kanssa naimisiin?
Nykyään on yleistyneet vihkimiset vieraan maan kansalaisten kanssa, vaikka onhan näitä liittoja ollut ennenkin ja ehkä helppo liikkuminen, vauraus, kielen opiskelu, netit ym antavat mahdollisuuden tutustua helpoimmin kuin ennen ulkomaalaisiin.
Mieleen tulee peräkammarin pojat, jotka kiikuttavat koto Suomeen thaityttöjä tai virolaisia, venäläisiä ym vaimokseen ja paremman elintason perääkin moni ulkolainen lähtee seikkailee, mutta mietityttää onko liitot onnellisia ja vaikea vastata kun ei ole kokemusta. Tietenkin on tavallisia harkittuja ja rakkaus avioliittojakin, eli ei ainoastaan peräkammarin poikien puuhaa, mutta tuntuisi näin äkkisiltään ajateltuna, että miten sopeutua erilaiseen kulttuuriin ja jättää ystävät entiseen kotimaahan.
En halua suuremmiten arvostella tätä kansainvälistymistä, mutta mieleen tulee sekin seikka tai mihin johtaa, että sekoittuuko rodut keskenään ja onko haittavaikutuksia, sekä löytyykö kohta aitoja suomalaisia, kun sukujuurissa on ulkomaalaista verta. Ehkä jätän tämän aiheen viisaimmille pohdittavaksi.
Mielestäni nämä ulkolaisen kanssa naimisiin menot kertovat sen, että on seikkailun haluisia, kielitaitoisia, fiksujakin ihmisisiä ja ehkä värikkäitä persoonia, jotka kokeilevat rajojaan ja solmivat avioliiton, mutta taas on epätoivoisia kotimaassaan pettyneitä tai petettyjä, jotka käyttävät häikäilemättä vaurautta hyväkseen ja katkeroituneena solmivat suhteen ulkomaalaiseen.
Nämä ovat vaan omia näkemyksiäni ja ei rasistisia, mutta suosin näin perusjätkänä suomalaisuutta ja perinteistä suomi pimua, eli tuskinpa menisin ulkolaisen kanssa naimisiin, ellei nyt aivan kovaa tälliä päähän saisi ja mieli muuttuisi.
Lähinnä kysyisin, miten suhtaudut ulkomaalais avioliittoihin, eli hyväksytkö ja menisitkö itse avioon vieraan maan kansalaisen kanssa näin "x-temppore."
Nykyään on yleistyneet vihkimiset vieraan maan kansalaisten kanssa, vaikka onhan näitä liittoja ollut ennenkin ja ehkä helppo liikkuminen, vauraus, kielen opiskelu, netit ym antavat mahdollisuuden tutustua helpoimmin kuin ennen ulkomaalaisiin.
Mieleen tulee peräkammarin pojat, jotka kiikuttavat koto Suomeen thaityttöjä tai virolaisia, venäläisiä ym vaimokseen ja paremman elintason perääkin moni ulkolainen lähtee seikkailee, mutta mietityttää onko liitot onnellisia ja vaikea vastata kun ei ole kokemusta. Tietenkin on tavallisia harkittuja ja rakkaus avioliittojakin, eli ei ainoastaan peräkammarin poikien puuhaa, mutta tuntuisi näin äkkisiltään ajateltuna, että miten sopeutua erilaiseen kulttuuriin ja jättää ystävät entiseen kotimaahan.
En halua suuremmiten arvostella tätä kansainvälistymistä, mutta mieleen tulee sekin seikka tai mihin johtaa, että sekoittuuko rodut keskenään ja onko haittavaikutuksia, sekä löytyykö kohta aitoja suomalaisia, kun sukujuurissa on ulkomaalaista verta. Ehkä jätän tämän aiheen viisaimmille pohdittavaksi.
Mielestäni nämä ulkolaisen kanssa naimisiin menot kertovat sen, että on seikkailun haluisia, kielitaitoisia, fiksujakin ihmisisiä ja ehkä värikkäitä persoonia, jotka kokeilevat rajojaan ja solmivat avioliiton, mutta taas on epätoivoisia kotimaassaan pettyneitä tai petettyjä, jotka käyttävät häikäilemättä vaurautta hyväkseen ja katkeroituneena solmivat suhteen ulkomaalaiseen.
