvoi työntämään alaspäin ja teinkin niin. Jakkaralla olin aukeamisvaiheessa, mutta kyllä itse synnytys tapahtui pedillä ja hyvin meni. Tsemiä sinullekin synnytykseen!
Se kätilö osasi selittää sen asian hyvin ja selittikin livenä, eikä kirjottamalla. Mutta onhan se monessa muussakin paikassa todettu, että esim. seisten pääsee painovoima avuksi. Mä en nyt osaa selittää sitä anatomiapuolta tähän kirjoittamalla, muuta kun että puoli-istuvassa asennossa se vauva ei tule suoraan alaspäin.
Mutta tottakai jokainen synnyttää silti siinä asennossa mikä parhaimmalta itsestään tuntuu, kyllähän se oma kroppa sen kertoo :)
Jees eiköhän tämä täältä ulos saada tavalla tai toisella :D
Kiitos kauniista sanoistasi :)
...epäkollegiaalisuutta pidetään paheena sairaalamaailmassa ja toisen kätilön panettelu on aina riskihommaa, mutta näin "kasvottomana" voin kyllä sanoa, että pahimmat päällepäsmärit ovat usein vanhempia rouvia. Eräs synnyttäjäni oli synnytysvastaanotolla toivonut saavansa nuoren, synnyttäneen ja kuitenkin riittävästi kokemusta omaavan kätilön, kun kysyin häneltä miksi näin niin hän totesi synnyttäjien tietävän nuorempien kätilöiden olevan eläytymiskykyisempiä ja halukkaampia hoitamaan synnytyksen yhdessä perheen kanssa.
Itse olen sitä mieltä, että vuorovaikutus on se kaiken a ja o. Jos heti ensitapaamisella (saliin tullessaan)tuntee kätilön jotenkin epäystävälliseksi tai muuten henkilökemiat eivät täsmää, niin kannattaa harkita vaihtamista. Jos ei vuorovaikutus toimi "rauhanomaisissa oloissa", niin se ei todellakaan enteile hyvää siinä vaiheessa kun tarvitaan tukea, ymmärrystä ja luottamusta, eli ponnistusvaiheessa tms.
Mietin tässä sinun tapauksessasi sitä, että sinun kannattaa ehdottomasti hakeutua toisen raskautesi aikana synnytyssairaalasi pelkopoliklinikalle (saat lähetteen neuvolastasi). Osalle käynnit helpottavat paitsi synnytykseen liittyvää pelkoa tai jännitystä, mutta ennenkaikkea silloin on mahdollisuus luoda kontakti kätilöihin, jotka hoitavat sitten myös synnytyksesi. Meillä valtaosalla on synnytyspelkokätilön koulutus ja vaikka menisitkin synnyttämään sellaiseen aikaan, ettei oma kätilösi ole siellä niin sinulle kuitenkin automaattisesti annetaan koulutuksen saanut kätilö...ja nämä kätilöt ovat kautta linjan "pehmeämpiä" pitkänlinjan kokemuksen omaavia kätilöitä. Minä en koskaan anna omaa potilastani esimerkiksi vuoron vaihtuessa "pikkuhitlerille" vaan toiselle koulutuksen saaneelle kätilölle, mikäli asiakkaani on synnytyspelosta kärsivä.
Ihannehan olisi, että kaikki salikätilöt saisivat kyseisen koulutuksen ja sitämyöten oppisivat ymmärtämään käytöksensä merkityksen perheen synnytyskokemuksen muodostumisessa -ikävä kyllä koulutus on toistaiseksi vapaaehtoista ja sinne ei juurikaan hae ne ihmiset joille se tekisi todella hyvää :(
hmm..niin, mutta miten moni synnyttäjä tietää onko vauvan vointi ok siinä vaiheessa kun kätilö pyytää asentoa vaihtamaan? Kätilö tulkitsee käyrää ja näkee, että asentoa on vaihdettava tai hapetus heikkenee, mutta ei sano tätä koska ei halua säikyttää äitiä. Näissä tilanteissa useat synnyttäjät olettavat, että kyseessä on nimenomaan tilanne jossa kaikki on ok ja kätilö vain haluaa osoittaa omaa valtaansa.
Kokemus on kuitenkin opettanut, että jos tämän havaintonsa sanoo äidille, niin hän hätääntyy tästä täysin normaalista ilmiöstä ja pelko on huono apulainen ponnistettaessa. Siksi usein vain pyydetään vaihtamaan asentoa. Itse sanon ettei vauva voi oikein hyvin kyseisessä asennossa ja siksi kannattaa kokeilla jotakin muuta, mutta suurinosa kätilöistä ei sitä mitenkään perustele juuri edellä mainitsemastani syystä.
..jos kätilö käskisi minua vaihtamaan asentoa eikä sanoisi syytä, niin minulla on kyllä rohkeutta kysyäkin että miksi ja eiköhän hänellä ole velvollisuus vastata. Ei me kaikki olla missään pumpulissa kasvaneita ja herkkähipiäisiä, etteikö kestettäis sitä syytä kuulla. Enhän minä muutoinkaan tee mitään kenenkään käskystä, jos siihen ei ilmene perusteita.
sulla on aika äksy asenne asioihin ja ihmisiin, toivon hyvää synnytystä ja toivottavasti sinulle ei siunannu kyseisen kätilön kaltaista kätilöä vaan sellainen tiukka täti joka ottaa luomujihuulta luulot pois. Kipeänä et muuten paljon enää kysele perusteita millekään vaan olet kyllä ihan täysin kätilön armoilla. Ja eikös toi piikkikammoisuutesikin ole juuri sitä pumpulissa kasvaneisuutta ja herkkähipiäisyyttä? Lastenhoitajana törmään viikottain happivajeesta kärsiviin vastasyntyneisiin ja liian usein syynä siihen on ollut äidin halu päättää asennosta tai muusta ja lapsi on siitä kärsinyt. Liian lepsut kätilöt vaarantavat lapsien terveyden halutessaan miellyttää äitejä.
surkusellaista on, että nämä äidit ovat ensimmäisenä vaatimassa korvauksia sairaalalta ja kätilöltä, jos jokin menee pieleen...
