Mitä tämä on? Oikeasti jotin masennusta vaiko tyhjän ruikutusta? On koti ja työ. Kaikki päällisin puolin hyvin. Huolehdittavana ei ole elukoita eikä lapsia. Siis itse vain ja puoliso.
Eka ongelma: alkoholi. Sitä kuluu aina kun on vapaata. Työhön se ei vaikuta ja mitään putkia ei jää päälle mutta silloin kun ei ole työ aamu, sitä kuluu todellakin reippaasti. Sillon unohtuu kaikki työasiat ja muut murheet. silloin voin olla ns. oma itseni eikä tarvitse skarppailla vaan olla vaan, humalassa....
tästä ilmeisesti johtuu muut ongelmat:Sunnuntaina poden krapulaa ja olen valmis piiloutumaan johonkin erämaahan vuodeksi, ettei tarvitsisi nähdä ketään ihmisiä maailmassa. Tuntuu että maailma kaatuu päälle. Epätoivo ja ajatus seuraavasta työviikosta on musertava. Maanantaina tunnelma on melkein pahempi. Joka maanantai vannon että nyt loppu, enää en tuhlaa aikaani juomiseen, täytyyhän maailmassa olla muutakin järkevää tekemistä. olen töissä maanantain ja tiistain ihan loppu. PAlveluammatissa se on vähän paha. työ ei jaksais kiinnostaa. Keskiviikkona asiat alkaa pikkuhiljaa luistaa. torstaina odottelen viikonloppua. viimeistään lauantaina on jo kaikki unohtunut ja koko ruljanssi alkaa alusta. kauhee kierre. en tajuu miten pääsen tästä irti. täähän on ihan selvää alkoholismia ja palsta ehkä väärä mut...
Eka ongelma: alkoholi. Sitä kuluu aina kun on vapaata. Työhön se ei vaikuta ja mitään putkia ei jää päälle mutta silloin kun ei ole työ aamu, sitä kuluu todellakin reippaasti. Sillon unohtuu kaikki työasiat ja muut murheet. silloin voin olla ns. oma itseni eikä tarvitse skarppailla vaan olla vaan, humalassa....
tästä ilmeisesti johtuu muut ongelmat:Sunnuntaina poden krapulaa ja olen valmis piiloutumaan johonkin erämaahan vuodeksi, ettei tarvitsisi nähdä ketään ihmisiä maailmassa. Tuntuu että maailma kaatuu päälle. Epätoivo ja ajatus seuraavasta työviikosta on musertava. Maanantaina tunnelma on melkein pahempi. Joka maanantai vannon että nyt loppu, enää en tuhlaa aikaani juomiseen, täytyyhän maailmassa olla muutakin järkevää tekemistä. olen töissä maanantain ja tiistain ihan loppu. PAlveluammatissa se on vähän paha. työ ei jaksais kiinnostaa. Keskiviikkona asiat alkaa pikkuhiljaa luistaa. torstaina odottelen viikonloppua. viimeistään lauantaina on jo kaikki unohtunut ja koko ruljanssi alkaa alusta. kauhee kierre. en tajuu miten pääsen tästä irti. täähän on ihan selvää alkoholismia ja palsta ehkä väärä mut...
Vastaukset 18
Vanhimmat
..joku lohtu sekin... jos keksit miten irrottautua - kerro !! samat on onkelmat.
Alkoholismissa eivät juodut määrät ole ratkaisevia, vaan se miten alkoholi juotattaa tai kuinka juomisen itse kokee.
Sekin, että jo torstaina alat miettiä viikonloppua ja valmistautua juopotteluun vittaa alkoholismiin. Alkoholisti onkin suurimman osan ajastaan kuivahumalassa, eli joko selviää juomisestaan tai valmistelee seuraavaa juopottelua. Alkoholi pyörittää ajatuksia ja kaikki viikonloppusuunnitelmat joutuu tekemään sen mukaan kuinka alkoholi mahtuu kuvioihin.
