Olen 27 vuotias miekkonen ja harkitsen vakavissani konemestarn alaa. Mutta olenko jo myöhässä ?
Jos aloitan opiskelut ensi syksynä, olenko koulun jälkeen jo " liian vanha " että minut otettaisiin laivoille ?
Kielipäätä riittää ja aikaisempi koulutus on atk-puolelta. Mikää rimpulä nörtti en ole, vaan miehellä on 193cm/110kg mittaa. Olen tehnyt useamman vuoden raskasta työtä varasto/tehdas-sektoreilla, kuumissa, ahtaissakin oloissa. (leipomossa uunien äärellä)
Sanokaa viisaammat, kannattaako unohtaa haaveet, vaiko aloittaa opiskelut pikimmiten.
Merialassa minua viehättää eniten tuo työn ja vapaa-ajan rytmitys. Olen tietenkin ollut aina kiinnostunut merestä ja laivoista... sehän kuuluu asiaan.
Jos aloitan opiskelut ensi syksynä, olenko koulun jälkeen jo " liian vanha " että minut otettaisiin laivoille ?
Kielipäätä riittää ja aikaisempi koulutus on atk-puolelta. Mikää rimpulä nörtti en ole, vaan miehellä on 193cm/110kg mittaa. Olen tehnyt useamman vuoden raskasta työtä varasto/tehdas-sektoreilla, kuumissa, ahtaissakin oloissa. (leipomossa uunien äärellä)
Sanokaa viisaammat, kannattaako unohtaa haaveet, vaiko aloittaa opiskelut pikimmiten.
Merialassa minua viehättää eniten tuo työn ja vapaa-ajan rytmitys. Olen tietenkin ollut aina kiinnostunut merestä ja laivoista... sehän kuuluu asiaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hmmm tuskin ikä on mikään ongelma.
Motivaatio ja tahto oppia uutta on mikä ratkaisee. Ei kun hakua sisään vaan ja onnea matkaan.
27v. on vielä nuori ja atk-koulutus on eduksi. Sinulla opiskeluihin menee muutama vuosi ja pikku praktiikka päälle niin ethän ole kuin 35 kun sinulla on jo mestarin paprut taskussa. Jos kiinnostaa niin sinne pelkäämättä ja heti. Konemestareista on pula niin Suomessa kuin ulkomailla joten työnsaantimahdollisuudet ovat todella hyvät.
atk-alan työkokemuksesta on hyötyä etenkin siinä vaiheessa kun saa siiffin paikan, toimistohommiksi kun auttamatta menee.(joojoo, poikkeuksiakin on)
Kiitos kannustavista palautteista !
Hienoa kuulla, että voin toteuttaa haaveeni.
Eikä kyse ole mistään merimiesromantiikasta, tiedän että työ on kovaa, mutta uskon että se on palkitsevaa myös.
Onko kellään englannin/Irlannin lipun alla seilaamisesta ?
Olen ymmärtänyt että Saksa vetää kovat verot välistä, mitenkäs tuo UK-verotus ?
Briteillä on systeemi, että jos seilaavat yli 185 päivää vuodessa niin eivät maksa veroa. Ulkomaalaisille palkka tulee puhtaana käteen. Irlannin Tasavallan tilanteesta ei ole tietoa.
Joo..et todellakaa oo o liian vanha...Ite oon 22 ja meijän luokan vanhin o jo 58...Ja alottaa erikoistumisen vast syksyl....
Hei, missäs muuten opiskelet ?
Kuuleppas nyt NEPPARI! 27v ei ole vielä mikään ikä merillä. Vielä ehdit loistavasti vaikka mihin.
Mestareiden keski-ikä lienee nykyisellään jo melko yleisesti 50 pintaan joten nuoria alalle mahtuu. Varmaan saat hyvät työkaverit ja paljon hyvää opastusta kokeneilta sekä kilpailukykyisen palkan.