Kätilö sitoutuu toimimaan paitsi synnyttäjän niin ennenkaikkea aina myös syntymättömän lapsen etua ja parasta ajatellen. En tunne yhtäkään kätilöä, joka asettaisi lapsen turvallisuuden toiselle sijalle. Äidin "miellyttämisen halu" ei koskaan mene lapsen turvallisuuden edelle!
Olen synnyttänyt itse kolme lasta; puoli-istuvassa, kyljelläni ja jakkaralla. Olen hoitanut reilun kahdenkymmenen vuoden aikana noin 2-3 synnyttäjää työvuorossa, 5 vuoroa vkossa eli synnyttäjiä olen urani aikana hoitanut noin 15 000 ja varsinaisia ulosauttojakin on kertynyt melkein 7000, joten en todellakaan pidä itseäni ihan kokemattomana arvioimaan synnyttäjiä tai toisia kätilöitä. Tämän urani aikana työpaikallani, tilastojen mukaan, todellisesta happivajeesta kärsiviä vauvoja on ollut muutaman prosentin luokkaa ja näissäkin tapauksissa on aina ollut kyse jostakin muusta kuin äidin satunnaisen asennon johdosta syntyneestä lievästä ja hetkellisestä happivajeesta.
Olen jo moneen kertaan sanonut, että lapsen etu on tärkeintä. Jos jotain happivajetta tulisi sen takia, että minä SEISON, niin sitten kyllä kävisin kätilön suosittelemaan asentoon. Jos kätilö olisi niin typerä, että antaisi äidin olla vauvan kannalta huonossa asennossa, niin se todellakin kertoo kätilön ammattitaidottomuudesta sillä hänhän siinä on se ammattilainen, joka asioista tietää tosiasiat, äiti ei sitä vauvan happivajetta osaa arvioida vaan kätilön täytyy siitä huolehtia.
Piikkikammostakin olen puhunut moneen otteeseen ja piikkikammoni on osittainen - verikokeitten otto tai verenluovutus on ihan ok juttuja ja voin piikitellä toisiakin ihan huoletta. Mutta piikkikammo esim. epiduraalia kohtaan johtuu siitä, etten itse halua mitään niin luonnotonta keinoa kivunlievitykseksi, selkäytimiin työnnettävää piikkiä jonka haitat voivat olla suuremmat kuin hyöty.
Surullista että jotkut ihmiset ovat niin täynnä vaan lääkärisairaalapiikki-linjaa, etteivät ymmärrä, että ihmiset voivat pitkälle pärjätä hyvin ilman lääketiedettäkin. Lääketieteestä on paljon hyötyä, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö voisi kulkea luomulinjaakin jos se vaan suinkin onnistuu. Eikä vaan piikkiä ja pillereitä toisensa perään.
Kun käyt tutustumassa synnytyssairaalassa, noista eri asennoista ja vaihtoehdoista varmaankin kerrotaan. Ja jos ei kerrota automaattisesti, muista kysyä.
Itse olen menossa synnyttämään Kätilöopistolle, ja siellä esiteltiin lukuisia eri ponnistusasentovaihtoehtoja, saimme sellaisen monisteenkin mukaan, jos haluaa kokeilla rauhassa kotona eri asentoja tukihenkilön kanssa. Jakkaroita on erilaisia ja niitä suositellaan usein kokeilemaan, ja osassa synnytyssaleja tosiaan tuo vesiallaskin.
Useimmissa sairaaloissa on joko etukäteen kätilön ja synnyttäjän keskustelu eli tehdään "synnytyssuunnittelma" tai mahdollisuus esittää kirjallisesti toiveita. Toki kannattaa muistaa, että tilanne sitten sanelee aika paljon. Esim. Kättärillä kannustetaan äitejä liikkumaan ja kokeilemaan eri asentoja, mutta jos on esim. tulehdusvaara tai jotakin muuta häikkää (verenpaine heittelee tms), voidaan käskeä sängylle. aSiinäkin voi silti asentoa hakea, esim. kontallaan tai kyljellään voi olla sängyssäkin.
minä yritin ekana selällään ns. normaalisti, sen jälkeen jalkatukien kanssa ja lopulta yritettiin kyljellään - tuntui ihan tajuttomalta asennolta - ja lopulta todettiin etteipä se mahdu, joten lähdettiin sektioon.
muuta kuin makuu/puoli-istuvaa asentoa. Taitaa olla ainoa paikka, jossa siis todella tarjotaan muita vaihtoehtoja ja kannustetaan niihin. Seisoaltaan voi kyllä synnyttää, mutta voi olla helpompi polviltaan tai nelinkontin. Itselle ehdotettiin juuri tuota nelinkontin astentoa ja siitä sitten nousin pystympään tositoimissa ja polviseisonnassa poika maailmaan tuli. Helppo ponnistaa alas päin!