Olen miettinyt aika paljon niitä ihmisiä, jotka tekee abortin 12. rv: n jälkeen sikiön kehityshäiriön takia. Vaikea kuvitella sitä tilannetta, että tietää kantavansa vammaista lasta, mutta tiedän etten voisi tehdä sen takia aborttia. Riippuu tietenkin vamman laadusta, eli jos se on hengenvaarallinen lapselle ja lääkäri todellakin suosittelee aborttia lapsen vuoksi. Muussa tapauksessa en voi käsittää, miksi joku abortoi lapsensa.
Kaikista hirveintä on se, kuinka kehittyneitä sikiöitä voidaan ottaa pois! Että ne näyttääkin ja ovat jo ihan pieniä ihmisiä :( Vammaisabortin voi tehdä rv: lle 24 asti! Se on liian myöhään! Sen ikäiset ovat jo pienimpiä keskosia! Vaikka niin ollaan muka tasa-arvosia, niin silti tuolleen tehdään hyvin selväksi, kuinka yhteiskuntakelvottomina vammaisia ihmisiä pidetään!!!
Se on myös tosi väärin ajateltu, että vammaiset olisivat jotenki onnettomia ja hirveän surullisia ihmisiä! Ihan ku ns. terveet ihmiset voisivat siitä tietää mitään. Ei kenenkään elämänlaatua voi määritellä minkään terveyden tai sairauden perusteella ja kaikkien ihmisten on oikeus elää siitä huolimatta! Sekä vammaisia että terveitä ihmisiä syrjitään, niin se ei ole mikään peruste tehdä aborttia, kun epäilee että sitä lasta aletaan sitten kiusaamaan ja syrjimään.
Mitä ihmettä ne äidit ajattelevat, kun abortoivat lapsen esim. downin syndrooman takia?? Lapsi ei ole mikään tuote, jonka voi tilata ja päättää pitääkö sen vai ei!! Ikinä ei voi muutenkaan tietää mitä sairauksia sille terveellekin lapselle voi elämän varrella tulla. Voiko ne äidit hylätä lapsen silloinkin, jos hän vaikka tapaturman vuoksi halvaantuu? Vai onko se jotenki hyväksyttävämpi tapa sairastua, kun syntyä erilaisena? Onko se taas tervettä, kun fyysisesti terve ihminen elää toisten mielipiteiden varjossa elämänsä ja pelkää kaikkea erilaista? Ajattelee ja tekee asioita suvaitsemattomasti ja itsekkäästi! Minusta se on sairasta ja tunnevammaista.
Jokaisen tulevan äidin täytyy valmistautua huolehtimaan loppuelämänsä minkälaisesta lapsesta tahansa, koska terveenkin lapsen kanssa voi tulla tosi vaikeaa ja vaikeampaakin, kun vammaisen lapsen kanssa. Ikinä ei voi etukäteen tietää... Rakastan tätä minun masuasukkia jo nyt niin paljon, että haluan tehdä kaikkeni, että hänellä on hyvä elää ja olla riippumatta siitä, onko hän sairas vai ei.
Toivottavasti tämä keskustelu pysyy fiksuna ja pyydän etukäteen anteeksi, jos joku loukkaantui jostain mitä kirjoitin. Tämä on vaan minun mielipide, enkä voi todellakaan tietää edes tästä aiheesta kaikkea! Siksi haluan lukea teidän näkökulmia/kokemuksia asiasta...
Kaikista hirveintä on se, kuinka kehittyneitä sikiöitä voidaan ottaa pois! Että ne näyttääkin ja ovat jo ihan pieniä ihmisiä :( Vammaisabortin voi tehdä rv: lle 24 asti! Se on liian myöhään! Sen ikäiset ovat jo pienimpiä keskosia! Vaikka niin ollaan muka tasa-arvosia, niin silti tuolleen tehdään hyvin selväksi, kuinka yhteiskuntakelvottomina vammaisia ihmisiä pidetään!!!
Se on myös tosi väärin ajateltu, että vammaiset olisivat jotenki onnettomia ja hirveän surullisia ihmisiä! Ihan ku ns. terveet ihmiset voisivat siitä tietää mitään. Ei kenenkään elämänlaatua voi määritellä minkään terveyden tai sairauden perusteella ja kaikkien ihmisten on oikeus elää siitä huolimatta! Sekä vammaisia että terveitä ihmisiä syrjitään, niin se ei ole mikään peruste tehdä aborttia, kun epäilee että sitä lasta aletaan sitten kiusaamaan ja syrjimään.
Mitä ihmettä ne äidit ajattelevat, kun abortoivat lapsen esim. downin syndrooman takia?? Lapsi ei ole mikään tuote, jonka voi tilata ja päättää pitääkö sen vai ei!! Ikinä ei voi muutenkaan tietää mitä sairauksia sille terveellekin lapselle voi elämän varrella tulla. Voiko ne äidit hylätä lapsen silloinkin, jos hän vaikka tapaturman vuoksi halvaantuu? Vai onko se jotenki hyväksyttävämpi tapa sairastua, kun syntyä erilaisena? Onko se taas tervettä, kun fyysisesti terve ihminen elää toisten mielipiteiden varjossa elämänsä ja pelkää kaikkea erilaista? Ajattelee ja tekee asioita suvaitsemattomasti ja itsekkäästi! Minusta se on sairasta ja tunnevammaista.
Jokaisen tulevan äidin täytyy valmistautua huolehtimaan loppuelämänsä minkälaisesta lapsesta tahansa, koska terveenkin lapsen kanssa voi tulla tosi vaikeaa ja vaikeampaakin, kun vammaisen lapsen kanssa. Ikinä ei voi etukäteen tietää... Rakastan tätä minun masuasukkia jo nyt niin paljon, että haluan tehdä kaikkeni, että hänellä on hyvä elää ja olla riippumatta siitä, onko hän sairas vai ei.
Toivottavasti tämä keskustelu pysyy fiksuna ja pyydän etukäteen anteeksi, jos joku loukkaantui jostain mitä kirjoitin. Tämä on vaan minun mielipide, enkä voi todellakaan tietää edes tästä aiheesta kaikkea! Siksi haluan lukea teidän näkökulmia/kokemuksia asiasta...
Vastaukset 34
Vanhimmat
mä tekisin keskeytyksen jos saisin tietää että lapseni on vaikeasti kehitysvammainen. Koska tiedän etten itse jaksaisi. Ja olisiko se oikein lapselle syntyä maailmaan mitä hän ei pystyisi koskaan itse elämään vaan muut päättäisi mikä on hänellä parasta.
Olen sinun mielestä itsekäs mutta näin on meidän perheessä asiat sovittu!
Heti kättelyssä sanon, että sinulla on totisesti yhtälainen oikeus mielipiteeseesi kuin minullakin. Toimimmehan kuitenkin aborttiasioissa lain puitteissa. Se on taas eri asia, edustaako laki aina moraalisuutta - aborttilaki on mielestäni moraalin vastainen.
