Löysin satanismin tuossa joskus 16-17 vuotiaana, mistäs muualta kuin netistä. Aika heikosti löytyi tietoa, mutta kiinnostus heräsi sen verran, että tilasin Satanic Biblen. Luin sen, ja sitten sen tajusin: olen satanisti, olen aina ollut!
Aloin tutkimaan satanismia enemmänkin, pääosin netin ja vähän kirjallisuudenkin kautta. Keskustelin satanismista monien kanssa, ja olin mukana perustamassa nettiin pariakin eri keskustelufoorumia.
Nyt olen yli kaksikymppinen, enkä enää sano itseäni satanistiksi.
Mitä tapahtui?
Yksinkertaisesti kiinnostus lopahti koko aiheeseen. Aina kun keskustelua yritti saada aikaiseksi, niin se muuttui samantien riitelyksi. Yleisimmät riitelynaiheet koskivat tätä tutuksi tullutta satanismi - saatananpalvonta vastakkainasettelua. Toinen yleinen oli se, että mitä satanisti saa tehdä ja mitä ei, tai että mikä on satanistin määritelmä. Kolmantena tuli vielä ennakkoluulot ja leimaaminen, minua ärsyttää suunnattomasti kun muut "tietävät" että mitä minä "oikeasti" ajattelen.
Ja nämä riidat syntyivät siis niin satanistien, ateistien kuin kristittyjenkin kanssa keskultaessa. Miksi siis sanoisin olevani satanisti, kun tiedän että 99% varmuudella siitä ei synny muuta kuin ennakkoluuloja ja riitelyä?
Myös yksi riidan aihe, eli "mitä satanismi oikeasti on", alkoi rasittamaan minua todella paljon. Jokainen tuntui tietävän asiahan parhaiten, ja kirjallisetkin lähteet olivat monesti ristiriidassa keskenään. Church of Satanin jäsenten mielestä LaVey loi satanismin, ja Satanic Bible on merkittävin satanistinen teos. Jotkut taas väittävät, että satanismi kehitettiin jo aikapäiviä sitten, mutta LaVey vain varasti sen ja alkoi tehdä sillä rahaa.
Mikä sitten pitääkin paikkansa, ei jaksa minua enää kiinnostaa. Nämä muut satanistiset suuntaukset (olivat ne suntyneet ennen tai jälkeen LaVeytä) näyttivät olevan monelta osin kaikennäköistä hokkuspokkus ja muuta supernatural-paskaa joka taas ei kiinnosta minua yhtään.
LaVeyn kirjoitukset olivat helposti "omaksuttavia", vai miten sen pitäisi sanoa. Kuitenkin, ainoastaan se filosofinen puoli minua kiinnosti, ja LaVey näyttäisi olevan kanssani monissa asioissa hyvinkin paljon samaa mieltä. Tottakai Satanic Bibleen oli tungettu tätä "maagistakin" puolta, jota en katsonut itselleni kovinkaan hyödylliseksi, vaikka LaVey kieltämättä jättikin paljon "arvailujen varaan". Mutta kuitenkin, paljon sain kuulla että en ole satanisti, koska en tee rituaaleja. Ne ovat kuulemma niin merkittävä osa satanismia. No ovat tai ei, ei jaksa kiinnostaa.
Myös synkkä ja paholaismainen teema alkoi ottamaan päähän. Kun jokapaikassa törmäsi saatanalliseen voimaan, mustaan liekkiin ja hail sataniin, niin alkoi sekin jo kyllästyttämään. Ja sitten nämä ns. teinisatanistit, huumehörhöt, itsensäviiltelijät ja muut häiriintyneet ihmiset, jotka mainostivat kovaan ääneen olevansa satanisteja, kun ovat kerran pakanaverkon sivuille eksyneet, tai vastaavasti ovat lukeneet miljoona kirjaa ja nettisivua satanismiin liittyen ja tietävät siksi kaiken paremmin kuin muut. Haluanko sanoa itseäni satanistiksi kun tiedän että tuollaiset kusipäät ovat likaamassa "omaa pesää"?
Vielä tähän päälle ajan puute. Ennen tykkäsin miettiä paljonkin satanismia, maailmaa ja kaikkea siihen liittyvää. Mietintöjen ja lukemieni teosten pohjalta päädyin siihen mistä satanistisessa filosofiassa on pohjimmiltaan kyse: elä miten haluat, tule siksi mitä olet.
Pian sitten alkoikin armeija, jonka jälkeen töitä, jonka jälkeen muutto, jonka jälkeen opiskelut, jonka jälkeen kesätyöt, ja syksyllä taas jatkuu opiskelut... aina välissä sitten enemmän tai vähemmän riehakkaat viikonloput ja muut lomat, festarit ja mökkireissut, harrastukset ja rentoutumiset...