Mikäli sinulla on vaikeuksia olla ilman alkoholia viikonloppuisin, ongelmasi viittaa alkoholismiin.
Silloin voimme lisätä kertomaasi viikonloppujuomiseen myös jonkinverran viikolla tapahtuvaa juomista, vai kuinka? Alkoholisti vähättelee aina juomisiaan, jopa itselleen.
Pitkään jatkunut runsas alkoholin käyttö aiheuttaa masennusta.
JOs nyt menet lääkäriin ja kerrot tarinasi juomista vähätellen (kuten yleensä toimitaan), saat lääkäriltä reseptin, todennäköisesti benzodiazebiineja (esim diapam).
Useimmat alkoholistit eivät kuitenkaan lopeta tai edes vähennä alkoholin käyttöään kun aloittavat benzo-kuurin, joten heistä tulee sekakäyttäjiä. Benzothan ovat hyviä krapulalääkkeitä.
Benzot myös koukuttavat tosi pahasti, jos on päihderiippuvainen, kuten alkoholisti on. Siksi en suosittelisi niitä ja siksi niistä mainitsin.
Alkoholista on vaikeaa päästä eroon omin voimin.
Suomessa on arv. 300.000 työssäkäyvää alkoholistia, eli et todellakaan ole yksin.
Alkoholismista voi vapautua esim. jossain hoitolaitoksessa (kuten minä tein), tai vaikkapa AA:n avulla. Jälkimmäistä usein pelätään sen leimaavan vaikutuksen takia.
Alkoholisti kuvittelee, ettei kukaan ympäristössä tai työpaikalla vielä tiedä hänen juomisestaan eikä siksi haluaisi mennä leimautumaan AA:han.
Tosiasiahan on kuitenkin, että kun juominen on ryöstäytynyt sellaisiin mittoihin, että asia jo vaivaa itseään, ovat naapurit, sukulaiset ja työkaverit sen huomanneet jo paljon aikaisemmin.
Hoitopaikoista saat tietoa netistä googlettamalla tai kotikuntasi sosiaalitoimistosta tai tk:sta.
Mene yksityiselle. Maksa se 30-50€ (varmaan vähemmän kuin 1 pubi-ilta)ja kerro ongelmasi. Benzoihin ei kannata kajota. Voin omasta kokemuksesta kertoa, että auttaa krappikseen mutta koukuttaa samalla tavalla niinkuin heroiini ja kuulemani mukaan sekä alkoholista, että benzoista irtipääsy edellyttää sitä viikkoa pyöreässä huoneessa ja uskon hyvin sen koska itse hoidin krapulani diapamilla, mutta onneksi pääsin ajoissa irti. Nyt on vaivana unihäiriöt, 2h unta 3 valveilla, 1h unta ja töihin.
Nyt olen ollut lomalla jo 3 viikkoa ja olutta on mennyt n. 1,1/2 mäyristä, eli sama määrä kuin normaali lauantaina.
Jokainen aamu on vaikea, mutta kun iltaa kohti pääsee niin tuntee suurta helpotusta siitä, että aamulla ei ole krapulapäivä. Revian otan silloin kun tiedän että nyt on fiilis vetästä tai sitten kuten kerroin, joudun lähtemään jonnekin.
Pysykää irti benzoista. Se on tuhon tie ja muistakaa että myös nukahtamislääkkeet ovat useinmiten benzo-pohjaisia, ja siinä käy niin, että ei uskalla mennä nukkuun jos ei heitä nappia.
Ei muuta kuin yksityiselle ja kerro mikä on homman nimi. Siellä on vaitiolovelvollisuus, ja se antaa mahdollisuuden elää alkoholin kanssa sovussa, välillä nauttien. Tsemppiä
Olet alkoholisti.
Hyvät uutiset: et vielä niin paha ettetkö voi jättää juomista yhdellä sormien napsautuksella. Aloita jo tänään.
