palapelin paloja, naisen osasta

Se oli se hetki kun he kohtasivat. Tai ei, he olivat nähneet toisensa kerran. Hän muisti miehen, ja sen mietteliään asennon. Vaaleat hiukset ja taivaansiniset silmät. Silmäys ja hänen mielenkiintonsa oli herännyt, mutta se tilanne oli myös ollut hänelle liian kiireinen, että hän olisi silloin voinut antaa sijaa aatteilleen.
tuli toinen hetki ja lisää ajateltavaa, pieni pää oli sekoitettu.
Nyt hän vielä muisti ne hetkelliset katseet ja jokainen muisto niistä tuntui paperihaavalta suunpielessä; sitä sulki silmänsä kivusta ja vaihtoi asentoa, ehkä tuo menisi pois. Se ei kuitenkaan mennyt pois, ei. Jokainen hetki kätki ajatuksen joka viittasi häneen. Jos taas ajatuksille antoi vallan, ei tuskaa voinut kuvata millään haavalla. Eikä kyyneleetkään saaneet oloa paremmaksi, niin kuin ennen.

Kaiken tämän jälkeen oli hänelle jäänyt vain ne muutamat muistot jotka satuttivat. Ne tappoivat hitaasti. Hän putosi ja tunsi itsensä niin heikoksi. Ikkuna oli hänen ystävänsä ja siihen hän tuijotti. Hän ei enää nähnyt itseään osana tätä maailmaa. Hänellä ei enää ollut maailmaa. Hän leijui tässä maailmassa toivoen parasta. Niin toivoen. Se toivo piti hänet sidoksissa siihen mikä todella oli. Muuta voimaa hänellä ei ollut.
0214
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Estel kirjoitti:

Se oli se hetki kun he kohtasivat. Tai ei, he olivat nähneet toisensa kerran. Hän muisti miehen, ja sen mietteliään asennon. Vaaleat hiukset ja taivaansiniset silmät. Silmäys ja hänen mielenkiintonsa oli herännyt, mutta se tilanne oli myös ollut hänelle liian kiireinen, että hän olisi silloin voinut antaa sijaa aatteilleen.
tuli toinen hetki ja lisää ajateltavaa, pieni pää oli sekoitettu.
Nyt hän vielä muisti ne hetkelliset katseet ja jokainen muisto niistä tuntui paperihaavalta suunpielessä; sitä sulki silmänsä kivusta ja vaihtoi asentoa, ehkä tuo menisi pois. Se ei kuitenkaan mennyt pois, ei. Jokainen hetki kätki ajatuksen joka viittasi häneen. Jos taas ajatuksille antoi vallan, ei tuskaa voinut kuvata millään haavalla. Eikä kyyneleetkään saaneet oloa paremmaksi, niin kuin ennen.

Kaiken tämän jälkeen oli hänelle jäänyt vain ne muutamat muistot jotka satuttivat. Ne tappoivat hitaasti. Hän putosi ja tunsi itsensä niin heikoksi. Ikkuna oli hänen ystävänsä ja siihen hän tuijotti. Hän ei enää nähnyt itseään osana tätä maailmaa. Hänellä ei enää ollut maailmaa. Hän leijui tässä maailmassa toivoen parasta. Niin toivoen. Se toivo piti hänet sidoksissa siihen mikä todella oli. Muuta voimaa hänellä ei ollut.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu