Miksi keskitytään niin paljon negatiivisiin tunteisiin? Toki sekin on yksi tunne muiden joukossa, mutta täältä saa lukea niin inhottavia asioita että :(
Esimerkiksi, jos joku ei pidä toisesta niin tullaan tänne rääpimään henkilöä todella rumin sanankääntein. Ja sitten jos tekstiin samaistuu todella moni, usea voi pahoittaa mielensä. Parasta tietenkin, ettei tulisi tänne lukemaan mitään. Ja sitten on tietenkin ihan asiallisesti perusteltuja tunteenpurkauksia. Itse pidän näistä, joissa nimimerkki Lempi ottaa keskusteluun osaa. Hän osaa tasapainoittaa ja tuoda hyviä näkökulmia esille, ennen kaikkea myönteisesti.
Kesän lämpöä kaikille palstalaisille!
Esimerkiksi, jos joku ei pidä toisesta niin tullaan tänne rääpimään henkilöä todella rumin sanankääntein. Ja sitten jos tekstiin samaistuu todella moni, usea voi pahoittaa mielensä. Parasta tietenkin, ettei tulisi tänne lukemaan mitään. Ja sitten on tietenkin ihan asiallisesti perusteltuja tunteenpurkauksia. Itse pidän näistä, joissa nimimerkki Lempi ottaa keskusteluun osaa. Hän osaa tasapainoittaa ja tuoda hyviä näkökulmia esille, ennen kaikkea myönteisesti.
Kesän lämpöä kaikille palstalaisille!
Vastaukset 4
Vanhimmat
1. Kasvata paksumpi nahka,
2. Kurkista ulos pumpulitynnyristäsi.
Tätä se on se elämä. Bambivideot voi laittaa pauselle, kun tulee telkusta uutiset.
Kyllä se kyse on siitä, että nahka on paksu. Joskus tulee vaan rajaa vastaan. Kait se on sitä yliherkkyyttä tapauksessani. Aina ei vaan jaksa kaikkea negaa.
Hyvän neuvon annoit kuitenkin. Menee oikeaan osoitteeseen sellaiselle, joka ei oikeasti osaa suhtautua mihinkään ääritunteeseen vaikka mikä olisi. En allekirjoita tuota omalta kontoltani, taistelen...
Lähimenneisyyden itsetutkistelun tuloksena olen oppinut oivaltamaan oman suhtautumiseni negatiivisiin fiiliksiin. Ei ole hyvä kulkea laput silmillä, mutten ammenna bambimaailmastakaan elämänasennetta. Vaikka kyllä metsäkauriit suloisia ovatkin ;))
Nimenomaan, elämä on.
Oho, positiivista!
Asiallinen vastaus! :-O
:-)
Ymmärrän sinua, oikeastaan. Kun avaa telkun, sieltä tulee joko joku typerä amerikkalainen sarja, jossa ihmiset kiusaavat ja loukkaavat toisiaan ja nauretaan päälle. Toiselta kanavalta tulee jääkiekkoa, miehet hakkaavat toisiaan jäällä. Sitten tulee uutiset, jossa kerrotaan, jotta taas on pommitettu ihmisiä kuoliaaksi - ja sitten vielä yksi sarja, jossa itketään, tapellaan ja erotaan.
Kun avaa kirjan, sielläkin tapetaan. Kun avaa lehden, siellä joku meikattu tätilö kertoo, kuinka selvisi a) syövästä b) siitä, että äiti kuoli tai c) siitä että vammautui tai d) että jäi leskeksi tai e) että lapsi kuoli.
Ja ystävä soittaa: taas on riidelty poikakaverin kanssa.
Mies istuu tietokoneen vierellä ja leikkii sotapeliensä kanssa.
Joka tuutista sitä, kuinka ihminen vihaa toista. Vihalla, kuolemalla ja surulla oikein mässätään.
Kun elämä on ollut, mitä se on: insestiä, psyk. ongelmia, väkivaltaa, koulukiusausta kuolemaa, pelkoa ja sairautta - ei sitä tahdo enää televisiosta nähdä. Ei se ole enää hauskaa. Koska siihen kykenee samaistumaan, ei sille kykene enää nauramaan.
VAikka ympäristö ja yhteiskunta onkin kyllästetty vihalla, ei nykyajan ihmisen ole, kuten ei ihmisen koskaan ole ollut, soveliasta näyttää omaa vihaansa. Viha on sellaista, mikä on vain ulkopuolella - luoja paratkoon, minussa ei sitä ole!
Vaan on sitä, jokaisessa.
Siksi onkin hyvä, että on täällä yksi palsta, jossa sen voi sanoa ääneen.
Niin ja - jos telkkarista tulee bambi, minä aion katsoa!
Suosittelen sinulle luettavaksi kirjaa
Jonathan Glover: "ihmisyys - 1900-luvun moraalihistoria"
Se on hirvittävä, raskas ja vaikuttava kirja, mutta sen lukemisen jälkeen näin jopa itseni eri tavalla, puhumattakaan yhteiskunnasta ja mediasta. Suosittelen sitä kaikille, joita askarruttaa viha, pahuus ja väkivalta.
Tsemppiä!
Juuri tuolta minusta tuntuu, osasit tiivistää sen sanatarkasti :)
En nykyään edes katso televisiota juurikaan, kirjoista valitsen satunnaisesti elämänkerrat tai asiakirjat. Kesällä on mennyt hyvin paljon näitä itsetutkiskelu opuksia. Talvella kun ei jaksa niin paljon lukea, luomet eivät pysy iltaviiden jälkeen enää auki =)
En näe vihantunteissa toki mitään pahaa, ainoastaan olen kokenut omat tapani käsitellä ko. tunnetta ongelmalliseksi. Asia on pitänyt ottaa käsittelyyn kaikessa vakavuudessaan ja työstää sitä perinpohjaisesti. Ja en edes käyttäisi useinkaan sanaa 'viha' vaan turhautuminen, kiukku jne. Mutta ovat niin lähellä sitä äärtä.
Joskus tietokin voi lisätä tuskaa, mutta tunteiden kieltäminen itseltään sitä tuskaa vasta lisääkin. Ja ymmärtää, ettei tämä pallo pyöri minun ympärilläni =) Vielä kun oppisin kypsentelemään itsehillintääkin. No, hitaasti mutta varmasti...
Kiitos Sinulle!