Viimeinkin elän sellaista elämää mitä haluan, voin ihan suoraan sanoa että en ole ikinä ollut näin onnellinen, tasapainoinen ja tyytyväinen elämääni. Haittapuolena tässä on tietenkin se, että ylimääräinen aika meinaa joskus olla vähissä, ja sekin sitten menee rentoutuessa tyttöystävän tai kavereiden kanssa. Pohdiskelulle tai keskustelulle satanismista ei juuri jää aikaa, mutta mitäs se haittaa, elän juuri sellaista elämää kuin haluan ja olen toivonut.
Näiden kaikkien edellämainittujen syiden takia en sano itseäni enää satanistiksi, enkä välitä siitä että olenko satanisti vai en, ja mihin kategoriaan tai suuntaukseen minä oikein kuulun. Se on ihan yksi hailee minulle, vaikka vielä muutama vuosi sitten hyvinkin tärkeä asia.
Jos joku minua satanistiksi kutsuu, niin en siitä ainakaan loukkaannu.
Joskus harvoin kun ylimääräistä aikaa jää, eikä ole tekemistä, niin lueskelen LaVeyn tai Kirschnerin (suosittelen tätä kirjailijaa kaikille individualisteille) kirjoja. Ne ovat kuitenkin mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä, oli niiden suhde satanismiin mikä hyvänsä.
Tämän vuodatuksen tarkoitus oli selventää ajatuksiani sekä nykyistä suhdettani satanismiin.
Kommentteja olisi myös mukava lukea, jos tämä jotain ajatuksia teissä herätti.
Miksi en sano itseäni satanistiksi
13
1971
Vastaukset
- Nathaira
Tämä oli hyvä, mukavaa että aina välillä pieni asiallisuuden hippunen eksyy tännekin :)
Olen huomannut myöskin miltei kaikki nuo huonot puolet mitä sinäkin olet maininnut, eipä kai niiltä voi välttyä.
Aluksi sitä ehkä ajatteli että "jes, viimein ihmisiä jotka ovat samalla aaltopituudella", ja saisi hyviä keskusteluja aikaiseksi. Mutta tosiaan, jostain syystä hyvin usein se päättyy "eipäs - juupas" menoksi ja jokainen väittää olevansa oikeassa. Minusta jokainen silti on oikeassa, tämähän on hyvin henkilökohtainen elämänkatsomus, jokainen on varmasti oikeassa siinä miten itse sen käsittää. Ei vaan sitten pitäisi olettaa, että muutkin näkevät asiat juuri niin (pitäisi vaan ymmärtää, että jokaisella saa olla oikeus pitää sitä omaa näkemystään oikeana. Itselleen oikeana ja elää sen mukaan). Minäkin olen kyllä siihen sen verran kyllästynyt, etten edes kerro omia näkemyksiäni mikäli joku nyt ei ihan kamalasti tahdo tietää. Ne ovat minulle niitä oikeita, ja piste. Sama pätee "mitä satanismi oikeasti on" -keskusteluihin. Jokaisella on oma mielipiteensä ja käsityksensä, turha siitä on tapella kun ei se siitä miksikään muutu.
Nämä teinisatanistit sun muut vähemmän mukavat henkilöt likaavat minusta ainoastaan ehkä sitä käsitteen "satanismi"-pesää, minun pesääni ne eivät pääse lähellekään ;>
Koska minä(kin) olen niin täynnä satanismi-saatananpalvonta-mikälie juttua, en edes jaksa noteerata niitä nykyisin. Jos joku ei tajua/halua ottaa selvää asiasta, niin omapa on ongelmansa. Mutta jos joku tosissaan tahtoo tietää enemmän, hän löytää tiensä kyllä oikeille lähteille ja oikeiden ihmisten puheille. Ja sellaisille ihmisille minäkin voin puhua asiasta.
Ne, jotka määrittelevät minut noiden huonojen esimerkkien perusteella, niin siitä vaan ihan rauhassa. Edelleen oma on menetyksensä, ja ne jotka asioista oikeasti haluavat tietää, edelleen varmasti osaavat lähestyä toista kautta.
Ja rituaalit taas...Jos niistä ei välitä, niin minkäs sille voi. Minusta satanismi on kuitenkin enemmän sitä filosofian puolta, ja sen perusteella sitten sanotaan onko satanisti vai ei. Mutta mielipiteitä on tästäkin tietysti useita.
Tulikohan taas liian pitkät/lyhyet luritukset...