Luin nämä kaikki jutut.
Olenko oikeassa kun arvelen, että olemme suurin piirtein samaa sukupolvea, 50-luvulla kansakoulussa raittiuskilpakirjoituksiin osallistuneita, vuoden -69 suuren keskiolutvapautuksen kokeneita ihmisiä?
Meille opetettiin hyvin mustavalkoinen ja epätotuudenmukainen näkemys alkoholin vaikutuksista: alkoholi vie väistämättä tyypin kuin tyypin rappiolle ja spurguksi. Kun itse kuitenkin käytimme alkoholia ns. sivistyneesti emmekä möhlineet työpaikkojamme, heittäneet kerran viikossa akkaa ja kakaroita pakkaseen, joutuneet putkaan jne., kuvittelimme että viina ei vie meitä, vaan me viinaa (ja itse asiassa ei mitään "viinaa" vaan viiniä).
Olen tajunnut tämän asian omalta kohdaltani vasta ehkä viimeisen kuukauden aikana. Olen luokitellut itseni kyllä jo vuosia sitten suurkuluttajaksi, mutta alkoholiriippuvaisuutta en ole itseni kohdalta koskaan tunnustanut.
Vanhenemisen ja fyysisten kremppojen vuoksi huomasin kuitenkin, että aine ei oikein maistu ja kulutukseni väheni aika roimasti. Sitten olin n. vuosi sitten 3 kk ihan ilman. Olin erittäin pettynyt siihen, että oloni ei kuitenkaan kohentunut, vaan kärsin huonounisuudesta, alakulosta ja kattavasta tyhjyyden tunteesta. Elämä oli yksinkertaisesti erittäin HALJUA.
Toleranssini oli vuosien varrella kehittynyt tietysti melkoisesti ja ylpeilin aina sillä, että en koskaan ollut näkyvästi humalassa, ts. huutanut, horjunut, heilunut. En myöskään oksennellut, maksa-arvoni ovat aina olleet normaalit. Krapula oli aina enemmänkin henkinen kuin fyysinen, varoin myös juomista työpäiviä edeltävinä iltoina.
Vaihdoin työpaikkaa ja kauhukseni huomasin heti, että uusi esimieheni - ikäiseni nainen - on vakavasti alkoholiriippuvainen: hän ei pysty pitämään yhtään ns. välipäivää, vaan tissuttelee joka ilta ja viikonloput ovat yhtä keskari- ja viinivirtaa. Myös työhön kuuluvat kissanristiäiset tarjoavat hänelle ikään kuin "luvan" juomiseen. Myös hänen miehensä ryyppää rankasti. Hätkähdin, kun aikuinen poikani näki pomoni sattumalta ja kommentoi minulle, että "onpas juopon näköinen akka". Ja toden totta: tulipunainen naama, rikkoutuneet suonet poskipäissä, eloton harventunut kuontalo, ohuet siniset huulet, sumea katse, pullistunut pallean seutu. - Tämä tosiasia jumputtaa nyt takaraivossani.
Aloitin loman nauttimalla viiniä parina päivänä peräkkäin. Tuntui, että krapula kesti viikon, ei tärinänä, oksenteluna eikä päänsärkynä vaan ahdistuksena, unihäiriöinä, toivottomuuden tunteena.
Loman jälkeen olen lueskellut juttuja täällä netissä. Tuntuu kuin suomut alkaisivat pudota silmiltäni. Mutta suurin kysymys tuntuu olevan, mitä ihmettä elämään viinaeuforian tilalle? Varsinaisella alkoholisimi-palstallahan useimmat tuntuvat löytäneen jonkinlaisen henkisen tai hengellisen euforian. Olen ehdottoman ei-uskonnollinen, myöskään oman raittiuden ylistys ja sen kautta jonkinlaisten kicksien saaminen ei sovi arvomaailmaani. En aio informoida ketään siitä, että aion juoda vähemmän tai en ollenkaan koko loppuelämäni ajan. Olen syvästi inhonnut raivoraittiita hurkastelijoita koko elämäni ajan, mikään ei ole mielestäni typerämpää kuin jossakin juhlissa äänekkäästi kieltäytyä kuohuviinimaljasta. Voihan maljoja kohottaa ja ainetta MAISTAA (tai olla maistavinaan), kukaan ei pakota juomaan kymmentä lasillista!