Nämä ovat vaan omia näkemyksiäni ja ei rasistisia, mutta suosin näin perusjätkänä suomalaisuutta ja perinteistä suomi pimua, eli tuskinpa menisin ulkolaisen kanssa naimisiin, ellei nyt aivan kovaa tälliä päähän saisi ja mieli muuttuisi.
Lähinnä kysyisin, miten suhtaudut ulkomaalais avioliittoihin, eli hyväksytkö ja menisitkö itse avioon vieraan maan kansalaisen kanssa näin "x-temppore."
Vastaukset 28
Vanhimmat
kertaa harkitsisin,vaikka olenkin itse melkein "peräkammarin"poika.Yksi huono kokemus riittää.en sentään ,niin pitkällä vielä ollut.
jos olisi oikea osunut kohdalle.
Hyväksyn myös omille lapsille ulkolaisen puolison, jos niin valitsevat.
Rotujen sekoittuminen on evoluution kannalta parasta mahdollista kehitystä.
Joitain pareja tunnen, joilla ulkolainen puoliso.
Kaikki ovat kyllä eurooppalaisia.
Ei sinällään väliä,vaikka on eri kultuurista, jos kemiat,tasa-arvoinen liitto ja molempien tahto avioliitossa on tasapainossa.
Mitään puolison postimyynti/ostosta en hyväksy.
On liian lähellä ihmiskaupan tunnusmerkkejä.
Oikeasta rakkaudesta solmitut liitot kyllä hyväksyn.
Kovasti harkintaa ja paljon mutoshalua molemmilla täytyy silti olla tuomisinaan, että liito ei muutu vankilaksi tai ole anarkistinen muussakaan mielessä.
työkaveria on jolla on ulkolainen vaimo,ei päällepäin näyttäisi olevan ongelmia.Kai se on luonteesta kiinni.
itseensä kyllästynyt pitää ulkolaisen olla joka minut huolisi,ehkä voisin itse harkita,jos sopiva kohdalle sattuisi.Mutta kaikki aina puhuu niistä kemioista,kaippa nekin täytyy jollakin tavalla kolahtaa kohdalleen.
kemiat löydy, kun kehuu ulkomaalais tytölle, että repullinen rahaa löytyy ja alimmaisia täytyy pöyhiä:))
siinä tapauksessa "fysiikan"puolelle.
Silloin parhaassakintapauksessa saadaan aikaan jokin seos.
Kemian kautta mahdollisuus saada aikaan reaktio ja silloin ollaan lähempänä "ykseyttä", kuin seoksissa.
niinkin on, mutta raha luo mahdollisuuksia ja epävarmaksi jää lopputulos, koska rahalla on aina sivumakunsa.
ex tempore -avioliiton solmimista kenenkään kanssa. Jos avioehto tehtäisiin, ei olisi mitään menetettävää ja ainoa keino yhdessä elämiseen rakkaan, läheiseksi kokemani ihmisen kanssa edellyttäisi avioliiton solmimista, saattaisin hyvinkin ryhtyä puuhastelemaan häitä. (Tosin en ole toista kertaa harkinnut sitä vaihtoehtoa suomalaisenkaan kumppanin kanssa.)
Nuorten, lisääntymiskykyisten ja -haluisten aikuisten kohdalla riskit ovat huomattavasti suuremmat, jos liitto alkaisi myöhemmin rakoilla. Maailma on muuttunut niin pieneksi, ihmiset liikkuvat ja kulttuurierot ovat selvitettävissä etukäteen, että olisi kai oikeastaan kummallista elleivät kansainväliset avioliitotkin lisääntyisi.
Ostovaimot tai -miehet ovat tietysti ihan oma juttunsa ja niissä on kai useimmiten kyse jonkinasteisesta kaupankäynnistä. Miten ihmiset voivat tutustua toisiinsa, ellei heillä ole edes yhteistä kieltä? Jonkinlainen lähes ilmainen palvelusuhde taitaa olla useimmilla "ostajilla" mielessään.
Luin lomalla kirjan Valkoinen masai: sveitsiläinen eukko (n. 26-vuotias, ei enää mikään hupakkoikäinen) meni Keniaan lomalle ja tapasi siellä tämän masaisotilaan. Ei ollut pariskunnalla yhteistä kieltä eikä kyllä mitään muutakaan yhteistä. Sveitsiläiseukko myi second hand -putiikkinsa ja lähti asumaan manyattaan (eräänlainen maja) tyypin kanssa. Melkein neljä vuotta se kesti mm. malariaa, punatautia, syöpäläisiä, kuumuutta, äijän järjetöntä mustasukkaisuutta ynnä muita mukavuuksia. Yksi lapsikin ehti syntyä. Kaikki rahat menivät, sitten leidi palasi takaisin Sveitsiin.