No lisäillään jos jotain vielä tulee mieleen.
Mikäs tämä Kirschner, koko nimi ja kirjan/kirjojen nimet joita voisi erityisesti katsastaa?- "ex-satanisti"
Täälläkin olen joskus yrittänyt luoda/jatkaa keskustelua, joskus pari vuotta sitten, mutta kun huomasin että noin joka kymmenes keskustelunaloitus on asiallinen (tai liittyy satanismiin), niin luovuin toivosta. Onkohan parannusta tapahtunut?
Itsekkään en puhu omista näkemyksistäni ellei joku tule niitä minulta kysymään. Netissä tietty on vähän eri asia, voin tuoda asiani esille, mutta kenenkään ei ole pakko lukea tai välittää niistä. Ja vaikka joku kysyisikin oikeassa elämässä minulta jotain uskonnostani/elämänkatsomuksestani, niin harkitsisin tarkkaan että mitä vastaisin hänelle, jos ylipäätään vastaan ollenkaan.
Nimenomaan nämä idiootit pilaavat "satanismi-pesää", eivät tietty omaa pesääni. Mutta jos sitä haluaa "lokeroida" itsensä satanistiksi, niin saa varmasti kuulla kaikennäköistä paskaa, jotka perustuvat teiniangst-satanistien tai huumeveikkojen typeryyksiin. Vaikka jokainen satanisti on yksilö, niin tämä täysi irtautuminen muiden satanistien teoista ja puheista ei varmasti tule mahtumaan kaikkien kaaliin.
Mutta, vaikka se sinänsä onkin heidän oma ongelmansa miksi minut määrittelevät, niin se kuitenkin muuttuu omaksi ongelmaksi kun kaverit/vanhemmat/sukulaiset/työnantaja/työkaverit alkavat tätä määrittelyä tehdä. Ja pahimmassa tapauksessa vielä selkäni takana.
Josef Kirschner, itävaltalainen kirjailija. En tiedä onko tämä herra koskaan kuullutkaan satanismista, mutta yhtäläisyyksiä voi löytyä hänen ja LaVeyn kirjoista. Hän kirjoittaa kirjoja, joissa on tietynlaisia elämänohjeita, jotka perustuvat siihen, että muistaa pitää oman elämänsä etusijalla. Egoismia, indivisualisuutta. Itse olen tässä lukenut hänen kirjaansa "Egoistin käsikirja", kirjakaupoista löytyy muistaakseni pari muutakin hänen kirjaansa.
Egoistin käsikirja on ohut kirja, jossa on lyhyitä, lauseen tai parin mittaisia ajatuksia ja ohjeita. Mainitaan tässä pari sanaa myös rituaaleista, meditoinnista, ja "energian keskittämisestä". Voin tähän heittää pari lyhyttä lainausta ko. kirjasta, jos kuullostaa mielenkiintoiselle, niin suosittelen ostamaan/lainaamaan.
"Tämä kirja on terveesti itsekkäiden - todellisten egoistien - käsikirja. He eivät muodosta minkäänlaista ideologista ryhmittymää vaan he ovat ihmisiä, jotka elävät jokapäiväistä elämäänsä vapaina ja onnellisina. Vapautensa ja onnellisuutensa he ovat saavuttaneet omin voimin"
"Jos et tiedä mitä haluat, muut saavat sinut tekemään haluamansa."
"Olen elämäni keskipiste ja määrittelen itse mikä minulle on oikein. Jos en tee näin, muut suostuttelevat minut sellaiseen, etten elä omaa elämääni."
"Kun näet mitalin yhden puolen, käännä se nähdäksesi mitä toisella puolella on. Vasta sitten voit sanoa: "Olen nähnyt mitallin.""
"Olen yhtä itseni kanssa elämässä ja kuolemassa, ilman epäilyjä, ilman pelkoja ja ilman epäröintiä." - Nathaira
"ex-satanisti" kirjoitti:
Täälläkin olen joskus yrittänyt luoda/jatkaa keskustelua, joskus pari vuotta sitten, mutta kun huomasin että noin joka kymmenes keskustelunaloitus on asiallinen (tai liittyy satanismiin), niin luovuin toivosta. Onkohan parannusta tapahtunut?
Itsekkään en puhu omista näkemyksistäni ellei joku tule niitä minulta kysymään. Netissä tietty on vähän eri asia, voin tuoda asiani esille, mutta kenenkään ei ole pakko lukea tai välittää niistä. Ja vaikka joku kysyisikin oikeassa elämässä minulta jotain uskonnostani/elämänkatsomuksestani, niin harkitsisin tarkkaan että mitä vastaisin hänelle, jos ylipäätään vastaan ollenkaan.