Mä olen sitä mieltä, että tilaisuus tehdä päätöksiä ja onnellinen elämä ei ole synonyymi. Oman elämänkokemukseni mukaan ihminen pystyy päättämään kokonaisuuden kannalta hyvin vähän omista asioistaan. Kaikkein ratkaisevimmat asiat eivät ole tässä maailmassa ihmisen päätettävissä, vaan esim. läheisten menetyksiä, sairauksia, tsunameja yms. vain tulee. Ja siinä ei paljon päätöksiä kysellä.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että tiedätkö kovin monia kehitysvammaisia? Mikäli tiedät, oletko selvittänyt, kuinka paljon he kärsivät siitä, etteivät he saa tehdä yhtä paljon päätöksiä kuin sinä tai minä. Uskotko heidän harmittelevan sitä päätyökseen, etteivät he saa hoitaa itse pankkiasioita tai pyrkiä lääkikseen.
Itse asiassa mielestäni kehitysvammatyö on kehittynyt valtavasti viime aikoina: on hyviä asuntoloita, sosionomit ovat hyvin koulutettuja jne. Eräs kehitysvammainen tuttavani on onnellisesti naimisissakin! Tämä tarkoittaa sitä, että myös kehitysvammaisilla on entistä enemmän mahdollisuuksia hallita elämäänsä.
Olen pohdiskellut viime aikoina ihan muissa asiayhteyksissä, kuinka nykyihminen onkaan sidottu kaupallisuuteen, rahapeleihin, työmarkkinapelleilyyn (vrt. pätkätyöt) ja moneen muuhun asiaan. Esimerkiksi minä koen olevani opiskelijaäitinä huomattavan eriarvoisessa asemassa työssäkäyviin äiteihin (vrt. äp-rahat), ja totta kai esimerkiksi sekin rajoittaa valtavasti mahdollisuuksiani. Yhteiskunta kun on näin päättänyt.
Ehdottomasti tekisin keskeytyksen. Asiasta puhuttiin jo ensimmäisen lapsen kohdalla ja sama juttu nyt toisen.
Totta että suomessa on hyvät sosionomit ja laitokset niin silti tämä asia on jokaisen henkilökohtainen päätös.
Abortti tulee aina olemaan asia jossa mielipiteitä on puolesta ja vastaan. Järkevää keskustelua tästä tuskin koskaan saa aikaiseksi. Vinkkinä vilkaiskaa Abortti-palstaa.
Tässä nyt itseäni lainaten!!!! mä tekisin keskeytyksen jos saisin tietää että lapseni on VAIKEASTI kehitysvammainen. Koska tiedän etten itse jaksaisi. HUOM! TIEDÄN ETTEN ITSE JAKSAISI!!!!!!
Itse olen myös opiskelija "äiti" ja olen myös itse valinnut lasten hankinta ajan ja olen iloinen siitä minä voin pitää välivuoden ja hankkia lapset ennen kuin astun työelämään!
Moi! Kirjoitat taas tosi kivasti ja asiallisesti. Olen ajatellut, että susta tulee hieno, nuori äiti.
Olen ehdottomasti samaa mieltä kanssasi siitä, etten tekisi aborttia missään olosuhteissa ELLEI raskaudesta olisi minulle terveydellistä haittaa. Noita raiskaustapauksia en ole edes miettinyt. Nykyiseen aborttikeskusteluun ko. mahdollisuuksia ei kannata edes vetää, sillä 90 % aborteista tehdään sosiaalisista syistä.
Mielestäni "vähemmän täydellisen" sikiön abortointi edustaa suoraan sanottuna fasismia. Olen pahoillani, mutta usein näissä tapauksissa tulee mieleeni Hitler, joka pyrki yhdenmukaistamaan kansan (vrt. arjalaisuus) ja eliminoimaan poikkeavat yksilöt: homot, juutalaiset, vammaiset jne. Siis EN nyt halua verrata vammaisaborttiin päätyneitä äitejä Hitleriin - puhuin vain MIELIKUVISTANI.
Olen ollut paljon tekemisissä kehitysvammaisten kanssa, ja minäkin olen havainnut että he ovat varsin ihania, pienistä asioista iloitsevia henkilöitä. Muinaisessa Roomassa kehitysvammaiset olivat suuressa arvossa heidän luovuutensa vuoksi. Tiedän myös muutamia vammaisten lasten vanhempia, ja he ovat todenneet, että kehitysvammainen lapsi on juuri sellainen, joka heidän perheeseensä on pitänyt syntyä. Lapsi on opettanut paljon elämää.
Olen sitä mieltä, että jos joku tekee abortin sen vuoksi, että kehitysvammaista lasta aletaan syrjiä, syyllistyy syrjintään itsekin. Sehän on kuin hyväksyntä sille, että vammaiset todella ovat eriarvoisia. Kuinkahan monta ideaalitilanteessa syntynyttä lasta päätyykään koulukiusatuksi, narkkariksi, itsemurhan tekijäksi jne. Lapsenteossa on aina riski.
Lisäksi haluan vielä kertoa, ettei "vammaisseulat" ole todellakaan vedenpitäviä. Opiskelukaverini isosisko on vaikeasti kehitysvammainen. Kun kaverini äiti alkoi odottaa toista lastaan eli opiskelukaveriani, lääkäri totesi että tulossa on vielä sairaampi ja vammaisempi lapsi. Myös aborttia lähes suositeltiin. Äiti kieltäytyi, ja kuinka ollakaan tuloksena on täysin terve tyttö. Yhdessä ollaan opiskeltu yliopistossa jne.
Ketään en halua syyllistää, ja muistan senkin, etten ole joutunut kuulemaan koskaan diagnoosia sairaasta lapsesta. Joka tapauksessa uskallan ilmoittaa vastustavani aborttia lähes kaikissa tilanteissa.
Tiesittekö hyvät ihmiset, että on kromosomihäiriöitä, jotka eivät anna edellytyksiä elämään (trisomia 18). Kovin kriittinen ei kannata olla ja kukin tekee itse omat päätöksensä lain sallimissa puitteissa.
Uskon, että katsoisin loppuun asti, mitä tuleman pitää tuollaisessa tapauksessa. En alkaisi tehdä itse päätöksiä tai säätää mitään ennen aikojaan. Ja kuten aikaisemmin totesin, lain puitteissa saamme tehdä mitä haluamme. Se on kuitenkin jokaisen oma asia, mitä mieltä on lain ja moraalisuuden yhteydestä.
Ihana kuulla, kun ajattelet nuin mukavasti minusta ja tykkäät lukea mielipiteitäni :)
Aloin vielä miettimään tuota, kun kirjotit että 90 % aborteista tehdään sosiaalisista syistä, jonka olen nähnyt tilastona itsekin... Minusta järkyttävän iso prosenttiosuus, koska näihin lukeutuu varmasti suuri määrä niitä, jotka harrastavat vastuutonta seksiä, eli ovat tietoisia siitä että voivat tulla raskaaksi. Niin vaikea vaan uskoa, että kovin monella ehkäisy pettäis ihan tuosta vaan... tottakai heitäkin jonku verran on, mutta ei läheskään tämän kyseisen 90 %: n verran. Abortti ei ole mikään ehkäisykeino! Jokainen raskaus on ihme ja sillä on tarkoitus. Tähän tulokseen olen tullut, koska olen kuullut ja lukenut niin paljon lapsettomien naisten elämästä.