Hoh-hoh, kaikkea ne hormonit teettävät.
kerrottiin varttuneemmasta suomalaisesta naisesta, joka oli avioitunut muistaakseni kenialaisen paljon nuoremman miehen kanssa ja sopeutunut heimon oloihin ihan hyvin. Dokumentissa ei kyllä kovin monia vuosia vielä ehditty kuvata, mutta rouva kertoi olevansa todella tyytyväinen omaan avioliittoonsa ulkomaisen miehensä kanssa. Ainakin ihmisten suhtautuminen naapureihin ja sukulaisiin näytti olevan siellä paljon paremmalla mallilla kuin meidän suomalaisten nykyään.
Samaa olen kuullut esim. tuttavani tyttären kamerunilaisen vävyn asenteesta anoppiinsa, jota kohdellaan arvostettuna perheenjäsenenä. Perhe on toistaiseksi vielä Suomessa, kun mies tekee yliopistossa väitöskirjaa parhaillaan. Mummo ei ole yhtään huolissaan, vaikka tyttärensä perhe muuttaisi Kameruniin myöhemmin. Hän totesi, ettei siellä voisi olla rasismistakaan yhtä suurta haittaa ja harmia kuin usein täällä Suomessa. Pitäisiköhän meidän hieman tarkistaa omia asenteitamme?
poika olisi.Mikäpä siinnä.
... nykyiseen naimisissaolemiseeni ja totean, että keneltä tahansa ihmiseltä (puhumattakaan miehestä) vie kauan tottua elämään minun kanssani. Jos tai kun tämä nykyinen liittoni jonakin päivänä päättyy siihen, että kuolema tai joku muu kolmanteen maailmansotaan verrattavissa oleva hirmuinen meitit eroittaa, niin enpä usko, että a) kukaan enää pyytää minua naimisiin b) haluan itse sinne mennä, vaikka se ei nyt niin kamala paikka ole ollutkaan.
Muuten kyllä voisin avioitua vaikka marsilaisen kanssa, mikäli sattuisin semmoista aidosti rakastamaan.
enää tässä iässä naimisiin ainakaan kovin kaukaisesta kultturista olevan henkilön kanssa. En lultavasti osaisi sopeutua täysin vieraaseen tapaan toimia. Seurustella saattaisin siten että kumpikin olisi omillaan, mutta tämä tietysti edellyttäisi että hurmuri asuisi Suomessa :)
Sensijaan nuorempana jos olisi kohdalle osunut, niin olisimpa voinut mennäkin naimisiin ulkolaisen kanssa.
Suomalaiselle rodulle ei olisi metenkään pahasta vähän jalostua. Hyväksyn avioliitot ulkolaisten kanssa.
... rotuhygieniasta. Kyllä se säilyy tai on säilymättä. Mitäs ihmiset ovat? Eivät ole koiria, mitä pitää näytellä.
Tylsä aihe.
kyllä menisi naimisiin ulkolaisen kanssa,mutta en moiti muita,jos niin haluavat tehdä....:)
mutta se on vissiin jokaisen oma asia, eihän sille vissiin maha mittään jos sattuu rakastumaan ulkomaalaiseen, kai ne on ihmisiä siinä missä muutki..
järkevä ihminen menisi minkään maan kansalaisen kanssa tuosta vaan naimisiin...
Mitä tulee ulkomaalais avioliittoihin, hyväksyn ne - tottakai.
usko enää sekoavani niin että menisin koskaan enää naimisiin, nimittäin jos jostain syystä olisin vielä itsellinen ihminen.
..guut, mutta se ikä ero oli kait sit kovempi kriteeri, ku en pääse sun vävyx. ;)
Katsoin tuossa Thaityttöjen minkäs ikäiset heille
sais laittaa postia, ja on aika kummaa,
että mitä vanhempia he ovat, sitä pienemmäksi tuo ikä ero sais olla,
tosin sama se on muuallakin, eli viiskymppinen nainen kai sit hakee miestä joka on 45-25 vuotias,..;)
esim. tässä on söpö tyttö
Age (ikä) 27
Education(koulutus) University
Ja haluavat miehen olevan tuollainen : Age should be from 35 to 55 years old.