Nimenomaan nämä idiootit pilaavat "satanismi-pesää", eivät tietty omaa pesääni. Mutta jos sitä haluaa "lokeroida" itsensä satanistiksi, niin saa varmasti kuulla kaikennäköistä paskaa, jotka perustuvat teiniangst-satanistien tai huumeveikkojen typeryyksiin. Vaikka jokainen satanisti on yksilö, niin tämä täysi irtautuminen muiden satanistien teoista ja puheista ei varmasti tule mahtumaan kaikkien kaaliin.
Mutta, vaikka se sinänsä onkin heidän oma ongelmansa miksi minut määrittelevät, niin se kuitenkin muuttuu omaksi ongelmaksi kun kaverit/vanhemmat/sukulaiset/työnantaja/työkaverit alkavat tätä määrittelyä tehdä. Ja pahimmassa tapauksessa vielä selkäni takana.
Josef Kirschner, itävaltalainen kirjailija. En tiedä onko tämä herra koskaan kuullutkaan satanismista, mutta yhtäläisyyksiä voi löytyä hänen ja LaVeyn kirjoista. Hän kirjoittaa kirjoja, joissa on tietynlaisia elämänohjeita, jotka perustuvat siihen, että muistaa pitää oman elämänsä etusijalla. Egoismia, indivisualisuutta. Itse olen tässä lukenut hänen kirjaansa "Egoistin käsikirja", kirjakaupoista löytyy muistaakseni pari muutakin hänen kirjaansa.
Egoistin käsikirja on ohut kirja, jossa on lyhyitä, lauseen tai parin mittaisia ajatuksia ja ohjeita. Mainitaan tässä pari sanaa myös rituaaleista, meditoinnista, ja "energian keskittämisestä". Voin tähän heittää pari lyhyttä lainausta ko. kirjasta, jos kuullostaa mielenkiintoiselle, niin suosittelen ostamaan/lainaamaan.
"Tämä kirja on terveesti itsekkäiden - todellisten egoistien - käsikirja. He eivät muodosta minkäänlaista ideologista ryhmittymää vaan he ovat ihmisiä, jotka elävät jokapäiväistä elämäänsä vapaina ja onnellisina. Vapautensa ja onnellisuutensa he ovat saavuttaneet omin voimin"
"Jos et tiedä mitä haluat, muut saavat sinut tekemään haluamansa."
"Olen elämäni keskipiste ja määrittelen itse mikä minulle on oikein. Jos en tee näin, muut suostuttelevat minut sellaiseen, etten elä omaa elämääni."
"Kun näet mitalin yhden puolen, käännä se nähdäksesi mitä toisella puolella on. Vasta sitten voit sanoa: "Olen nähnyt mitallin.""
"Olen yhtä itseni kanssa elämässä ja kuolemassa, ilman epäilyjä, ilman pelkoja ja ilman epäröintiä."Parannusta ja parannusta, näkeehän sen kun noita keskustelunaiheita katsoo...Pari ihan asiallistakin keskustelijaa löytyy, mutta 90% on sitä samaa wanhaa turhan jauhamista.
Tästä on monilla (pakana)foorumeilla puhuttu, että kenelle kaikille sitä kannattaa kertoa elämänkatsomuksestaan. Minä en kyllä kertoisi kovin monelle, ainakaan juuri työnantajille ym. En ottaisi sitä riskiä niin ison asian kuin työpaikka kanssa, että työnantaja sattuisi olemaan juuri yksi niistä joille on muodostunut se pinttynyt ja vääränlainen kuva satanismista.
Perhe ja ystävät ovat hieman eri asia, he ovat kuitenkin tunteneet minut koko ikäni, ja uskovat todennäköisemmin mielummin minua kuin jotain "faktaa" levittäviä huolestuneita uskovaisia (tai muita vastaavia). Tietysti jos oma perhe on kovin uskovainen niin asia voi olla eri.
Harmittaa silti aina kun sitä ajattelee, että Suomikin kaikesta huolimatta voi vielä olla maa jossa tälläistä on.
Ei ollenkaan huonolta vaikuttanut tuo Kirschner, kävin katsomassa suomalaisen sivuiltakin hänen tuotantoaa. Voisi tässä joskus käydä kyselemässä jos kirjastosta löytyisi... - "ex-satanisti"
Nathaira kirjoitti:
Parannusta ja parannusta, näkeehän sen kun noita keskustelunaiheita katsoo...Pari ihan asiallistakin keskustelijaa löytyy, mutta 90% on sitä samaa wanhaa turhan jauhamista.
