Heippa!
Mieheni kans ollan asuttu samankaton alla jo 3v, mutta meidän hyvä seksielämämme loppui kokonaan kevättalvella -05!
Mieheni sanoo aina syyn olevan siinä että hänellä on jatkuvasti päänsärkyä, niskat jumissa migreeni tai ellei ole, niin viimeistään seksi ja verenpaineen kohoamisesta johtuen jopa seksin ajatteleminen laukaisisi sen tosi pahaksi (mua on epäilyttänyt että ottiko mieheni muutamaa kuukautta aiemmin tapahtuneen keskemenomme sitten jotenkin alitajuisesti liian raskaasti että pelkää seksin myötä sen tapahtuvan uudelleen tmv.?).
Olen jopa sanonut miehelleni suuttuneena joskus suoraan että sanokoon suoraan jos ei halua mua tai jos oon jotenkin "vastenmielinen", mutta ei minussa kuulemma mitään vikaa ole ja hän rakastaa minua (aargh, mä en kohta jaksa uskoa tota enää).
Eri esto ja särkylääkkeitä hän on kokeillut kyllä useita, toistaiseksi tuloksetta, mutta sitä hän ei ole lääkäreille kertonut että seksielämää meillä ei ole ollut näin pitkään aikaan lainkaan, koska asia ei kuulemma kenellekään kuulu (vai lasketaanko pelkät suukot sellaisiksi, mielestäni ei?!).
Minulle on tuottanut tuskaa välillä edelleenkin nähdä varsinkin sukulaisten ja kavereiden omia pienokaisia, koska se sattuu niin syvälle sisimpääni.
Kunpa siis tietäisin milloin tämä odottaminen päättyy..
Nyt olen siis odottanut välillä vähemmän ja enemmän kärsivällisesti jo pian 1,5v (että päästäisiin yrittämään uudelleen omaa vauvaa ja ennenkaikkea) että edes jonkinlainen seksi palaisi elämäämme!
Monesti on kyllä tuntunut etten jaksa enää odottaa ja odottaa sitä päivää kunnes mieheni tekee aloitteen ja seksielämämme voi taas jatkua, mutta olenkin sitten yrittänyt keksiä muuta "positiivista" ajattelua (mm.seksin huonoja puolia että miltä kaikelta sitä onkaan tässä selibaatissa säästynyt) ja harrastuksia. Viimeksikin keväällä aloin yrittää kaunistaa ulkonäköäni (kiinteytyä yms.), mutta ei sekään jaksa kohta enää innostaa koska mieheni välillä hermostuu, että kaninruuilla minä pilaan vain terveyteni (vaikka olen niillä onnistunut hieman laihtumaankin).
Sen olen huomannut että tänä 1,5v aikana meillä tulee pikku riitoja jo aika pienistäkin asioista (jotka minä kuulemma usein aloitan "tyhjästä", mutta mua on ehkä alkanut jotenkin välillä ärsyttämään ja suututtamaan tämä seksittömyys niin että se heijastuu jokapäiväiseen elämäänkin).
Voiko migreeni todella näin paljon rajoittaa elämää, vaikuttaa seksiin??
Mielipiteitä, tukea, konsteja, lohtua..melkein ihan mitä vain kaipaisin!
Mitä mä teen, miten jaksan vielä odottaa? Kiitos
Mieheni kans ollan asuttu samankaton alla jo 3v, mutta meidän hyvä seksielämämme loppui kokonaan kevättalvella -05!
Mieheni sanoo aina syyn olevan siinä että hänellä on jatkuvasti päänsärkyä, niskat jumissa migreeni tai ellei ole, niin viimeistään seksi ja verenpaineen kohoamisesta johtuen jopa seksin ajatteleminen laukaisisi sen tosi pahaksi (mua on epäilyttänyt että ottiko mieheni muutamaa kuukautta aiemmin tapahtuneen keskemenomme sitten jotenkin alitajuisesti liian raskaasti että pelkää seksin myötä sen tapahtuvan uudelleen tmv.?).
Olen jopa sanonut miehelleni suuttuneena joskus suoraan että sanokoon suoraan jos ei halua mua tai jos oon jotenkin "vastenmielinen", mutta ei minussa kuulemma mitään vikaa ole ja hän rakastaa minua (aargh, mä en kohta jaksa uskoa tota enää).
Eri esto ja särkylääkkeitä hän on kokeillut kyllä useita, toistaiseksi tuloksetta, mutta sitä hän ei ole lääkäreille kertonut että seksielämää meillä ei ole ollut näin pitkään aikaan lainkaan, koska asia ei kuulemma kenellekään kuulu (vai lasketaanko pelkät suukot sellaisiksi, mielestäni ei?!).
Minulle on tuottanut tuskaa välillä edelleenkin nähdä varsinkin sukulaisten ja kavereiden omia pienokaisia, koska se sattuu niin syvälle sisimpääni.
Kunpa siis tietäisin milloin tämä odottaminen päättyy..
