Usein puhutaan anopin suhteesta poikaansa, siitä kuinka tämä on jotekin kehittymätön, anoppi ei päästä napanuoraa irti jne. Harvemmin kuitenkaan mainitaan sitä, että usein anopin ja miniän ongelmallisen suhteen taustalla on miniän suhde omaan äitiinsä. Miniä ei ole saanut jollakin tasolla kaipaamaansa hyväksyntää omalta äidiltään ja nyt anopin kanssa suhtautuu kaikkeen anopin käytökseen hylkäyskokemuksena.
Anoppi ja miniä
psykomaatti
51
10998
Vastaukset
- ehkä kilpailua
pojasta, kun anoppi tuntee poikansa parhaiten.
anoppi ja miniä ovat aivan eri lähtöviivoilla
pojan suhteen, anoppi on ja pysyy pojan äitinä aina, miniä opettelee vasta tuntemaan poikaa ja saattavat miniät vaihtuakin, nykyisin useinkin.
kilpailu on aivan turhaa, sovussa ja yhteisymmärryksessä pitää pystyä elämään, rakastavathan he samaa ihmistä ja haluavat hänen parastaan.- elää symbioosissa
Olen itse ihmetellyt, miksi juuri anopin ja miniän suhde on niin ongelmallinen. Onhan ihmisillä muitakin ihmissuhteita, muttei niissä esiinny ongelmia samassa mittakaavassa. En tiedä, mistä johtuu, että anoppien ja miniöiden ylipäätään oletetaan elävän yhdessä sovussa ja vieläpä pitävän kohtalaisen tiiviisti yhteyttä esimerkiksi lasten asioista. Mielestäni paljon parempi lähtökohta olisi, että anopit ja miniät eivät kovin paljon kaveeraisi ennen kuin pikku hiljaa oppivat toisensa tuntemaan.
Oma mieheni ei pidä erityisemmin kotiinsa yhteyttä eikä kerro äidilleen tai isälleen asioita. Mieheni lapsuuden perheessä on pelkkiä poikia ja anoppi alkoi käyttämään miniöitä jonkinlaisena tiedonvälityskanavana ja hoiteli asioita miniöiden kautta. Jos olisin ollut fiksumpi parikymppisenä, en olisi puhunut anoppini kanssa kuin pakolliset kohteliaisuudet ja sitä tätä yleistä. Olemme tyystin erilaisia ihmisiä ja olisi ollut paljon parempi, jos mieheni olisi hoitanut omalla tavallaan yhteydenpidon vanhempiinsa ja kertonut esimerkiksi lastemme asioista äidilleen. Nykyisin en soittele anopilleni, mutta puhumme kohteliaasti, jos tapaamme. Oli aivan väärä lähtökohta alkaa ystäviksi tuntematta toisiamme. Jos olisimme olleet viileissä asiallisissa väleissä alusta asti, mitään konfliktiä ei olisi koskaan tullutkaan.
Kun anopin pojat olivat vielä poikamiehiä, hän auttoi heitä talouden hoidossa kuten siivouksessa jne. Kun pojat pikkuhiljaa vakiintuivat, anoppi oli edelleen omasta mielestään paras asiantuntija poikiensa taloudenhoidossa. Hän tuli meillekin kylään ja alkoi tekemään pyytämättä tai lupaa kysymättä kotitöitä. Pesi vaatteita, kiillotti hopeita, siivosi keittiön kaappeja jne. Yhteydenottohan siitä lopulta seurasi. Jossain vaiheessa yritin kohteliaasti sanoa, että pesen itse alusvaatteeni ja meillä ei tarvitse kotitöitä vieraiden tehdä. Anoppi ei uskonut. Miksi nimenomaan anopin on niin vaikea ymmärtää, että seuraava sukupolvi elää omaa elämäänsä ja he jatkavat apen kanssa omaansa. Oma isänikin haluaisi ottaa kantaa auton ostoomme ja muihin ns. miesten juttuihin, mutta jos hänelle sanotaan, että se on meidän asiamme, hän luovuttaa. Samoin oma äitini kyllä tarjoaa apuaan, mutta jos kieltäydyn siitä, ei hän ala minun kaupassa käydessäni tekemään kiellettyjä asioita. Apen kanssa minulla ei ole mitään ongelmia. Olemme aina olleet asiallisissa väleissä, mutta emme ikinä kovin läheisiä. - HELVETTI
EI AP TUNNE POIKAANSA PAREMMIN KUN MINIJÄ JA JOS TUNTEE ON AP KÄYTTÄNYT POIKAAN SEKSUAALISESTI HYVÄKSENSÄ!
IHAN OIKEASTI EI TÄSSÄ MITÄÄN HUONOA ÄITI SUHDETTA OLE TAUSTALLA.
ON AINA HELPOMPI SYYTTÄÄ TOISTA KUN KAIVAA ROSKA OMASTA SILMÄSTÄÄN??
ÄLKÄÄ TE AP:T TUNKEKO AIKUISTEN LASTENNE ELÄMÄÄN JA NEUVOKO HEITÄ JOKA ASIASSA.
ASIA EI KUULU TEILLE JOS LAPSI ON POIS KOTOAAN MUUTTANUT.
MITEN ONKAAN ETTÄ NIMENOMAAN VAIN MIESTEN ÄIDIT PUUTTUVAT POIKIENSA ELÄMÄÄN MUTTA TYTTÄRIEN ÄIDIT TIETÄVÄT ETTÄ KUN ONGELMIA NIIN KYLLÄ LAPSI SOITTAA...
OLETTEKO KOSKAAN MIETTINEET MIKSI POIKANNE VAIMOJEN VANHEMMAT KÄYVÄT KYLÄSSÄ USEAMMIN KUIN TE??
JUURI SIKSI ETTÄ HE TIETÄVÄT OMAN PAIKANSA JA SE ON ETTEIVÄTÄ HE LAITA NOKKAANSA SINNE MINNE SE EI KUULU!! - syy??
elää symbioosissa kirjoitti:
Olen itse ihmetellyt, miksi juuri anopin ja miniän suhde on niin ongelmallinen. Onhan ihmisillä muitakin ihmissuhteita, muttei niissä esiinny ongelmia samassa mittakaavassa. En tiedä, mistä johtuu, että anoppien ja miniöiden ylipäätään oletetaan elävän yhdessä sovussa ja vieläpä pitävän kohtalaisen tiiviisti yhteyttä esimerkiksi lasten asioista. Mielestäni paljon parempi lähtökohta olisi, että anopit ja miniät eivät kovin paljon kaveeraisi ennen kuin pikku hiljaa oppivat toisensa tuntemaan.
Oma mieheni ei pidä erityisemmin kotiinsa yhteyttä eikä kerro äidilleen tai isälleen asioita. Mieheni lapsuuden perheessä on pelkkiä poikia ja anoppi alkoi käyttämään miniöitä jonkinlaisena tiedonvälityskanavana ja hoiteli asioita miniöiden kautta. Jos olisin ollut fiksumpi parikymppisenä, en olisi puhunut anoppini kanssa kuin pakolliset kohteliaisuudet ja sitä tätä yleistä. Olemme tyystin erilaisia ihmisiä ja olisi ollut paljon parempi, jos mieheni olisi hoitanut omalla tavallaan yhteydenpidon vanhempiinsa ja kertonut esimerkiksi lastemme asioista äidilleen. Nykyisin en soittele anopilleni, mutta puhumme kohteliaasti, jos tapaamme. Oli aivan väärä lähtökohta alkaa ystäviksi tuntematta toisiamme. Jos olisimme olleet viileissä asiallisissa väleissä alusta asti, mitään konfliktiä ei olisi koskaan tullutkaan.
Kun anopin pojat olivat vielä poikamiehiä, hän auttoi heitä talouden hoidossa kuten siivouksessa jne. Kun pojat pikkuhiljaa vakiintuivat, anoppi oli edelleen omasta mielestään paras asiantuntija poikiensa taloudenhoidossa. Hän tuli meillekin kylään ja alkoi tekemään pyytämättä tai lupaa kysymättä kotitöitä. Pesi vaatteita, kiillotti hopeita, siivosi keittiön kaappeja jne. Yhteydenottohan siitä lopulta seurasi. Jossain vaiheessa yritin kohteliaasti sanoa, että pesen itse alusvaatteeni ja meillä ei tarvitse kotitöitä vieraiden tehdä. Anoppi ei uskonut. Miksi nimenomaan anopin on niin vaikea ymmärtää, että seuraava sukupolvi elää omaa elämäänsä ja he jatkavat apen kanssa omaansa. Oma isänikin haluaisi ottaa kantaa auton ostoomme ja muihin ns. miesten juttuihin, mutta jos hänelle sanotaan, että se on meidän asiamme, hän luovuttaa. Samoin oma äitini kyllä tarjoaa apuaan, mutta jos kieltäydyn siitä, ei hän ala minun kaupassa käydessäni tekemään kiellettyjä asioita. Apen kanssa minulla ei ole mitään ongelmia. Olemme aina olleet asiallisissa väleissä, mutta emme ikinä kovin läheisiä.taitaa olla se, että molemmat on naisia. Onhan miehilläkin omat ongelmansa, mutta niistä ei niin keskustella naisten kanssa. Miehillä on ne reviirikiistat (vrt laumaan tulee uusi uros) jotka hoidellaan miesten keinoin. Kyllä ongelmaisia appi/vävy-suhteita on, mutta miehet eivät niistä täällä kirjoittele, kuin joskus hyvin harvoin. Tämä palsta on "naisten-palsta", vaikka otsikossa appikin mainitaan. Jos on appi/vävy/miniä-ongelma, niin sen tuo esiin täällä yleensä nainen.