Olen myös sitä mieltä, että koulussa kerrotaan liian vähän abortista ja siitä, kuinka paljon sikiö kehittyy missäkin vaiheessa. Meille kerrottiin yläasteella abortista vaan sen verran, että sen voi sitten tehdä jos ei halua lasta. Abortteja tehdään niin paljon joka vuosi, että monet todennäköisesti pitävät sitä jonkinlaisena ehkäisykeinona, eivätkä ajattele että heidän sisällään kasvaa ihan oikea elämä. Siitä pitäisi valistaa enemmän, että sikiö on todellakin pieni ihminen, eikä jokin ongelma jonka voi poistaa kun siltä tuntuu! Tietenkin nainen päättää itse vartalostaan, mutta rajansa kaikella, itsekkyydellä varsinkin...
Kirjoituksessasi oli sitä jotain...
Kävelen melkein samoja jälkiä kanssasi, mutta asiaa voisi pohtia myös hieman toiselta kannalta. Kehitysvammaisilla lapsilla on monesti hyvä elämä ja ne nauttivat sen jokaisesta hetkestä kaikin siemauksin vailla mistään huolta. Mutta vammaista lasta odottavat äidit saattavat ajatella asian niin, etteivät jaksaisi elämää vammaisen lapsen kanssa. Osaamatta yhtään ajatella miten rankkaa kasvatustyö voisi olla terveen lapsen kanssa.
Kehitysvammainen lapsi vaatii paljon saavuttaakseen sen "hyvän" elämän ja sitä vaatimusta juuri vanhemmat vaalivat. Hyvä elämä on lapsen vanhempien "käsissä". Jos äiti tai isä eivät jaksa, on myös vammaisen lapsen vaikea saavuttaa hyvää elämää. Vaikka onneksi aika monesti vammaisen lapsen vanhemmat pärjäävät ja niinkin monella kehitysvammaisella lapsella mennee niin hyvin kuin vain on mahdollista. Ne saavat kaltaistaan seuraa, hyvää hoitoa ja ehkä jotain koulutusta ja tuo kaikki on vanhmpien kovaa tytötä. Siitä työstä on syytä heitä Kiittää isolla k:lla.
Eli jos jotkut perheet ovat päättäneet "nipistää" pois ei terveen lapsen elämän epäilläkseen jaksamista vammaisen lapsen kanssa on päätös varmasti heidän kohdallaan oikea. Välttämättä juuri tämä lapsi ei olisi saanutkaan sitä kuuluisaa hyvää ja onnellista elämää. Ehkäpä se pariskunta ei olisi voinut antaa niin suurta panostusta vammaiselle lapselleen. He ovat ymmärtäneet sen ajoissa ja tehneet abortin toivossa "paremmasta".
Päättivät ihmiset miten vain, on jokain päätös kunnioitettavan arvoinen hyvä päätös. Ei abortin teko voi olla helppoa kenellekkään ja niitä joiden kohdalle se puoli pakossa tulee suunitellulle vauvalle pitää tukea.
Asiasta voipi kysyä, jos joku nyt jäi epäselväksi ja haluat kommettia lisää. :) Pitit hyvän ja tärkeän keskutelunaiheen, mistä on kiva jutella ja jakaa mielipiteitä.
Kauheaa ajatella, miten myöhään joku saatta päättä lapsensa abortoida. Ensin lapsen voisi melkein laskea elävien kirjoihin ja sitten vaan se onki poissa sairaalan roskiksessa.
Ei sentään, mutta noin mä se voisin ajatella, kun nyt aloin tarkemmin miettimään...
Hirveää varmasti monille lääkäreille tehdä abortteja... Ja kyllä, sairaalajätteisiin ne pienet sikiöt heitetään.
Tuon tekstin olisin itsekin voinut kirjoittaa..
En osallistunut seulontaultriin just sen takia, kun en ikinä voisi tappaa vauvaani sen takia, ettei hän ole niihin yleisiin muotteihin sopiva. Me ollaan tämä lapsi pistetty alulle ja otettu vastuu hänestä sillä hetkellä, että tulee sellaisena kuin tulee.
Mietin myös, että kenellä on oikeus päättää, kuka on oikeutettu elämään ja kuka ei.. Itseasiassa aika järkyttävältä näitten ultrien perimmäinen ajatus tuntuukin, että nimenomaan seulotaan näitä "viallisia" ihmisiä pois..
Olen ollut töissä lähiaikoina vaikeasti vammaisten parissa.. senkin myötä tuli tätä asiaa taas ajankohtaisena pohdittua.. Olin lasten ja nuorten parissa ja joittenkin vanhempia tuli tavattua.. oli ihanaa nähdä ihmisiä, jotka niin selvästi rakastivat lapsiaan kaikesta huolimatta.. Ja niin erilaisia tarinoitakin lapsilla, eivät kaikki olleet syntyneet vammaisina. Ja katselin vanhoja valokuvia tästä työpaikastani ja kuvissa oli paljon ihan pienen pieniä lapsia.. Ehdin jo miettiä, miksei nykyään ole - mutta eihän heitä nykyään paljoa synnykään, kun heidät abortoidaan..
Miehellekin tilitin tässä eräänä iltana sitä, että kukaan ei voi tietää, paljonko tämä päälle päin täysin vammainen ihminen ymmärtää.. usein he kuitenkin jollain tavalla kommunikoivat.. ja vaikkeivat kommunikoisikaan, emme voi tietää miten paljon he ymmärtävät.
Jotenkin surullinen tämä aihe :/
Joo, mekin mietittiin miehen kanssa kieltäytymistä seulonnoista. Ei vaan oikein oltu ajan tasalla, mitä milloinkin tapahtuu, ja seulonnat oltiin jo tehty. Kaikki oli tällä kertaa kunnossa testien perusteella. Mielestäni tuo kieltäytyminenkin on tärkeä viesti yhteiskunnalle.
Tuossa oli puhetta siitä, että kaikki vanhemmat eivät ole valmiita ottamaan vastaan kehitysvammaista lasta. Jokaisen vanhemmuutta miettivän tulisi mielestäni olla valmis siihen, että unelma kahdesta terveestä lapsesta, ihanasta talosta ja mersusta ei toteudu, vaikka lapsi olisi kuinka terve seulontojen perusteella. Olisi kiinnostavaa tietää, miten vanhemmat, jotka "eivät jaksa" kehitysvammaisuutta, kestävät muut mahdolliset vastoinkäymiset.
Lukekaa muuten Tuomas Alatalon "Olen ja saan sanoa". Kirja on vammaisen pojan kirjoittama, joka oli pinnan alla normaaliälyinen. Hän ei osannut kommunikoida ja hänen älyään / kykyään aliarvioitiin huomattavasti. Lastentarhanopettajaäiti ei kuitenkaan antanut periksi, vaan luki joka ilta lapsellensa satuja. Ne olivat kuulemma suuri nautinto. Sitten Tuomas ja äiti löysivät tavan kommunikoida jonkun laitteen avulla, ja totuus paljastui... Lukekaa!
