Olen nyt raskausviikolla 27. On mennyt aika kehnosti tän jaksamisen kans. Ihan ensiksi ku sain tietää raskaudesta olin hukassa, en tienny mitä tehä, koulu oli vasta ekaa vuotta menossa joten ammattia ei ole. Päätin silloin tehdä abortin, mutta kun abortin teko aika tuli lähin sieltä itkien pois ja päätin etten tee aborttia koska en yksinkertasesti pystyny siihen. Kavereita oli vain kaksi joista toinen piti päätöstäni tosi teini lapselliselta ja vanhemmile en voinu kuvitella ees kertovani. Lapsen isä vaihtoehtojakin on kaksi.
No sain asiat suhteellisen järjestykseen tuossa keväällä toukokuun loputtua. Lopetin koulun ja muutin vanhempieni luokse. Olin kertonu raskaudesta toiselle isä vaihtoeholle (toista en ees nimeltä muista enkä tunne mitenkään). Mutta tämän "isän" kans meillä oli vain hulluja riitoja ku yritimme muka järjestää asioita, mutta tämä "isä" oli tosi iso apu joka asiassa silloin, ku oli joku jolle puhua.
Sitten kesäkuun alussa sain oman asunnon 300kilometrin päästä vanhemista, sieltä missä tämä "isä" asuu, mutta ei me yhteen muutettu.
Nyt sitten asun omassa asunnossa ja raskaus on mennyt hyvin. Seurustelen tämän "isän" kanssa vieläkin, mutta hän pettää minua. En jaksais välittää mut tiedän et satutan tässä vain itseäni, ku katon tuommosta. Olemme "isän" kans yhdessä vain yöllä pari tuntia ja joskus se käy syömässä mun luona.
Mulla ei ole tässä kaupungissa muutaku yksi kaveri. Päivät on tosi raskaita ku ei ikinä keksi mitään tekemistä. Illalla itken sängyssä semmoset kolme tuntia ja alan väkisin nukkumaan ja herään monta kertaa yössä.
Olo tuntuu tosi masentuneelta. Olen kuitenki yrittänyt jaksaa ajattelemalla et ei oleenään ku kolme kuukautta niin se pikkunen syntyy.
En kuitenkaan tiedä et mitä teen tuon tulevan "isän" kanssa... Pitäiskö vaan yksinkeratsesti unohtaa koko jätkä? Tietenki se sattuu, mut jonkuajan päästä helpottais jos vaan pystyn unohtamaan sen. Rakastan tätä kuitenkin aika paljon. Mutta ei ole oikein että se pettää ja velä nuin avoimesti.
Tässä tiivistelmä mun tilanteesta, olisi kiva saada kommentteja...
No sain asiat suhteellisen järjestykseen tuossa keväällä toukokuun loputtua. Lopetin koulun ja muutin vanhempieni luokse. Olin kertonu raskaudesta toiselle isä vaihtoeholle (toista en ees nimeltä muista enkä tunne mitenkään). Mutta tämän "isän" kans meillä oli vain hulluja riitoja ku yritimme muka järjestää asioita, mutta tämä "isä" oli tosi iso apu joka asiassa silloin, ku oli joku jolle puhua.
Sitten kesäkuun alussa sain oman asunnon 300kilometrin päästä vanhemista, sieltä missä tämä "isä" asuu, mutta ei me yhteen muutettu.
Nyt sitten asun omassa asunnossa ja raskaus on mennyt hyvin. Seurustelen tämän "isän" kanssa vieläkin, mutta hän pettää minua. En jaksais välittää mut tiedän et satutan tässä vain itseäni, ku katon tuommosta. Olemme "isän" kans yhdessä vain yöllä pari tuntia ja joskus se käy syömässä mun luona.
Mulla ei ole tässä kaupungissa muutaku yksi kaveri. Päivät on tosi raskaita ku ei ikinä keksi mitään tekemistä. Illalla itken sängyssä semmoset kolme tuntia ja alan väkisin nukkumaan ja herään monta kertaa yössä.
Olo tuntuu tosi masentuneelta. Olen kuitenki yrittänyt jaksaa ajattelemalla et ei oleenään ku kolme kuukautta niin se pikkunen syntyy.
En kuitenkaan tiedä et mitä teen tuon tulevan "isän" kanssa... Pitäiskö vaan yksinkeratsesti unohtaa koko jätkä? Tietenki se sattuu, mut jonkuajan päästä helpottais jos vaan pystyn unohtamaan sen. Rakastan tätä kuitenkin aika paljon. Mutta ei ole oikein että se pettää ja velä nuin avoimesti.
Tässä tiivistelmä mun tilanteesta, olisi kiva saada kommentteja...
Vastaukset 8
Vanhimmat
välittömästi lemppaat sen retkun!!ihan tosi!mitä sä hyödyt tollasesta paskasta joka kohtelee sua noin???käyt varmaan synnytysvalmennukses?neuvolassakin varmasti on ilmoituksia yms..missä odottavat äidit ilmoittelevat tapahtumista,joka suunnattu tuleville äideille..menet mukaan sellaiseen.et uskokaan kuinka nopeasti saat uusia ystäviä!monet ovat ystävystyneet niin että ovat pysyneet ystävinä vielä synnytyksen jälkeenkin..voimia sinulle! =)
seurakunnan äiti-lapsikerhon,sielläkin on mammoja,nuoriakin. Tai leikkipuisto ja tuo neuvola,siellä kysele rohkeasti . Pian niitä tuutuja saat. Ja kaupoissa kun näet äitejä,rohkeasti vaan jutuille.
