Muistuuko mieleen ajalta ennen lapsia joitain ihmetyksiä tai kauhistuksia muita lapsiperheitä katsoessa ja nyt itse äitinä huomaat, miten naurettava/tietämätön olit.
Itse muistan, kun kaverini sai vauvan ja olin heillä kylässä. Vauva kieltäytyi syömästä jauhelihakastike-muussi-sössöä ja itkeä pillitti. Ajattelin, miten tyhmä se minun kaverini onkaan; lapsi IHAN selvästi vaistosi, että liha on pahasta. Miksi pakottaa syömään tuota... Olin just lukenut jotain voihyvin-lehden tyyppisiä juttuja lihan vaaroista. Päätin, etten omille lapsilleni IKINÄ yritä tyrkyttää mitään lihaa (hui kauhistus). Kuinkas ollakaan, jauhelihakastike on lähestulkoon ainoa ruokalaji, jota osaan tehdä ilman ohjetta, niin suosittua se meillä on...
Itse muistan, kun kaverini sai vauvan ja olin heillä kylässä. Vauva kieltäytyi syömästä jauhelihakastike-muussi-sössöä ja itkeä pillitti. Ajattelin, miten tyhmä se minun kaverini onkaan; lapsi IHAN selvästi vaistosi, että liha on pahasta. Miksi pakottaa syömään tuota... Olin just lukenut jotain voihyvin-lehden tyyppisiä juttuja lihan vaaroista. Päätin, etten omille lapsilleni IKINÄ yritä tyrkyttää mitään lihaa (hui kauhistus). Kuinkas ollakaan, jauhelihakastike on lähestulkoon ainoa ruokalaji, jota osaan tehdä ilman ohjetta, niin suosittua se meillä on...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kirjoitan vielä tämän toisenkin kun muistan sen vielä...
Meillä oli kotona yökylässä nuori perhe, jossa oli 2 kk vauva. Kuulin, kuinka tämä äiti kivahteli miehelleen, taisi vähän komennellakin. Minä olin aivan varma, että erohan tuolla menolla tulee, jos vaimo on noin kamala miestään kohtaan ja välttelin sitä naista sitten vierailun loppuajan, kun en enää pitänyt hänestä (vaikka ystävällinen oli minulle)
Sitten kun sain omia lapsia ja yöt valvoneena rähjäsin joskus miehelleni väsyneenä (jopa kylässä), muistin tuon nuoruustapauksen ja kyllä hymyilytti.
en todellakaan muista että olisin muuta kun kadehtinut äitejä.
no ajattelin kyllä joskus että eikö vanhempien koskaan tee mieli lähteä mihinkään?meillä päin kun äidit ei juo eikä käy missään ilman lupaa.
no eipä tulisi itsellekään mieleen lasteni luota lähteä mihinkään rimpsalle.
Minä pidin kaveriani ylisuojelevana äitinä joka oli hemmotellut pienen poikansa mammanpojaksi. Poika oli reilun vuoden vanha, ja käänsi katseensa pois ja alkoi itkeä kun menin vaunujen viereen sanomaan sille moi. Poika ei siis ollut minua juurikaan tavannut ennen. Kun äiti selitti että tulin liian nopeasti liian lähelle, ajattelin että onpas pilattu kakara.
Itselläni on nyt kaksi lasta, ja tiedän varsin hyvin mitä vierastaminen on :)
En pitänyt vauvoista ollenkaan vaan kammosin niitä, nyt on päinvastion :)
Itse en ollut erityisen kiinnostunut (tai no olenkaan..) lapsista, saatikka vauvoista nuorempana, joten en muista ihmetelleeni muuta kuin, että miten pää kestää tuota menoa ja huutoa aamusta iltaan. Olin todella tyytyväinen elämääni, kun kyläilyn päätteeksi pääsin omaan hiljaiseen kotiini. Jos joskus vauvakuume nosti päätä, niin se kyllä katosi lapsiperhekyläilyn jälkeen. On kyllä ihan klisee, että oman lapsen kitinää jaksaa hymyssä suin kuukaudesta toiseen. Luulin näin, mutta kyllä sekin sapettaa välillä. Edelleen tympäsee kaupoissa ja bussissa kiljuvat lapset. Luulin, että sekin sietokyky nousee oman lapsen myötä, vaan ei...