Naisten kiistat yleensä tulevat päivänvaloon herkemmin: naiset puhuvat asioista muidenkin kanssa, eivätkä pidä kaikkea sisällään. Naiset myös kärkkäästi tarttuvat muiden ongelmiin ja heillä on "valmis" ratkaisu ongelmaan kuin ongelmaan. Harvemmin pysähdytään miettimään laajemmin koko ongelma-aluetta, vaan annetaan nopea pika-neuvo ja ongelma pitäisi sillä hoitaa. Mutta kun se ei niin vaan hoidu, ellei asiasta (kas!) keskustella molemmin puolin.
Naisilla on tarve puhua, puhua, puhua ja sillä tavoin saada oma olonsa helpommaksi. Ihmettelen vaan, miten toisen ihmisen haukkuminen saa oman elämän helpottumaan? Minulle ainakin tulee pitkäksi aikaa paha ja huono olo, jos olen syyllistynyt toisen ihmisen mollaamiseen.
Siitä anopin/äidin myöhemmin talousasioihin puuttumisesta taas sen verran, että minkäs äiti luonnolleen voi: on hoitanut lasten asioita vauvasta asti, kyllä hän tietää, mikä on hänen lapselleen hyväksi. Siinä on irtipäästämisen ongelma juuri anopilla/äidillä. On suuri muutos yhtäkkiä jäädä syrjään toisen elämästä. Vaati kovia ponnistuksia ja asioiden tajuamista, että osaa olla puuttumatta. Asiat täytyy vaan osata ajatella valmiiksi ennen kuin lapsi solmii liiton. Muuten tulee noita konflikteja, kun miniä hakee omaa paikkaansa liitossa, eikä anoppi/äiti ole vielä ymmärtänyt päästää irti. Pahin tilanne taitaa tulla eteen silloin, kun lapsi muuttaa suhteeseen suoraan kotoa. Ei ole ollut aikaa opetella pikku hiljaa irti päästämistä. No, näissäkin ongelmissa on vaihteluja. Toiset on pahempia, toiset lievempiä, mutta jos niistä avoimesti keskusteltaisiin, saattaisi moni solmu aueta. Meillä ihmisillä nyt vaan on tapana odottaa, että toinen lukisi meidän ajatuksemme. Mikä kyllä on mahdotonta. - muumi täti 8
elää symbioosissa kirjoitti:
Olen itse ihmetellyt, miksi juuri anopin ja miniän suhde on niin ongelmallinen. Onhan ihmisillä muitakin ihmissuhteita, muttei niissä esiinny ongelmia samassa mittakaavassa. En tiedä, mistä johtuu, että anoppien ja miniöiden ylipäätään oletetaan elävän yhdessä sovussa ja vieläpä pitävän kohtalaisen tiiviisti yhteyttä esimerkiksi lasten asioista. Mielestäni paljon parempi lähtökohta olisi, että anopit ja miniät eivät kovin paljon kaveeraisi ennen kuin pikku hiljaa oppivat toisensa tuntemaan.
Oma mieheni ei pidä erityisemmin kotiinsa yhteyttä eikä kerro äidilleen tai isälleen asioita. Mieheni lapsuuden perheessä on pelkkiä poikia ja anoppi alkoi käyttämään miniöitä jonkinlaisena tiedonvälityskanavana ja hoiteli asioita miniöiden kautta. Jos olisin ollut fiksumpi parikymppisenä, en olisi puhunut anoppini kanssa kuin pakolliset kohteliaisuudet ja sitä tätä yleistä. Olemme tyystin erilaisia ihmisiä ja olisi ollut paljon parempi, jos mieheni olisi hoitanut omalla tavallaan yhteydenpidon vanhempiinsa ja kertonut esimerkiksi lastemme asioista äidilleen. Nykyisin en soittele anopilleni, mutta puhumme kohteliaasti, jos tapaamme. Oli aivan väärä lähtökohta alkaa ystäviksi tuntematta toisiamme. Jos olisimme olleet viileissä asiallisissa väleissä alusta asti, mitään konfliktiä ei olisi koskaan tullutkaan.
Kun anopin pojat olivat vielä poikamiehiä, hän auttoi heitä talouden hoidossa kuten siivouksessa jne. Kun pojat pikkuhiljaa vakiintuivat, anoppi oli edelleen omasta mielestään paras asiantuntija poikiensa taloudenhoidossa. Hän tuli meillekin kylään ja alkoi tekemään pyytämättä tai lupaa kysymättä kotitöitä. Pesi vaatteita, kiillotti hopeita, siivosi keittiön kaappeja jne. Yhteydenottohan siitä lopulta seurasi. Jossain vaiheessa yritin kohteliaasti sanoa, että pesen itse alusvaatteeni ja meillä ei tarvitse kotitöitä vieraiden tehdä. Anoppi ei uskonut. Miksi nimenomaan anopin on niin vaikea ymmärtää, että seuraava sukupolvi elää omaa elämäänsä ja he jatkavat apen kanssa omaansa. Oma isänikin haluaisi ottaa kantaa auton ostoomme ja muihin ns. miesten juttuihin, mutta jos hänelle sanotaan, että se on meidän asiamme, hän luovuttaa. Samoin oma äitini kyllä tarjoaa apuaan, mutta jos kieltäydyn siitä, ei hän ala minun kaupassa käydessäni tekemään kiellettyjä asioita. Apen kanssa minulla ei ole mitään ongelmia. Olemme aina olleet asiallisissa väleissä, mutta emme ikinä kovin läheisiä.Siinä asiaa mutta miksi anopin sitten pitää olla sivussa aina kun miniän oma äiti näyttää usein kuuluvan nuoren perheen asioiden hoitoon, lastenlapsien erikois kasvattajaksi ja jopa auttamaan tytärtänsä siivouksissa, joten sehän siinä ihmetyttää kun sitten yksi lenkki sukupuussa ei ole kelpuutettu usein edes puhumaan poikansa kanssa ja jos puhuu niin usein sitten setvitään jälkeen päin että "ihan hullua juttua, ei minun äitini ikinä jne....Joten ottakaa miniät sama tyyli omiin äiteihinne kun anoppeihin mitä tulee mukana olossa oman pojan kanssa. Hyvin lapsellista touhua.
- IHAN NIIN-0
HELVETTI kirjoitti:
EI AP TUNNE POIKAANSA PAREMMIN KUN MINIJÄ JA JOS TUNTEE ON AP KÄYTTÄNYT POIKAAN SEKSUAALISESTI HYVÄKSENSÄ!
IHAN OIKEASTI EI TÄSSÄ MITÄÄN HUONOA ÄITI SUHDETTA OLE TAUSTALLA.
ON AINA HELPOMPI SYYTTÄÄ TOISTA KUN KAIVAA ROSKA OMASTA SILMÄSTÄÄN??
ÄLKÄÄ TE AP:T TUNKEKO AIKUISTEN LASTENNE ELÄMÄÄN JA NEUVOKO HEITÄ JOKA ASIASSA.
ASIA EI KUULU TEILLE JOS LAPSI ON POIS KOTOAAN MUUTTANUT.
MITEN ONKAAN ETTÄ NIMENOMAAN VAIN MIESTEN ÄIDIT PUUTTUVAT POIKIENSA ELÄMÄÄN MUTTA TYTTÄRIEN ÄIDIT TIETÄVÄT ETTÄ KUN ONGELMIA NIIN KYLLÄ LAPSI SOITTAA...
OLETTEKO KOSKAAN MIETTINEET MIKSI POIKANNE VAIMOJEN VANHEMMAT KÄYVÄT KYLÄSSÄ USEAMMIN KUIN TE??
JUURI SIKSI ETTÄ HE TIETÄVÄT OMAN PAIKANSA JA SE ON ETTEIVÄTÄ HE LAITA NOKKAANSA SINNE MINNE SE EI KUULU!!HELVETTI IHMISELLE VAAN VASTAUS ETTÄ KYLLÄ OMA ÄITI TUNTEE AINA LAPSENSA PARHAITEN JOTEN SEN TIETÄÄ JOKA ÄITI.
vAI ETTÄ LAPSI SOITTAA KUN ON ONGELMIA, TARKOITAT KAI AIKUINEN LAPSI VAI,
JAA ETTÄ ONGELMIIN SEKOITETAAN KUITENKIN VAIMON VANHEMMAT, JOTEN NAPANUORAN KATKAISU KESKEN. kYLLÄ SE NIIN VAAN ON ETTÄ KUN MOLEMMAT ANOPIT PIDETÄÄN SAMAN ARVOISINA JA MINIÄ EI KOKO AJAN KAIVA VIRHEITÄ ANOPIN KÄYTÖKSESTÄ NIIN PITÄISI LUONTEVASTI SUHTEET JUONTUA, MUTTA KUN ALKU ON AINA ETTÄ MINIÄ ON ITSE KIINNI ÄIDISSÄÄN JA SITTEN YNNÄ JA YHTENÄ OLLAAN JUORUAMASSA ANOPIN KUMMALLISUUDESTA. jA VARSINKIN JOS ANOPPI OMAA KORKEAN KOULUTUKSEN JA TEKEE MYÖS TYÖTÄ SILLÄ TASOLLA NIIN VOI MITEN KIELET LAULAVAT. mUTTA ONHAN ANOPPIKIN TEHNYT JOTAIN HYVÄÄ KUN ON SYNNYTTÄNYT NIIN IHANAN POJAN MINIÄLLE MEHEKSI, KYSE VAAN KUKAHAN SEN POJAN KASVATTI NIIN FIKSUKSI, AINUT MISTÄ OLEN VARMA NIIN SE EI OLLUT AINAKAAAN MINIÄN ÄITI, SILLÄ SILLOINHAN OLISI TÄMÄ MIES NETISSÄ HAUKKUMASSA ANOPPEJA, VAI MITÄ - miniästä kauas
elää symbioosissa kirjoitti:
Olen itse ihmetellyt, miksi juuri anopin ja miniän suhde on niin ongelmallinen. Onhan ihmisillä muitakin ihmissuhteita, muttei niissä esiinny ongelmia samassa mittakaavassa. En tiedä, mistä johtuu, että anoppien ja miniöiden ylipäätään oletetaan elävän yhdessä sovussa ja vieläpä pitävän kohtalaisen tiiviisti yhteyttä esimerkiksi lasten asioista. Mielestäni paljon parempi lähtökohta olisi, että anopit ja miniät eivät kovin paljon kaveeraisi ennen kuin pikku hiljaa oppivat toisensa tuntemaan.
