Olimme kyläilemässä miehen sukulaisissa, ja kylläpä totisesti tuli taas kyläiltyä tarpeeksi. 7 kk ikäisen vauvani hoidossa on ilmeisesti kaikki mahdollinen pielessä, erityisesti ruokailu. Vauva on maitoallerginen, mutta silti olisi pitänyt antaa pullaa, jätskiä, mansikkakakkua ym. Ja anoppi kertoi kuinka hän oli aloittanut vellit jo 2 kk iässä, ja 7 kk ikäisenä pitäisi syödä jo mitä tahansa. Millään ei mennyt jakeluun, että meillä oli omat ruuat mukana, ja niitä syömällä masu pysyi matkan ajan kunnossa!
Vauvan nukuttamista en myöskään hallitse, miehen sisarusten mielestä vauvan voi jättää nukkumaan toiseen rakennukseen pitkän matkan päähän itkuhälyttimen kanssa, anopin mielestä pitää mennä vauvan viereen nukkumaan yhtä aikaa. Aina meni siis väärin.
Ja kun vauva itki, riitti neuvojia! "Vaippa on tietysti märkä? Eikö äiti sinua syötä tarpeeksi? Etkö sinä raukka pääse syliin/lattialle/sitteriin, kun ei äiti viitsi laittaa? Eikö se äiti laita sinua ajoissa päiväunille/nukkumaan?" Ja tätä kyllä piisasi!
Jospa sitä taas ensikesän reissuihin mennessä olisi saanut kerättyä tarpeeksi rohkeutta kohdata miehen sukulaisia!
Vauvan nukuttamista en myöskään hallitse, miehen sisarusten mielestä vauvan voi jättää nukkumaan toiseen rakennukseen pitkän matkan päähän itkuhälyttimen kanssa, anopin mielestä pitää mennä vauvan viereen nukkumaan yhtä aikaa. Aina meni siis väärin.
Ja kun vauva itki, riitti neuvojia! "Vaippa on tietysti märkä? Eikö äiti sinua syötä tarpeeksi? Etkö sinä raukka pääse syliin/lattialle/sitteriin, kun ei äiti viitsi laittaa? Eikö se äiti laita sinua ajoissa päiväunille/nukkumaan?" Ja tätä kyllä piisasi!
Jospa sitä taas ensikesän reissuihin mennessä olisi saanut kerättyä tarpeeksi rohkeutta kohdata miehen sukulaisia!
Vastaukset 7
Vanhimmat
..kysymys. Aina kun joku saa lapsen, niin siinä on koko lähipiiri "kimpussa" antamassa neuvojaan, mutta useinmiten he tarkoittavat pelkästään hyvää ja ymmärrettävästi tuore äiti ei vaan jaksa sitä neuvo ja ohje ryöppyä, mikä joka puolelta tulvii, koska onhan meillä nykyään neuvolakin, mistä niitä ohjeita saa. Mutta koita jaksaa. Kyllä he ehkä joskus lopettavat ja uskovat, että kyllä sinäkin osaat. Voimia sinulle!
meillä myös näin.aina on neuvottu ja aina tullaan neuvomaan.mitään ei tunnuta ymmärtävän eikä hyväksyvän mitä teen..ihan jo tosta ruokailusta alkaen nukkumiseen..
joskus ottaa niin kovin aivoon.
Olen huomannut, vastaavissa tilanteissa, elämäni aikana, että n. 95% ihmisen puheesta on höpötystä, jota ei missään nimessä tarvitse ottaa tosissaan eikä edes kuunnella, vaan vastata vaan, että juu juu...
Olen varma, että jos tekisi sellaisen kokeen, että nauhottaisi mummun, anopin, miehen siskon tai muun vastaavan sukulaisen höpötyksen ja esittäisi sen kohta kohdalta asianomaiselle, niin tämä itsekin hämmästyisi ja sanoisi, etten minä tuota tarkoittanut.
Ihmiset höpisevät kaikenmoista mm. siitä syystä, että jännittävät, peittävät ujouttaan ja epävarmuuttaan, luulevat osoittavansa sopivaa kiinnostusta, ovat vain niin innoissaan vauvasta, haluavat jollain lailla osallistua, mutta ennenkaikkea ajattelemattomuuttaan.
Se varmaan ärsyttää välillä kovastikin, mutta kannattaa antaa mennä toisesta korvasta sisään toisesta ulos! Eivät varmaankaan tarkoita mitään pahaa.
