Ystävät, kaverit ovat hengen ravintoa. Slurps. Ihminen kuihtuu pikku hiljaa pois jos ei saa ravintoa ;(
Ihmistä ei ole luotu olemaan yksin. Joka väittää viihtyvänsä elämässään yksin, on suggeroinut itsensä uskomaan valheeseen.
Ihmistä ei ole luotu olemaan yksin. Joka väittää viihtyvänsä elämässään yksin, on suggeroinut itsensä uskomaan valheeseen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ei pidä paikkaansa tuo ollenkaan! Yksin on ihana olla! :)
yksinolon helposti.
Ei tarvitse muita ihmisiä peileikseen, tietää olevansa hyvä muutenkin.
Heikot ihmiset tarvitsevat jatkuvaa seuraa kun eivät luota itseensä yhtään yksinään.
...kiinni ole.
Vaikka olisi miten hyvä itsetunto hyvänsä, yksinäisyyttäkään ei kestä loputtomiin. Varmasti (tai ainakin toivottavasti) ketjun aloittaja tietää olevansa hyvä sellaisena kuin on. Silti, jos yksin oloa kestää kuukausia/vuosia, se varmasti alkaa tuntua pahalle.
Heikkoutta on mielestäni se, kun väittää yksinäisyydestään puhuvia heikoiksi. Sinulla ei taida olla kykyä ajatella asiaa muiden ihmisen kantilta?
Oli pakko kirjoittaa tännekkin eka viestini...
Kun itsekin kärsin yksinäisyydestä.
Asia on niin että sellainen ihminen jolla on ystäviä kaipaa yksinäisyyttä ja sellainen jolla niitä ei ole kaipaa seuraa. Yksinkertaista. Jokainen haluaa joskus olla omissa oloissaan ja se on ihan tervettä. Jos ihminen taas on liikaa omissa oloissaan se alkaa kyllästyttämään ja tulee monesti surullinen olo ja kateus kanssaihmisiä kohtaan.
Ei ihmistä ole luotu elämään yksin. Joku kaveri pitää olla. Ihminen on sosiaalinen eläin.
Kuulee juttuja tapauksista jos toisesta, ne tuntuu jäjestään olevan eri planeetalta kuin minä. Miksei mulle satu mitään sellaista.
Se varmaan johtuu siitä kun on jörö.
Yksinäisyys näivettää,kuihduttaa ihmisen.Sitä ei edes välttämättä huomaa.Luulee,että voi ihan hyvin olla yksinkin,pärjää eikä tarvitse muita.
Minulla itselläni on vilkas "sisäinen elämä" ja tänäkin iltana olen sanonut itselleni,että en tarvitse muita.Mutta aina kun saa tilaisuuden olla mukavan ihmisen kanssa olo on erilainen,mukava.Yksinäisyys on aika salakavala kaveri.Jossain vaiheessa alkaa jopa välttelemään muita ihmisiä koska ei halua näitä mukavia hetkiä sillä kohta tietää taas olevansa yksin.
Puhun vaan omasta puolestani.Toisaalta taustalla on myös sosiaalisten tilanteiden pelko jota yksin olo ruokkii.
Minä haluaisin ystävän.Sellaisen joka ymmärtää meikäläistä ja minä häntä.Siis samoista lähtökohdista olevan.Olen alkoholisti,näin ainakin luulen,mutten ole juonut kahteen kuukauteen mitään.Eikä juomiseni ollut juoma-aikoinakaan viikosta tai kuukaudesta toiseen juomista,mutta täytän alkoholismin kriteerit.Nyt olen junttautunut kotiini.Ainoat sosiaaliset tilanteet ovat kaupassa ja aa:ssa käynti.Muuten en käy kenenkään luona eikä minun luona käy kukaan.Liikun kyllä ulkona..metsässä yksin.Toisaalta tunnen olevani hyvinkin sosiaalinen sillä viihdyn ihmisten parissa kunhan ei tarvitse jutella kenenkään kanssa.Esimerkiksi torilla on mukava katsella ihmisiä joskus.Yleensä kyllä poistun pikapikaa omaan soppeeni.Säikähdän jos joku sattuu koputtamaan oveen(ovikello rikki).Siinä vähän ristiriitaisiakin ajatuksia.Enemmänkin olisi,mutta itse en ainakaan jaksa lukea pitkiä jaaritteluja.
^ hyvää tekstiä, aivan kuin omasta elämästäni.