Oma mieheni ei pidä erityisemmin kotiinsa yhteyttä eikä kerro äidilleen tai isälleen asioita. Mieheni lapsuuden perheessä on pelkkiä poikia ja anoppi alkoi käyttämään miniöitä jonkinlaisena tiedonvälityskanavana ja hoiteli asioita miniöiden kautta. Jos olisin ollut fiksumpi parikymppisenä, en olisi puhunut anoppini kanssa kuin pakolliset kohteliaisuudet ja sitä tätä yleistä. Olemme tyystin erilaisia ihmisiä ja olisi ollut paljon parempi, jos mieheni olisi hoitanut omalla tavallaan yhteydenpidon vanhempiinsa ja kertonut esimerkiksi lastemme asioista äidilleen. Nykyisin en soittele anopilleni, mutta puhumme kohteliaasti, jos tapaamme. Oli aivan väärä lähtökohta alkaa ystäviksi tuntematta toisiamme. Jos olisimme olleet viileissä asiallisissa väleissä alusta asti, mitään konfliktiä ei olisi koskaan tullutkaan.
Kun anopin pojat olivat vielä poikamiehiä, hän auttoi heitä talouden hoidossa kuten siivouksessa jne. Kun pojat pikkuhiljaa vakiintuivat, anoppi oli edelleen omasta mielestään paras asiantuntija poikiensa taloudenhoidossa. Hän tuli meillekin kylään ja alkoi tekemään pyytämättä tai lupaa kysymättä kotitöitä. Pesi vaatteita, kiillotti hopeita, siivosi keittiön kaappeja jne. Yhteydenottohan siitä lopulta seurasi. Jossain vaiheessa yritin kohteliaasti sanoa, että pesen itse alusvaatteeni ja meillä ei tarvitse kotitöitä vieraiden tehdä. Anoppi ei uskonut. Miksi nimenomaan anopin on niin vaikea ymmärtää, että seuraava sukupolvi elää omaa elämäänsä ja he jatkavat apen kanssa omaansa. Oma isänikin haluaisi ottaa kantaa auton ostoomme ja muihin ns. miesten juttuihin, mutta jos hänelle sanotaan, että se on meidän asiamme, hän luovuttaa. Samoin oma äitini kyllä tarjoaa apuaan, mutta jos kieltäydyn siitä, ei hän ala minun kaupassa käydessäni tekemään kiellettyjä asioita. Apen kanssa minulla ei ole mitään ongelmia. Olemme aina olleet asiallisissa väleissä, mutta emme ikinä kovin läheisiä.pojallani on vaimo ja kaksi lasta . En tuputa itseäni koskaan poikani perheeseen . Käyn kylässä pyydettäessä, hoidan lapsia jos milulle satuu sopimaa jotka ovat aivan ihania .Lastenhoito tarvetta olisi harvase viikonloppu kun sitä sosiaalista elämää ja ystäviä on paljon . Miniäni tuo usein esiin kuinka varakaasta perheestä on kotoisin . En jaksa kuunnella näitä miniäni höpinöitä ja valituksia . Olen tullut siihen johtopäätökseen jokainen pariskunta joka lapsia tekee niin myös hoitaa niin olen itsekkin omani hoitanut ja elättänyt . Miniäni kanssa hyvät puhevälit lastenhoidosta ja muusta koti työstä totean että olen työssäkäyvä mummi joten en ehdi hoitaa toisten huusolleja . sitten kun vanhenen ja olen eläkeellä haluan muuttaa jonkinlaiseen palvelutaloon toivon etten tarvitse vaivata miniääni omissa askareissani
- raukkis
miniästä kauas kirjoitti:
pojallani on vaimo ja kaksi lasta . En tuputa itseäni koskaan poikani perheeseen . Käyn kylässä pyydettäessä, hoidan lapsia jos milulle satuu sopimaa jotka ovat aivan ihania .Lastenhoito tarvetta olisi harvase viikonloppu kun sitä sosiaalista elämää ja ystäviä on paljon . Miniäni tuo usein esiin kuinka varakaasta perheestä on kotoisin . En jaksa kuunnella näitä miniäni höpinöitä ja valituksia . Olen tullut siihen johtopäätökseen jokainen pariskunta joka lapsia tekee niin myös hoitaa niin olen itsekkin omani hoitanut ja elättänyt . Miniäni kanssa hyvät puhevälit lastenhoidosta ja muusta koti työstä totean että olen työssäkäyvä mummi joten en ehdi hoitaa toisten huusolleja . sitten kun vanhenen ja olen eläkeellä haluan muuttaa jonkinlaiseen palvelutaloon toivon etten tarvitse vaivata miniääni omissa askareissani
mikä mummoa valvottaa? ettei vain miniä? oikeestiks heräsit kello kaks yöllä kertomaan kaikille netin kautta yllä olevan, kaivamalla vuoden 2006 aloituksen esille?
- Anonyymi
elää symbioosissa kirjoitti:
Olen itse ihmetellyt, miksi juuri anopin ja miniän suhde on niin ongelmallinen. Onhan ihmisillä muitakin ihmissuhteita, muttei niissä esiinny ongelmia samassa mittakaavassa. En tiedä, mistä johtuu, että anoppien ja miniöiden ylipäätään oletetaan elävän yhdessä sovussa ja vieläpä pitävän kohtalaisen tiiviisti yhteyttä esimerkiksi lasten asioista. Mielestäni paljon parempi lähtökohta olisi, että anopit ja miniät eivät kovin paljon kaveeraisi ennen kuin pikku hiljaa oppivat toisensa tuntemaan.
Oma mieheni ei pidä erityisemmin kotiinsa yhteyttä eikä kerro äidilleen tai isälleen asioita. Mieheni lapsuuden perheessä on pelkkiä poikia ja anoppi alkoi käyttämään miniöitä jonkinlaisena tiedonvälityskanavana ja hoiteli asioita miniöiden kautta. Jos olisin ollut fiksumpi parikymppisenä, en olisi puhunut anoppini kanssa kuin pakolliset kohteliaisuudet ja sitä tätä yleistä. Olemme tyystin erilaisia ihmisiä ja olisi ollut paljon parempi, jos mieheni olisi hoitanut omalla tavallaan yhteydenpidon vanhempiinsa ja kertonut esimerkiksi lastemme asioista äidilleen. Nykyisin en soittele anopilleni, mutta puhumme kohteliaasti, jos tapaamme. Oli aivan väärä lähtökohta alkaa ystäviksi tuntematta toisiamme. Jos olisimme olleet viileissä asiallisissa väleissä alusta asti, mitään konfliktiä ei olisi koskaan tullutkaan.
Kun anopin pojat olivat vielä poikamiehiä, hän auttoi heitä talouden hoidossa kuten siivouksessa jne. Kun pojat pikkuhiljaa vakiintuivat, anoppi oli edelleen omasta mielestään paras asiantuntija poikiensa taloudenhoidossa. Hän tuli meillekin kylään ja alkoi tekemään pyytämättä tai lupaa kysymättä kotitöitä. Pesi vaatteita, kiillotti hopeita, siivosi keittiön kaappeja jne. Yhteydenottohan siitä lopulta seurasi. Jossain vaiheessa yritin kohteliaasti sanoa, että pesen itse alusvaatteeni ja meillä ei tarvitse kotitöitä vieraiden tehdä. Anoppi ei uskonut. Miksi nimenomaan anopin on niin vaikea ymmärtää, että seuraava sukupolvi elää omaa elämäänsä ja he jatkavat apen kanssa omaansa. Oma isänikin haluaisi ottaa kantaa auton ostoomme ja muihin ns. miesten juttuihin, mutta jos hänelle sanotaan, että se on meidän asiamme, hän luovuttaa. Samoin oma äitini kyllä tarjoaa apuaan, mutta jos kieltäydyn siitä, ei hän ala minun kaupassa käydessäni tekemään kiellettyjä asioita. Apen kanssa minulla ei ole mitään ongelmia. Olemme aina olleet asiallisissa väleissä, mutta emme ikinä kovin läheisiä.Seukkasin aikoinani pojan kanssa, hänen äitinsä oli ihana mua kohtaan, toisin oli sitten toisen kumppanin äidin kanssa, hän ei hyväksynyt mua kuten ei muidenkaan poikiensa kumppaneita... että tämmöstä...
- Anonyymi
HELVETTI kirjoitti:
EI AP TUNNE POIKAANSA PAREMMIN KUN MINIJÄ JA JOS TUNTEE ON AP KÄYTTÄNYT POIKAAN SEKSUAALISESTI HYVÄKSENSÄ!
IHAN OIKEASTI EI TÄSSÄ MITÄÄN HUONOA ÄITI SUHDETTA OLE TAUSTALLA.
ON AINA HELPOMPI SYYTTÄÄ TOISTA KUN KAIVAA ROSKA OMASTA SILMÄSTÄÄN??