Tuo on varmaan just se kirja, mitä olen pitkään kaipaillut ja josta olen itsekin täällä joskus maininnut, kun kerran eräs opettaja sen mainitsi muttei muistanut itsekään nimeä. Nyt kirjastoon heti (ja kirjakauppaan, haluan omaksi)! Kiitos!! :)
eikus vaan kirjakauppaan...toi kuulosti tosi hyvälle.
Halusin sanoa sulle, että miekään en ole osallistunu siihen alkuraskauden seulontaultraan. Päätimme myös miehen kanssa, että sieltä tulee sellainen lapsi kuin tulee, mutta se on meidän lapsi ja ollaan olemassa häntä varten! Eikä mullakaan kiinnosta, mitä yhteiskunta sattuu olemaan mieltä minun lapsesta tai minusta. Vaikka nykyään ollaan muka niin tasa-arvoisia ja oikeudenmukaisia, niin silti monissa asioissa on vaan tarkoitus tehdä kaikista samanlaisia ja samannäköisiä, eikä yksilöllisyydelle ja ihmisen omille toiveille jää tilaa.
Minä se kuljenkin tässä aiheessa keskellä. On mielestäni tiettyjä tilanteita jolloin hyväksyn abortoinnin, mutta en hyväksy sitä kaikissa tilanteissa.
Esimerkiksi ehkäisynä aborttia en missään tapauksessa hyväksy. Kyllä nykyyihmiset ovat sen verran valistettuja, että tietävät miten raskaus hekäistään. Mutta mikään ehkäisykään ei ole 100% varmaa. Jos vahinko käy hyvästä ehkäisystä huolimatta, eikä todellakaan ole omassa elämässä mahdollista kasvattaa lasta hyvin, on abortti mielestäni hyväksyttävä (mutta hyvin aikaisessa vaiheessa kylläkin). Samoin raiskauksesta alkava raskaus.
Aina ei ihan varhaisessa vaiheessa pysty näkemään lapsen kehitysvammaa. Mielstäni on hyvä, että on olemassa laitteita joilla kehitysvamman voi huomata. Kaikki eivät ihan oikeastikaan jaksa kehitysvammaisen lapsen kanssa. Ei sitä voi verrata terveen lapsen kanssa kohtaamiin vaikeuksiin, ne kun ovat vain pienen ajan kun taas kehitysvamma on ja pysyy.
Mutta pitää huomata, että kaikki kehitysvammat eivät ole hirveän vaikeita. On myös lievästi kehitysvaimmaisia. Tottahan heidän kanssaan pärjää hyvinkin ja he tulevan pärjäämään varmasti melko itsenäisestikin. Mutta kun on myös heitä, jotka jäävät kyllä henkiin, mutta se onkin ainoa mitä heillä on. Sellaiset lapset/ihmiset tarvitsevat niin paljon. Kaikki eivät sitä pysty ja jaksa. Kyllä tällaisessa tapauksessa mielestäni abortti on hyväksyttävää. Ei minusta ole oikein, että lapsi joutuu elämään sellaista elämää (monesti kipujen kanssa) vain siksi, että on eettisesti väärin tehdä aborttia. Kyllä minusta pitää ajatella myös sitä lasta. Hyvin harva todella vaikeasti vammainen kuitenkaan on älyllisesti normaali tasoa, kuten edellisissä kirjoituksissa mainitun kirjan vammainen poika.
Nostan hattua teille, jotka jaksatte hoitaa vaikeasti vammaista lastanne, teette erittäin hyvää työtä! Mutta en myöskään mollaa teitä, jotka ette siihen hommaan pystyneet ryhtymään. Se on hyvin rankkaa ja raskasta (kukaan ei voi sitä kieltää!).
Olen samaa mieltä, että abortti on hyväksyttävää jos se on vammaisen LAPSEN KANNALTA PARASTA. Jos hän syntyy ja elää kasvina, tai muuta vastaavaa ja koko ajan kärsii fyysistä kipua vamman takia, niin tulisi miettiä tarkasti mikä on paras vaihtoehto.
Jäi vähän ihmetyttämään, kun kerroit että mielestäsi ei voi verrata kehitysvammaisen ongelmia terveen lapsen kanssa kohtaamiin vaikeuksiin. Tarkoitit varmaankin fyysisesti tervettä lasta? Ikinähän ei voi nimittäin tietää, jos terveelle lapselle tulee vaikka jokin todella vakava mielisairaus myöhemmin elämässä ja se voi varmasti olla vaikeampaakin vanhemmille, kuin hoitaa vammaista lasta. Mielisairaudet voi puhjeta ihan kelle tahansa milloin tahansa. Eikä ne terveen lapsen ongelmat aina kestä vain pienen ajan niin kuin kirjoitit, vaan monet todella vaikeat ongelmat kestää koko loppuelämän.
Eikä voi tietää tuleeko lapsesta narkkari tai juoppo, tai jos hän vammautuu myöhemmin elämänsä aikana. Kukaan ei voi etukäteen estää näitä asioita tapahtumasta. Eli ne vanhemmat, jotka eivät olisi valmiita kasvattamaan vammaista lasta, voisivat miettiä asioita hieman pidemmälle. Ovatko todellakin valmiita ottamaan niin suuren vastuun, että tekee edes terveen lapsen, koska ikinä kun ei voi tietää kuinka vaikeaa tulee olemaan, vaikka syntyisi kuinka terve vauva.
Sekään ei mielestäni oikeuta vammaisaborttiin, vaikkei halua itse kasvattaa lasta.
Jos vanhemmat eivät voi pitää vammaisesta lapsesta huolta, niin valtio kyllä pitää. Laitoksissa ei ole varmasti mikään helppo asua, mutta elämää on sekin. Suomessa meillä on asiat sitäpaitsi todella hyvin. Hylätään niitä terveitäkin lapsia ja he asuvat laitoksissa lapsuutensa, voivat olla onnettomia tai onnellisia. Eikä useimmat ihmiset varmasti halua, että niiden terveiden hylättyjen lasten elämä olisi päättynyt sikiöaikana.
Mutta.. perimmäinen tarkoitus mulla tässä oli, että lapsesta ei voi tehdä omiin tarkoituksiinsa sopivaa! Mie ainaki aion hyväksyä lapseni sellaisena kun on ja oppia elämään hänen kanssa. Kun tämä vauva tulee minusta ulos, hän on yksilö jota tulen rakastamaan loppuikäni huolimatta sairauksista, ulkonäöstä, luonteenvioista ym.
Kiitos sinun mielipiteestä ja kommentoi lisää, jos tulee jotain mieleen.
Mukava lukea tälläkin palstalla fiksuja ja asiallisia kirjoituksia :)
Itse olen kyseisestä aiheesta miettinyt erityisesti juuri tuota myöhäistä aborttia. Tuntuu tosiaan sairaalta, että noinkin myöhään abortti on lääketieteellisistä syistä mahdollista vaikka samaan aikaan tuon ikäisenä syntyviä keskosia yritetään kaikin keinoin pelastaa.
