miksi juuri tämä pirun tauti on teidän kohdalle sattunut?
olen monesti ajatellut ja en löydä mitään syytä.
(no eihän meissä kenessäkään ole mitään paheita)
olen monesti ajatellut ja en löydä mitään syytä.
(no eihän meissä kenessäkään ole mitään paheita)
Vastaukset 30
Vanhimmat
Olin juuri eilen sitten siellä yksityisellä neurolla selvittämässä tilannetta (oli muuten mukava ja asiansa tunteva lääkäri) ja hän sanoi, että kautta aikojen on suurilla vaikttaneilla miehillä ollut tämä vaiva. Oli sitä mieltä lääkäri, että jos ja kun aivoissa on jatkuvasti suuria ajatuksia, on siellä pakko välillä hieman kipinöidäkin.
Mielelläni yhdyn tähän :)
Lääkäri sanoi, että jossain elää sellainen legenda, että mm. Beethovenin yhdeksäs sinfonia on sävelletty epileptisen poissaolokohtauksen aikana/avulla. Nimittäin joillakin alkaa korvat soimaan tällaisen kohtauksen aikana ja niin on ilmeisesti käynyt myös Beethovenilla.
Joten eiköhän olla ylpeitä itsestämme ja suurista ajtuksistamme! ;)
beethoven oli kuuro.
Ei kyllä kuurona syntynyt ainakaan elokuvan mukaan. Elokuvassa ei myöskään mainittu mitään epilepsiasta kyllä.
oon vuosien kuluessa todennu, että tässä maailmassa on monta vielä inhottavampaa tautia joten en "vaihtais" tätä omaani mihinkään. Suht helpollahan tässä pääsee ku ajattelee esim. diabeetikkoja, itte ainaski oon sen verran kulinaristinen luonne että en vois elää jos joutuisin vahtaamaan mitä syön ja sen lisäks joutuis vielä pistämäänki(ainaki joissaki tapauksissa).
Kauanhan tän hyväksyminen kesti (8 v), mutta nyt menee jo oikeestaan ihan loistavasti.=)
Oikein aurinkoista kesää kaikille=).
Diabetekseen jos voisin.
Älä viitsi, eikö diabetes ole tappava tauti ja todella paha ja vaatii jatkuvaa hoitoa. Itse en ainakaan diabetesta vaihtaisi tähän sairauteen... tosin sekin saattaa joskus liittyy sairauksien joukkoon ja sitten elettävä senkin kanssa:).
että mikä vaan sillä Diabeteksen saa
kyllä helpommin kuriin ruokavaliolla
ja liikunnalla sekä insuliinillä.
Ainakin tiedän ystäviäni joilla ei
tälläistä tappelua ole kuin tämän
sairauden kanssa.
Haittansa silläkin sairaudella,
mutta oikeasti olen päättänyt
etten kovin vanhaksi haluasi elää.
Jos eläminen ei elämisen arvoista ole.
pelkkää kiituutusta toisten ihmisten armoilla
jossain sairaalan vuodeosastolla,
ei kiitos.
Nimittäin itse vaihtaisi myös tuohon diabetekseenkään, läheisellä ihmisellä se ja voin läheltä seuranneena kertoa, ettei sekään ole todellakaan ruusuilla tanssimista.
Jos ei löydy kunnon hoitotasapainoa, on kohtaukset hyvinkin mahdollisia, veren sokeri laskee alas ja on kanttu vei taju kankaalla tai insuliinishokki tms.
Lisäksi se rappeuttaa näköä, vie helposti jalat huonoon kuntoon yms. El ikehoa rappeuttaa.
Ei kiva sekään sairaus ei, niin kuin ei kai mikään tässä maailmassa.
Mutta niin se myös on, ettei näitä asioita saa jäädä hautomaan, sairaudet helposti ottavat vallan ihmisestä, jos niitä hautoo kaiket päivät. Itsellänikin diagnosoitu kolme, oikeastaan neljä sairautta, mutta hitot, niiden kanssa on elettävä ja piste. Turha parkua kun peet on housuissa :)
Elämäniloa!
Ei paruta,
mutta kun asiat jatkuvasti tökkii.