HALJUUDEN ja tylsyyden tunteen poistamiseksi olen toistaiseksi keksinyt nämä asiat: luonto, liikunta, lukeminen, mietiskely. Olen yksineläjä, enkä etsi kumppania.
Hei vaan sinulle ja kaikille muillekin tästä aiheesta kirjoittaneelle ja tietenkin alkuperäiselle kirjoittajalle.
Onhan se minunkin tarinani kirjoitettava,vaikka joku siitä rohkaisua saisi omiin ongelmiin.
Olen 40v nainen kaksi ihanaa poikaa ja avomies,perhe kaikki kaikessa.
Melkein koko ikäni olen ollut töissä tarjoilijana ja myös itse kärsinyt alkoholi ongelmista enemmän ja vähemmän.
Työni olen aina hoitanut ja sitä ei ole alkoholi haitannut,työ ollut mulle aina kunnia asia.
Mutta heti kun on vaikeuksia ja huolia tullut,helposti olen viinaksiin turvautunut.
Nousuhumalassa kaikki huolet tuntuneet niin mitättömiltä,mitä eivät todellisuudessa ovat olleet.
Seuraavana päivänä kamala morkkis ja tietty kankkunen,ihan sellanen peruskuvio.Siitä olen onnellinen ettei lapset ole joutuneet aikonaan kohtuuttomasti kupittelusta kärsimään.
Mitä enemmän vaikeuksia sitä enemmän drinkkiä ja minä vielä join salaa.Kuvittelin ettei kukaan huomaa tai tajua ja ei varmaan aina kaikki tajunnetkaan.
Työttömyys pahenti mun tilannetta rajusti,mutta kesäkuun alussa tajusin,että olen itse ainut joka voi mua auttaa.
Laitoin pullon korkin kiinni ja sen jälkeen en ole ottanut edes saunakaljaa.Minulla kun se ei yleensä yhteen jää,joten en ota sitä riskiä.
Sain keikka hommaa tarjoilijan hommista ja olen viihtynyt todella hyvin.
Samalla itsetunto koheni kun huomasi et hommat onnistuu ihan hyvin monen vuoden tauon jälkeen.
Masennus on pikkuhiljaa poistunut ja mieli kohonnut samalla.
Kovaa taistelua tämä on ja varmasti vielä tulee notkahduksia,mutta luulen että selviän niistä yli.
Alkoholi on ongelma monille,mutta minä en pidä sitä sairautena.Jos ihminen itse itselleen ja muille aiheuttaa juomalla tuskaa ja huolta on se itse aiheutettu ongelma.
Tämä on vain minun kokemus omasta tilanteesta en halua väheksyä tai arvostella ihmisiä jotka sanovat et alkoholismi on sairaus.
Olen niin monesti käynyt pohjalla ja läheisimmät ihmiset väsyivät minun sala ryyppämiseen,ehkä se sai minut tajuamaan et nyt on aika lopettaa.
Pystyt huijaamaan monia juomisellasi mutta eniten petät itseäsi.
Voimia kaikille tämän asian kanssa taisteleville ihmisille.
Elämä on helpompaa ja ihanempaa ilman viinaa.