Varhaisesta abortista olen ehkä vähän kahta mieltä. Itse en sitäkään tekisi (ellei nyt ajatella tätä teoreettista tilannetta, että raskaus olisi saanut alkunsa raiskauksesta, mutta silloinkin olisi aivan ensimmäisenä keinona jälkiehkäisy), mutta aivan kaikkia tapauksia en lähtisi tuomitsemaan eikä minulla siihen mitään oikeutta olisikaan. Kyllä kuitenkin pistää vihaksi, kun kuulee saman ihmisen tehneen abortin jo monetta kertaa, kun ei ole viitsinyt ehkäisyä käyttää.
Kävin itse ultrassa, jossa mitattiin mahdollinen niskaturvotus, mutta etukäteen olin jo päättänyt, ettei tulos vaikuta mihinkään, sillä vauva on kovasti odotettu. Lähinnä oli vain niin kova hinku päästä vauvaa katsomaan :)
Koskaanhan (seulonnoista tms. huolimatta) ei tosiaan voi tietää, onko syntyvä lapsi terve ja tuleeko se sitä jatkossa olemaan. Meille ainakin odotetaan lasta, joka on tervetullut omana itsenään.
Me mieheni kans myös kieltäydytiin siitä alkuraskauden seulonnasta, koska emme aborttia tekisi kuitenkaan. On mahtava huomata, että ei ajattele asioista yksin näin, vaan että on muitakin raskaana olevia ihmisiä jotka eivät lapsensa elämää riistäisi vaikka odottaisi vammaista.
Olen töissä hoitajana yhdessä kehitysvammaisten kodissa, jossa on hyvin eriasteisesti vammaisia ihmisiä. Jokainen heisät kuitenkin on aivan normaali ihminen jolla on oma persoonallisuus ja hekin ovat yksilöllisiä ihmisiä vammastaan riippumatta. Tekee ihan pahaa ajatelle, että ihmiset riistävät hengen sikiöltä, joka saattaisi olla kehitysvammainen. Abortti on mielestäni aina ihmisen murha ja en voi sitä hyväksyä! Osaksi mielipiteeni muodostumiseen vaikuttaa varmasti se, että opiskeluaikana olen joutunut näkemään abortteja videolta, ym.. edes vk. 8-12 sikiö ei ole enää mikään solumöykky, vaan pieni ihmisalku jolla on jo kaikki raajat ja sydän pumppaa verta. Ka silläkin on jokin tarkoitus, että se sydän on alkanut toimimaan..
Joku kirjoitti, että pitäähän naisen saada päättää omasta kehostaan, no kyllä mielestäni nainen saa päättää kehostaan, pitämällä siitä huolta ennen raskaaksi tulemista ja huolehtimalla, että ei tule raskaaksi, mutta mielestäni nainen ei voi päättää hänen sisällään olevan ihmisen elämästä tai sen lopettamisesta!
jos lapseni saisi vammaisen tai muun kehityshäiriö diagnoosin raskausaikana.
syynä siihen on se,että itse jos saisin päättää,että synnynkö tähän maailmaan terveenä vai sairaana,niin en haluaisi syntyä tänne ainakaan sinä sairaana yksilönä.
kuka sen todistaa mitä ne kehitysvammaiset OIKEASTI tuntee ja ajattelevat?nauttivatko he olemisestaan?(voivat toki näyttää ulkopuolisille iloisille,mutta entä ne murheet joita he kohtaavat silloin kun huomaavatkin olevansa huomattavasti erilaisimpia kuin muut samanikäiset terveet lapset ja ymmärtävätkin sen tosiasian ettei he voikkaan nauttia ja tehdä samoja asioita kuten muutkin)
oikeushan meillä kaikilla on tänne syntyä joo,mutta joku raja sentään on vedettävä,elikkä jokainen päättäköön itse raskaudestaan ja pitääkö vammaisen lapsen ym.ja kysyy samalla itseltään,että jaksaako itse hoitaa vammaista ja olisiko itse onnellinen jos saisi syntyä tähän maailmaan vammaisena.
minusta se on oikein,että jokainen saa itse päättää,että jatkaako raskautta vai ei jos kysymykseen tulee kehitysvamma joka huomataan sikiössä.
oma mielipiteeni on se,että en missään tapauksessa olisi valmis synnyttämään vammaista lasta, sillä en usko heidän niin nauttivan siitä,että istuvat pyörätuolissaan kun muut lapset pelaavat palloa kentällä taikka siitä kuinka heitä tuijotetaan tai kiusataan kun äiti kääntä selkänsä(elämän raadollisuutta ja tälle kun ei voi mitään).
minä en haluaisi olla siinä tilanteessa itse.
toisekseen minä en jaksaisi henkisesti hoitaa tälläistä lasta.
itse odotan toista ja tulen käymään kaikki ultrat ja käymme myös ylimääräisissä ultrissa ihailemassa pientämme.
veriseulonnatkin kävin edellisessä raskaudessani kuten tässäkin.(down seulonta)
tosin ultra ei paljasta kaikkea,jos käykin niin,että vasta lapsen synnyttyä huomataan jonkinasteisia kehitysvaurioita,niin silloin mietimme asian erikseen.
EI JAKSAKKAAN hoitaa vammaista ?mitä jos sen tietää jo etukäteen,että ei tule moista JAKSAMAAN??
onko silloinkin parempi pitää vammainen lapsi ja lopulta lapsi kuitenkin päätyy laitokseen syystä,että ÄITI EI YKSINKERTAISESTI VAIN JAKSA.
Eikö abortti olisi kuitenkin näissä tapauksiaa parempi valinta?
ketään ei tarvi tappaa sen takia, jos äiti ei jaksa! Ei kaikki pyöri sen äitin ympärillä, vaan lapsen parasta sitä täytyy ajatella, kun sellasen meinaa tehä. Eikä se paras vaihtoehto voi vammaiselle olla KUOLEMA. Sama asia, ku lähtis ampumaan kehitysvammasia johonki laitokseen ja se olis oikeutettua tai lievempää, ku terveen ihmisen murhaaminen! Aika rankka vertauskuva, mutta en voi mitään sille että ajattelen nuin.
Aikasemmin kirjotin just siitä, että elämä se on niilläki ihmisillä, joilla ei ole vanhempia huolehtimassa. Ja tämän kohtalon on kokenut niin monet tuhannet terveetkin lapset Suomessa. Valtio pitää heistä huolta ja nämä lapset ovat varmasti mieluummin elossa, vaikka oma äiti ei pidä heistä huolta. Kyllä tähän maailmaan on oikeus syntyä siitä huolimatta, jaksaako äiti vai ei. Suomessa pidetään huolta lapsista, jos vanhemmat ei pidä.
Sitä ihmettelen syvästi, miten sellainen nainen luulee olevansa valmis äidiksi, jos ei hyväksy lasta semmosena ku se tulee? Anteeksi jos taas jotaki loukkasin, mutta pitäis ymmärtää että sille terveellekin lapselle voi tapahtua vaikka mitä kauheaa elämän aikana! Kääntääkö nämä äidit silloinki selkänsä? Ovatko he miettineet jo valmiiksi, mitä tulee jaksamaan lapsen takia ja mitä ei? Ei elämää voi suunnitella etukäteen ja lapsia tehdä johonki ihanaan omaan pieneen fantasiamaailmaan. Eikä suunnitella valmiiksi, minkälaisia omista lapsista tulee... Tärkeintä mitä vanhempi voi lapselle antaa, on ehdoton rakkaus! Rakastaa lasta sellaisena kun on, eikä sellaisena mitä päässään raskausaikana suunnitteli!
