Moi!
Kirjoitan nyt lyhyesti mutta ytimekkäästi. N. 2 vuotta sitten aloin kärsiä sos. til. fobiasta. Oireina olivat käsien ja pään tärinä, hikoilu ja punastelu esim. esiintymis- ja ruokailutilanteissa, tätä ilmeni erityisesti koulussa. Lopulta viime kesänä en uskaltanut enää oikein kauppaankaan mennä saati sitten kaupungilla liikkua. Ahdistus kasvoi ja kasvoi. Aloitin elokuussa 2005 lääkityksen ja syksyn mittaan alkoi helpottaa. Nykyään tunnen oloni jo melko normaaliksi, vaikka edelleen sosiaaliset tilanteet osaksi jännittävät ja ahdistavat, mutta ei siinä määrin kuin ennen. Ja lisäksi en ole enää lainkaan masentunut.
Nyt olen töissä suuren kaupan kassalla, mitä en olisi ennen voinut uskoa!! Ennen ensimmäistä päivää kassalla pelkäsin mm.että kädet alkavat täristä, punastelen jne. Mutta hyvin on mennyt ja nautin työstäni. Herääkin kysymys, että onko teillä ollut töissä helpompaa kuin koulussa? Jotenkin koulussa tunnen oloni aina ahdistuneeksi ja en viihdy siellä. Töissäni viihdyn hyvin, vaikka olisikin piiiitkä kassajono ja kauhea kiire, niin paniikki ei iske. Valitettavasti tämä on vain kesätyötä ja syksyllä alkavat taas hektiset ja ahdistavat opinnot...huhhhuh
Kirjoitan nyt lyhyesti mutta ytimekkäästi. N. 2 vuotta sitten aloin kärsiä sos. til. fobiasta. Oireina olivat käsien ja pään tärinä, hikoilu ja punastelu esim. esiintymis- ja ruokailutilanteissa, tätä ilmeni erityisesti koulussa. Lopulta viime kesänä en uskaltanut enää oikein kauppaankaan mennä saati sitten kaupungilla liikkua. Ahdistus kasvoi ja kasvoi. Aloitin elokuussa 2005 lääkityksen ja syksyn mittaan alkoi helpottaa. Nykyään tunnen oloni jo melko normaaliksi, vaikka edelleen sosiaaliset tilanteet osaksi jännittävät ja ahdistavat, mutta ei siinä määrin kuin ennen. Ja lisäksi en ole enää lainkaan masentunut.
Nyt olen töissä suuren kaupan kassalla, mitä en olisi ennen voinut uskoa!! Ennen ensimmäistä päivää kassalla pelkäsin mm.että kädet alkavat täristä, punastelen jne. Mutta hyvin on mennyt ja nautin työstäni. Herääkin kysymys, että onko teillä ollut töissä helpompaa kuin koulussa? Jotenkin koulussa tunnen oloni aina ahdistuneeksi ja en viihdy siellä. Töissäni viihdyn hyvin, vaikka olisikin piiiitkä kassajono ja kauhea kiire, niin paniikki ei iske. Valitettavasti tämä on vain kesätyötä ja syksyllä alkavat taas hektiset ja ahdistavat opinnot...huhhhuh
Vastaukset 6
Vanhimmat
tuntuu todella hyvältä lukea että joku muukin kärsii samoista oireista kuin minä ja vielä paremmalta tieto siitä että jokin lääkitys on sinun tapauksessasi auttanut. olisin todella kiitollinen jos voisit kertoa mikä lääke on kyseessä jotta voisin sitä kysyä lääkäriltäni.
olen jo 5 vuotta kärsinyt ahdistuneisuudesta,pelkotiloista,vapinasta ja jännityksestä. olen käynyt juttelemassa lääkärin kanssa ja erikoishoitajan kanssa ja käyttänyt propral-nimistä lääkettä. mikään ei auttanut. kouluaika oli pahin ja sieltä kaikki tämä alkoi, mutta nyt töissäkin on vaikeuksia ja pelkään että menetän kohta työkykyni kokonaan. auta minua! alan olla todella epätoivoinen. kai joku lääke tähän auttaa???
Hei!
Käyttämäni lääke on Seronil 20 mg. Aloitin vajaa vuosi sitten ja nyt syön lääkettä joka toinen päivä. Kesti pitkään ennen kuin kehitys alkoi, mutta kyllä heti lääkkeen syömisen alussa masennus väistyi ja mieli virkistyi. Sitten yleinen ahdistuneisuus katosi ja viimeisenä sosiaalisten tilanteiden jännittäminen ja pelkääminen alkoi vähetä, mutta todella hitaasti. Nyt paranemiseni on suunnilleen puolivälissä; paljon on jo tapahtunut hyvää, mutta paljon asioita on vielä tekemättä. Eniten noihin pelkotiloihin tehoavat positiiviset kokemukset ahdistavista tilanteista; näitä kokemuksia on lääkkeen myötä kertynyt paljon.
Propral ei yksistään auta, jos ongelmat ovat jo krooniset. Kannattaa kokeilla jotain mielialalääkettä, varmasti Sepram, Seronil ja Cipramil (yms) ovat parhaita. Ja mikä parasta: minulle ei ole tullut mitään haittavaikutuksia lääkkeistä. Tai no.. ehkä lievää hikoilun lisääntymistä ja vuodessa lihosin hurjat 3 kg, mikä kyllä taitaa johtua siitä, että olen taas uskaltanut syödä itseni täyteen esim. kouluruokailutilanteissa pelkäämättä paniikkikohtauksen alkua ;) tsemppiä!
olen tuota seronil-valmistetta käyttänyt ja minulla se ei auttanut. muutenkaan en pidä itseäni masentuneena ja ainut elämääni häiritsevä tekijä on tuo vapina. se saa minut välttelemään ihmisiä ja luopumaan unelmista. potkin itseäni kuitenkin kokoajan eteenpäin ja elän päivä kerrallaan.. aina kuitenkin mielessä pyörii mitä kaikkea olisinkaan saavuttanut ilman tätä ongelmaa...
mulla ihan sama juttu koulussa jännitän hirveesti just esim.ruokailutilanteita ja pelkkä käytävällä kävelykin on kamalaa, mutta olen töissä asiakaspalvelussa enkä jännitä siinä yhtään voin jutella iloisesti ja välittömästi asiakkaiden kanssa ja ei jännitä vaikka olisi paljonkin jonoa... jotenkin aina kun saa työvaatteet päälle on aivan kuin vaihtuisi kokonaan eri rooli päälle vaikka en yritä olla eri henkilö tai muuta töissä!
helpompaa! Ehdottomasti! Kaupan kassalla jo kaksi ja puoli vuotta ja tykkään, ei jännitä mutta koulussa.. ahdistaa.. en tiedä johtuisko siitä että koulussa on kaikki suunnilleen saman ikäisiä kun kaupassa käy kaikki vauvasta vaariin.. Ja huono itsetunto ja -luottamus vaivaa koulussa mut eipä töissä.. oon ku eri ihminen..
mulla kans samantapainen juttu, koulussa välillä en uskalla ees luokkaan mennä jos vaik tunnilla joutuu vastaamaan kysymyksiin jne....mut töissä olen asiakaspalvelussa ja siellä ei niin pahalta tunnu vaikka kyl jännitän sielläkin mut en pahasti!! ja mitään lääkkeitä en viel ole hankkinut, ehkä jossain vaiheessa kannattais!!!?