Mulla sama tilanne. Join tähän päivään asti aina, kun siihen oli tilaisuus, mutta työasiat tuli hoidettua joten kuten - ja tiettyä kulissia ylläpidettyä. Eilen päätin, että aion todella parantua päivänselvästä alkoholismistani. Tänään kävin Ympyrätalon Mehiläisessä. Kerroin avoimesti kaiken, tunnustin viiden vuoden alkoholismini ja pyysin Antabus-reseptiä. Pystyn olemaan useita viikkoja ilman viinaa, mutta kun mielialani nousee kuvittelen osaavani käyttää alkoholia kohtuudella. Viiden vuoden kokemus kertoo kuitenkin toista, negatiivista kieltä.
Lääkärimaksu oli jotain neljäkymppiä ja Antabus maksoi 15 euroa. Olisin ollut valmis maksamaan vaikka tonnin. Kun äsken otin neljä ensimmäistä antabusta, tein itse valinnan, joka vie elämääni oikeaan suuntaan. Neljällä ekalla tabulla valitsin noin viikon raittiuden. Joka kerta, kun otan poretabun, teen valinnan raittiuden alkoholismin välillä. Itsekuria ei tarvitse kuin minuutin päivässä. Lopulta koko alkoholi unohtuu. Näin luulisin.
Kiitos kaikille kannan otoista ja neuvoista. Itse olen vasta 70-luvulla syntynyt ja niinkuin sanoin aikaisemmin "tapa-juoppo". Viikolla en juo paitsi jos jostain syystä on vapaata tiedossa. Myöskään en juo salaa. Täysin julkisesti usein kavereiden kanssa, ei muka ole muutakaan tekemistä. Aina sen luulee jotenkin ansainneensa työviikon päälle... Nykyään alkoholin käyttöä ei tarvitse työpaikallaankaan salata, alkoholinkäyttöä ei enään tuomita (siis tarkoitan tietysti vapaa-ajalla juomista). Nykyään kun on huumeeet ja muut riippuvuudet niin alkoholia ei enään pidetä minään, jos et ole ns. "rapa-juoppo".
Vieläkään en ole lääkäriin soittanut. Jotenkin se tuntuu niin vaikealta. Päätin vakaasti olla korkkaamatta viikonloppuna, mutta nythän on vasta tiistai ja keskiviikkoon mennessä ne hyvät päätökset usein unohtuu... ehkä luen nämä tekstit joka päivä, ihan vain muistutkseksi.
Niinkuin jo aiemmin kirjoitin, niin käy yksityisellä, kerro että vapaa-aika menee naukkaillessa, mutta et välttämättä hae täyttä absolutismia, niinkuin en minäkään voinut tehdä, koska työn puolesta joutuu kohteliasuudesta ottaan drinksun tai pari.
Arvauskeskus harjoittelija tarjoaa heti antabuksen ja sen jälkeen kierre vai pahenee, mutta alkoholismiin on parempikin hoito, hieman kalliimpi, mutta kannattaa pyytää naltrexonia.
Jos ottamisen syynä on lähteminen kotoa, kassa-jonot, bussit ym. niin silloin kärsit paniikkihäiriöstä mikä minullakin oli n. 15 v. ennekuin kävin lääkärissä ja sain siihen Cipralex-kuurin, joka tosiaan helpottaa elämää. Ei tarvi ottaa paria olutta ennekuin lähtee kauppaan ym. Ainoa haittapuoli siinä on se, että ei tule pienintäkään krapulaa joten on liian helppo heittää seuraavana päivänä sama setti.