ÄLKÄÄ TE AP:T TUNKEKO AIKUISTEN LASTENNE ELÄMÄÄN JA NEUVOKO HEITÄ JOKA ASIASSA.
ASIA EI KUULU TEILLE JOS LAPSI ON POIS KOTOAAN MUUTTANUT.
MITEN ONKAAN ETTÄ NIMENOMAAN VAIN MIESTEN ÄIDIT PUUTTUVAT POIKIENSA ELÄMÄÄN MUTTA TYTTÄRIEN ÄIDIT TIETÄVÄT ETTÄ KUN ONGELMIA NIIN KYLLÄ LAPSI SOITTAA...
OLETTEKO KOSKAAN MIETTINEET MIKSI POIKANNE VAIMOJEN VANHEMMAT KÄYVÄT KYLÄSSÄ USEAMMIN KUIN TE??
JUURI SIKSI ETTÄ HE TIETÄVÄT OMAN PAIKANSA JA SE ON ETTEIVÄTÄ HE LAITA NOKKAANSA SINNE MINNE SE EI KUULU!!Mun anoppi piti meitä miniöitä työmyyrinä: hänen mökillään piti tehdä töitä, samoin hänen kotonaan: pestä ikkunat, siivota, hän toi pyykkinsä minun pestäväksi, joku meidän taloyhtiössä huomasi tämän ja tuli sanomista... tarkkasiäisiä...
- . . . . .
Aika hyvä ajatus. Useinhan näiden miniöiden oman äidin hössötyksessä ja neuvoissa ei ole mitään vikaa, mutta auta armias jos anoppi on asialla...
- taas yksi
kotipsygologi.
Ei muuten pidä paikkaansa. Koska yleensä juuri ne miniät jotka eivät tule toimeen äitinsä kanssa, tulevat juttuun anopin kanssa.
Kyllä se syy usein on siinä anopissa, joka ei ymmärrä poikansa kasvaneen aikuiseksi, itsenäiseksi, ajattelevaksi mieheksi. Nämä anopit ovat henkiseti hyvin vahvoja ja usein appiukko on ns. tossun alla. He elävät varsin tasaista elämää eikä heillä ole ollut elämässään vastoinkäymisiä mitkä olisivat pistäneet ajattelemaan elämää pintaa syvemmältä.
Tietenkin syytä on myös miniöissä, mutta harva minä sitä heti alussa uskaltaa anopilleen vastaan sanoa, onhan kyseessä vieras ihminen.
On se vaan niin, kun mies muuttaa naisen kanssa yhteen on anopin väistyttävä takavasemmalle. Annettava pojan miniöineen hoitaa asiansa miten tahtovat. Mielestäni mikään syy ei anna oikeutta puuttua heidän elämäänsä ilman lupaa.- psykomaatti
>Ei muuten pidä paikkaansa. Koska yleensä juuri ne
>miniät jotka eivät tule toimeen äitinsä kanssa,
>tulevat juttuun anopin kanssa.
Niinpä niin. Koskapa juuri pystyvät käsittelemään ihmisuhteittensa ongelmat niille kuuluvilla paikoilla (eli suhteessa omaan äitiin) kun taas nämä joilla on näennäisesti hyvät välit äitinsä kanssa projisoivat kaiken paskan muualle (eli anoppiinsa).
Toki usein niinkin on, että vika on anopissa. Ei siinä mitään. Se ei kyllä pidä paikkaansa että ongelma anopit olisivat henkisesti vahvoja. Ehkä he suhteissaan pyrkivät olemaan niskaan päällä, mutta tämä kertoo pikemminkin heikkoudesta. - niin...
psykomaatti kirjoitti:
>Ei muuten pidä paikkaansa. Koska yleensä juuri ne
>miniät jotka eivät tule toimeen äitinsä kanssa,
>tulevat juttuun anopin kanssa.
Niinpä niin. Koskapa juuri pystyvät käsittelemään ihmisuhteittensa ongelmat niille kuuluvilla paikoilla (eli suhteessa omaan äitiin) kun taas nämä joilla on näennäisesti hyvät välit äitinsä kanssa projisoivat kaiken paskan muualle (eli anoppiinsa).
Toki usein niinkin on, että vika on anopissa. Ei siinä mitään. Se ei kyllä pidä paikkaansa että ongelma anopit olisivat henkisesti vahvoja. Ehkä he suhteissaan pyrkivät olemaan niskaan päällä, mutta tämä kertoo pikemminkin heikkoudesta... niskanpäällä pysyminen vaatii tietynlaista vahvaa tahtoa ja lujuutta. Ja tuohon äidin ja tyttären suhteeseen sanon vaan, että vaikka ne olisivat kuinka huonot ja miniä purkaisi pahanolonsa anoppiin, niin se ei siltikään anna anopille oikeutta sekaantua miniän ja poiaknsa asioihin. Vanhemapan ja kokeneempana anopin tulisi osata käyttäytyä epämielyttävänkin miniän seurassa.
- purkaa
niin... kirjoitti:
.. niskanpäällä pysyminen vaatii tietynlaista vahvaa tahtoa ja lujuutta. Ja tuohon äidin ja tyttären suhteeseen sanon vaan, että vaikka ne olisivat kuinka huonot ja miniä purkaisi pahanolonsa anoppiin, niin se ei siltikään anna anopille oikeutta sekaantua miniän ja poiaknsa asioihin. Vanhemapan ja kokeneempana anopin tulisi osata käyttäytyä epämielyttävänkin miniän seurassa.
pahaa oloaan anoppiin, ei anopinkaan tarvitse olla mikään sylkykuppi. kyllä jämpti on näin.
- Maire
niin... kirjoitti:
.. niskanpäällä pysyminen vaatii tietynlaista vahvaa tahtoa ja lujuutta. Ja tuohon äidin ja tyttären suhteeseen sanon vaan, että vaikka ne olisivat kuinka huonot ja miniä purkaisi pahanolonsa anoppiin, niin se ei siltikään anna anopille oikeutta sekaantua miniän ja poiaknsa asioihin. Vanhemapan ja kokeneempana anopin tulisi osata käyttäytyä epämielyttävänkin miniän seurassa.
Anopin ei pitäisi sekaantua aikuisen lapsensa asioihin eikä ylipäätään kenenkään pitäisi puuttua muiden aikuisten asioihin, jos apua ja "sekaantumista" ei pyydetä. Ihmisillähän on taipumus tarjota omaa ratkaisuvaihtoehtoa ja elämisen mallia toisille ihmiselle, vaikka kaikki periaatteessa tietävät, että olemme erilaisia ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa. Hieman kunnioitusta toisen ihmisen yksityisyytttä kohtaan ja elämämme on paljon helpompaa. Tottakai on ikävää huomata vanhenneen ja olevansa sellaisessa elämäntilanteessa, missä lapset eivät meitä tarvitse kuin taustavaikuttajina. Olisi kuitenkin järkevä myöntää, että lapset ovat kasvaneet ja heille on normaalin kehityksen tuloksena tärkeämpiä ihmissuhteita kuin oma isä ja äiti.
- täynnä
Maire kirjoitti:
Anopin ei pitäisi sekaantua aikuisen lapsensa asioihin eikä ylipäätään kenenkään pitäisi puuttua muiden aikuisten asioihin, jos apua ja "sekaantumista" ei pyydetä. Ihmisillähän on taipumus tarjota omaa ratkaisuvaihtoehtoa ja elämisen mallia toisille ihmiselle, vaikka kaikki periaatteessa tietävät, että olemme erilaisia ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa. Hieman kunnioitusta toisen ihmisen yksityisyytttä kohtaan ja elämämme on paljon helpompaa. Tottakai on ikävää huomata vanhenneen ja olevansa sellaisessa elämäntilanteessa, missä lapset eivät meitä tarvitse kuin taustavaikuttajina. Olisi kuitenkin järkevä myöntää, että lapset ovat kasvaneet ja heille on normaalin kehityksen tuloksena tärkeämpiä ihmissuhteita kuin oma isä ja äiti.
itsekkyyttä (jota nimitetään itsenäisyydeksi).
siitä seuraa pahaa oloa, yhteiskunnassa sen seuraukset jo näkee, lapset voivat huonosti, huostaanottoja on paljon ym ym ...
moni asia menisi yhteistuumin paremmin, mutta nykyinen trendi on olla niin pirun itsenäinen (itsepäinen).
enkä nyt tarkoita liikaa sekantumista toisten asioihin, peräänkuulutan aitoa välittämistä kanssaihmisistä, oli sitten nainen tai mies, oma tai naapurin lapsi, anoppi tai miniä, isä tai poika .... - ei tietenkään
purkaa kirjoitti:
pahaa oloaan anoppiin, ei anopinkaan tarvitse olla mikään sylkykuppi. kyllä jämpti on näin.
..tarvitse olla sylkykuppi, mutta anopit ovat aina 20-30v vanhempia miniäänsä eli elämänkokemusta pitäisi jo olla. Pitäisi osata jo käyttäytyä fiksusti jos miniä ei sitä taitoa vielä osaa. Miksi pitää alentua kokemattoman ja typerän miniän tasolle ja joskus jopa alle sen?
- -nainen-
Tämä on ihan totta. Oma äitini on aika "vaikea" tapaus. Hänen kanssaan on melko vaikeaa tulla toimeen. Narsistisena ihmisenä hän haluaa hallita "tahdin" myös minun kodissani.
Anoppini kanssa minulla ei koskaan ole ollut vastaavia "murheita". Pikemminkin olemme hyviä ystäviä keskenämme. Vaikka hänen poikaansa ei enää olekaan. Tietysti iäkkäänä ihmisenä hän usein pyytää apua erilaisissa asioissa. Mattojen-/ikkunoiden pesua yms. Mutta hän kyllä korvaa kustannukset tekemistäni töistä.