Mielenkiintoisia mielipiteitä tullut. Kiinnostava lukea, miten ihmiset voi ajatella niin eri tavalla.
Pyydän jo heti anteeksi, tarkoitukseni ei ole loukata.
"Valtio pitää heistä huolta ja nämä lapset ovat varmasti mieluummin elossa, vaikka oma äiti ei pidä heistä huolta".
Että lapsi maailmaan vaan, kyllä valtio hoitaa.
Sellaisille äideillekö hattua pitäisi nostaa jotka jättävät lapsensa valtion hoidettaviksi?
"Sitä ihmettelen syvästi, miten sellainen nainen luulee olevansa valmis äidiksi, jos ei hyväksy lasta semmosena ku se tulee"?
Tähän asti mielipiteesi ja kirjoituksesi olivat järkevää tekstiä. Tuo lause sai näkemään punaista.
Älä arvostele muiden elämää. Sinä/kukaan ei voi tietää syitä siihen miksi sellainen päätös tehdään ettei vammaista lasta halua.
Turha jeesustella jos ei koskaan ole vaikeita päätöksiä joutunut tekemään. Moni teistä on kovin nuoria vielä...
"ketään ei tarvi tappaa sen takia, jos äiti ei jaksa! Ei kaikki pyöri sen äitin ympärillä, vaan lapsen parasta sitä täytyy ajatella, kun sellasen meinaa tehä. Eikä se paras vaihtoehto voi vammaiselle olla KUOLEMA. Sama asia, ku lähtis ampumaan kehitysvammasia johonki laitokseen ja se olis oikeutettua tai lievempää, ku terveen ihmisen murhaaminen! Aika rankka vertauskuva, mutta en voi mitään sille että ajattelen nuin."
VOI TYTTÖ KULTA!kyllä ne asiat vain pyörivät sen äidin ympärillä aika paljon myös silloin kun lapsi on vielä kohdussa.
--->äidin jaksminen heijastuu kieltämättä aina lapseen!
onko laitos lapselle oikea paikka kun äiti ei jaksakkaan?sielläkö se lapsi onnen löytää?pitääkö TIETOISESTI pitää lapsi vaikka tietää ettei ole minkäänlaisia resusseja pitää siitä lapsesta edes huolta?miksi valtiolle sysätä kaikki lapset joita ei jakseta huoltaa ja varsinkin silloin kun äiti jo etukäteen tietää ettei jaksaisi hoitaa vammaista lasta eikä abortoi?tutustukaa ihmeessä valtion pyörittämiin hoitolaitoksiin,ei se elämä sielläkään niin hemaisevaa ole kun henkilökuntaa on vähän ja "asiakkaita" paljon.
monet vanhuksetkin vierastavat\kammoksuvat ajatusta lähtöä vanhainkotiin,miksiköhän näin on?
töissä kun olen sielläkin ollut tiedän tähänkin syyn.
raisuli hei,siis voitko tosiaan olla sitä mieltä,että tehdään roppakaupalla lapsia ja annetaan heidän tulla maailmaan vaikka vanhemmista ei olisi alkuunkaan huoltajaa jälkeläisilleen,niin VALTION hoiviin kaikki vaan?oletko tietoinen kuinka PALJON niitä poisheitettyjä lapsia olisi niissä lastenkodeissa ja laitoshuolloissa jos yhtään aborttia ei tehtäisi?(huomio.vuosittainen aborttien lukumäärä,ja sitä paitsi aborttien määrille sinä eikä oikestaan kukaan voi yhtään mitään,niitä tulee olemaan aina )näille rassukoille ei kuules riittäisi tässä maassa enää sijaa\hoitajaa.
et taida sinäkään ihan loppuun asti näitä ajatella.
entä ne alkoholisti äidit jotka eivät pätkän vertaa välitä mitä kohdussa olevalle sikiölle tapahtuu taikka mitä sille käy syntymän jälkeen,ajattelevat,että KYLLÄ VALTIO SIITÄ VAUVASTA SITTEN HUOLEHTII..juovat koko raskauden surutta ja synnyttävät vaikeasti vammaisen lapsen ja se sitte jää valtiolle hoidettavaksi.
MIKSI EI VAIN ABORTOIDA?MIKSI PILATA TOISEN ELÄMÄ ja sen mahdollisuudet elää normaalisti ja onnellisesti?
voitko raisuli väittää,että tässäkin tapauksessa lapsi on onnellinen?
ihan oikeasti,sinun kuuluisi itse nähdä millaista näillä lapsilla on elää,elää laitoksessa tai sijoituskodissa jotka useinmiten vaihtuvat usein ja täten aiheuttavat tätä kautta surua ja turvattomuutta lapselle.
taidat puhua jostain mistä et tiedä yhtään mitään.
mielipiteellä ja karulla todellisuudella katsos kun on se pienen pieni eronsa.
ÄIDIN VOINTI JA MIELENTERVEYS ON AIVAN YKKÖNEN KUN LASTA ODOTETAAN\SUUNNITELLAAN.
äiti myös päättä siitä jos lapsessa sikiökaudella havaitaan jotain epätavallista poikkeumaa,että jatkaako raskautta eteenpäin.
tässä ei ajatella vain yhtäosapuolta vaan MOLEMPIEN parasta.
Olen ollut itse lastenkodissa ja perheessäni on mielisairautta. Tiedän ainakin siitä, mutta en kehitysvammaisista ja vammojen laadusta paljoakaan. Senkin vuoksi tästä aiheesta kirjoitin, koska en voi kaikkea tietää. Ei sitä ikää silti tarvi olla niin paljon, etteikö ymmärtäisi asioista. Tiedän varmasti paljon enemmän laitoshoidosta, kun joku minua 10-20 vuotta vanhempi ihminen joka on aina elänyt kokonaisessa perheessä ja jos ei ole työnkään kautta kokemusta, koska olen ollut siinä tilanteessa! Ja nähnyt äitinikin laitoshoidossa. Myönnän, että aika kärkkäästi olen arvostellut tätä vammaisaborttiasiaa ja oikeastaan vaikea kirjoittaa tänne ihan kaikkea mitä asiasta ajattelee, siksi saatan vaikuttaa liian jyrkältä tässä asiassa. Äidin mielenterveys on ehdottomasti ykkönen ja hänen kehonsa on ihan iki oma. Mutta mietin tässä lähinnä terveitä ihmisiä ja jos he nimenomaan suunnittelevat lasta, niin luulisi heidän hyväksyvän lapsen sellaisena kuin on! Ja tottakai riippuu vamman laadusta, että onko sitä vauvaa inhimillistä synnyttää vai inhimillisempää abortoida... Enkä halua tuomita ketään, koska jokaisen oma päätös. Nämä ovat minun mielipiteitä ja kiitos teidän mielipiteistä. Hyvä saada lukea ihan kaikenlaisia, mutta en itse silti halua alkaa spekuloimaan kirjoittajan ikää tai elämänkokemuksia hänen näkökulmien perusteella.