Tsemppiä. Jo 3 vko lomalla ja tosiaan vain 1 1/2 mäyris mennyt ja huvipuistot ym on perheen kanssa kierretty
Lekurille soittaminen on vaikeaa, mutta jos maksaa kaiken omasta pussista, niin ehkä se sitten on jollain tavalla helpompaa. Itsekin olen samaa sukupolvea kuin sinä ja totean uudestaan, että elmäntilanteeni oli vielä puoli vuotta sitten täysin identtinen sun kanssa. Nyt toinen antabuspäivä menossa,ja uskokaa pois, se vie juomishimon pois sellaiselta henkilöltä, joka pystyy Horsman tai mun tavoin esim. töiden takia viikolla hillitsemään juomistaan. Mua pelotti niin kovasti antabuksen vaikutukset, että kaadoin viemäristä alas noin 300 euron konjakit ja kaikki mun loput viinit, josta osa oli tuotu suoraan Ranskasta. Luonnollisesti pidätin hengitystä koko toimenpiteen ajan. Alkoholi ei kiinnosta enää yhtään. Tosiasiat on tunnustettu, päätös on tehty ja antabus backuppina.
kun alkoholi saa yliotteen niin eka asia on totuuden myöntäminen itselle. sitte hoitotaholle.
toivottavasti kaikki nyt etenee sun toiveiden mukaan. alkuajat siinä on varsinaista ristivetoa halun ja järjen välillä.
jos kuitenki sattuu niin, että antabus jää ja juominen jatkuu tauon jälkeen niin mitäs sitte ?no juominen on rajua, koska juomatonta viinaa on "kertyny" tauon aikana. se on osa ihan tavallista alkoholistin kehityskaarta. siitä pitää ottaa opiksi, eli toimenpiteet ei siis ollu vielä riittävät. juomahimoa pitää käydä poistamaan, se tuskin katoaa mihinkään mutta hallintaan sen voi saada.
todennäköisesti antabus ja myöhemmin muutkin lääkkeet ja juomaputket vuorottelevat ja ne putket ovat aina vaan pahempia. nuo muut lääkkeet tekee lisäksi sekakäyttäjäks. niitä näkee hörhöilemässä, aina ei annostus ole ohjeen mukainen varsinkaan viinan kanssa.
siinä tulee varmaan mieleen, että haluanko minä kaikin mahdollisin voimin raitistua vai jatkaa samaan tyyliin. jos raitistuminen ihan oikeasti saa etusijan nii on aika alkaa oikeisiin toimenpiteisiin. tähän astiset yritykset on olleet pinnallisia, vasemmalla kädellä huitaistuja. sen ymmärtää, koska ne eivät toimineet kovasta yrityksestä huolimatta.
alkoholistihoitolaitokseen voi hakeutua viikkojen hoitoon, siellä hoito perustuu pitkälti AA ohjelmaan. myös jälkihoito on käynti AA:ssa. tuo kirjainyhdistelmä saa monet sanomaan eikiitos, en ole (sittenkään) alkoholisti enkä tuollaista kaipaa.
no silloin henkilö ei ole vielä kypsä raitistumaan vaan hänellä on vielä juomatonta viinaa. antaa ajan kulua, aikanaan mieli muuttuu tai henki lähtee. karut on vaihtoehdot.
olisiko mahdollista harpata noiden tulevien tuskaisten vuosien yli ? teoriassa on, alkoholistin kehityskaari kyllä menee omaa rataansa mutta jos asian oivaltais ja todella uskois nii mikäpä estää ottamasta selvää AA- toiminnasta ja menemästä ryhmään ? mitä hävittävää siinä on paitsi kurjuus ?
itse olen alkoholisti ja puhun omasta ja tuttujen kokemuksesta. turhauttaa nähdä ja lukea ihmisten tekevän juuri ne samat virheet saman kaavan mukaan, jotka minäkin jouduin tekemään.
tällä kirjoituksella toivon edes yhden ongelmaisen oivaltavan, ettei ole pakko kokea itse helvettiä vaan oppia saa ottaa muiden jo tekemistä virheistä.
jos voin auttaa niin vastaan mielelläni kysymyksiin.