Ja pidätkö sinä hotellia ja ruokalaa ja pesulaa? (tarkoitan sitä ns. isää)
tulee se aika kun pienoinen syntyy,ei todellakaan ole helppoa olla yksin vauvan kanssa ja samalla pitäisi myös juoksevat asiat yms..hoitaa(oletan ettei isäkandidaatti osallistu hoitoon?)lisää sinulle vain pahaa mieltä kerää kun "joudut"huolehtimaan pikkuisesta ja päällä vielä murehdit missä mahtaa ukko lemputtaa?!"mies" pihalle!
Se poikakaverisi ei siitä muuksi muutu vaikka vauva syntyykin, se on ihan varma. Älä hajota itseäsi enempää, vaan heitä pihalle. Sitäpaitsi se, että hän ei juuri pettämistään peittele, kielii jopa siitä, että hän haluaakin ehkä sinun jättävän hänet. tai sitten ei ajattele teidän edes seurustelevan. Joka tapauksessa ei sinua rakasta! Keskity itseesi ja odotukseen. Hemmottele itseäsi vaikkapa jalkakylvyllä tai kasvonaamiolla, kävelylenkillä tai suklaalla silloin tällöin.
Neuvolan ilmoitustaululta saattaa löytyä esim. mammakerhojen ilmoituksia yms. Samoin netissä saattaa pyöriä paikkakunnan äiti-lapsi-ryhmä, jolla on oma nettikeskustelusivu ja tapaamisia silloin tällöin. Kokeile vaikka googlettamalla (esim. espoonmammat tms.) Kysy tietääkö neuvolantäti mitään tällaisesta toiminnasta. Kaksplussassa on myös kirjeenvaihtoilmoituksia, kirjeystäväkin on parempi kuin ei mitään, ja kirjoittaminen helpottaa!
Kovasti voimia sinulle ja yritä rakentaa itsellesi verkostoa tutuista, jotta kun vauva syntyy, on sinulla joku jolle purkaa itseäsi huonompinakin päivinä! ja vaikka se ei vielä onnistuisikaan, kunhan vauva syntyy ja ohimennen tapaat muita äitejä, keskustelua syntyy helpommin vauvan iästä ja kehityksestä. Uskalla vain avata suusi. Älä jää yksin, tai tuon "isäehdokkaan" kanssa!
muuta takaisin vanhempiesi läheisyyteen, sossun kautta varmasti saat nuorisoasunnon ja perheen tuki on tärkeää.
nro 2. tietäähän tämä pettäjä"isä" että on vain ehkä isä? Entä jos isä onkin se toinen?
nro 3. synnytyksen jälkeen ehkäisy kuntoon ja huolehdit ettet tule raskaaksi sellaisille joiden nimeä et tiedä.
nro4. puhu neuvolassa väsymyksestäsi ja tilanteestasi, mielellään äidillesi tai isällesikin.
nro.5 Tsemppiä ja voimia. Vauvat on ihania mutta vaativia.
t. Kahden äiti
eli muuta ihmeessä takaisin lähelle vanhempiasi! Tulet tarvitsemaan kaiken mahdollisen tuen vauvan synnyttyä ja mahdollisesta isäehdokkaasta ei tukijaksi selkeästi ole!
Ota yhteyttä sosiaalitoimistoon, sitä kautta saat varattua ajan ja he auttavat sinua järjestämään asunto ym. asiat kuntoon. Kannattaa hoitaa nämä nyt vielä kun vauva on mahassa, sinulla tulee olemaan kädet täynnä pikkuisen kanssa kun hän on syntynyt. Tsemppiä!
Kylläpä kuulostaa kaoottiselta. Mitäpä, jos palaisit vanhempiesi luokse. Ihan varmaa on, että kun vauva syntyy, tuo tilanne muuttuu sata kertaa pahemmaksi. Sinun pitäisi saada nyt levätä ja rauhoittua.
Ja unohda ne isä-sekoilut. Kyllä tässä maailmassa on isättömiä lapsia ollut maailman sivu. Tuollainen isä ei muuta kuin vaikeuta asioita. Tee muutos ennen kuin vaavi syntyy - sitten se on todella raskasta tehdä! Tuossa mielentilassa ja olosuhteissa on ihme, jos selviät vauvan kanssa hyvin.
mulla oli tuo ihan sama tilanne noin vuos sit..kestin sitä pettämistä ja vaik mitä..sit mä otin ja sanoin jätkälle et painu ulos mun kämpästä, muutin lähemmäs porukoita ja kaikki oli hyvin..ja on vielki ku on 4kk ihana tyttö, ei oo jätkästä kuulunu mut minä pärjään lapseni kans tosi hyvin =)
pistä mulle sähköpostia jos haluat jutella : [email protected]