ATK:sta ja varsinkin automaatiosta, verkkotekniikasta, protokollista yms. on takulla hyötyä. Vanhat konemestarit kun tuntuvat olevan joskus vähän vaikeuksissa nykytekniikan kanssa;(
Onnea uudelle uralle ja tervetuloa alalle.
Mulla on jonkinlainen peruskäsitys siitä,
miten kone- ja moottoriammattilaiseksi tullaan.
Sama näkyy allaolevassa
tekstissä aika selvästi - vai ?
Kiva muuten, jos mummoilla on markkoja.
Muistelut jatkuu: Jussin peräkärry
Kirjoittanut: entinen rasvakoura 14.8.2006 klo 15.07
1950 luvulla sotien jälkeen oli puute vähän kaikesta ja jouduttiin sitten keksimään kaikenlaisia korvikkeita rakentamalla itse, oli tarvetta tai ei.
-Naapurikylällämme, oli nuorukainen, “sanottakoon häntä tässä vaikka Jussiksi”, oli käynyt kansakoulun jälkeen pari vuotta kestävän senaikaisen metallialan koulutuksen ammattikoulussa.
-Jussin kotona ei ollut maata perunamaata enempää, mutta hän oli jatkuvasti traktorirenkinä kylän suurimmassa maalaistalossa, jossa hänestä pidettiin ahkeruudensa, taitavuutensa ja koneiden korjauskykynsä vuoksi.
-Tilan koneliiterin pihassa oli seissyt jo jonkin aikaa vanha loppuunkulunut moottorivikainen kuorma-auto (olisiko ollut Trader), jota siellä oli aikaisemmin käytetty tilalla olleen pienimuotoisen raamisahan tuotteiden taapelointiin ja niihin liityviin kuljetuksiin sahan alueella. (Koivulankkuja ostivat mm. Asko oy ja Järvisen suksitehdas, molemmat Lahdessa.)
-Koska tilan isäntä oli hankkinut kaasuhitsauslaitteet konekorjauksia varten (muistelen, että asetyleeni tuotettiin sellaisella reaktorilla, joka oli mustan pienen pystykamiinan näköinen ja sinne laitettiin “karbidia ja vettä ja sitten paineluukut kiinni”)
-Jussi oli polttoleikannut kokeilunhaluisen isännän luvalla tuon kuorma-auton rungon poikki siten että moottorista irrotettu vaihdelaatikko jäi lavan eteen (ohjaamo moottoreineen ja kaikkineen joutui jonnekin sitten joskus aikansa sahan pihalla maattuaan),
ja sitten hän oli hitsannut U-palkeista vetoaisat rungon alle, jotka johtivat hänen muotoilemaansa Fordson Majoriin sopivaan vetokoukkuun.
-Siihen jäljellejääneeseen vaihdelaatikon vaihdekeppiin hän oli hitsannut pitkän jatkovarren, jota saattoi käyttää kuskin pukilta kun kääntyi tarpeeksi ja valita eteen-taakse.
-Traktorin kadaanin jatkeeksi hän asensi siihen vaihdelaatikon karan päähän sopivan holkin ja niin oli “omilla pyörillä” vetävä perävaunu valmis.
-Jos juuttui vetelikköön, niin ei muuta kuin kardaani päälle ja siitä pitkästä vaihdekepistä sopivia vaihteita päälle, kaasua polkimella ja kytkin ylös,
niin alkoi tapahtua, kun perävaunun pyörät alkoivat auttaa työntämisessä.
-Tuo mainittu “Jussi” perusti sittemmin oman konekorjaamonsa ehkä 25 vuotiaana ja siitä lähti liiketoiminnan kasvu ja kaikenlaisten koneiden tuotekehittely ja sittemmin suurimittainen konepajatoiminta,
ja joka johti siihen, että hän myi yrityskonserninsa -90 luvulla lähes 50 miljoonalla mummonmarkalla.