[email protected]
ongelmia sulle on tulossa ajan ja juomien kans. jos voit rajoittaa juomista nii tee se heti.
runsaasti juomaan oppinut ei koskaan pysty kohtuukäyttöön vaan vaihtoehdot on alkoholismi tai täysraittius.
antabus, revia tai mikään muukaan ei poista juomahimoa. paska juttu. ihan itse täytyy ottaa vastuu. ei lääkärikään siinä voi auttaa.
tuossa aemmin kerrotaan cipralex lääkkeestä, jota joku ottaa "settinä" ennen kauppaan lähtöä ??
nyt on menny lääkkeetki jo sekasin.
eiku lisää viinaa vaan ja tekosyitä "parin drinksun" juomiseen.
täällä on alkoholijuttuja. myös googlesta löytyy, laita vaikka aa.
myös tässä alempana suomi24.päihteet palstalla on juttuja ja neuvoja, jos kaipaat niitä.
tee hyviä päätöksiä ihan itsesi vuoksi.
http://www.paihdelinkki.fi/keskustelu/faq.php
http://www.paihdelinkki.fi/keskustelu/faq.php
Jotta ei jää väärikäsityksiä, niin sain cipralex-kuurin kun kävin tutkimuksissa, jossa todettiin että kärsin paniikkihäiriöstä ja tätä vaivaa olin aiemmin hoitanut alkoholin avulla 15v. (joka rentoutti ja vei jännityksen).
Nyt pärjään asian kanssa ja ei tarvi ottaa olutta tai paria silloin kun pitäisi lähteä liikkeelle ja juominen on satunnaisia saunakaljoja.
Nimim. vee-e ei oikein ymmärtänyt lukemaansa tai sitten ei lukenut ketjua läpi tai sitten potee vakavaa luki/keskittymishäiriötä jos ei asiaa ymmärtänyt. Cipralex-lääkitys on 5,10,15,20 mg vuorokaudessa ja sitä ei tosiaan "heitetä settinä" vaan se on todellakin tarkoitettu pan.häiröön tai vastaavaan. Ei alkoholi-lääkkeenä. Mieti syitä käyttöön.
Moni käyttää alkoholia juuri tämän takia tai sosiaalisen kanssakäymisen vaikeuksien takia.
Tietysti jos nappailee pameja tai opamoxia voi vastaavat väärinymmärrykset kuten v:llä olla mahdollisia
Tsemppiä kuitenkin horsmalle
tiedän varsin hyvin tuon lääkkeen, on aikoinaan ollu mullaki käytössä.
ja kun syyttelet ties mistä niin tässä oma kirjoituksesi settien heittämisestä.
rauhaa sulle.
"Jos ottamisen syynä on lähteminen kotoa, kassa-jonot, bussit ym. niin silloin kärsit paniikkihäiriöstä mikä minullakin oli n. 15 v. ennekuin kävin lääkärissä ja sain siihen Cipralex-kuurin, joka tosiaan helpottaa elämää. Ei tarvi ottaa paria olutta ennekuin lähtee kauppaan ym. Ainoa haittapuoli siinä on se, että ei tule pienintäkään krapulaa joten on liian helppo heittää seuraavana päivänä sama setti."
Jos se oli noin väärin ymmärrettävissä niin tarkoitin sitä, että jos on dokannut niin on liian helppo ottaa sama määrä olutta tai alkoholia seuraavana päivänä
"Ei tarvi ottaa paria olutta ennekuin lähtee kauppaan ym. Ainoa haittapuoli siinä on se, että ei tule pienintäkään krapulaa joten on liian helppo heittää seuraavana päivänä sama setti.".
Niinkuin kirjoitin se ei missään tapauksessa tarkoita mitään lääkettä, vaan sitä, että ainakin minun kohdallani cipralex vaikuttaa siten siten että en kärsi krapuloita, ja se on hyvinkin vaarallista koska, se saattaa saada putken päälle. Tämän takia pidän varoilta lompassa revian, joka jättää juomisen 3-4 tuoppiin ja ei tee mieli pitkiin aikoihin.
