Olen tienhaarassa jossa on kaksi yhtä leveää tietä. Toinen vie eroon ja toinen avioliiton jatkamiseen. Veisi liikaa tilaa kirjoittaa kaikkia asioita joista vaimoni minua syyttää mutta esim. tyypillinen vaiva puhumattomuus(syynä lienee käsittelemätön lähiomaisten nopea-aikainen poismeno jota minun on tosi vaikea edelleen sisäistää),tekemisten järjestely väärällä tavalla jne. Jatkuva henkinen väkivalta ja tapa arvostella minua määrällisen tekemisen ei sen kautta mitä olen ihmisenä (en juo enkä ole väkivaltainen ja aina kotosalla), ajaa minua kohti eron risteystä......
JÄRKEE VAI EI....
FAIJA61
81262
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
pitäiskö vaikka puhua asioista sen vaimon kanssa asioiden oikealla nimellä niin ei tarttis erota? tangoon tarvitaan kaksi...
Kyllä monesti ihmettelen miksi ihmisiä kannustetaan jatkamaan.Jos ei porukalla toimeen tulla,ei yhteiselo enää suju jne miksi sitten jatkaa.Monet vetoavat siihen,että niin kun on noi yhteiset lapsetkin,siihen minä sanon SIKSIPÄ JUURI!Ei lapsia voi huijata siihen näytelmään.Kyllä lapsetkin vaistoavat vanhempien välisen kitkan.Minä uskon siihen,että vanhempien parisuhde on lasten koti,eikä mitkään fyysiset seinät.Sanon vaan,ettei kulissiliitto kannata.Mieti tarkkaan kenelle seuraavat vuodet elämästäsi annat.Ei ole kiva parinkymmenen vuoden päästä todeta,ettei kannattanutkaan jatkaa.
eri asia kuin keskustelu. Meillä keskustelu kuitenkin tarkoittaa allekirjoittaneen vikojen ja ominaisuuksien seulontaa jossa suunvuoroa ei juurikaan saa. Meidän tapauksessamme minä kuuntelen ja yritän vastata mutta toinen ei malta edes odottaa lausetta loppuun. Joten " keskusteltu" on ja paljon. Että semmoinen tapaus.
Nainen on lähtökohtaisesti kypsymätön typerys. Älä ota stressiä. Vaimon epäkunnioittava käytös miestä kohtaan on hyvin yleistä myös kaveripiirissäni. En enää ryhdy tappelemaan arjen mitättömistä pikkuasioista, joiden vian aiheuttaja olen tietysti minä. Ongelman syy on aina siinä mitä olen sanonut tai tehnyt tai jättänyt sanomatta tai tekemättä. Muka.
Arvelen sinun pysyvän liitossa lasten takia, se on aivan ymmärrettävää ja oikein. Odotellessasi heidän varttumista, tosin jatkuvan nalkutuksen alaisena, ala tekemään kaikkea kivaa! Ota loma ja sano vaimolle että nyt lähden reissuun etkä kysele tai selittele mitään; se on aivan helvetin kivaa!!!
Samalla saamallasi vittuilulla ja valituksella voit myös nauttia, eikö??? En nyt tarkoita välttämättä vieraan panemista. Osta itsellesi vene, harrasteauto, prätkä, lentolupakirja tai jotain nastaa mistä pidät, jotain mistä olet haaveillut! Ota laina ja yllätä vaimosi jollain kivalla mitä hankit itsellesi!
Naisen kanssa on turha keskustella, ei siitä kovakorvaisen kanssa tule mitään. Ota homma haltuusi, jos vaimo tulee ihmetellen perässä, hyvä. Jollei, katsot uuden fiksumman tilalle.
että löytyy joku jolla samanlaisia kokemuksia ettei tarvitse ainoana maailmassa olla täysi idiootti vaimon mielestä.
Niin minäkin, parasta mitä minulle on elämässä tapahtunut.. Toisenlaisiakin naisia on onneksi olemassa.
Asiaan yhtään perehtymättä sain käsityksen, että sinua vaivaa omat ongelmasi ja niihin et saa vaimoltasi apua / muualta apua. Tällaisessa tilanteessa helposti aiheutuu ongelmia myös parisuhteelle (omassani stressi, rahaongelmat, kaikki nalkuttava vaimo lapset, johtivat eroon). Kokemuksesta viisastuneena voin kuitenkin sanoa, että ne ongelmat eivät katoa eroamalla, ne tulee käsitellä yhdessä tai yksin joka tapauksessa. Eli jos tilanne johtuu jostakin itsessäsi olevasta, suosittelen suuresti itsetutkiskelua ja oman ajan viettämistä. Harrastuksilla ja muilla keinoin. Sano tämä myös vaimollesi!
Toinen asia näyttäisi olevan oman ajan käyttämättömyys ja miehien yksi perustarve, joka on kavereiden kanssa oleminen ja harrastaminen. Niitä lisäämällä voit keskittyä myös itseesi (et nalkuttavaan vaimoon) ja samalla osoittaa vaimollesi, että olet itsenäinen! Eli hän myös tarvitsee sinua.. Arvostaminen alkaa myös helposti, jos hän huomaa että on menettämässä sinut. Eli kerro omista ajatuksistasi! Mutta muista myös itse arvostaa samalla vaimoasi, koska se maksetaan takaisin (olet itse tyytyväisempi ja onnellisempi, kuten myös vaimosi).
että vikaa löytyy myös itsestäni. Tätä asiaa ei voine kukaan kiistää. Mutta, mutta.. tietenkin tulen miettineeksi johtuvatko suurimmat (psykosomaattisetkin) ongelmat itsestäni vai ovatko ne seurausta vaimon esittämistä kohtuuttomista odotuksista ja/tai vaatimuksista, kohtuullisen stressaavan työni ja taipumukseni ehkä liiakin suureen itsekritiikkiin lisäksi. Koen että ihmisellä on rajansa jonka hän kestää ja kun raja tulee vastaan joku paikka pettää. Omalla kohdallani lääkäri tulkitsi tilanteen masennukseksi josta yrittäessäni puhua vaimo ei tahtonut keskustella ja lääkärin dignoosista poiketen väitti vaivaa laiskuudeksi sekä yritykseksi välttää kotitöitä ja ns.vastuunottoa arjen pyörittämisestä.