En tiedä olenko asiani kanssa edes oikealla palstalla mutta tämä tuntui oikeimmalta...Olen tapaillut kuukauden verran miestä, joka jossakin vaiheessa mainitsi sairastavansa masennusta. Tuon enempää en älynnyt asiasta tuolloin kysellä eikä hän enempää asiasta sanonut.
Olemme pitäneet yhteyttä lähestulkoon päivittäin suunnilleen kuukauden ajan joko puhelimitse tai netissä aina juhannukseen asti sekä tavanneet muutamia kertoja. Yhtäkkiä yhteydenpito katkesi kuin seinään ja pikkuhiljaa olen muutamia asioita saanut selville. Sen verran olen ymmärtänyt niistä vähälukuisista ja vähäsanaisita viesteistä juhannuksen jälkeen, että hänellä on paha olla. Ei kuulemma johdu mitenkään minusta eikä sille voi kukaan tehdä mitään kun kysyin voisinko jotenkin auttaa tai helpottaa tilannetta. En siis tiedä, onko kyse tällä kertaa masennuksesta.
Hänen vointiinsa liittyviin kysymyksiin sain ympäripyöreitä vastauksia mutta mihinkään vähääkään henkilökohtaiseen kysymykseen, joka liittyy suhteen etenemiseen, hänen mielipiteisiinsä tai ylipäätänsä siihen haluaako hän enää edes tavata, en saa minkäänlaista vastausta. Sen verran olen ymmärtänyt, että hän haluaa pitää yhteyttä. Tai halusi ainakin jokunen aika sitten.
Itselläni ei ole mitään kokemusta masennuksesta tai siitä kärsivistä ihmisistä ja ajattelinkin, josko joku voisi kertoa kuulostaako tällainen tyypilliseltä käytökseltä masentuneelle ihmiselle, ja siitä kuinka toimia tällaisessa tilanteessa...
Haluaisin siis auttaa ja ymmärtää mutten tiedä mikä on paras tapa toimia varsinkin tilanteessa, jossa on vasta tutustumassa ihmiseen. En haluisi menettää tätä ihmistä pelkästään sen takia, että teen jotakin väärin jos kyse on masennuksesta...
Olemme pitäneet yhteyttä lähestulkoon päivittäin suunnilleen kuukauden ajan joko puhelimitse tai netissä aina juhannukseen asti sekä tavanneet muutamia kertoja. Yhtäkkiä yhteydenpito katkesi kuin seinään ja pikkuhiljaa olen muutamia asioita saanut selville. Sen verran olen ymmärtänyt niistä vähälukuisista ja vähäsanaisita viesteistä juhannuksen jälkeen, että hänellä on paha olla. Ei kuulemma johdu mitenkään minusta eikä sille voi kukaan tehdä mitään kun kysyin voisinko jotenkin auttaa tai helpottaa tilannetta. En siis tiedä, onko kyse tällä kertaa masennuksesta.
Hänen vointiinsa liittyviin kysymyksiin sain ympäripyöreitä vastauksia mutta mihinkään vähääkään henkilökohtaiseen kysymykseen, joka liittyy suhteen etenemiseen, hänen mielipiteisiinsä tai ylipäätänsä siihen haluaako hän enää edes tavata, en saa minkäänlaista vastausta. Sen verran olen ymmärtänyt, että hän haluaa pitää yhteyttä. Tai halusi ainakin jokunen aika sitten.
Itselläni ei ole mitään kokemusta masennuksesta tai siitä kärsivistä ihmisistä ja ajattelinkin, josko joku voisi kertoa kuulostaako tällainen tyypilliseltä käytökseltä masentuneelle ihmiselle, ja siitä kuinka toimia tällaisessa tilanteessa...
Haluaisin siis auttaa ja ymmärtää mutten tiedä mikä on paras tapa toimia varsinkin tilanteessa, jossa on vasta tutustumassa ihmiseen. En haluisi menettää tätä ihmistä pelkästään sen takia, että teen jotakin väärin jos kyse on masennuksesta...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ikävä sanoa sinulle tässä tilanteessa, mutta mielestäni olisi parasta teille molemmille, jos hän saisi ammatillista apua. Älä rupea hänen terapeutikseen. Ole ystävänsä - älä terapeuttinsa.
En ole mikään raamatun tuntija, mutta siellä on sananlasku, joka sanoo suurin piirtein näin: Jos sokea ohjaa sokeaa, niin he molemmat putoavat ojaan. (ei sitaatti vain omin sanoin kerrottu)
Tarkoitan siis, että voit itsekin masentua, jos ei- ammattilaisena syvennyt liiaksi hänen pulmiinsa tai sairauteensa - ja silloinhan et voi auttaa häntäkään.
Hän tarvitsee terapeuttia, mutta myös ystäviä. Ole ystävä!
Edellisen kirjoittajan viestin sisältö oli hyvä. Ole ystävä, älä terapeutti. Ihmiselle on luontaista uteliaisuus ottaa asioista selvää, sltikin anna toiselle se tila minkä hän tarvitsee.
Ehkä hän käy tällä hetkellä syvempää masennusvaihetta lävitse eikä halua repiä sinua siihen mukaan. Jos näin on niin se on vain hyvä merkki. Niin ja jos on niin että hänellä on masennuksen syvempi vaihe päällä, tällöin on turha yrittää pommittaa syväluotaavilla kysymyksillä.
Tapausta tuntematta on vaikeaa kommentoida asiaa kenenkään puolesta tämän enempää.
Masennusta _sairastavakin_ on ihminen ihmissuhteineen kuin muutkin. Ehkä asia on niin kuin ylhäällä, ehkä niin että hän yksinkertaisesti vain ei innostunut pidemmän päälle. Tämä usein unohtuu. Ajatellaan että masenunut on kiitollinen mistä vain seurasta ja niinhän asia ei aina mene.
Ole kuitenkin kärsivällinen ja maltillinen. Ehkä joku päivä saat vastauksen. Rakkaus kesällä on sellaista sairasti masennusta tai ei. :)
Toki olen miettinyt kaikkia noita (ja varmaan miljoonia muitakin) näkökulmia mistä olette vastauksissanne puhuneet. Kiitokset niistä. En tietenkään edes yritä toimia kenenkään terapeuttina, se ei olisi edes mahdollista tässä tapauksessa. Välimatkaa on n. 100 km eikä tulisi mieleenkään tuppautua kenenkään luokse kutsumatta.
Tottakai masentuneellakin ihmisellä on ihmissuhteita siinä missä kenellä tahansa ja toki on hyvinkin mahdollista ettei kyseinen ihminen ole tarpeeksi kiinnostunut mistään vakavammasta. Tältä palstalta keskusteluja lukiessani monet asiat kuitenkin loksahtavat paikalleen...
Mielelläni lukisin lisääkin mielipiteitänne ja "hyviä neuvoja".