meinaa taas pälli levetä...tässä sitä taas kotona yksin möllötetään ku ukko lähti poikien kans kaupungille...ei taida mies muuttua edes vauvan synnyttyä ku ei osaa nytkään mulle seuraa pitää kotona...
ärsyttääkö muita
oman ukon käytös?
131485
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
heippa!
Mulla on taas aivan päinvastoin.
Mä sanon miehelleni että eikö se haluais lähteä ulos tuulettumaan kavereitten kanssa mutta ei sitä tunnu inspaavan, vaan haluaa olla kotona vapaa-aikansa mun kanssa ja katella kun toukka potkii että maha heiluu..
Mut ymmärrän tilanteesi hyvin. Jos se olisi jatkuvaa niin kyllä multakin hermot menisi.
Kyllä se miehesi varmasti teistä välittää mutta halusi vain "tuuletusta" normaalista arjesta. Se tekee hyvää välillä. Koitetaan jaksella! :)
meilläkin se on joka viikonloppu menossa
kakaroiden kanssa. Ei niistä isiksi ole ellei iltamenoja voi jättää. Eihän äiditkään voi lähteä mahansa kanssa baariin, joten ei miestenkään tarvitse.
Jos saan ennustaa, niin tuollaiset "äijät" ovat vähän aikaa innoissaan tulokkaasta, mutta kun arki muovautuu ja rutinoituu, baarit kutsuu ja riitoja tulee. Pistäkää ne miehenne kuriin ja vaatikaa, että yhteistä lasta odotetaan YHDESSÄ.
täälä juostaan joka päivä ja ilta. olen jo miettinyt et ehkä olisi parempi erota. pelottaa vaan et miten pärjään lapsen kanssa yksin, muuten kyllä olisin sanonu hyvästit jo aikaa sitten. ja ku on vähän semmonen olo et ei sitä olla vain niiden poikien kanssa menossa taitaa siellä seassa olla tyttöjäki.... ei oikeen luottamus korkealla.
ensimmäisten lasteni isinä, mutta huomattuani, että eihän se mihinkään muutu, annoin kenkää ja pari vuotta myöhemmin löysin uuden, komean ja fiksun miehen, josta tuli isi lapsilleni (kun biologinen isä ei halunnut edes tavata lapsiaan enää vähän aikaa eron jälkeen..). Nyt lapsillani on hyvä vastuuntuntoinen isä, söötti pikkuveli ja minulla hyvä parisuhde.
Ensimmäinen ratkaisu ei tietenkään ole ero, mutta kannattaa laittaa äijä koville ja vaatia kypsymistä. Yhdessähän se lapsi on alkuun saatettu.
Yksinhuoltajanakin pärjää vallan mainiosti. Minulla ei koskaan ollut ongelmia miesmarkkinoilla, vaikka olin pari vuotta yh. En olisi uskonut miten moni mies oli valmis aloittamaan suhteen yksinhuoltajan kanssa. Ja siinä muuten tuli puntaroitua miesten lapsirakkaus. jos on valmis ottamaan toisen lapset kasvatettavaksi, ei voi olla hullumpi valinta.
Onnea elämäänne nuoret naiset!! Tehkää mitä täytyy, mutta muistakaa olla myös terveellä tavalla itsekkäitä. Baarihenkisyys ei oikein hyvää ennusta;(
Ihan samaa mieltä olen... Ei sellasesta miehestä ole vastuulliseksi isäksi. Ei ole oikein ajateltu, että nainen jää yksin kotiin ja on aina yksin vastuussa lapsesta ja kodista. Kunnon mies kunnioittaa raskaana olevaa naistansa, eikä jätä yksin joka viikonloppu. Sellaset miehet jotka juoksee baareissa miten haluaa, pitää itsestäänselvyytenä, että heidän ei tarvi olla yhtä paljon tulevan vauvan hoitamisessa mukana. Minusta se ei ole oikein ketään, varsinkaan tulevaa lasta kohtaan.
Ymmärrän kyllä tilanteen ja itse en kestäisi siis ollenkaan. Sanoisin vaan että valitse joko minut tai hauskanpito -vauvan takia.
Me ei kummatkaan juoda eikä polteta, ja eipä oikeastaan ikinä missään menopaikassa käydä, kun ei olla ikinä käyty. Ollaan melko vanhanaikaisia vaikka ollaan nuoria, mutta hyvät naiset, älkää antako tuollaisen tapahtua -nyt stoppi hommalle!!
"Kun minä en voi juoda niin et sinäkään saa", huh huh. Että jos on yhdessä haluttu lapsi tehdä, niin siitä pitää pistää mieskin 9 kuukauden ajaksi "kärsimään"???? Mitä ihmettä? Kyllä kai nyt jokainen nainen tietää, ettei raskausaikaan kuulu juomiset, mutta mikä estää silti elämästä omaa elämää? Kyllä minä ainakin menen tyttöjen kanssa terassille, kun siellä saa tunnetusti hanoista muutakin kun alkoholia. Ja mieheni saa kyllä viilettää viihtellä ihan vapaasti, tosin eipä tunnu enää kiinnostavan.
Ehkä sitten voisi kärytä käämit, jos pitäisi joka ilta mennä baariin tms, mutta eihän tämä raskaus tee minusta invalidia, yhdessä ollaan miehen kanssa istuttu iltaa milloin missäkin. Oikeastaan helpottaa elämää, kun ei tule edes houkutusta juoda, niin eipä mene meidänkään taloudessa taksiin rahaa, kun olen aina ajokunnossa ;) LÖysätkää vähän arvon leidit sitä liekaa.