Niin no kukin elää tätä elämää omalla tavallaan ja kokee asiat eri tavalla...Vastaukseni oli vain sen pohjalta miltä MINUSTA tuntuu ja millaisen ajatuksen avulla MINÄ selviän, kun kerran sitä kysyttiinkin. Emmehän me kaikki ole samanlaisia, saati sitte ajattele samallalailla. Vai?!?No joo menis vaikka päikkäreille...=)
ja mäkin vastasin miten mä koen.
On tää sellaista taistelua ollut koko ajan.
Diabetes kamuni ovat päässeet paljon helpommalla.
ja mitä väliä sillä oikeastaan olisikaan?Näin elän nyt ja tästäkin eteenpäin.Tai itseasiassa minun ei tarvitse edes miettiä koska tiedän syyn.
Nököjään olet siis täyttänyt vuosia viimeaikoina, joten myöhästyneet onnittelut syntymäpäivien johdosta!
*Oluselle ukkosen mieli, vesille venosen*.
Jotain outoa mä myös huomasin ja
mietin tuota ikääkin ja ajattelin,
että kyllä Ansku on nuori.
Synttäreitä en edes ajatellut.
Milloin oli synttärit ?
Oletko rapu ?
Kyllä olen sitä miettinyt pahimpina päivinä ja kiroillut, mutta todennut sitten että tää on varmasti seuraus siitä että mä olen yksi niistä ihmisistä joilla ei ole koskaan flunssaa, vatsatautia, kuumetta, päänsärkyä, mikään osa ruumiista murtunut jne.. Olen ollut täysin terve pienestä pitäen (no mitä nyt parit flunssat joskus mutta nekin parissa päivässä ohi) joten ehkä siksi mulle on sitten sysätty tää pään ongelma että jotain olis mullakin terveyttä häiritsemässä :)
mitään noista ole koskaan ollut
ja päänsäryt mitä nyt viimevuonna
oli tuli niska -ja hartiakivuista.
Selä reistailee joskus,
mutta sen oon nyt aikuisena töissä
venäyttänyt ja pysyy kunnossa,
kun pyöräilen ja sauvailen.
Kunhan lapset saisi olla terveinä.
synkkinä hetkinä olen tuota miettinyt itsesäälissä rypiessäni, mutta musta on oikeesti aivan typerää ajatella moista!!!
Pahalle sen sijaan tuntuu se, että äiti miettii kuulemma usein sitä että onko mun epi seurausta siitä että häneltä luiskahdin lattialle n 2kk:n ikäisenä.
Mulle on ihan sama miksi, kun se kerta on niin se on ja sillä selvä - näillä mennään mitä on saatu!
Varmaan itsekin syyttäisin itseäni isänä, jos lapselleni tuli pelätty epilepsia tiputtamisen takia. En todellakaan toivoisi sellaista lapselleni. Aika hurjan luonnollinen ja välittävä reaktio tuo äidiltäsi. Kaunista ihmisessä tuollainen. Sanohan äitillesi joskus sopivan tilaisuuden tullen, että et todellakaan syytä häntä ja hän aivan turhaan tuntee syyllisyyttä. Luulen, että äitisi on hyvillään, vaikka olisi vaikea myöntää.
mä sanonutkin, että en syytä enkä syyllistä ja ettei epi ole mun elämässä edes isoin asia ollenkaan.
Ja vaikka se kuulostaakin hurjalle, niin liki kaikki lapset "lipsahtaa" kuka korkeammalta kuka matalammalta, mutta varmasti useimmat kuitenkin putoavat - jos ei äipältä niin joltakulta toiselta sitten. Jos jokainen pudokas sais epin, olis meitä melkoinen joukkio!
Ja Hugo, oikeassa olet mulla on ihana äiti, rakas ja rakastava!
remmistä ja milloin mistäkin.
Koskaan en ole ajatellut,
että tukkapöllyistä tms. johtuisi,
tuskin johtuukaan.
Ylä-asteella sain täysii korispallosta
päähäni ja siitä alkaen aloin
saamaan kohtauksia,
mut Neurot väittää ettei se ole
laukaiseva tekijä mulla ????
