Tämä on minun subjektiivinen näkemykseni, että ei ole mitään erillistä jälleensyntymää. Idän näkijöiden opetus Yhdestä kertakaikkisesta jälleensyntymästä on ymmärretty mielestäni väärin, kun se on vedetty erillisyksilön tasolle. Tässä ns. erillinen yksilö syntyy aina uudestaan erillisenä yksilönä ns. kuoleman ja elämän pyörän sisällä.
Samoin on mielestäni alkuperäisen kristinuskon näkemykselle, jossa Yhdestä kertakaikkisesta uudelleen syntymisestä tuli yksilötasolla tapahtuva uudelleen syntyminen. Ihminen syntyisi siis uudelleen ”ylhäältä” erillisenä muusta luomakunnasta jälkimmäisen pysyessä ennallaan.
Aivan hyvin nämä molemmat opit ovat saattaneet lähteä kasvamaan erilleen lähes identtisestä Yhdestä kertakaikkisesta uudelleen- tai jälleensyntymästä, jossa yksilö syntyy kerran hengestä aineeseen osana sekä näkymätöntä maailman sielua, että myöskin saaden erillisen osuuden materialistisessa maailmankaikkeudessa.
Näin olisimme siis syntyneet tyhjyydestä, olemattomuudesta ainutlaatuiseen olemiseen. Nämä kaksi ovat lopulta Yksi, sillä ne sulkevat toisena pois. Oleminen on eräällä tavalla Olemattomuuden kuva. Olemiselle olemattomuutta ei ole olemassakaan, vaikka Olemattomuus saattaa Itsessään Olla ainoa oikea olemassa Oleva.
Persoonaa erehdytään, sellaista persoonaa joka ei häviä kuolemassa, pitämään aineellisena. Mielestäni persoona on kuitenkin Yksi ja Sama henki (Olemattomuus) kaiken aineen keskellä. Se vain ottaa muotoa aineessa, kasveissa, ihmisissä ja eläimissä.
Tajuntaa tai ei, mutta Tsunamin tullessa ”tyhmät” eläimet älysivät lähteä pakenemaan vuorille, kun taas viisas ihminen (homo sapiens) jäi videokameralla kuvaamaan saapuvaa aaltoa, joka huuhtoi hänet kuolemaan. Näin vaisto ja hengellisyys tai älykkyys eivät ole toisiaan vastaan. Vaistoelämä saattaa olla tietyllä tavalla älykkäämpää kuin ns. järki. Hengellisempääkin!
Tämä kirjoitus on tavallaan vastaus toisaalla esitettyyn kysymykseen, voiko ihminen jälleensyntyä eläimeksi? Mielestäni se on täysin mahdotonta, koska Persoona ei sisälly aineeseen (jossa on erotus), vaan Henkeen (joka on yksi)!
Olen siis ärsyttävästi sitä mieltä, että Minuus on Yksi ja sama kaikilla, mutta se ottaa muotoa aineessa miten haluaa vaihtelevilla tavoilla. Tämä antaa sille erillisyyden kokemuksen ts. astian maun. Minuus on Yksi ajaton Henki joka lävistää ajallisuuden.
Samoin on mielestäni alkuperäisen kristinuskon näkemykselle, jossa Yhdestä kertakaikkisesta uudelleen syntymisestä tuli yksilötasolla tapahtuva uudelleen syntyminen. Ihminen syntyisi siis uudelleen ”ylhäältä” erillisenä muusta luomakunnasta jälkimmäisen pysyessä ennallaan.
Aivan hyvin nämä molemmat opit ovat saattaneet lähteä kasvamaan erilleen lähes identtisestä Yhdestä kertakaikkisesta uudelleen- tai jälleensyntymästä, jossa yksilö syntyy kerran hengestä aineeseen osana sekä näkymätöntä maailman sielua, että myöskin saaden erillisen osuuden materialistisessa maailmankaikkeudessa.
Näin olisimme siis syntyneet tyhjyydestä, olemattomuudesta ainutlaatuiseen olemiseen. Nämä kaksi ovat lopulta Yksi, sillä ne sulkevat toisena pois. Oleminen on eräällä tavalla Olemattomuuden kuva. Olemiselle olemattomuutta ei ole olemassakaan, vaikka Olemattomuus saattaa Itsessään Olla ainoa oikea olemassa Oleva.
Persoonaa erehdytään, sellaista persoonaa joka ei häviä kuolemassa, pitämään aineellisena. Mielestäni persoona on kuitenkin Yksi ja Sama henki (Olemattomuus) kaiken aineen keskellä. Se vain ottaa muotoa aineessa, kasveissa, ihmisissä ja eläimissä.
Tajuntaa tai ei, mutta Tsunamin tullessa ”tyhmät” eläimet älysivät lähteä pakenemaan vuorille, kun taas viisas ihminen (homo sapiens) jäi videokameralla kuvaamaan saapuvaa aaltoa, joka huuhtoi hänet kuolemaan. Näin vaisto ja hengellisyys tai älykkyys eivät ole toisiaan vastaan. Vaistoelämä saattaa olla tietyllä tavalla älykkäämpää kuin ns. järki. Hengellisempääkin!
Tämä kirjoitus on tavallaan vastaus toisaalla esitettyyn kysymykseen, voiko ihminen jälleensyntyä eläimeksi? Mielestäni se on täysin mahdotonta, koska Persoona ei sisälly aineeseen (jossa on erotus), vaan Henkeen (joka on yksi)!
Olen siis ärsyttävästi sitä mieltä, että Minuus on Yksi ja sama kaikilla, mutta se ottaa muotoa aineessa miten haluaa vaihtelevilla tavoilla. Tämä antaa sille erillisyyden kokemuksen ts. astian maun. Minuus on Yksi ajaton Henki joka lävistää ajallisuuden.
Vastaukset 2
Vanhimmat
jos henki on 1 ni miten aine on siitä erillinen?
samkhyan mukaan ihminen on puhdas tietoisuus (purusha) joka heijastuu harhaan/aineeseen (prakriti), mutta pohjimmiltaan on tästä erillinen ja ääretön/yksi
tantra sanoo että tietoisuus ja sen peili (shiva/shakti) on yksi ja sama
loppujen lopuks ku mennään absoluuttiseen kokemukseen ni tällaset määritteet on ihan turhia
Mä funaan et vähän niinkuin meressä nousee erilaisia aaltoja tuulen nostamana, energia saa ihmisen ottamaan erilaisia muotoja joista jotkut kestävät pidempään, jotkut lyhyempään (esim persoonallisuuden piirteet ja myös syvemmät yksilölliset elementit)
Iso aalto voi kantaa pitkälle, läpi monen elämän, hieman muuttaen muotoaan, mut lopulta kaikki laskee samaan mereen
1. Uskotko sisäiseen intuitioon?
2. Pidätkö darvinin oppia oikeana?
3. Miksi maapallolle syntyy 'vammaisia' ja sairaita ihmisiä? Miksi on sokeita ihmisiä? Kaikki sairaudet eivät ole aina perimää tai elintapojen seuraumusta.
4. Miksi joskus pieni vauva tai lapsi menehtyy?
5. Miksi sattuu onnettomuuksia tai äkillisiä kuolemantapauksia.
6. Miksi Intiaan on saattanut syntyä niin laaja 'väärä-oppisten maa'?