Mielipiteellä ja toisten arvostelemisella on aika häilyvä raja. Enkä halua olla se arvosteleva puoli. En mie voi todellakaan tuomita toisten ihmisten aborttipäätöksiä, mutta en voi myöskään omille mielipiteilleni mitään. Tietenki joissain tapauksissa vammaisabortti on parempi vaihtoehto, mutta se todellakin aina riippuu vamman laadusta ja vanhempien kyvystä hoitaa lasta... Enkä mie vedä johtopäätöksiä suoralta kädeltä, koska aina kaikkeen on syy! Esim. Jotku tekee abortin jos edes epäilevät jotain vammaa ja se on minusta enemmän väärin kuin se, että tehdään abortti koska lapsi tulisi olemaan niin sairas, että joutuisi pyörätuolissa ja letkuissa elämään elämänsä ja kärsivän kivuista.
Eikä minusta ole todellakaan oikein, että lapset asuu laitoksissa! Ja tiedän ihan henkilökohtaisesti, mitä on asua laitoksessa ilman omaa syytä. Voi kun olisiki joku hyvä tapa pienentää näitä aborttilukuja sillä, että ihmiset ei harrastais niin vastuuttomasti seksiä, mutta sille ei voi mitään. Oltais kyllä aika pulassa, jos nämä kaikki abortoidut sikiöt olisivatkin syntyneet ja kaikki jätetty heitteille. Kaikista aborteista voitais kiistellä vaikka kuinka paljon, mutta aiheena oli pelkästään vammaisabortit ja ne on aika pieni osa kaikista aborteista. Ja en vain pysty ymmärtämään niitä äitejä, jotka luulee pystyvänsä päättämään lapsen tulevaisuudesta ja elämänkulusta, sekä yrittää tehdä lapsesta sellaista kun itse haluaa. En yleistä, mutta näitäkin varmasti on niissä, jotka joutuvat vammaisabortin tekemään.
Minun oli tarkoitus tässä keskustelussa keskittyä nimenomaan vammaisabortteihin. Ja kyllä olen tietoinen kuinka paljon Suomessa tehdään vuosittain kaikkia abortteja yhteensä, yli 10 000. Tottakai tuollainen määrä olisi ihan mahdoton sijoittaa laitoksiin, enkä sitä toivoisikaan. Nyt olikin puhe vammaisaborteista ja kaikki kommenttini koskee niitä.
vammaisille tarkoitetuissa laitoksissa, saattaisit alkaa ymmärtää, miksi ihmiset päätyvät aborttiin. Minä olen työskennellyt sellaisessa ja ymmärrän kyllä. Se oli rankka kokemus. Kaikki kehitysvammaiset kun eivät pärjää niin hyvin kuin iloiset down-lapset, mikä monille kehitysvammaisista mieleen tulee. Kaikilla kehitysvammaisilla ei ikävä kyllä ole ehkä kuin pää ja käsi, sekä hieman jotain ruumiin tapaista... noin niin kuin esimerkiksi. Ihmisarvoista elämää laitoksissa, kenties ilman ensimmäistäkään toimivaa aistia?
Lainaan itseäni tuolta ylemmästä viestistä: "Olen samaa mieltä, että abortti on hyväksyttävää jos se on vammaisen LAPSEN KANNALTA PARASTA. Jos hän syntyy ja elää kasvina, tai muuta vastaavaa ja koko ajan kärsii fyysistä kipua vamman takia, niin tulisi miettiä tarkasti mikä on paras vaihtoehto."
On varmasti rankkaa nähdä ihmisiä niin huonossa kunnossa.
olen ollut paljon tekemisissä lievästi kehistyvammaisten ja down lapsien kanssa ja myös aikuisten ja vanhusten, jotka ovay yhä henkisesti n.7-12 vuotiaan tasolla. Mä pidän heistä kaikista ja oon nähnyt heillä sitä onnellista elämää.
Ja sitten taas tiedän mitä kehitysvammaisen ihmisen elämä laitoksessa on.. se on kamalaa.. Hyvää hoitoa saavat toki mutta ajatus siitä että tietäisin lapseni mahdollisesti olevan niin vakavasti sairas, etten voisi pitää häntä enää kotona ja hän ei pystyisi nauttimaan elämästä, tuntuisi liian pahalta.
Monesti sanotaan että kaikilla on oikeus elää.. Totta! Mutta onko minulla elävällä oikeus pilata pienen ihmisen elämä jos tiedän että se tulee olemaan kärsimystä?
Ennenkaikkea ensisijaisesti pitäisi ajatella juuri sitä lapsen elämänlaatua.. mutta joskus äidin ja isän jaksaminen voi olla este lapsen hyvälle elämälle..
Itse pidin varalla sellaista ajatusta että jos niskapussiultrassa tai rakenneultrassa todettaisiin jotain erittäin vakavaa ja lapsen elämänlaatua pahasti heikentävää, voisimme keskeyttää raskauden. Onneks mitään ei ole löytyny. Rakenneultran jälkeen sitten mietin että olisinko todella voinut keskeyttää? Niin.. en osaa yhäkään vastata siihen.. Ja sitäkin tässä mietin että hyvä kun mitään ei näkynyt ultrissa ja verikokeissa vaikka lapsella jotain olisikin, en haluaisikaan tietää sitä!
Tokihan sattuu onnettomuuksia ym missä lapsi saattaa vammautua niin vakavasti että hän joutuu olemaan laitoksessa lopun ikäänsä. Se tuntuu ajatuksena tosi raastavalta ja pahalta.. Tai heti syntymän jälkeen ilmenee ettei kaikki olekkaan kunnossa. Itse koen että on helpompi kun ei ennalta tiedä vaan asia tulee yllätyksenä ja sitten on vaan elettävä sen mukaan.
Mies tässä sanoi että - kunhan lapsi on edes jokseenkin ihmisen näköinen. Joku voi käsittää tämän väärin mutta hän siis tarkoitti sitä että kunhan on jokseenkin terve ja kykenevä elämään. Paljon ollaan kehitysvammaisuudesta puhuttu ja aluksi se pelotti ehkä enemmän kun nyt. Monille kehitysvammaisuus on niin vieras asia että he päätyvät keskeytykseen.
Ja sitten siitä että olisin raskautunut raiskauksen takia. Tekisin ehdottomasti abortin heti kun tietäisin olevani raskaana. Syy olisi täysin psyykkinen.. Olettaen tietenkin että olisin ihan alkuviikoilla. En vihaisi lasta joka on saanut alkunsa raiskauksesta vaan ajatusta siitä että joku joka minut on raiskannut, on yhä sisälläni vaikka sisälläni oleva onkin lapsen alku.