Meillä myös oli allergiaa tokalla lapsella (maito, muna, broileri) ja oireet olivat suht laajat jos söi esim. munaa!
Suku, varsinkin meihen, ei meinannut ollenkaa ymmärtää, että noita ei voinut syödä ollenkaan! "Kai sen nyt voi vähän maistaa lettuja?, eihän niissä paljoo oo munaa"! Tai "kylläpä on hankalaa tämä ruoan laitto kun yksi ei voi syödä mitään"!
Olin kerran äitini ja kahden lapsemme kanssa sukuloimassa (5 yötä) ja silloin meni hermot!
En osannut tehdä mitään oikein ja kaikki oli huonosti! Ei hyvää ruokaa, liian paljon/vähän vaatetta päällä, liian myöhään nukkumaan, liian vähän päiväunta, liikaa tutti suussa jne. listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään! Silloin kilahti päässä ja sanoin (huusin melkein): Mikään ei ihan oikeasti ole vikana tai lapset heitteillä. Kaikki hoidan niin hyvin, kun vaan osaan! Jos olisi ihan oikesati jotakin vikaa niin sanoisitte vasta silloin, mutta näettehän te, että kaikki on kunnossa!
Menivät ihan hiljaiseksi ja enää eivät puhu samallalailla!
Kyllä sinä tiedät miten hoidat lapsenne yhdessä isän kanssa. Se on teidän tapa ja muut hiiteen! He eivät tiedä miten teillä eletään ja he eivät voi tulla sanelemaan sitä!
Toki joillakin ihmisillä on tapana "puhua vauvalle" juuri tyyliin: "vaippaakaan ei ole vihdettu pitkään aikaan" tai "eikö se äiti anna kunnollista ruokaa" jos vauva juuri silloin sylkee ruoan pois suusta! Se on ärsyttävää, mutta höpötystä vaan!
meilläkin oli sama rumba anoppilassa kun lapsemme oli vielä pienempi, kaiken tämän hössötyksen lisäksi sain huomata että lapsemmemme ei sitten saanutkaan mitään muuta "mukavampaa" huomiota, koska muut suunilleen samanikäiset serkukset olivat tärkeämpiä. Tämä jälkimmäinen asia ei vieläkään ole mennyt tajuntaani että miten mummolle, tädeille ja sedille voi toinen lapsi olla toista niin paljon tärkeämpi. Nykyään vieraillessa tämä hössötys on onneksi hävinnyt, mutta huomiota lapsemme ei saa edelleenkään, vaikka kyllä kovasti yrittääkin höpötyksellään ja tavaroiden esitteyillä :(
eli siis meillä meni ajanmyötä ohi. Ja muistaakseni mieheni joskus ärähtikin tästä äidilleen ja sai hänet aisoihin!
vaikka nuo kaikki ovat loukkaavia kommentteja ei niiden sanominen aina ole pahansuopuutta vaan osa voi olla ihan vinkkinä annettu tuoreelle äidille? Jokainen osaltaan yrittää kertoa omia parhaita tapojaan ja toimiaan vaikka aika tökerösti lapsen välityksellä sen tekeekin..
Itse inhosin juuri tuota samaa kohtelua ja töksäytin siihen vastauksen esim; kerroppa mummille että masuun sattuu maito, sano tädille että vaippa on juuri vaihdettu, äidin ja isän mielestä minulle sopii parhaiten... Itse otin sitten tavaksi mieluummin sanoa toiselle suoraan oman tapani toimia jos toisella oli erilainen tapa tai kysyin suoraan miten ovat moiseen ratkaisuun päätyneet, paljon reilumpaa ja sitäpaitsi keskustelu avarsi useimmiten jommankumman näkemyksiä asioista!
Esikoisen kanssa sitä vaan on niin uudessa ja herkässä tilanteessa itsekkin että sietää montaa asiaa! Oma työtoverini aikanaan selvitti maitoallergisen lapseni ruokavalion helpoksi järjestää vaikka oli muitakin kiellettyjä ruoka-aineita aluksi paljonkin. Ei mitään maidonkorvikettakaan kuulemme tarvita ne on ihan turhia! Sillä oli omat lapset oppineet kakallekkin potalle jossain 6kk vaiheilla jolloin meillä ko. lapsi veti kymmenen ruikulimiinaa pöksyyn päivässä.. Revi siitä huumoria kun kaikilla muillakin alkoi olla tukka täynnä tilannetta!