Tästä on monilla (pakana)foorumeilla puhuttu, että kenelle kaikille sitä kannattaa kertoa elämänkatsomuksestaan. Minä en kyllä kertoisi kovin monelle, ainakaan juuri työnantajille ym. En ottaisi sitä riskiä niin ison asian kuin työpaikka kanssa, että työnantaja sattuisi olemaan juuri yksi niistä joille on muodostunut se pinttynyt ja vääränlainen kuva satanismista.
Perhe ja ystävät ovat hieman eri asia, he ovat kuitenkin tunteneet minut koko ikäni, ja uskovat todennäköisemmin mielummin minua kuin jotain "faktaa" levittäviä huolestuneita uskovaisia (tai muita vastaavia). Tietysti jos oma perhe on kovin uskovainen niin asia voi olla eri.
Harmittaa silti aina kun sitä ajattelee, että Suomikin kaikesta huolimatta voi vielä olla maa jossa tälläistä on.
Ei ollenkaan huonolta vaikuttanut tuo Kirschner, kävin katsomassa suomalaisen sivuiltakin hänen tuotantoaa. Voisi tässä joskus käydä kyselemässä jos kirjastosta löytyisi...Tuskinpa kukaan menisi työnantajalle mainostamaan että on satanisti. Juoruilla on vaan tapana levitä, ja pahimmassa tapauksessa värittyä...
Itselläni ei ole pahemmin salaisuuksia. Toki on asioita, joita kerron mieluiten vain parhaille ystäville tai sukulaisille, mutta jotka eivät käytännössä mitään haittaa vaikka joku toinenkin saisi niistä tietää. Satanismi on taas sellainen asia, että minulla on vain tietyt ihmiset mielessäni, jotka saisivat maailmankatsomuksestani tietää.
Voin tietty kertoa heille että olen satanisti, ja selittää mitä se tarkoittaa, mutta riski on liian suuri, että tämä tieto kantautuu muidenkin korviin. Niiden korviin, joilla voi olla suurikin vaikutus omaan elämääni, mutta jotka ovat ahdasmielisiä tai muuten vain siunattu pienillä älynlahjoilla. Tämä on yksi niistä syistä minkä takia en sano itseäni satanistiksi. On helpompi elää elämäänsä "vapaana ja onnellisena" kun ei lokeroi itseään mihinkään, mikä yleisesti ottaen nähdään negatiivisessa valossa.
Jos haluaa taas esitellä itsensä satanistina, tuntee niin olonsa kokonaisemmaksi, ja haluaa lievittää ennakkoluuloja, niin mikäs siinä. Itse en katso sitä asiakseni.
Suomi on kyllä yksi länsimaiden takapajuisimpia valtioita. En tiedä mistä johtuu, mutta monilta osin tämä maa ja nämä ihmiset ovat todella ahdasmielisiä, ja ajattelua lähes väistämättä leimaa tietynlainen kapea-alaisuus. Enkä puhu pelkästään uskonnollisista ja elämänkatsomuksellisista asioista, vaan ihan ylipäätään.
Olen suunnitellut jo lähteä vaihto-opiskelemaan ulkomaille, ja jos elämä siellä sujuu, niin ehkä jopa muutankin pois koko maasta joskus tulevaisuudessa. Eikä muuton syynäkään olisi pelkästään typerät ihmiset. Korkea verotus, työttömien liiallinen hyysääminen ja yleinen asevelvollisuus ovat sellaisia asioita, joita en voi missään nimessä tukea taikka hyväksyä.
Nyt menee vähän aiheen vierestä, mutta tällainen yhteiskuntaan ja sen epäkohtiin liittyvä pohdiskelu voisi olla ihan mielenkiintoista tällä satanismi-foorumilla, olettaen tietenkin että siihen tulisi paljon asiallisia vastauksia. Ehkä aloitan kohta uuden viestiketjun... - Nathaira
"ex-satanisti" kirjoitti:
Tuskinpa kukaan menisi työnantajalle mainostamaan että on satanisti. Juoruilla on vaan tapana levitä, ja pahimmassa tapauksessa värittyä...
Itselläni ei ole pahemmin salaisuuksia. Toki on asioita, joita kerron mieluiten vain parhaille ystäville tai sukulaisille, mutta jotka eivät käytännössä mitään haittaa vaikka joku toinenkin saisi niistä tietää. Satanismi on taas sellainen asia, että minulla on vain tietyt ihmiset mielessäni, jotka saisivat maailmankatsomuksestani tietää.
