Ajattelin kysyä tällaisen tyhmän kysymyksen: onko realistista päästä yliopistoon jos on kirjoittanut vain neljä ainetta yo-kirjoituksissa? Vai pitääkö olla tyyliin kuusi ällää? Kokemuksia?
onko mahdollisuuksia
jomppe
161115
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Yliopistoissa olisi melko vähän väkeä, jos kaikilla
sinne pääsevillä täytyisi olla kuusi ällää.
Jos yo-paperit ovat huonot, panosta pääsykokeisiin.
Kyllähän sinne voi päästä pelkän pääsykoemenestyksenkin
perusteella.
Mitä tulee yliopisto-opiskeluun, niin ei siellä mitään
neron lahjoja vaadita. Pääasia on, että on motivaatiota
ja tekee töitä opintojensa eteen. Ei siellä ihan
palikka pärjää, mutta ei se keskiverto yo-opiskelija
mikään yli-ihminen ole.
on M:n paperit, onko kuitenkin toivoa?
Niin siis on mahdollisuudet. Tosiaan yliopistoon voi päästä myös pääsykoekiintiössä. Ja eihän kaikille aloille tarvitse välttämättä ällän papereitä, sehän vaihtelee vuosittain ja riippuu minkäläisilla papereilla porukka kouluun hakee. Ja hei jotain erittäin positiivista: luet ainakin huolella pääsykokeisiin, et turvaudu hyviin papereihin. Tiedän tapauksen, jolla oli ällän paperit, oli varma sisäänpääsystä, mutta ei päässyt, kun koe meni penkinalle. Tsemppiä siis ja yritystä peliin! :) Ämmän paperit on jo hyvät!!!
mahdollisuudet on. Itse oli huonoimmat arvosanat a ja b ja sisään pääsin :)
Tosin pitkästä matikasta ja enkusta tuli sitten aika hyvät arvosanat kuten myös paasykokeesta pisteitä ropisi. Ruotsia en edes kirjoittanut.
C:n sain enkusta, muut olikin sitten a:ta ja b:tä. Kuitenkin, yliopistossa nyt sitten ollaan.
Pääsykoekiintiössä pääsee. Mutta joillakin aloilla on kyllä aika tiukkaa ilman hyviä papereita. Sen sijaan joillekin aloille pääsevät melkein kaikki hakijat (esim. monet teknilliset) - niillä tosin edellytetään jonkinlaisen minimipistemäärän ylittämistä kokeissa.
no kiva kuulla että on kuitenkin jonkinlaiset mahdollisuudet!! Ajattelin vain että onko tuo neljä ainetta liian vähän, vaikka on kyllä m:n paperit.
Se mikä on varmaa on se, että jokaiseen yliopistoon jokaiselle alalle (opettajakoulutuksessa on poikkeuksia) otetaan tietynkokoinen määrä, yleensä n. 40 %, sisään uusia opiskelijoita PELKÄN pääsykoemenestyksen perusteella. Pääsykokeeseen panostaminen on kaiken A ja O.
Käytännössä ed. maitinntu tarkoittaa myös sitä, että A:n, B:n ja C:n (monessa tapauksessa M:nkin) papereilla hakevat, sekä ammattitutkinnolla sisään hakevat ovat samalla viivalla -> pääsykokeesta saatu pistemäärä ratkaisee, eivät aikaisemmat arvosanat.
niin ja jossain vaiheessa yo-todistus lakkaa antamasta niitä alkupisteitä. en tiedä onko näin ihan kaikissa paikoissa kylläkään, joissain ainaki. ja silti yliopistoon hakee vanhempaaki porukkaa. oon kans sitä mieltä, että kannattaa pääsykokeeseen panostaa. mä ainakin lähin sellasella ajatuksella, että mun bccm rivillä ei paljoo pisteitä heru. nyt vaan sitte odottelen hirveessä paniikissa tuloksia, pitäs tulla viim perjantaina...
ennen ensi vuoden pääsykokeita. Ellen nyt ihan väärässä ole. Mutta ainakin hyvin moneen paikkaan on mahdollista päästä pelkkien pääsykokeiden perusteella. Se vaan vaatii sitten pääsykokeissa todellista skarppaamista.
Yliopisto ei ole lukio. Ei sinne pääsy voi olla kenenkään päämäärä? Pitää pohtia, mitä haluaa yliopistossa lukea ja laajemmin, mitä haluaa tehdä sen jälkeen...
Jos tämä kommentti oli siis minulle tarkoitettu, niin ei yliopisto ole minulle mikään päämäärä, niin kuin arvelit. Aiemmin en uskaltanut ajatella edes harkitsevani yliopistoa, kuulostaahan se pelottavalta. Mutta sitten eräs ammatti alkoi kiinnostamaan ja otettuani tarkemmin selvää, huomasin että siihen tarvitaan yliopistokoulutus. Joten siksi kyselen.
Mikä on muuten kiinnostuksesi kohteena oleva ammatti?
Ehen minä sitä täällä ala kertoilemaan, kun en sitä muutenkaan ole kenellekään maininnut. Itsekseni olen vasta mietiskellyt. Miksikä kysyt?
Itselleni yliopisto on ainakin luonnollinen jatke lukiolle. Se oli jo yläasteella itsestäänselvyys minulle. Muita vaihtoehtoja en ole milloinkaan pohtinut. Alaa valitessani taas en todellakaan miettinyt työnäkymiä, vaan sitä, että mikä minua oikeasti kiinnostaa.
Joillekin sivistys ja oppiminen on itseisarvo, eivätkä kaikki suunnittele elämäänsä hyväpalkkaista työpaikkaa silmällä pitäen. Jos sivistyksen puun istuttaa suotuisalle paikalle, se versoaa yhä uudelleen. Työ ei tekemällä lopu. Minulle työ pohjimmiltaan on vain välinearvo, jonka avulla aineelliset tarpeet täytetään.