Pyörryin tuossa muutama tunti sitten.
Löin pääni mutta onneksi en rikkonut luita.
Aika uskomaton tunne. Ei siis tunne yhtään mitään ja jouduin olemaan kauan aikaa lattialla.
Ei ollut voimia nousta ylös. Mikään lihas ei pelannut eikä oikeastaan ajatuskaan.
Oli jotenkin sellainen rauhallinen tyhjyys.
Huomasin ettei edes hengitys suju normaalisti. Silti olin rauhallinen. Tätäkö minä olen pelännyt koko elämäni. Siis kuolemaa?
Ei tuo niin paha olekaan.
Ainoa tunne on se avuttomuus ettei pysty tekemään mitään. Yritin kyllä hätänumeroon mutta katkaisin puhelun kesken kun ei ollut voimia pidellä edes puhelinta.
Jos tuo tajuton olotila vastaa kuolemaa olen siitä tyytyväinen. Eli siinä ei ole mitään olotilaa. Ei vaan ole olemassa.
Uskomatonta herätä lattialta voimattomana ettei edes sormea pysty liikauttamaan. En pelännyt yhtään vaikka olen kuvitellut tuon tilan miljoona kertaa.
Niin ja laitoin tälle masennuspalstalle sen takia koska nyt on puhuttu kuolemasta paljon. On ollut itselläkin mielessä. En silti hyväksy itsemurhaa.
Mutta jotenkin silmäni avautuivat uudella tavalla.
En pelkää enää.
Löinkö pääni sitten liian kovaa tai jotain mutta tuo oli minulle parantava kokemus. Ehkä joskus on lyötävä pää seinään että tajuaa.
Tietysti käyn lääkärissä tarkastuttamassa onko veriarvot ja muut kohdallaan. Mutta en enää pelkää tuloksia.
Onko muilla samoja kokemuksia?
Löin pääni mutta onneksi en rikkonut luita.
Aika uskomaton tunne. Ei siis tunne yhtään mitään ja jouduin olemaan kauan aikaa lattialla.
Ei ollut voimia nousta ylös. Mikään lihas ei pelannut eikä oikeastaan ajatuskaan.
Oli jotenkin sellainen rauhallinen tyhjyys.
Huomasin ettei edes hengitys suju normaalisti. Silti olin rauhallinen. Tätäkö minä olen pelännyt koko elämäni. Siis kuolemaa?
Ei tuo niin paha olekaan.
Ainoa tunne on se avuttomuus ettei pysty tekemään mitään. Yritin kyllä hätänumeroon mutta katkaisin puhelun kesken kun ei ollut voimia pidellä edes puhelinta.
Jos tuo tajuton olotila vastaa kuolemaa olen siitä tyytyväinen. Eli siinä ei ole mitään olotilaa. Ei vaan ole olemassa.
Uskomatonta herätä lattialta voimattomana ettei edes sormea pysty liikauttamaan. En pelännyt yhtään vaikka olen kuvitellut tuon tilan miljoona kertaa.
Niin ja laitoin tälle masennuspalstalle sen takia koska nyt on puhuttu kuolemasta paljon. On ollut itselläkin mielessä. En silti hyväksy itsemurhaa.
Mutta jotenkin silmäni avautuivat uudella tavalla.
En pelkää enää.
Löinkö pääni sitten liian kovaa tai jotain mutta tuo oli minulle parantava kokemus. Ehkä joskus on lyötävä pää seinään että tajuaa.
Tietysti käyn lääkärissä tarkastuttamassa onko veriarvot ja muut kohdallaan. Mutta en enää pelkää tuloksia.
Onko muilla samoja kokemuksia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Muistan kokeneeni jotain tuonkaltaista joskus kun olen pyörtynyt.
Ihan hieno tunnehan se on kun kaikki ympärillä häviää eikä tunne mitään.
Harvemmin vain pyörryttää.
Pitäisi kai harrastaa enemmän iltakävelyjä Kaisaniemen puistossa koska siellä kuulemma on Suomen parhaat mestat tulla kolkatuksi.