Voin tietty kertoa heille että olen satanisti, ja selittää mitä se tarkoittaa, mutta riski on liian suuri, että tämä tieto kantautuu muidenkin korviin. Niiden korviin, joilla voi olla suurikin vaikutus omaan elämääni, mutta jotka ovat ahdasmielisiä tai muuten vain siunattu pienillä älynlahjoilla. Tämä on yksi niistä syistä minkä takia en sano itseäni satanistiksi. On helpompi elää elämäänsä "vapaana ja onnellisena" kun ei lokeroi itseään mihinkään, mikä yleisesti ottaen nähdään negatiivisessa valossa.
Jos haluaa taas esitellä itsensä satanistina, tuntee niin olonsa kokonaisemmaksi, ja haluaa lievittää ennakkoluuloja, niin mikäs siinä. Itse en katso sitä asiakseni.
Suomi on kyllä yksi länsimaiden takapajuisimpia valtioita. En tiedä mistä johtuu, mutta monilta osin tämä maa ja nämä ihmiset ovat todella ahdasmielisiä, ja ajattelua lähes väistämättä leimaa tietynlainen kapea-alaisuus. Enkä puhu pelkästään uskonnollisista ja elämänkatsomuksellisista asioista, vaan ihan ylipäätään.
Olen suunnitellut jo lähteä vaihto-opiskelemaan ulkomaille, ja jos elämä siellä sujuu, niin ehkä jopa muutankin pois koko maasta joskus tulevaisuudessa. Eikä muuton syynäkään olisi pelkästään typerät ihmiset. Korkea verotus, työttömien liiallinen hyysääminen ja yleinen asevelvollisuus ovat sellaisia asioita, joita en voi missään nimessä tukea taikka hyväksyä.
Nyt menee vähän aiheen vierestä, mutta tällainen yhteiskuntaan ja sen epäkohtiin liittyvä pohdiskelu voisi olla ihan mielenkiintoista tällä satanismi-foorumilla, olettaen tietenkin että siihen tulisi paljon asiallisia vastauksia. Ehkä aloitan kohta uuden viestiketjun...Pienen maalaiskunnan asukkaana tiedän kaiken juoruista ja siitä miten ne leviää ja värittyy. Tai jos en kaikkea ainakin hyvin paljon...
Mutta kaikkeen tottuu. Siinä mielessä vielä siedettävää, että juorut on helppo kääntää levittäjäänsä vastaan (ainakin pienellä paikkakunnalla).
No enpä ole minäkään kyllä suoraan mainostellut elämänkatsomustani edes kavereille, vaikka kyllä ne tietää että "olen vähä sellainen erilainen". Tai en minä tiedä, voihan ne ihan "kaikenkin" tietää. Vaikka en kirjoittele omalla nimelläni, tuttujen olisi hyvin helppo selvittää kuka olen jos näkisivät hieman vaivaa (alkoi hymyilyttämään kun kuvittelin niiden reaktiot...:D).
Mitäpä tuosta lokeroinnistakin sanoisi...
Helpottaahan se tiettyjä asioita, kunhan sitä ei ota liian kapea-katseisesti. Esim. jos joku sanoo olevansa wicca, saan heti jonkinlaisen mielikuvan hänen elämänkatsomuksestaan, mutta en oleta hänen olevan juuri sellainen kuin mitä minä wiccalaisuudesta tiedän. Suuntaviivoja saa, mutta tosiaan ei saa ottaa liian "jaa oot sellanen no en puhu sul enää" -asennetta.
Minä kai olen sitten myös lokerossa, mutta hiljaa itsekseni, eikä se minua ole koskaan mitenkään haitannut. Ei se silti tarkoita että seuraisin pilkuntarkasti kaikkea mitä LaVey tai kumppanit ovat kirjoittaneet, enkä usko että minua voisi pakottaa pois täältä lokerosta sen takia. Tuskinpa kukaan silti niin olisi tekemässäkään.
Minä olen aika köyhänlaisesti matkustellut, parissa euroopan maassa on käyty. Ja aina olen tullut uudestaan siihen tulokseen, että en koskaan muuta Suomesta, vaikka täälläkin ne vikansa on ;) Yhteiskunnan ongelmista valittaminen on kyllä yksi mielipuuhista, harvoin vaan tosiaan löytyy ihmistä jonka kanssa niistä puhua. Kun ei ketään yleensä kiinnosta, kun ollaan "ihan sama kunhan tulee ruokaa eteen" -periaatteella. Olen vaan niin huono pukemaan ajatuksiani ymmärrettäviksi lauseiksi. Mutta ei kai siihen muu auta kuin harjoitus.
Ehkä saat ihan hyvääkin keskustelua aikaan jos teet uuden ketjun, se on vähän tuuripeliä aina ;) - "ex-satanisti"
Nathaira kirjoitti:
Pienen maalaiskunnan asukkaana tiedän kaiken juoruista ja siitä miten ne leviää ja värittyy. Tai jos en kaikkea ainakin hyvin paljon...
