moi ystävät.. mullon sellanen ongelma, etten pysty rentoutumaan ihmisten seurassa.. en edes läheskään aina tyttöystäväni seurassa.. ja kun ei pysty rentoutumaan, vaikka rentoutumisen vaatisi, niin iskee outo olotila.. paniikki??.. en vaan pysty rentoutumaan.. ainoastaan yksin ollessani saavutan rentouden tilan, jolloin asiat päässä menee aika hyvin.. ja kehossa asiat ovat tasapainossa.. ei vit, alkaa pää hajoamaan kun en tiedä mistä johtuu.. yksinolemisessa kun on omat huonot puolensa - yksinäisyys. rentoutuminen ihmisjoukossa on täysin mahdotonta.. esim ystävien kanssa grillailemassa jen tuohuja tekemässä.. JA NYT en kaipaa älyvapaiden ihmisten tyhmiä kommentteja(?), vaan kannanottoa ihmisiltä jotka kokevat samoin.. ihan hel...tistä on vaan olla nyt!.. eikä tää juttu oo mikään hetken hurmio.. vaan pitkän aikavälin toteamus..
En pysty rentoutumaan
auts..
71069
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
viittaavat selvästi "sosiaalisten tilanteiden peloksi" kutsuttuun oireyhtymään, joka muistuttaa pitkälti paniikkihäiriötä mutta ilmenee varsinkin sosiaalisista tilanteista selviämisen vaikeutumisena.
Vaivasi ei ole harvinainen, joten käy juttelemassa asiasta lääkärisi kannsa. Apua on saatavilla.
Lääkkeinä sosiaalisten tilanteiden pelkoon käytetään yleensä samoja lääkkeitä kuin paniikkihäiriöön ja masennukseen.
Onko/Oliko sinulla vaativa isä/äiti?
äitini ei ollut eikä ole vieläkään. aluksi mietin, ettei isänikään.. mutta toisaalta koskaan hän ei ole ollut kannustamassa juurikaan missään, ja todella harvoin oli (kun olin nuorempi) tekemässä kanssani mitään.. aina vain töissä.. eikä tosin vieläkään "hyväksy" tapaani elää.. mutta, asiaa täytyy miettä. mahdollisuus toki on olemassa, että isäni käyttäytyminen on vaikuttanut meikäläiseen?? kiitos tästä ajatuksesta..
Oireeni onkin paniikkihäiriö/sosiaalisten tilanteiden pelko.
Lievittyneet nyt cipralex 15mg/pv ja xanor 0,5mg 3x tarvittaessa 4kk.
Ainoastaan kun on yksin, täysin yksin, pystyy keskittymään omiin ajatuksiin. Melkein aina muulloin tutka pyörii niin nopeasti ettei koskaan.. onneksi ei enää ihan niin nopeasti. Huoh.
Tutkalla tarkoitan koko ympäristön tiedostamatonta tarkkailua ja tuntemista/tiedostamista. Silmät heiluu, korvat kuulee, keho tuntee kaiken, kaikkien katseet..
Silloin kyllä panikoitui joskus todella pahasti, tuli ylireagoitua tilanteisiin.
Pahoja muistoja.
..todella tutulta toiminnalta. juurikin "tutkaamisen" kaltaista toimintaa.. ja se tulee vaan, ei sitä itse edes tietoisesti tee.. siihen vaan havahtuu, että näin taas tänään.. :(
voi tuska, mä oon miettinyt noita lääkkeitä.. ja vuoden verran käyttänytkin cipralexia, koska lääkäri totesi minulla olevan paniikkihäiriön.. lopetin lääkkeiden syönnin ja yritin "rakentaa" oman tavan päästä julkisten tilojen paniikista. se onnistuikin, enää ei oikeastaa julkisissa tiloissa juuri siihen tilanteeseen kohdistuvaa paniikkia ole.. liekö sitten koskaan ollutkaan.. nyt kuitenkin tuo edellä mainittu sosiaalisten tilanteiden pelko(?) on hallitseva juttu.. ja kun ihmisten kanssa on niin mukava olla. voishan ympärillä olevilla ihmisille ilmoittaa, että nyt ei ole hyvä olla, mutta monessa tilanteessa fiilis jne katoaa.. oon miettinyt, että oisko helpompi viettää aikaa, tuntea läheisyyttä, ihmisten kanssa joilla on myös jonkin tasoista paniikkia??? faktahan on se, että kukaan joka ei ole kokenut paniikkia, ei voi edes kuvitella miltä se tuntuu.. tai siis minun mielestä fakta.
joo mutta noista lääkkeistä vielä.. eli jotenkin en vaan pysty sulattamaan sitä, että ihminen ei pystyisi "luonnollisella" tavalla sopeutumaan ympäristöönsä.. tai luonnollisella tavalla pyrkiä olemaan onnellinen..
moi. mulla on aika pitkälle sama juttu, en pysty oleen rento missään, sydän hakkaa ittensä ulos rinnasta ja mahaa vääntää niin ettei saa oltua. tilanne on kärjistyny tässä vuoden sisällä niin etten pysty töistä tullessa tekee mitää. makaan vaan sohvalla. jos kauppaan pitäs mennä niin saatan itkee ensin pari tuntia ennen ku sinne pääsee lähtee. ja sama pätee aina ku jotain pitäs tehdä. noin vuosi sitten join melkein joka toinen päivä, sillon ei ollu vaikeeta olla ihmisten kanssa, mut nyt kun on selvinpäin lähes aina, niin voimat loppuu. Tunne on ihan kamala, tuntuu että poikakaveri ymmärtää mun tilanteen keskimäärin joka toinen päivä. Välillä riidellään ja haukutaan toisemme ja välillä taas se halaa mua tuntikausia ja yrittää rauhottaa.
kerroin vaan oman "tarinani" en tiedä mitä pitäs tehdä mut voimia siihen mitä ikänä päätätkin tehdä. :)
juuri tarinasi kaltainen "palaute" on tervetullutta. ei tunne oloaan "yksinäiseksi" tällä saralla.
itselläni lähes samantyyppisiä oireita.. ja joskus vaan täytyy loikoilla sohvalla ja tuijottaa kattoon pari tuntia. koittaa saada ajatukset järjestykseen tai jotain.. itselläni alkoholia kuluu todella vähän.. mieluummin en joisi pisaraakaan, koska muutama lasi viiniä illalla tekee seuraavan päivän olosta aivan mahdottoman. paniikki johonkin yksinäisyyteen on kova. toisinaan tilanne musertaa itsekurin ja muutama annos tulee nautittua.