Äitini on tästä ystävyydestä erittäin mustasukkainen, koska hän mielestään se on jotenkin häneltä pois, kun vietän yhteistä aikaa anoppini kanssa.
Yleisellä tasolla olen sitä mieltä, että kun lapset avioituvat, niin heidän on saatava tehdä omat virheensä elämässään, jotta oppisivat elämästä jotain. Kaikki asiat eivät kuulu vanhemmille/appivanhemmille. - Maire
täynnä kirjoitti:
itsekkyyttä (jota nimitetään itsenäisyydeksi).
siitä seuraa pahaa oloa, yhteiskunnassa sen seuraukset jo näkee, lapset voivat huonosti, huostaanottoja on paljon ym ym ...
moni asia menisi yhteistuumin paremmin, mutta nykyinen trendi on olla niin pirun itsenäinen (itsepäinen).
enkä nyt tarkoita liikaa sekantumista toisten asioihin, peräänkuulutan aitoa välittämistä kanssaihmisistä, oli sitten nainen tai mies, oma tai naapurin lapsi, anoppi tai miniä, isä tai poika ....Jokainen ihminen määrittää itse, minkä verran tarvitsee yksityisyyttä. Jotkut haluavat kertoa asioistaan koko suvulle, jotkut toiset ei. Varsinkin anopit harrastavat määräilyä, jonka he pukevat kahteen valepukuun. Eniten käytetty on "haluan vain auttaa" ja tämän miniä kokee asioihinsa ja omaan toimintaansa puuttumisena. Toinen valepuku on välittäminen. Jos se tarkoittaa asioiden utelua ja pojan perheen päätöksentekoon puuttumista, se ei ole välittämistä.
Vain sinä voit määrittää omalta kohdaltasi, mikä on liikaa asoihin puuttumista. Miniäsi tai jonkun muun ihmisen kohdalla joudut avoimesti kuuntelemaan, mikä on heidän rajansa. Sinä et voi sitä tietää.
Minulla on yksi tuttava, jolle on ihan ok, että hänen anoppinsa käy heillä siivoamassa eikä paljon lupia kysele. Tuttavani ei pidä kotitöistä, mikä osittain selittää asian. Itse vihaan kenenkään kotitöihini puuttumista luvatta ja olen sen niin äidilleni kuin anopillenikin kertonut. Anoppi ei vain sitä hyväksy. Minun ja tuttavani raja yksityisyyden suhteen on täysin erilainen, mutta kumpinkin on omalla kohdallaan oikeassa. - hyvä!
lyhyesti ja ytimekkäästi: näin se menee!
- mutta liian myöhään
Olin tosi ärhäkkä anoppia kohtaan, mutta nyt olen huomannut , että osittain se oli omaa kasvamattomuutta.
Ei hänestä ollut todellista uhkaa, mutta kun itse piti ooevinaan pitää niin rajoja.
Monta hyvää hetkeä jäi kokematta. Sillä anoppi on jo rajan takana.- kerrankin rakentavaa
siis rajoista... niinpä niin, kun anoppi halutaan niin mielellään nähdä "vieraaksi" tunkeutujaksi --
paljon vähemmän tuskaa miniöille, jos hellittävät vähän ja antavat anopin olla samalla lailla äiti kuin omakin äiti on - ja huumoria mukaan,
toki olen samaa mieltä, että anopeillakin on opettelemista antaa se oma elämä pojan perheelle, kun luulevat liian herkästi, että tarvitaan apua silloinkin, kun ei oikeasti tarvita. - Ärhäkkä anoppi
Niin paljon sanomatta jäi... Kaduttaa jälkikäteen :-/
- molemmilla
Entäs sitten kun sekä anopilla että miniällä on kummallakin ongelmallinen suhde omiin vanhempiinsa?
Anopilla on jäänyt paljon hampaan koloon omia vanhempiaan ja sisaruksiaan kohtaan. Hän kokee, että hänen hyvyyttään ja kiltteyttään on aina käytetty hyväksi ja sen takia hänen elämänsä on ollut kovempaa ja taloudellisesti ei niin menestyksellikästä kuin hänen sisaruksillaan. Hän haukkuu ja halveksii sisaruksiaan ja näiden perheen jäsenia koko ajan selän takana. Jokainen siskonsa tai siskon tyttären asu, jokainen tekeminen on suurennuslasin alla ja kaikki palaute on negatiivista. Anopin itsetunto kaipaa koko ajan pönkitystä ja sitä hän hakee tänäkin päivänä vetäen roolia: edessäpäin olemalla sukulaisten uskollinen apulainen ja käyttäen sitten päivittäin tuntikausia seläntakana sukulaisten haukkumiseen ja omien hyvien tekojensa ja uhrautumisensa raportointiin ympäri sukua ja kaikille, jotka erehtyvät samaan tilaan hänen kanssaan.
Äitiys on pyhä asia anopille, äitiyden nimissä hän saa tehdä mitä tahansa, onhan hän äiti! Anopin sidonnaisuus lapsiinsa on saavuttanut läpi aikojen huvittaviakin piirteitä, anoppi istui mm. parkissa torin laidassa valvomassa armeijaikäisiä lapsiaan viikonloput kunnes nämä lähtivät kotiin. Eikä se ole miksikään muuttunut vaikka lapset on jo 40-50-vuotiaita.
Itselläni on päällisin puolin ollut aina asialliset mutta etäiset välit äitiini. Omat vanhempani olivat menevää sorttia eivätkä he koskaan paaponeet jälkikasvua. Opin pesemään pyykkini koneella samaan aikaan kuin opin lukemaan koulussa, äitini motto oli että jos työnteko ei kiinnostanut, sai lähteä kävelemään ja mennä sinne, minne joku huolisi. Niinpä lähdinkin heti kun ikä salli ja aloin elää omaa elämää käyden töissä ja opiskellen illat ja yöt. Lainasin sitten rahaa vanhemmilleni, jotta he saivat maksettua lainojensa korkoa. Opin elättämään itseni jo varhain mistä johtuen on ollut vaikea ymmärtää, miksi aikuisena tarvitsisin jonkun toisen naisen tonkimaan pyykkikoriani poissaollessani tai miksi joku toinen kulkee kodissani kuin omassaan.
Tätä nykyä oma äitini on jo sairaloinen eläkeläinen ja pidän häneen tiiviisti yhteyttä kuunnellen vaivat ja valitukset. Menneisyyden äiti kuittaa toteamalla, että ajat olivat silloin sellaiset tai sitten kaikki isän tai anopin syytä. Katson viisaammaksi vaieta, minulla on asioista omat käsitykseni mutta tuskinpa se tilannetta miksikään muuttuisi. Anopin suhteen menettelen toisin ja kierrän kaukaa. Toivoton tapaus, hän on parantumaton sentraali-Sandra, joka mielikuvitus kääntää asiat parhain päin hänen itsensä kannalta. Kaikessa äidillisyydessään hänen toimintansa ajaa suvun vain toisiaan vastaan. Kun aika anopista jättää, hänen jälkikasvullaan tuskin lienee mitään tekemistä keskenään. Pyrkiessään kiillottamaan omaa marttyyrin kruunua anoppi on ajanut omat lapsensa toisiaan vastaan. Tosi äitiyttä sekin oman itsetunnon pönkittämiseksi. - Mia_J
Ehkä se joskus on noinkin, mutta kun perheterapeutteja kuuntelee huonot suhteet johtuvat useammin siitä, että anoppi ei halua ymmärtää, että poika on aikuinen.
Esimerkki: jos anooppi yrittää saada 40-vuotiaan poikansa väkisin syömään puuroa (mikä on lapsuudessa siis epäonnistunut), niin se on sitten miniän vika?
Mistäköhän psykologisista tutkimuksista avaus on kotoisin? - ja appiukosta
Tulin miniänä heidän elämään ja täytyy sanoa, että sain todella ihanat appivanhemmat.
Appivanhemmat tosin livat eronneet ja appiukolla oli uusi ystävätär mutta anoppi eleli yksinään. Tosin oli ehtinyt ammoin uusiin naimisiin joten oli eri sukunimi kuin meillä muilla.
Appiukko ja hänen ystävätär olivat ihania, koskaan ei sanoneet paha snaa kenestäkään..edes muitten kautta. Ja meidän lapsia he rakastivat siinä missä muidenkin sisrkunnan. Eli kenenkään ei ollut etulinjalla.
Appiukon jouimme hautaamaan muutamia vuosia sitten...oma poika ei pappaa muista koska oli niiin pieni vielä.
Anoppi oli loistava ihminen...jos voin sanoa niin parempi kuin oma äiti. Hänelle pysty kerto surut ja murheet. Sillä anoppi tiesi mikä minun oma perhe elämä on ollut aikoinaan ja hän ei sitä voinut ymmärtää. Hän rakasti myös kaikkia lapsenlapsiaan ja lapsiaan samalla rakkaudella..kukaan ei olut ylimpänä. ( Kuten minun suvussa..jotku on parempii lapsii kuin toiset)
Muistan aina sen hetken kun ilmoitimme anopille että menenmme naimisiin niin anoppi meni kirjahyllynlaatikolle, ojensi pojalleen sormuksen ja sanoi, että kysy suostuuko hän sinun vaimoksi (katsoen minuun), tällä sormuksella anoppi oli vihitty viimeisessä suhteessa, joka oli myöhemmin karitunut. Itse en koskaan tätä miestä nähnyt.
Titenkin suostuin ja sormus on edelleen sormessani.
Jouduimme hautaamaan anopin muutama kk sitten ja edelleen mietin kaikkea hänen sanomaansa,neuvoja ja kaikkea hyvää mitä meillä oli. En millään meinaa uskoa, että olen anopin menettänyt:( Hän oli kultainen ihminen.
