En tiedä mistä muualtakaan hakea apua itsekurin takaisinsaamiseen. Olen epätoivoinen.
Bulimia, anoreksia, bulimia. Tämä on historiani. Vihaan ahmimista yli kaiken. Se on kuin joku ääni, joka käskee syömään. Sitä ei voi kuin totella. Ja sitten oksulle. En halua enää oksentaa. Ja se onnistuu vain olemalla ahmimatta. Anoreksian aikana laihduin huimasti, olin iloinen. Pystyin hallitsemaan itseni. Nyt bulimikkona en enää.
Varsinainen kysymykseni onkin, miten saan itsekurini takaisin?
Bulimia, anoreksia, bulimia. Tämä on historiani. Vihaan ahmimista yli kaiken. Se on kuin joku ääni, joka käskee syömään. Sitä ei voi kuin totella. Ja sitten oksulle. En halua enää oksentaa. Ja se onnistuu vain olemalla ahmimatta. Anoreksian aikana laihduin huimasti, olin iloinen. Pystyin hallitsemaan itseni. Nyt bulimikkona en enää.
Varsinainen kysymykseni onkin, miten saan itsekurini takaisin?
Vastaukset 2
Vanhimmat
mulla on sama asia vaivannu ku sulla ja ainoa keino on vaan alkaa syömään normaalisti muuten olet tossa jutussa koko elämäsi
ainut asia mikä minulla auttoi bulimiaan oli psykoterapia ja poikaystävän kanssa yhteen muutaminen. yksin asuvana oksentelua oli helpompi harrastaa mutta poikaystävän kanssa asuessa se ei enää ollutkaan niin helppoa ja sain siitä hieman lisää voimia ja itsekuria ja tietenkin terapia auttoi todella eteenpäin...aloin löytää bulimian syitä...koska sehän on vain oire jostain muusta psyykkisestä häiriöstä itsessä... että harva bulimikko pääsee eroon bulimiasta omin avuin, vaan yleensä (melkein aina) tarvitsee ulkopuolista apua. ja mitä nopeammin hakee apua sitä paremmat paranemis mahdollisuudet, itse sairastin jotain 2v enneku uskoin että ei se itsestään katoa...ja aina olen tietoinen että minulla on suurempi riski sairastua uudelleen kun kerran olen siihe sairastunut..