Mutta kaikkeen tottuu. Siinä mielessä vielä siedettävää, että juorut on helppo kääntää levittäjäänsä vastaan (ainakin pienellä paikkakunnalla).
No enpä ole minäkään kyllä suoraan mainostellut elämänkatsomustani edes kavereille, vaikka kyllä ne tietää että "olen vähä sellainen erilainen". Tai en minä tiedä, voihan ne ihan "kaikenkin" tietää. Vaikka en kirjoittele omalla nimelläni, tuttujen olisi hyvin helppo selvittää kuka olen jos näkisivät hieman vaivaa (alkoi hymyilyttämään kun kuvittelin niiden reaktiot...:D).
Mitäpä tuosta lokeroinnistakin sanoisi...
Helpottaahan se tiettyjä asioita, kunhan sitä ei ota liian kapea-katseisesti. Esim. jos joku sanoo olevansa wicca, saan heti jonkinlaisen mielikuvan hänen elämänkatsomuksestaan, mutta en oleta hänen olevan juuri sellainen kuin mitä minä wiccalaisuudesta tiedän. Suuntaviivoja saa, mutta tosiaan ei saa ottaa liian "jaa oot sellanen no en puhu sul enää" -asennetta.
Minä kai olen sitten myös lokerossa, mutta hiljaa itsekseni, eikä se minua ole koskaan mitenkään haitannut. Ei se silti tarkoita että seuraisin pilkuntarkasti kaikkea mitä LaVey tai kumppanit ovat kirjoittaneet, enkä usko että minua voisi pakottaa pois täältä lokerosta sen takia. Tuskinpa kukaan silti niin olisi tekemässäkään.
Minä olen aika köyhänlaisesti matkustellut, parissa euroopan maassa on käyty. Ja aina olen tullut uudestaan siihen tulokseen, että en koskaan muuta Suomesta, vaikka täälläkin ne vikansa on ;) Yhteiskunnan ongelmista valittaminen on kyllä yksi mielipuuhista, harvoin vaan tosiaan löytyy ihmistä jonka kanssa niistä puhua. Kun ei ketään yleensä kiinnosta, kun ollaan "ihan sama kunhan tulee ruokaa eteen" -periaatteella. Olen vaan niin huono pukemaan ajatuksiani ymmärrettäviksi lauseiksi. Mutta ei kai siihen muu auta kuin harjoitus.
Ehkä saat ihan hyvääkin keskustelua aikaan jos teet uuden ketjun, se on vähän tuuripeliä aina ;)... että olet harvinaisen fiksu keskustelukumppani. Sellaisia en liian usein löydäkkään.
- Nathaira
"ex-satanisti" kirjoitti:
... että olet harvinaisen fiksu keskustelukumppani. Sellaisia en liian usein löydäkkään.
No kiitoksia, samaa vain sinnepäin. Parhaani yritän, vaikka tällä palstalla ollaan ja itsekin olen vielä näin pieni.
Sellaisten ihmisten kanssa on aina kiva jutella, joilla on omia mielipiteitä (ei uskoisi miten monella tavallisella kaduntallaajalla niitä ei ole), ja aina parempi jos ne ovat edes hieman samaan suuntaan olevia kuin omat.
Mukavasti tämä keskustelu vei ajatuksia pois tämän hetkisistä ikävistä asioista, tekee todella hyvää joskus unohtaa ne omat ongelmat ja puhua jostain ihan muusta :)
- pukinsorkka
Ohoh, keskustelua missä on sisältöä. :)
Samaistun aika pitkälti kuvaamaasi. Minuakin rasittaa loputtomat "väittelyt", kaikenlaiset hokkuspokkuskuviot, turha synkistely ja muu rasittava tyhjänpäiväinen sonta. Tuntuu että tuottava ja jotain aikaansaava positiivinen toiminta on lähes nollissa.
Ainoa käytännöllinen ratkaisu tuohon on kai se, että jotain muutakin kaipaavat satanistit etsivät toisensa käsiinsä ja tekevät yhteistyötä asian eteen. Tai sitten vain sivuuttavat asian olankohautuksella ja jatkavat omaan elämäänsä keskittymistä. :)
Mitä tulee tuohon muuhun, niin minusta on turhaa sanoa olevansa satanisti, jos on todennäköistä ettei kohdeyleisö ole samalla aaltopituudella. Ei satanismin muutenkaan pitäisi olla mikään imago-asia, vaan henkilökohtainen vakaumus / maailmankatsomus / elämäntapa / ymv.