Eiköhän siihen aikaan äitini meitä
parhaalla tavalla kasvattanut ja
monta vilkasta kun oli niin saattoi
kärsivällisyys välillä loppua.
Kykyjemme mukaan kasvatamme, hoivaamme ja jos vaikka joku vahinko jollekulle joskus käy tai on käynyt, niin mitä sitten - eipä sille enään mitään mahda.
Vaikka mulle joku pystyis tarkalleen kertomaan mistä mun epi on alkanut tai miksi, niin tuskin se mitään auttaisi.
Fyysistä kuritusta olen saanut minäkin, syystä ja syyttä ja lisäksi kolhinut kalloani ihan itse moneen kertaan mutta mua ei oikeesti edes kiinnosta se miks mulla on epi.
Enemmän kiinnostaa vaikka se, että miks lakkalikööri LaGala-jäätelö lopetettiin!?!? *ja taas meni ohi aiheen, voi mun kanssani!*
Kamalaa tuo äitisi kasvatus. Eihän ketään äitiä saisi lapselleen arvostella ja kai hän teki "parhaansa", mutta kyllä näin luettuna äitisi kasvatusmetodi on ollut todella julma.
Tiedän kyllä, että monet hyväksyvät yhä edelleen lapsen kurittamisen ainoana keinona. Keljuu sellanen... pitäskö tuollaisille kostaa aikuisena? Sauvatar, sulle olisi tehnyt haliterapia ja jäätelö paljon parempaa:D.
Haliterapiaa ja paljon jäätelöä
ja huolen pidän ettei heitä lyödä.
Perheessämme asiat selvitetään
puhumalla ja joskus huutaen.
Kostin n. 14v. kun annoin takaisin
ja siihen loppui kuritukset.
mun oma(äiti) on kummallisesti unohtanut koko epin.
Vaikka yhdessä perheen kans käytiin eka kerran neurolla
Eka kohtaus tuli kuulemma yöllä siitä vanhemmat huomas että joku on tyttö raukan päässä vikana.
Ihmeellisesti kyselee miksi et aja ajokorttia yms...
Kerranki kysy tyhmästi että mitä lääkkeitä sinä syöt onko joku vikana.
Silloin ajattelin että taitaa olla hänen päässä joku vika.
Ei kai ole vielä hyväksyny asiaa vaikka olen sairastanut jo 16 vuotta.
samaa asiaa, että miten sinulle on voinut sattua noin paljon vastoinkäymisiä.
Epilepsia, sydänvika, tapaturma ja aikaisemmin vielä hermohalvaus(flunssan jälkiseuraamuksena).
Vastasin tyynen rauhallisena, että jonkun tämä kaikki on otettava vastaan, jotta toiset pysyisivät terveinä:))))))
Asenteesta kii!
Toi olis just cool kun joku siunailee ja kauhistelee, niin sit pystyis tuolleen täysin tyynesti vaan vastaamaan - mulla meinaa joskus lipsahtaa itsesäälin puolelle ja se ei oo hyvä =)
Tosin pakko myöntää, että joskus "herkällä" fiiliksellä on itsekin tullut miettineeksi "miksi vain minä"?
On myös paljon tilanteita, kun huomaa että jalkavammaisena ei enää pysty esim. kunnolla tanssimaan/ulkoilemaan ja kävelylenkitkin pitää suunnitella sen mukaan missä bussireitit menee.
... n. 50 %:lla epilepsiaa sairastavista ei pystytä syytä osoittamaan.
Itse olen sairastanut lapsesta asti ja epin kaveriksi on tullut muitakin sairauksia. Aika "tyytyväinen" oon siihen, että mulla on juuri tämä "coctail", koska sukuvikana olis voinu tulla paljon pahempiakin sairauksia (mulla ei epi oo vaikeimmasta päästä vaikka vaikeahoitoinen onkin)
Kuten joku fiksu sanoi täällä; "Niillä mennään mitä on annettu!".
K.S
en mäkään ystävilleni tätä sairauttani
puhele,
sanon vain että kaikki on o.k.
Pari hyvää ystävää on,
jotka tietää enemmän lääkäreistäni ym...
Muut ei tiedä enempää,
täällä oon ruvennut tuntojani purkaa.