Hei, olen 16 vuotias poika. En konkreettisesti ottaen ole yksinäinen sillä minulla muutamia kavereita, mutta en kuitenkaan tunne itseäni heidän seurassaan kuuluvani joukkoon. Hyvin pitkälti se johtuu siitä, että minua ei kiinnosta sellaiset asiat mitkä heitä kiinnostavat. Yleensä ottaen elän aina omissa ajatuksissani, saatan jopa tunnin istua ja ajatella asioita, henkeviä, sellaisia filosofisia, loogisia ja tieteellisiä, tahdon pohtia asioita. Mutta ongelma on se, että en voi oivalluksiani ja ajatuksiani kertoa kennellekkään, kun ketään ei nähtävästi kiinnosta (siis olen kertonut ajatuksiani toisille, mutta he vain sanovat, että "jaa").
Onko toisia samanlaisia ja oletteko ylipäätänne yksinäisiä?
Onko toisia samanlaisia ja oletteko ylipäätänne yksinäisiä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joo toisinaan mullakin on kaveri porukassa ihan omat jutut ja kaverit toteaa vaan just et"jaa" .Mäkään en oikeen tunnu aina kuuluvan joukkoon kun ajattelen asiat useasti niin eritavalla .Kyllä mulla varmaan paljon olisi kavereita jos menisin massan mukana mut viihdyn yksikseni useimmiten tai melkein aina..
Todella tuttua minullekin. Usein huomaan seurassa, melkein missä tahansa, ajatuksieni harhailevan jossain vaiheessa omiin ympyröihin. Varsinkin jos puhellaan aivan ympäripyöreitä ja jonninjoutavuuksia. Oikeastaan melkein aina keskustellessa käy, että huomaan vain nyökytteleväni ja kuitenkin olen uppoutunut omiini ;/
Itsekseni huomaan myös uppoutuvani herkästi mietiskelemään kaikkea maan ja taivaan väliltä todella pitkiksi ajoiksi. En osaa katsoa edes kokonaista elokuvaa keskeytymättä. Aina jossain vaiheessa alan mietiskelemään jotain suuremman sfäärin kuvioita.
Ei tämä muuten oikein haittaisi, mutta samanhenkisiä keskustelukavereita ei tahdo löytyä. Ihmisten ilmeet yleensä paljastavat että olen heistä jotenkin outo juttuineni. Kunnes sitten en enää puhu mielenkiinnoistani niin tarkkaan. Ja eihän tämä kovin toisten huomioonottavaa käytöstäkään tietenkään ole. Mutta asian tiedostamisesta huolimatta en vain pysty keskittymään...
En ole ihan totaalisen yksinkään, mutta kyllä tälläinen varmasti "karsii" tuttavapiiriä.
Sinähän kuulostat ihan minulta! Minäkin mietin yleensä kaikkea taivaan ja maan väliltä, enkä minäkään tunne oloani useinkaan kovinkaan seuralliseksi, koska moni ei oikein ymmärrä minua ja juttujani....
Kuule, jos haluat jakaa ajatuksiasi jonkun samanhenkisen kanssa, niin tässä olisi yksi vaihtoehto.... Kiinnostaako?
Kirjoitella tietysti sähköpostiini, mikä on [email protected]