Ja näitä Thaityttöjä näyttää olevan aikalailla netissä.
Saattaapi olla niinkin, ettei monikaan vanhoilla päivillään enää halua sitoutua, mutta ehkä enempi kaveerata voisi olla parempi sanamuoto.
Tuli tässä äitimuori mieleen, kun menetimme isäukon kaksi vuotta sitten ja jäi leskeksi. Välillä näytti siltä, ettei sen elämästä tule mitään, kun jäi omakotitaloon yksin asumaan, mutta aloin ihmettelemään, kun puhelin soitot alkoi vähenee meille päin, mutta havaitsin kummaa piristystä äänessä olemaan, kun silloin tällöin soitteli ja selvisihän se kun vierailin ja äitikän puhelin soi ja vastasi naamapunaisena, että en nyt voi puhua soitan myöhemmin. Hieman huvitti tyttömäinen käytös ja kysyin suoraan, että onko siulla jokin mies ja tunnusti, että kaveri ja tapasimme eläkeläis tansseissa. Mietiskelin aiemmin, että meidän muori säntillisenä ihmisenä viimeeksikään alkaisi suhteita luomaan, mutta näin ne maailmankirjat menee sekaisin ja empä tuota pahana pidä jos piristyy ja kaveeraa, mutta täytyy sivusta vähän seurana mitä se oikein touhuilee, kun ikääkin on yli 70.
ei kai se "mielenhäiriö" nimeltä rakkaus *äh.k un se on imelä sana*
hieman huvittaa mummon temput,kunhan se mielenhäiriö pysyy aisoissa, niin ei mitään hätää. Vähän ällikällä tässä on itsekin, että miten suhtautua, mutta jokaisella on oma elämänsä elettävänään ja hyvänä pidän sitä, että on piristynyt ja elämä maistuu jälleen ikävien tapahtumien jälkeen.
mitenkä sitä itsekukin suhtautuu hieman varauksella vanhempansa uuteen seurusteluystävään, mikähän siinä oikein on.
Suhtaudummekohan jotenkin liian holhoavasti vanhuksiimme, ihan kuin he eivät olisi täysivaltaisi, tai -ikäisiä.
Huomasin itsekin olevani vanhanaikainen samassa tilanteessa; äitini jäi leskeksi ja on nyt löytänyt uuden ja hiem. itseään hieman nuoremman miesystävän.
Jokin siinä minua vain kangertaa - täytyy myöntää häpeäkseen :/
me ollaan heille?Kun heilläkin menee "lujaa" ;DD
huomaa vanhuksissa ne iän tuomat muutokset ja eurot sekä markat, kun ei ole täysin tajunnassa, vaikka eipä nuo ole oikein itselläkään, niin sitä hieman katselee perään. Eihän siinä mitään, jos on luotettava kaveri ja viihtyvät keskenään, niin antaa heidän hoitaa omat asiansa.
kanssa naimisiin, mutta kuulumme samaan rotuun, eli valkoiseen. Emme siis kumpikaan ole mustaan, tai keltaisee rotuun kuuluvia.
Ongelmia on ollut, mutta niitähän olisi kahden ihmisen yhteiselämässä joka tapauksessa.
Kummallekin liitto on ensimmäinen, eikä minkään pettymyksen tähden korvikkeeksi solmittu suhde.
Luulen olevani temperamenttisempi kuin Etelä-Eurooppalainen mieheni. Hän on rauhallinen ja harkitseva. Ainut asia joka saa hänet pahasti tulistumaan, on se jos/tai sanon jotain kielteistä hänen perheestään, tai suvustaan, varsinkin rakkaasta mammasta. En tee sitä enää koskaan, sillä mikään ei loukkaa mistä enemmän kuin äidin pyhimysaseman kyseenalaistaminen.
Mieheni ei taida edes uskoa, että hän on saanut alkunsa normaalin sukupuoliaktin seurauksena. Eihän mamma toki sellaista!:D
et kai italialaisen kanssa?
mutta kuitenkin Välimeren rantamilta olevan kanssa.
Nykyään puhuu suomea, mutta poikkeaa täkäläisistä joissakin asioissa. Ei juo itseään humalaan ja on romanttinen. Osaa itkeä, mutta ei kiroile.
Itse en ole kovinkaan romanttinen, kiroilen, mutta en itke. Juon itseni joskus jopa humalaan. Vastakohdathan täydentävät toisiaan:))