Nyt olen siis odottanut välillä vähemmän ja enemmän kärsivällisesti jo pian 1,5v (että päästäisiin yrittämään uudelleen omaa vauvaa ja ennenkaikkea) että edes jonkinlainen seksi palaisi elämäämme!
Monesti on kyllä tuntunut etten jaksa enää odottaa ja odottaa sitä päivää kunnes mieheni tekee aloitteen ja seksielämämme voi taas jatkua, mutta olenkin sitten yrittänyt keksiä muuta "positiivista" ajattelua (mm.seksin huonoja puolia että miltä kaikelta sitä onkaan tässä selibaatissa säästynyt) ja harrastuksia. Viimeksikin keväällä aloin yrittää kaunistaa ulkonäköäni (kiinteytyä yms.), mutta ei sekään jaksa kohta enää innostaa koska mieheni välillä hermostuu, että kaninruuilla minä pilaan vain terveyteni (vaikka olen niillä onnistunut hieman laihtumaankin).
Sen olen huomannut että tänä 1,5v aikana meillä tulee pikku riitoja jo aika pienistäkin asioista (jotka minä kuulemma usein aloitan "tyhjästä", mutta mua on ehkä alkanut jotenkin välillä ärsyttämään ja suututtamaan tämä seksittömyys niin että se heijastuu jokapäiväiseen elämäänkin).
Voiko migreeni todella näin paljon rajoittaa elämää, vaikuttaa seksiin??
Mielipiteitä, tukea, konsteja, lohtua..melkein ihan mitä vain kaipaisin!
Mitä mä teen, miten jaksan vielä odottaa? Kiitos
Vastaukset 5
Vanhimmat
olla vain jonkinlainen tekosyy kieltäytyä sänkyhommista. Minä voisin kyllä tulla apuun tuossa sänkyasiassa, jos se kerta nyppii noin paljon. Olet varmaan seksuaalinen (ns. normaali)
ihminen, HYVÄ. Kaikilla meillä ihmisillä on omat halumme ja niitä on kunnioitettava. Halut ovat merkki omasta terveydestäsi. Missäpäin oleskelet?
Ei suju seksi eikä paljon muu jos on pahoja niska-hartianseudun särkyjä sekä pääkipua. Itselläni oli vuosia pahoja hartiaseudeun vaivoja joihin liittyi pääkipua, ei siihen särkylääkkeet auta.
Itselläni hartioiden ja niskan jumittaminen alkoi masennuksesta ja jumissahan ne olivat senkin jälkeen kun masennuksesta oli päästy.
Suosittelen hierojalla käyntejä sekä venyttelyä. Enkä voi liiaksi korostaa sanaa venytteley, sillä venyttelyllä vasta sain säryt pois. Ne on ne lihakset niin jumissa ettei siinä muu auta.
Hankkikaa vaikka jokin Method Putkisto -kirja syvävenyttelystä.
http://www.adlibris.com/fi/
Onhan se hiukan aikaa vievää ja kivuliastakin aluksi, mutta kyllä elämänlaatu paranee kun lihaksisto on kunnossa ja notkea.
Keskenmeno luultavasti laukaisi ongelman, hartia ja niskanseudun jumittaminen on usein juuri psykosomaattista, terveyskeskuslääkärit eivät viitsi kuin lääkkeitä kirjoittaa koska muu hoito olisi niin paljon kalliimpaa.
Venytelkää, kumpikin, takuulla jotain apua ja onhan sitten teillä muutakin puuhaa yhdessä kuin riidellä tai mököttää.
Itselläni ryhti kohentui todella paljon ja koko vartalo asettui ihan uuteen asentoon koska jäykkyys oli saanut lihaksiston "taipumaan" väärään asentoon. Myös vireystila kasvoi ja "ikuinen" varpaidenpalelu loppui. Ja kun verenkierto parantui niin alkoi seksikin taas maistua :)
Niin, 10v särkyyn ja niskavaivoihin minä sain avun syvävenyttelystä.... kai se muihinkin tepsii. Alussa lihakset saattavat tulla tosi aroiksi ja venytysten tekeminen tuntua hankalalta, mutta sitten..... aaaaaah
Toivottavasti linkki toimii, hankkikaa kyseinen kirja... ei ole mitään huuhaata
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9512050285&s=1
Sinulle "avustasi" ja että otit tän vakavasti (kuten pitikin)! Ja toivon sinulle kaikkea hyvää:)
Tyydyttämään miehesi. Selkeästikkin olet niin paska sängyssä ettei häntä kiinnosta enää. kunnon esileikit: ota aina ennen panoa 15-20 min poskeen mieheltäsi ja muista nuolla pallejakin. sitten ratsastat hänellä rajusti ja huudat kuinka iso kyrpä hänellä on ja siihen malliin, sitten ku alat huomaamaan että miehesi alkaa tulla niin hyppäät pois ja nielet kaiken sperman ja hymyilet ja sanot: olipas hyvää!
siinä oli vähän alkeita. toivottavasti saat näillä eväillä seksistänne edes siedettävän tyydyttävää miehellesikin. ps. älä huolehdi, ei kukaan ole seppä syntyessään :)