Niin minullekin tuli ensimmäiseksi mieleen, että miksei itse voi mennä miehen mukaan? Tosiaankaan en tunne olevani millään lailla invaliidi minäkään vaikka lasta odotankin.
Ei ensimmäinen raskauteni n. kahdeksan vuotta sitten minua rajoittanut, eikä ole rajoittanut tämäkään. Enkä minä mikään kotipirkko ollut ensimmäisen lapseni synnyttyäkään. No en tietenkään baareissa ole lapsen kanssa ollut, mutta päivälläkin menoa riitti ja reissasin vauvan kanssa yhdessä päivisin kun mies oli töissä ja alkuillasta saatoimme sitten yhdessä koko perhe shoppailla, kyläillä, käydä ajelulla yms. tai mies meni omien kavareidensa kanssa ja minä kyläilin omien kavereideni luona tai istuttiin tyttöjen kanssa iltaa meillä.
Raskausaikana oli ihan kivaa olla kavereille kuskinakin, kun ei kerta kuiteskaan itse voinut juoda. No nykyisin on kaveripiirikin niin perheellistynyttä ja itselläkin on 7v tyttö että harvemmin ollaan iltasella liikenteessä kukaan, mutta joskus jätämme kyllä ukot kotiin lapsenlikaksi ja käymme kahvilla, limulla yms.
Mutta miksi ihmeessä raskaana olevankaan tarvitsee sielä kotona illat istua, joten miksi sitä pitäisi mieheltäkään vaataia?!?
en kirjottanu että "kun minä en voi juoda niin et sinäkään saa". Aikamoiset johtopäätökset vedit siitä, kun tarkoitin että joka viikonloppuiset juomiset on minun mielestä liikaa. Ja tuossa alemmassa tekstissä joku oli käsittäny, että pidän itseäni invaliidina. Tottakai miehelläni on omia menoja ja kuten myös mullaki! Ei tässä kumpikaan ole toisen varjossa ja pistäny mitään helvetin palloa jalkaan :) Meillä vaan ei ole ongelmaa alkoholin tai toisen menojen kanssa... Että osataan sellaset hommat hoitaa toisiamme loukkaamatta!
ei tuossa alemmassa lukenutkaan, että minä pidän itseäni invaliidina :) Vaan että tämä henkilö ei ajattele itsestänsä niin! Ettei tule nyt sanomista, että "osaatko lukea" =) Mutta en ole todellakaan sitä mieltä, että raskaana ei voi liikkua missään ja täytyy istua avuttomana neljän seinän sisässä ja itkeä kun mies on jossain kavereiden kanssa. Ihan yhtälailla sitä on elämä niinku ennenki, mutta en vaan viitsi lähteä enää baariin istumaan tän mahan kanssa. rv 38
sama homma mutta ymmärrän toisaalta sen.tottakai sitä haluaa mennä jos tietää että kohta on lapsi joka sitoo eikä ystäville jää niin paljoa aikaa.. Ja musta tuntuu että miehelle se raskaus on realistista sitten kun se vauva on syntynyt.sitten ne tajuaa että siinä on oma lapsi josta on vastuussa. Eihän ne itse joudu olemään aluksi yli 9kk sidoksissa sikiöön ja tiedä miltä tuntuu odottaa lasta.
Meillä se on aina ollut mies joka lähtee kavereiden kanssa ulos. Ennen mua suututti ja ärsytti kun jäin yksin kotiin, kun kaikki omat kaverini jäivät kotipuoleen. Mutta sitten tapahtui tämä mahaihme ja häneltä jäi "monet hyvät illanistujaiset" väliin kun rupesi omatuntoa kolkuttamaan kun olin yksin vauva mahassani kotona. Mutta nyt kun olemme yli puolenvälin (23 2), on nämä ryyppyreissut taas alkaneet, välillä venähtäneet parin päivän putkeksikin. Luultavasti hän on huomannut,että mahassa todella on joku ja se joku tulee piakkoin ulos. Enää mua ei kiukuta hänen illanistujaisensa, hyvä että on kavereita! :) Harmittavat kyllä, mutta nykyään hän soittaa tai viestittää jokaisesta liikkeestään: "Me lähdetään nyt täältä ja täältä, tarkotus olis suunnata sinne ja sinne" jne. Hän on alkanut huolehtimaan minusta aivan älyttömästi. Itse olen myös sitä mieltä että menköön nyt kun vielä jaksaa ja voi, kunhan on avaimet mukana ja kännykässä virtaa. Luulen että nämä ovat niitä kuuluisia viimeisiä vapauden hetkiä, vaikka hän lähteekin lähes joka viikonloppu jossain käymään. Itse lähden välillä mukaan, pubiin istuskelemaan, mökille ja juuri eilen olimme Tammerfestissä, minä kuskina ja avokkini ja tuttavapariskunta siinä hörppivät kaljaa ja oli aivan mahtavaa! Tiedän hänen jumittavan kotona sitten kun se aika koittaa! :)
Jos miehen kahlitsee kotiin, niin sekään ei johda mihinkään ratkaisuun, kompromisseja, lähde tosiaan vaikka kuskiksi heille! Mutta ymmärrän kyllä hyvinkin kumpaakin osapuolta... Muistakaa, pipon ei tarvitse aina olla niin kireällä, kannattaa jutella sen oman rakkaan äijänkörilään kanssa ja varmasti keksitte yhdessä ratkaisun ongelmaan! Tässä vaiheessa ei mielestäni vielä kannata erota, aika näyttää kuinka tosissaan he lapsensa kanssa ovat. Jotkut tietysti ovat niin renttuja ettei heitä kiinnosta pätkääkään, mutta olen vuorenvarma, että synnytys kääntää monen miehen arvomaailman aivan ympäri.