Ei kinata, vaan koitetaan auttaa muita joilla on ongelmia. Minun ongelmani oli paniikkihäiriö ja siitä johtunut juominen ja siitä olen pääsemässä eroon. Jokainen päivä on kuitenkin taistelu ja näin illalla tosiaan helpottaa että taas yksi päivä takana ilman tuota juomaa jumalten...
ei mulla siihen oo haluu. diplomatian puute mulla on muiden ongelmien lisäks.
tulee välillä niin turhautunut olo kun lukee ja näkee ihmisten liukuvan alkoholismiin kuin liukuhihnalla. ite oon holisti ja raittiina elelen. en tiedä miten vois auttaa noita ihmisiä kuten jutun aloittaja. kun näkee toisien tekevän ihan samat virheet kuin itse aikoinaan.
asiallinen, niukka valistus lienee parasta, jos tuntee itsensä ongelmaiseksi nii on ainaki tietoa saatavilla.
tsemppiä sulleki, elämässä on hyvä olla haaveita. mikä sinun haave on ?
olisin positiivisesti yllättyny, jos kirjoittaisit mulle postia. on meillä samoja ongelmia ollu ja on ja molemmilla auttamisen halu.
e- osoite on tuossa ylemmässä ? jutussa.
Menee omituiseksi jankkaamiseksi kun ihmisiltä näyttää puuttuvan selkeä kirjallinen ilmaisukyky!
Joku väittää juomisensa perimmäisen ongelman olevan paniikkihäiriö, johon tepsivät mielialalääkkeet. Hetkinen hei! Paniikkihäiriökin on OIRE, ei perimmäinen ongelma.
Mistä tahansa häiritsevästä addiktiosta vapautuminen edellyttää pureutumista varsinaisiin ongelmiin, joista yleisimpiä ovat huono itsetunto, vääristynyt minäkuva, huono arjensietokyky, alentunut pettymysten käsittelytaito, persoonallisuushäiriöt, koettu henkinen ja/tai fyysinen väkivalta, hyväksikäyttö, puutteet sosiaalisissa taidoissa, ajautuminen 'väärään' seuraan, kommunikaatiovaikeudet, oppimisvaikeudet, geeniperimä... Joidenkin yksilöiden kohdalle saattaa kolahtaa varsinainen rypäs näitä perimmäisiä ongelmia.
Ei pidä liikaa luottaa siihen, että ongelmat ratkeavat pillereitä napsimalla. Ei pidä myöskään liikaa luottaa siihen, että yhteiskunnan pieneen vähemmistöön - korkeasti koulutettuihin hyvätuloisiin - kuuluva psykiatri tai terapeutti tajuaisi höhkäsen pöläystä ahdistuneen potilaansa taustasta ja arjen ongelmista. Lääketieteelliseen tiedekuntaan pääseminen edellyttää matemaattis-analyyttistä lahjakkuutta, joka korreloi huonosti empatiakyvyn ja tunneälyn kanssa.
Omalta kohdaltani voin sanoa, että kolmen vuosikymmenen aikana saamani diagnoosit ovat aika mielikuvituksellisia. Vaihteluväli on psykoosista täysin terveeseen ihmiseen. Jossakin välimaastossa ovat eksistentiaaliset ongelmat, vaikeus sopeutua muuttuneeseen elämäntilanteeseen, keskivaikea masennus, sekamuotoinen ahdistuneisuushäiriö ja sen sellaiset. Ei voi kuin nauraa!
Siitä tulinkin ihan itse keksimiini elämänhallintakeinoihin:
1. Yritä oppia tuntemaan itsesi ja reaktiosi
2. Hanki tietoa ja/tai vertaisryhmä
3. Muista, että me kaikki lusimme tätä samaa elinkautista
4. Usko, onni ja rakkaus saattavat olla harhoja - mutta ne auttavat kestämään
5. Kyllä turhempikin tekeminen aina joutenolon voittaa
6. Sisu, itseironia ja huumori ovat kelpo aseita elinkautisen sietämisessä