Että ei ole siitä kiinni.
mietitäänpä myös sitten sitä,että MIKÄ ON ÄIDILLE HYVÄ ja MIHIN ÄITI ON TYYTYVÄINEN.
lapsi kun on vielä kohdussa,äiti päättää.
mielestäni turhia abortteja on paljon,mutta moneen on syynsäkin,enkä mene ketään niistä tuomitsemaan-kuten ennen tein.
kuinka paljon täällä olisi onnettomia surullisia lapsia\ihmisä kun VANHEMMAT EIVÄT OLE HALUNNEET HEITÄ,MUTTA EIVÄT OLE ABORTOINEETKAAN HEITÄ AJOISSA.
mielestäni olisi kamalaa kuulla,että minua ei olisi haluttu tai minut olisi annettu valtion "hoiviin" kun minua ei haluttukkaan.
mielummin jättäisin kokonaan syntymättä-jos se vain olisi mahdollista.
raisulin mieleipiteet hieman sävähdyttää ja ehkä vähän ihmetyttää.
otetaan huomioon tämän tytön tyllerön ikä ;)ehkä vuodet vielä lisäävät viisautta.minä ajattelin parikymppisenä,että kaikki abortit ovat väärin ja kaikilla on oltava mahdollisuus elämään.
elämä opettaa ja asia ei valitettavasti olekkaan niin,kaikella on tarkoituksensa-niin syntymillä kuin aborteillakin.
Täällä on ollut todella hyviä mielipiteitä ja niiden ilmaisu on ollut myös selkeää. Näin aluksi ainakin haluaisin kertoa, mitä minulle on myös tullut mieleen tästä keskustelusta; näitä mielipidekirjoituksia olisi hyvä "lukea oikein", ettei tulisi väärinkäsityksiä. Pientä kinaa olin huomaavinani joissain kohdissa, mutta yksittäisistä lauseista ja ajatuksista ei pitäisi ottaa niin kärkevästi kiinni, vaan ajatella tekstiä kokonaisuutena. Tuskin iällä on kuitenkaan niin kauhean paljon tekemistä alkuperäisen tekstin aiheen kanssa. Olen itsekin nuori, en väitä, että tietäisin kaikesta kaiken, mutta en myöskään sitä, etten tietäisi mitään. Tiedän tietämyksessäni olevan aukkoja ja kohtia, jotka jotkut toiset taas tietävät. Joskus tietämystä ja kokemusta tulee tahtomattakin lisää, ja silloin saattaa mielipiteet muuttua. Kaikkia en edes saa ikinä tietooni, mutta omien tietämysten pohjalta ei ole väärin muodostaa mielipiteitään.
Kaikki ovat minulle ainakin henkilökohtaisesti samalla viivalla. Lapsi saattaa hyvinkin olla terve kaikissa seulonnoissa ja muissa testeissä, mutta synnytyksessäkin voi mennä jokin vikaan, napanuora kiertyä kaulan ympärille, tai lapsi onkin paino- ja synnytystapa-arvioista huolimatta niin iso, ettei saa tarpeeksi happea synnytyksen aikana. Nämäkin saattavat aiheuttaa aivovaurioita ja lievää kehitysvammaisuutta. Minun enoni on esimerkiksi jäänyt synnytyksessä niin pahasti puristuksiin, että hän sai pienen aivovaurion. Hän voi asua yksin, on aivan "normaalin" näköinen, mutta töitä hän ei pysty kunnolla tekemään, puhe sössöttää ja muutenkin hän on hieman hidas. Hän on ollut koko elämänsä sellainen ja elää aivan normaalisti.
Toinen enoni taas kärsi pahasta stressistä ja burn outista, niin että aivoista puhkesi verisuoni hänen ollessaan 32-vuotias, kuusi vuotta sitten. Hän opetteli kaiken uudestaan, kävely on vieläkin heikkoa ja hän kuulee vain kuulolaitteen avulla, ennen sairastumistaan tapahtuneista asioista hänellä ei ole mitään muuta muistikuvaa kuin se, mitä muut ovat hänelle kertoneet. Hän on parantunut hurjasti siitä mitä hän oli sairastumisen jälkeen, mutta "normaaliksi" hän ei koskaan enää tule.
Nämä kerroin vain siksi, että vammaisuus voi tapahtua koska vain. En itse henkilökohtaisesti olisi tehnyt aborttia, jos np-ultrassa olisi löytynyt poikkeamaa, enkä edes silloin jos olisin kuullut tämän syntymättömän lapseni olevan kehitysvammainen. Jos taas olisin kuullut hänen tulevan viettämään koko elämänsä laitteissa ja letkuissa kiinni, olisin varmasti harkinnut aborttia, ehkäpä jopa tehnyt sen. Mutta en ala muita tuomitsemaan omien päätöksiensä takia, jos he ovat katsoneet abortin parhaaksi, se on ollut silloin oikea päätös, vaikka se tuntuisi minusta pahalta ajatukselta omalle kohdalle. En myöskään tuomitse heitä, jotka päättävät olla tekemättä sen abortin ja haluavat pitää lapsen vaikeasta vammasta huolimatta, minusta se on ihailtavaa, jos näin päättää.
Siinä olen myös samaa mieltä, että kouluissa pitäisi kertoa abortista ja seksistäkin paljon enemmän, ne tuntuvat edelleen olevan tabu. Seksivalistuksen kohdalla nyt kuitenkin on tapahtunut huomattavasti parannusta, mutta sekin jää jotenkin tyhjäksi, jos seurauksista (juuri esimerkiksi abortti) ei kerrota taustoja. Ne mainitaan, että näin ja näin voi tapahtua, ja jos et halua lasta, niin voit mennä tekemään abortin. Sitä ei tosiaan kerrota perusteellisesti miksi se EI ole ehkäisykeino.
Tämä minun raskauteni ei ollut suunniteltu. Jostain syystä ehkäisypillerini pettivät, vaikka kaikki olin käyttänyt niitä aivan ohjeiden mukaan. En kuitenkaan tehnyt aborttia, mutta en halua sen tekemättömyydelläkään olla mitenkään marttyyri. Minusta se vain oli väärin, hänen on ilmiselvästi tarkoitus tulla tähän maailmaan juuri nyt ja juuri sellaisena kuin hän on.
Osa näistä varhaisen vaiheen keskenmenoistakin ovat juuri sellaisia, että pienet ihmisenalut ovat olleet niin sairaita, etteivät olisi kuitenkaan selviytyneet. Luonto hoiti vain homman jo ennekuin mitään raskaaksi tullut nainen huomasikaan. Keskenmenot ovat aina ikäviä, avokkini sisar sai aviomiehensä kanssa 3 keskenmenoa, ennenkuin heille syntyi huhtikuussa komea pieni poika.
En siis itse tekisi aborttia muuten kuin silloin jos minut olisi raiskattu, sikiö olisi vaikeasti vammainen, tai raskauden jatkaminen olisi vakava uhka terveydelleni. Silloinkin se olisi todella vaikea teko. En kuitenkaan tahdo heitä, jotka muista syistä tekevät abortin, tuomita. He ovat valintansa tehneet ja se on heidän oma asiansa, toivon vain heidän olevan ensi kerralla viisaampia, vaikkei heidän todelliset syynsä muille kuulukaan. Niin se kuitenkin vain menee, että jokainen tekee itse itselleen mitä haluaa. Se on karu totuus, johon muut eivät voi vaikuttaa.