Omat vanhemmat ovat mitä ovat ( juoppoja), joten omia isovanhempia ja anoppi/appiukkoa jäin kaipaamaan. Heistä sain voimaa!
Omista vanhemmista ei ole kukaan toisten ehdokkaat pitäneet...ei myöskään oma mieheni. Jos ei voi lapsiaan, lapsenlapsiaan ja vävy/miniöitä tavata selvinpäin niin olkoon rauhassa.He haukkuvat jopaomia lapsiaan ja heidän kumppaneitaan.
Tosin eräs seikka on...yhden siskon lapsia ei hauku ku oman tytön lapsetkäyvät siellä kännäämäs ja kertovat kaikki muiden suvun asiat.
Eli meillä on niin että minun vanhempia inhotaan ( en ole ainoa sukulainen) mutta ihan syystä. Ei ole oikeutta omilla vanhemmilla olla kateelisia siitä jos omilla lapsilla menee hieman paremmin kuin heilla aikoinaan kasvattaessa meitä!
Muistan sen kun aina kun keroin murheistani anopille ja hän sanoi minulle näin...Taivaan portilla Jumala sanoo kuka pääsee kotiin ja kuka ei!! Tuon lauseen olen muistanut aina...eli mun omat vanhemmat ei taivaaseeb pääse luojan kiitos..sen verran ovat häijyä porukkaa.
Kiitos anoppi ja appiukko kaikesta hyvyydestä...tavataan siellä jossain!!- ja appiukosta
Tulipa kunnon virhe...Siis mun mieheni poika ei muista appiukosta mitään kun oli niin pieni. Tytär hänet muistaa...:)
Sormet kirjoittaa liian nopeasti:) - Anop---------pi
Oli ihana lukea kirjoituksesi " JA APPIUKOSTA" kerrankin kirjoitus joka lämmitti. Kiitos siitä.
- Näin on varmasti
On varmasti totta, että on tosi ilkeitä ja pahapäisiä anoppeja ja appeja varsinkin maaseudulla.
Maalaismiesten on hirveän vaikea löytää morsianta ja emäntää, koska hyvin, hyvin monet heistä asuvat äkäisten äitiensä vallana alla. Kuka järkevä ja oman ammatin hankkinut tyttö lähtee syrjäseudun maajussin morsiameksi? Vaikka isäntä omistaisi kymmeniä koneita ja tuhansia hehtaareitä, tytöt : älkää lähtekö !
Sellainen avioliitto on anopin tyrännikäskyjen alla kärsimistä tai sitten on ottaa avioero ja lähteä vetämään.
Haukkumiset (miniä ei osaa mitää, eikä ymmärrä mitään lapsenhoidosta tai puutarhan hoidosta ja ruonlaitosta) ovat jatkuvia ja ne vain pahenevat.
"Olet hullu ja idiootti", eräälle miniälle appi huutaa. Kun on lähtenyt tuollaista talosta ja ottanut avioeron maajussista, EN IKINÄ OTA TOISTA TUOLLAISTA TOLLUKKAA, paljon paremman löysin kaupungista. - Roskapaperikeräys
Juuri näinhän se on, että miniän ei tarvitse olla ystävä anopille eikä toisinpäin. Kaksi aivan vierasta ihmistä lyöttäytyy yhteen ja kaupanpäälle tulee anopit, apet ja koko suku.
Tärkeintä on rakkaus kahden ihmisen välillä. Mitä niistä muista. Onhan toki bonusta jos kemiat pelaa koko uuden suvun tai kylän kanssa, mutta se onkin vissiin aika harvinaista.
Aikuisena ihmisenä en tule toimeen kaikkien ihmisten kanssa yhtä hyvin. Sehän on normaalia. En itse voi ymmärtää anoppini käytöstä, koska hän osaa loukata jatkuvasti. Se on sitten hänen tapansa toimia. Minkäs sille mahtaa kun joustoa ei ole. Eletään sen asian kanssa juu.. - niin juu..
Jahas, ja mites psykologisoisit anopin kommentin minulle: "Kun sinä nyt valitettavasti kuulut sukuun, sinun pitää tehdä niin kuin minä sanon"?
Minulla on varmaankin ongelma oman äitini kanssa ja anoppi on mieleltään tasapainossa.. - hämmää
anoppi on se joka voi huomata, että pesässä on käynyt käki munimassa. Anoppi ei tarvi isyystestiä vaan näkee onko lapsessa suvun piirteitä.
- otigmndsökjbnsöskfbn
miniä irtisanoi kaikki suhteensa minuun eli anoppiin. En todellakaan "puuttunut" heidän asioihinsa, päinvastoin varoin ettei niin pääsisi käymään. Monta kertaa nielaisin enkä sanonut mitään pieniinkään asioihin. Kun vielä miniän isä sanoi että tytär on todella pahapäinen olin enemmän varuillaan. Lopputuloksena on se että poikani kävi yksin meillä ja vaikka mieli tekisi heille ei minulla ole mitään asiaa. Sanoin kuitenkin pojalleni ettei tarvitse välittää miniän käyttäytymisestä mm. minua kohtaan, jos he pärjäävät yhdessä niin se riittää. Lopputuloksena nyt on ero vireillä, mitenpä sitä kukaan pystyy sellaisen ihmisen kanssa olemaan jolle mikään ei riitä ja kukaan kelpaa. Poikani edellisiin seurustelukumppaneihin minulla on koko ajan ollut ja on edelleen hyvät välit, tosiasiassa olen iloinen ettei heille ehtinyt vielä lapsia tulemaan. toivon että poikani löytää ns. tavallisen mukavan tyttöystävän jolle riittää normaalit asiat.
- Tälleen meillä
Samoin meillä - odotankin, milloin miniä kyllästyy poikaani ja lähtee paremmille apajille. Vie tietysti lapset mennessään, mutta enhän heitä juuri koskaan tavannutkaan, joten mitäpä tuosta. Ehkäpä saan uuden, paremman miniän, huonompi ei enää voisi olla. Tällä palstalla miniät haukkuvat anoppejaan ja vaativat, että pojan pitäisi olla kuin vanhempiaan ei enää olisi olemassakaan. Mutta odotapa miniä, kyllä olet itsekin anoppi ja sitten saat maistaa omaa lääkettäsi, kun miniäisi haluaa eristää sinut täydellisesti oman perheensä ulkopuolelle.
Ihmettelen kyllä, kun jotkut kertovat, että heidän anoppinsa käy siivoamassa, kiillottamassa hopeita ym.ym. Ei tulisi mieleenikään puuttua nuorenparin asioihin, olkoot missä sotkussa haluavat, pääasia, että ovat onnellisia.
Minä vaan jotenkin kuvittelin, että jonkunlaista yhteyttä voi lapsiin pitää ilman, että katsottaisiin se heidän asioihinsa puuttumiseksi. Voisivathan aikuiset lapset vaikka käydä joskus vanhempiaan tapaamassa; eikä vaan laittaa jouluna ja äitienpäivänä tekstiviestillä onnitteluja.
- Msda
Valitettavasti omalla kohdalla anoppi tuli kaupan päälle. Jos minun ei olisi miehen takia pakko, niin en koskaan olisi tekemisessä anopin kaltaisen ihmisen kanssa. Miehen perheessä anoppi on tottunut olemaan kaiken keskipiste ja häntä on ns. palveltu ja jos ei ole palveltu niin sitten on hermostuttu. Hän ei kuuntele muita, eikä anna muiden kertoa omia asioitaan loppuun, kun hän jo kertoo omia tarinoitaan päälle. Tämä ei vain ole omaa kuvitelmaani, vaan häissämme olleet kaverini kertoivat melkein menettäneensä hermot anoppiini. Ja mummoni kiitteli sitä, että hänen ja anoppini välissä oli äitini, koska mummoni ei olisi jaksanut kuunnella. Ja monelta muultakin tuli kommenttia, että "onhan hän vähän erikoinen persoona".
- ooooooooki
Minä taas ihmettelen että miten ihmeessä ne miniät rakastuvat anopin kasvattamaan poikaan. Sillä jos nyt pitävät pojasta niin senhän on anoppi kasvattanut sellaiseksi ihanaksi mieheksi. Mutta kun ei niin ei. Ihmetellä saattaa että on niin paljon anoppi/miniä suhteita jossa miniä on se joka kulkee jokaisen luona joka vaan haluaa kuunnella haukkumassa anoppiaan. Kuulin erään tapauksen jossa anoppi auttoi miniää leipomaan (miniän pyynnöstä) ja kun anoppi lähti kotiinsa posket punaisena mielihyvästä ja tyytyväisenä siitä että häntäkin oli tarvittu johonkin pojan perheessä. Mutta auta armias hän ehti saada oven kiinni takanaan kun miniä alkoi valitusvirtensä miehelleen hänen äidistään. Millainen moukka ja ei yhtään nykyaikainen ja luuleeko hän olevansa joku ym samalla kun murusteli pullaa suussaan mitä anoppi oli ollut valmistamassa. Joten jos minua pyydetään tälläiseen apuun niin kieltäydyn-
Kuullut että hyvä anoppi pitää turpansa kiinni ja sanoo vaan kolme lausetta joilla kuulemma päsrjää. Anteeksi vaan-----kiitos paljon---- ja --minä tiskaan.