Suosittelen muuten Kirschneriä muillekin. - DeaE
Vihdoinkin jotakin asiallista ja järkevää keskustelua täällä...:)
- "ex-satanisti"
Jos täältä sattumoisin löytyy omilla aivoilla ajattelevia ihmisiä (joita näyttää jopa löytyvän vastausten perusteella), jotka pitivät aloitusviestiäni järkeenkäypänä, ja jotka olisivat kiinnostuneet asiallisesta keskustelusta niin satanismista kuin kaikesta muustakin sähköpostilla/messengerillä/tms., niin pistä postia: [email protected] (tämä ei sitten ole messenger-osoitteeni).
En nimittäin enää jaksa uskoa näihin keskustelufoorumeihin, luulen että keskusteleminen kahden ihmisen välillä on tässä tapauksessa paljon hedelmällisempää.
Iälläsi, sukupuolellasi ja maailmankatsomuksellasi ei ole väliä. Kunhan et ota asioita liian vakavasti ja osaat kirjoittaa.
Jos aiot postia minulle lähettää, niin voit vaikka aloittaa kertomalla kuka olet ja mitä teet. Eikä tarvitse olla turhan virallinen tai otsa rypyssä tehty esittely.
Vastaan asiallisiin viesteihin takuuvarmasti.
Olisi todella mukava nimittäin löytää joku "samalla aaltopituudella" oleva keskustelukumppani, olen nimittäin huomannut että heidän löytäminen on todella vaikeaa (ellei mahdotonta).
Yhteydenottoja mielenkiinnolla odottaen... - ROMPSKU
OLET NYT SAAVUTANUT SATANISMIN HUIPUN JONKA JO ITSE MÄÄRITTELIT...ELÄ MITEN HALUAT JA TULE MIKSI PYSTYT... OLET SAAVUTANUT PÄÄTEPISTEEN JA OLET NYT TÄYDELLINEN...SINULLA ON KAIKKEA JA SAAT MITÄ HALUAT...EI MITÄÄN RITUAALISTA PUOLTA TARVITA...SE ON VAIN NIITÄ VARTEN JOTKA HALUYAVAT JOTAIN HENKISTÄ / TUKEA MIELELLEEN... ITSE LUOKITTRELEN ITSENI PUHTAASTI SATANISTIKSI ENKÄ HARRASTA NÄITÄ MAAGISIA PUOLIA VAIKKA MAHDOLLISUUS ONKIN... OLEN SATANISTI JA MINUN EI TARVITSE RIIDELLÄ SITÄ KENENKÄÄN KANSSA...SATANISTIKSI NÄÄS SYNNYTÄÄN EIKÄ TULLA... AVE SATANAS... SAATANAN VUOTTA XLI ANNO
- täällä
En kutsu itseäni satanistiksi. Filosofiselta kannalta olen, mutta se muu hömppäpömppä jäsentenkalastus riitti meininki ei vois vähempää kiinnostaa.
- ewqewq
Se oli kaunista. Kerrankin jotain asiallista satanismin tiimoilta
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tapio Suominen on kuollut
Urheilutoimittaja Tapio Suominen on kuollut. Suominen oli kuollessaan 60-vuotias. Selostajalegendan kuolemasta kertoo Y25118459Tapio Suominen oli sairauden uhri
Urheiluselostaja Tapio Suominen kuoli eilen keskiviikkona aamulla tapaturmaisesti Hattulassa. Toisen uutisen mukaan van833145- 1232161
- 1911860
Sydämeni on
varattu sinulle. Et ole minun, en ole sinun. Me on mahdottomuus. Mutta olet se joka on mielessäni ensimmäisenä kun herää1341725Rannalle! Uimaan!! Rinnat paljaiksi!!!
Järki kadonnut sekä niiltä feministeiltä, jotka vaativat saada esiintyä rinnat paljaina julkisilla uimarannoilla, kuten2721416Minä itkin kotona kun tajusin että
Pelkuruuteni takia kun en lähestynyt vaikka järjestit otollisen hetken ja myöhemmin huomasin lasittuneen katseesi miten101272Kok-edustaja: Yle aivopesee työntekijöitä
"– Yle ei vain sensuroi Kyllä isä osaa-sarjaa, vaan haluaa jaksojen määrää manipuloimalla HÄVITTÄÄ ”ongelman” todellisuu831091- 118960
Ylen jälkiviisaat estotonta Kamala Harris suitsutusta
Kolme samanmielistä naikkosta hehkutti Kamala Harrisia ja haukkui Trumpia estottomasti. Nyt oli tarkoituksella valittu232959