Omat kolarit ja osumat

ei täällä kukaan itse kolaroi ym. kyllä ne on kaikki muut aivottomat paitsi tämän palstan superautoilijat.

Aloitin tuolla alempana ketjun, jossa kysyin, muistuuko näin kesähuumorin kunniaksi omia mokia mieleen. Tällä hetkellä lukijoita on 3327 kappaletta ja omia mokia parikymmentä - poisluettuna tietysti ne anterot, jotka huutelevat väliin, kun eivät palikat riitä muuhun.

Itsetuntoni ei riipu autostani tai ajotaidostani, joten voisin tunnustaa kolhimisenkin, mutta näin 30 vuoden ajamisen jälkeen ei vielä ole tunnustettavaa, ei edes läheltä-piti -tilanteita. Mokaillut kyllä olen, mutta ne olen tunnustanut muualla.

viärestä lähti auto ku avaasin oven,enkä huamannut notta sen perääs oli traileri,joka napsahti kuskin ovehen.

siihen se kaatui samalle "poskille", puskuriin ei tullu naarmuakaan!!!

Itse olen osunut kerran peuraan 80km/h nopeudella, josta tuloksena autoon 4000 €:n korjaus. Toinen kerta sattui lapissa pysäköintitilanteessa, -40 asteen pakkasessa etupuskuri raapaisi hieman lumipenkkaa ja halkesi korjauskuntoon, vauhtia ei juuri ollenkaan mutta muovin elastisuus pakkasessa ei ole paras mahdollinen. Ajokilometrejä takana n. 250tkm.

Lapset oli kesälomien aikaan tilapäisessä päiväkodissa. Menin hakemaan heitä iltapäivällä. Jätin auton pienelle p-alueelle. Sillä välin oli muitakin hakijoita autoineen tullut paikalle. Lähtiessä oli hieman ahdastajoten peruutin hieman syvemmälle pensaisiin, ajattelin että oksat antaa periksi, hups kolahti. Pensaiden oksien alla oli PK:n käyttämätön postilaatikko josta en tiennyt mitään. Klommo tuli ja terävä.

***


Tammikuisena pakkas iltana oli firman tilinpäätösjuhlat metsäisen tienpäässä. Lunta oli tullu reippaasti ja tie juuri aurattu mutta jätetty hiukan kapeaksi. Ajelin reippaasti enkä osannut arvata että firmanväkeä oli viety jo tilaus bussilla perille joten tyhjä bussi tuli mutkantakaa vastaan. Arvelin etten mahdu ohi sillä nopeudella, joten ohjasin auton hankeen mieluimmin kuin törmäisin bussiin.
Kyllä hävetti kun fieman väkeä pysähtyi runsainmitoin auttamaan auton kaivamisessa hangesta. Autoon ei tullut vaurioita koska hanki oli pehmeätä vasta satanutta ja aurattua lunta.

Minä perutin silloin urani alussa yli 30v sitten ahtaalla pihalla roskiksen nurin. Kyllä minä kuulinkin siitä jälkeen päin erinäisiä kertoja kundeilta.

...käsijarrun avulla vauhdikkaaksi tarkoitettu pihalleajo meni hieman pieleen. Auto pyörähtikin 180 astetta ympäri ja juuri ennen liikkeen pysähtymistä kuului perästä pieni kopaus. Vilkaisin sivupeilistä ja huomasin, että takapuskuri oli osunut tienviittaan. Puskuri antoi periksi, eikä siihen tullut mitään jälkeä. Lucky me!

Juuri ajokortin saatuani joku sukulainen sanoi että sitten osaat ajaa kun olet ajanut ainakin 200 000 tai yhden isomman kolarin. Silloin tuntui, että kyllähän autokoulun jälkeen jo osaa ajaa.

Niin siinä kuitenkin kävi, että juuri ennen sen toisen sadantuhannen täyttymistä käänsin autoni melkein suoralla tiellä lumipyryssä ympäri. Vastaantulevan auton valoissa näytti siltä että tie lähtee kääntymään. Käänsin sinne ja penkan tullessa vastaan oikea etukulma tietysti pyrki pysähtymään. Siitä sitten mentiin, ehti onneksi se vastaantulija jo pois alta. Korjauskulujen maksuun vakuutusyhtiö laittoikin sitten kaikki siihen asti maksamani maksut ja muutaman vuoden jo förskottiakin.

Vähän aikaa henkeä haukottuani ajoin auton lähimpään korjaamoon kun sillä kerran vielä pääsi liikkeelle. Siitä olis voinut jäädä kammo jos olis lopettanut ajamisen siihen. Nyt olen jo hyvin liikenteessä toimiva miljoonan kilometrin kuski. Enkä pidä itseäni keskivertoa parempana. Keskiverto on ihan riittävän hyvä kun ei luule itsestään enempää.