Ottakaa oppia anopit ettette vaan astu kaikkitietävän varpaille tärkeässä tehtävässä olla eka kaikessa----sillä kilpailustahan tässä täytyy olla kysymys, pojan huomiosta, sillä hän on nyt mies ja silloin ei saa enää pitää äidistään vaan silloin ollaan vaimon äidin kanssa yhteistoiminnassa perheen hyväksi koska hän on se ainoa ihminen maailmassa joka osaa olla juuri kuten miniä haluaa.- msda
Minua niin huvittaa tämä argumentointi. "anoppi on kasvattanut/synnyttänyt rakastamasi miehen" näissäa argumenteissa unohdetaan, että onhan sillä miehellä myös isä. Meidän tapauksessa mieheni isä on pääasiassa kasvattanut mieheni ja isäänsä mieheni on myös tullut. Heillä äiti on lähinnä vain synnyttänyt ja dominoinut perheessä(välillä on tullut sellainen kuva puheista/eleistä, että onko hän edes koko lasta halunnutkaan). Eihän se sitä tarkoita, että jos joku synnyttää jonkun, niin sitten ihminen olisi klooni tästä synnyttäjästä ja silloin olisi myös pakko rakastaa tätä synnyttäjää.
- kosta, kirmondo
msda kirjoitti:
Minua niin huvittaa tämä argumentointi. "anoppi on kasvattanut/synnyttänyt rakastamasi miehen" näissäa argumenteissa unohdetaan, että onhan sillä miehellä myös isä. Meidän tapauksessa mieheni isä on pääasiassa kasvattanut mieheni ja isäänsä mieheni on myös tullut. Heillä äiti on lähinnä vain synnyttänyt ja dominoinut perheessä(välillä on tullut sellainen kuva puheista/eleistä, että onko hän edes koko lasta halunnutkaan). Eihän se sitä tarkoita, että jos joku synnyttää jonkun, niin sitten ihminen olisi klooni tästä synnyttäjästä ja silloin olisi myös pakko rakastaa tätä synnyttäjää.
Sinulle näyttää olevan hyvin tärkeää väheksyä anoppiasi, jos joku on dominoiva luonne niin sehän on luonteen piirre, ja oletko sinä sitten ollut koko miehesi lapsuuden ajan vierellä seisomassa kun tiedät niin hyvin nuo kasvatus hommatkin.
Ehkäpä anoppisi on moderni nainen eikä ole alistunut miehen palvelijaksi vaan vaatinut tasavertaisuutta suhteessa, joka tarkoittaa että mieskin tekee oman osansa. Kukas kissan häntää nostaa jos ei kissa itse. Mutta minusta on kamalaa että anoppeja haukutaan aina ja miniämaikut ne ovat niin hirveän syyttömiä joks asiaan ja osaavat myös hyvin käännellä asiat niin että se heitä hyödyttää. Muta kun poika on valinnut pikku valittaja niin anoppi pitää usein suunsa kiinni eikä häiritse käynneillään pahemmasti, vaikka siitäkin saa turkkiinsa, siis mikään ei hyvä.
- XY
Ilman anoppia teidän tapauksessa synnyttäminen olisi jäänyt appi-
ukolle .
Eipä appiukko olisi kyennyt saattamaan maailmaan sinun ihanaa
miestäsi .
Siihen tarvittiin anopin avuja .Appesi kävi vain" luovuttamassa siemenet.",
muutaman minuutin saavutus apen eduksi.
Keskusteluissa loistaa moni isä/appi poissaolollaan.
Teidänkin tapauksessa miehesi on perinyt myös anoppisi kantamia
piirteitä .
Kyllä miehesi on imenyt vaikkuteita omasta äidistäänkin mikäli he
ovat kasvaneet vuosikausia yhdessä .Perimä siirtyy aina molemmilta
vanhemmilta.
Anopilla onkin huomattavasti suurempi osuus miesten saattamisessa
maailmaan .Hän antaa lapselle "kodin" yhdeksän kuukautta ja
tästä eteenpäin.
Appi ei kykene antamaan lapselle äidin maitoa (elämän eliksiiriä).
Perustarpeet antaa anoppi lapsen ensimmäisinä kuukausina.
Jos anoppisi olisi kovin dominoiva appesi jäisi kasvatustyössä
varjoon.Näin ollen appesi ei olisi vainut edes antaa miehellesi hyvää
vanhemman osaa .Dominoiva vanhempi olisi nujertanut appesi tavan
kasvattaa" miestäsi".Hänen olisi ollut mahdotonta kasvattaa ilman anoppisi
suostumusta miehestäsi "hyvän miehen ".- Msda
Jaa, että anopin 9kk "kärsimyksen" ja maidon antamisen ansiosta anoppia pitäisi rakastaa. Toki mieheni on perinyt äidiltään piirteitä ja ne piirteet on niitä hänen huonoja piirteitään, mutta onneksi suurin osa on tullut hänen isältään. Anoppi oli dominoiva, mutta häntä ei kiinnostanut kasvatustyö, kuin siltä kannalta, että lapsesta kasvatettiin se dominoitava. Dominoiva persoona ilmenee sellaisena, että hän käytti miestäni palveluksien pyytämiseen ja kuten ylempänä jo kerroin. Jos hän ei palveluksia saanut, niin suuttui ja painosti niin kauan, että palveluksen sai. Minä en näe sitä kovinkaan hyvänä anopin/äidin ominaisuutena, että tekee lapsen itselleen saadakseen palveluksia.
- adianaaja
Msda kirjoitti:
Jaa, että anopin 9kk "kärsimyksen" ja maidon antamisen ansiosta anoppia pitäisi rakastaa. Toki mieheni on perinyt äidiltään piirteitä ja ne piirteet on niitä hänen huonoja piirteitään, mutta onneksi suurin osa on tullut hänen isältään. Anoppi oli dominoiva, mutta häntä ei kiinnostanut kasvatustyö, kuin siltä kannalta, että lapsesta kasvatettiin se dominoitava. Dominoiva persoona ilmenee sellaisena, että hän käytti miestäni palveluksien pyytämiseen ja kuten ylempänä jo kerroin. Jos hän ei palveluksia saanut, niin suuttui ja painosti niin kauan, että palveluksen sai. Minä en näe sitä kovinkaan hyvänä anopin/äidin ominaisuutena, että tekee lapsen itselleen saadakseen palveluksia.
MSDA onko se nyt niin kamalaa jos poika auttaa äitiään, ja mikä sinä olet sanomaan luonteen piirteistä kenestäkään. Yritä ajatella että anoppi on miehesi äiti ja samalla lailla miehesi rakastaa häntä (sisimmässään) kun sinäkin omaa äitiäsi. Ja kaikki me olemme erinlaisia ihmisinä, joten jos anoppisi nyt ei satu olemaan samaa tyyliä kun sinä niin se ei tee häntä ihmisenä mitenkään huonommaksi. Ja muista että jos sinäkin olisit äiti niin ei varmasti tuntuisi kivalta jos joku yhtä äkkiä haluaisi että et saisi pitää edes minkäänlaista yhteyttä omaan lapseesi. Vaikka sinä ajattelet että "minä nyt en ole kun anoppi" mutta sinä olet siinä tilanteessa joskus, kun kaipaat lapsiasi hetkeksi luoksesi, mtta joku toinen sanelee ehdot. Eikö olisi mukavampaa olla vähän enemmän lojaali mitä tulee toisiin ihmisiin, eikä aina olla valittamassa jostain.
Ja katsoppas sitä appiukkoa vähän tarkemmin mikä sinulla on, voit yllättyä pahasi.
- -.-
Siinä tapauksessa miehesi isän on täytynyt hyväksyä äidin tavan
dominoida lastaan.Miehesi isän olisi kuulunut estää "vääräksi "
katsomansa alistamistavan lapselleen .Mikäli hän ei olisi hyväksynyt
vaimonsa kasvatustapaa tällaista ei olisi päässyt tapahtumaan.
Isä on ollut myös vastuussa tapahtuneesta mikäli hän katsoi kasvatus-
tavan vääräksi ja lapsen kannalta haitalliseksi.
He ovat ilmeisesti yhteistuumin suostuneet lapsen kasvatustapaan.
Apella ilmeisesti ollut hyvin passiivinen rooli mutta sitäkin sallivampi
tapa hyväksyä dominoivaa käytöstapaa.
Toinen hyväksyy aina toisen tavan kasvattaa .Appi vaikenemalla on yhtä
lailla edesauttanut miehesi äidin mahdollista dominoivaa käytöstä.- omanlaisensa
höpönhöpö..
geenit voivat periytä vaikka hieman kauempaakin sukupuusta kuin omilta vanhemmilta suoraan!!! Vanhemmat kyllä kantavat tiettyjä geenejä, muksu saattaa periä myös ne geenit jotka on piileviä.. Asia ei ole siis onneksi ihan noin yksiselitteinen. Sitäpaitsi kasvu ympäristöön kuuluu isona osana myös kaverit, koulu yms josta vaikutteita imetään.. Kukin ainakin meidän sisarusparvesta on aivan omanlaisensa persoona ja harrastaa esim juttuja joita vanhemmat eivät voi luonteensa puolesta edes kuvitella harrastavansa... Kuten käsitöitä tai ruuanlaittoa...eläimiä..vanhoja kunnostettavia huonekaluja jne.
- ,.-.,.,-.,
Kysymyksessä olikin vanhempien tapa kasvattaa lapsiaan.
Käsityskykyni mukaan mikäli toinen vanhempi "alistaa lasta "
mielivaltaisesti välittämättä tästä kasvatustavasta syntyvistä haitoista
lapsen tulevassa elämässä tulee toisen vanhemman estää tällainen
haitallinen tapa .
msda:n mielestä hänen anoppinsa on "käyttänyt vääränlaista otetta
lapseensa ja yhä aikuisikään ehtiessäkin vaatii hänen mieheltään
palveluita joita hänen miehensä ei haluaisi äitinsä hyväksi suorittaa.
Syynä tähän olisi äidin mahdollinen dominoiva käyttäytyminen.
Mikäli väittämässä olisi aihetta nostaa syyttävä sormenpuolikas anoppia
kohti on syytä myös katsoa apen sallivaa osuutta asiaan.
Appi jos kuka olisi voinut estää vaimonsa väärää tapaa kasvattaa lapsi
"alistujaksi " Hän on tavallaan laiminlyönyt omaa lastaan tässä asiassa.
Nyt sitten miniän mies kulkee edelleen miniän mukaan suorittamassa
ei toivottuja palveluita anopilleen.
Tässä kertomuksessa anoppi ja appiukko toimivat kasvatustapojensa
suhteen kumpikin peesaamalla toinen toistaan..
Passiivisuus on yhtä vaikea asia mitä alistuneisuuskin tai dominoiva käytös.
Passiivinen ihminen jää usein toimeettomaksi eikä kykene puolustamaan
itseään saati lastaan .
Ilmeisesti miniän mies omaa appensa tapaan passiivisen luonteenlaadun
näin hän myötälee äidilleen tekemiään palveluita omalla opitulla tavallaan.
Anoppi on tehnyt miniälle elämänsä aikana yhden palveluksen synnyttämällä
miniälle "miehen ". Aika iso palvelus vai mitä miniät ? - -.-.-.,.,
Lisäisin vielä kertomukseen miniän tavan regoida asioihin.
Kukapa tietää onko miniällä tapana ylireagoida asioita ?
Kertomuksessa käy ilmi kuitenkin miniän tapa reagoida vain anopin suuntaan.
MIelestäni hän kuitenkin kohtuuttoman paljon painaa anopin" äidin" osaa
alaspäin puoltamalla appeaan ja miestään
Apen ja miniän miehen mahdollinen osuus asioiden kulkuun jää
pohtimatta heidän käyttäytyessään miniän mielen mukaisesti "hyvinä ihmisinä"
Pahuuden ja hyvyyden raja on usein häilyväinen.
Alkoholistiperheessä äiti voi "sallia"miehensä huonot tavat silti hän on
myös tietoinen tästä koituvista haitoista lapsilleen.Näin hän vetäytyy
koko asiasta passiiviseen rooliin "juottamalla koko perhettä" miehensä
toivomusten mukaan.- Msda
voin myöntää, että siinä ylireagoin, että en jaksaisi katsoa hänen äitinsä touhua. Mutta siinä en ylireagoi, kun kerron miten asiat ovat. Nämä asiat eivät ole siis vain minun omia kuvitelmiani, koska olen kuullut toisaalta myös kauhistelua asiasta. Sisareni tuumasi meidän häiden aikaan, että mieheni isä taitaa olla aika tossun alla. Mieheni äidin sana on siis siinä taloudessa laki ja kyseenalaistaa ei saa. Hänen äitinsä on omasta mielestään aina oikeassa vaikka hänelle näyttäisi, että asia ei ole näin. Kun hänen äitinsä soittaa miehelleni, puhelut menee kutakuinkin niin, että puhelimen toisesta päästä kuuluu "pälä pälä pälä" ja mieheni vastaa välillä "joo, niin". Anopista en pidä sen takia, koska hänellä ei ole edes alkukantaisia käytöstapoja, eikä hän välitä siitä mitä muilla on sanottavaa.
Anopin ei tarvitse murehtia tosiaan sitä, että olisin hänelle hankala, koska hän ei tiedä sitä, etten pidä hänestä. Ja kuten jo tuolla aikaisemmin sanoin, jos ei olisi pakko, niin en olisi missään tekemisissä hänen kaltaisen ihmisen kanssa. Mutta tilanne ei sitä salli, minun vain pitää kestää häntä.
Toiset anopit ei näköjään täällä voi uskoa, että oikeasti on olemassa ihmisiä, joita ei voi sietää. Omalla kohdallani se nyt sattuu vain olemaan anoppini.
Edellisessä parisuhteessani oli taasen toisinpäin. Anoppi-kokelaani ei pitänyt minusta, mutta minulla ei ollut häntä vastaan mitään. - ???
Msda kirjoitti:
voin myöntää, että siinä ylireagoin, että en jaksaisi katsoa hänen äitinsä touhua. Mutta siinä en ylireagoi, kun kerron miten asiat ovat. Nämä asiat eivät ole siis vain minun omia kuvitelmiani, koska olen kuullut toisaalta myös kauhistelua asiasta. Sisareni tuumasi meidän häiden aikaan, että mieheni isä taitaa olla aika tossun alla. Mieheni äidin sana on siis siinä taloudessa laki ja kyseenalaistaa ei saa. Hänen äitinsä on omasta mielestään aina oikeassa vaikka hänelle näyttäisi, että asia ei ole näin. Kun hänen äitinsä soittaa miehelleni, puhelut menee kutakuinkin niin, että puhelimen toisesta päästä kuuluu "pälä pälä pälä" ja mieheni vastaa välillä "joo, niin". Anopista en pidä sen takia, koska hänellä ei ole edes alkukantaisia käytöstapoja, eikä hän välitä siitä mitä muilla on sanottavaa.
Anopin ei tarvitse murehtia tosiaan sitä, että olisin hänelle hankala, koska hän ei tiedä sitä, etten pidä hänestä. Ja kuten jo tuolla aikaisemmin sanoin, jos ei olisi pakko, niin en olisi missään tekemisissä hänen kaltaisen ihmisen kanssa. Mutta tilanne ei sitä salli, minun vain pitää kestää häntä.
Toiset anopit ei näköjään täällä voi uskoa, että oikeasti on olemassa ihmisiä, joita ei voi sietää. Omalla kohdallani se nyt sattuu vain olemaan anoppini.
Edellisessä parisuhteessani oli taasen toisinpäin. Anoppi-kokelaani ei pitänyt minusta, mutta minulla ei ollut häntä vastaan mitään.Entä sitten ,vaikket pidä anopistasi ?
Et ole hänen kanssaan naimisissa .Eikä sillä asialla ole suurtakaan
merkitystä anoppisikaan elämän kannalta pidätkö sinä hänestä vai et.
Riittää vallan hyvin kun rakastat omaa puolisoasi.
Pakko ei ole olla missään tekemisissä anoppisi kanssa .
Saat kuitenkin jotain hyötyä itsellesi pitämällä yhteyksiä vastenmieliseen
henkilöön, vaikkapa puolisosi kautta ?
- rupia suussa
Pojat valitsevat usein äitinsä kaltaisen naisen , ja käytöstavoista puheen ollen, ei tuokaan mitään hyvää käytöstä osoita kun koko suomen kansan luettavaksi kirjoitettu kyllästyminen miehensä äitiin, muka purkaudutaan niin kauheasti , mutta kukaan näistä miniöistä ei sano koskaan miten he ovat itse. Ehkä tulevat erinlaisista oloista joten silloin ei ole niin helppo ymmärtääkkään toistansa.. Jos anoppi on kummallinen niin sitä on miniä myös, pojan valinta osuu melkein aina äidin kaltaiseen naiseen.
- Anonyymi
Mun anoppi sanoi pojalleen että "vie se pois" kun olin ekaa kertaa ns näytillä heille.. ei tykännyt muistakaan miniöistä, syy voi olla anopin leijonakuu... törkeä tyyppi kaikinpuolin... puristi mua kerran vyötäröltä että onko mulla läskiä. Olen ollut aina hoikka, olisi pitänyt näköhavainnon riittää... ja kun menimme avioon niin anoppi esitti mulle häämekoksi ruutumekkoa koska odotin vauvaa... ostin itse vaalean kauniin mekon...
- Anonyymi
Mun anoppi sanoi alussa kun aloin olla poikansa kanssa, pojalleen että vie pois tuo.... ok sit myöhemmin hän arvosteli mun rintoja näin että ovat pienet kuin appelsiinit, hänellä itsellään roikkuvat isot pitkät säkit.... no kaikkea mahtui tähän elämään, anoppi inhosi kaikkia miniöitään... pidimme tapaninpäivää anopin luona, vein sinne mm omia tekemiäni lihapullia... sitten laitoimme tarjottavaa pöytään, sanoin että laitetaan näitä mun pullia niin mitä hän siihen: ei, kuka niitä nyt ottais... ok laitettiin pöytään ja hyvin teki kauppansa... oliko hän narsisti... veimme hänet äitienpvnä ravintolaan syömään, hän ei tykännyt, nipisti mua kyljestä että onko läskiä... hän itse 150 pitkä, paksu... onko narsisti, en tiä.. emme olleet toivottuja me miniät...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
1 Eurolla 35 euroa, 1.5x minimikerroin, 0x kierrätys ja minimitalletus vain 5e!
Noniin nyt pamahti sitten VB:ltä älyttömän kova tarjous ensitallettajille. Euron panoksella 35 euroa jos kokkishown voit12661Jos ottaisit yhteyttä, näyttäisin viestin kaikille
Yhdessä naurettaisiin sulle. Ymmärräthän tämän?1481218Heikki Silvennoinen ( Kummeli)
Kuollut 70-vuotiaana. Kiitos Heikille hauskoista hetkistä. Joskus olen hymyillyt kyynelten läpi. Sellaista se elämä on491105- 127998
Hyvää huomenta 18. luukku
Hyvää keskiviikkoa. Vielä pari päivää ja sitten on talvipäivänseisokki. 🎄🌌❄️😊❤️223964Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?
Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?206929Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos
Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä13835- 72835
Kauanko valitatte yöpäivystyksestä?
Miks tosta Oulaisten yöpäivystyksen lopettamisesta tuli nii kova myrsky? Kai kaikki sen ymmärtää että raha on nyt tiuk296833- 39812