Kristina Cruises- risteiljät huomio!

Kristina Regina eli entinen "Nolla-Bore" on viimeinen oikea matkustajahöyrylaiva, joka ajoi Ruotsinliikenteessä ja vaikka se nykyään kulkeekin dieselmyllyillä, on tunnelma säilytetty. Todellinen herkku sisustuksessa on vanha I-luokan jalopuupintainen baari, mutta muutakin löytyy.
Matkustajamäärä on alle 300 ja palvelu sen mukainen. Ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi ja ohjelma mielenkiintoista.
Tietysti Kristinan risteilyt ovat aika kalliita, mutta käsittääkseni ne elämyksinä ovat myös hintansa arvoisia. Reginahan ei ole mikään massaristeilijä, saati muovikitchinen autolautta...

Teknisesti Regina on yksi moderneimmista suomalaisista paateista, se hakkaa mm.Silja Europan, jonka ajojärjestelyt on trimmattu Turun ja Tukholman väliä ajatellen huippuunsa, mutta jolla tuskin sellaisenaan olisi valtamerille menemistä. Reginalla on. Alus kestää vakaajiensa ansiosta aika kovaakin keliä.

Koko ajan avomerellä merikipeänä oksentamassa Kanarialla

Hintataso laivalla vastaa pitkälti kotimaista ravintolatasoa, kevyesti voi syödä salaattia tai keittoa alle 7 e. Ruoka on hyvää ja palvelu ystävällistä. Päivällisbuffetia kokeilin kerran, mutta sitä ei jaksaisi monena iltana. Kannattaa syödä tilaisuuden tullen maissa esim. lounas ja ostaa jotain pientä mukaan illaksi, niin ei kyllästy laivan ruokiin ja kaikkiin kahteen ravintolaan.

Ohjelmana laivalla oli luentoja, joiden aiheet eivät hirveästi kiinnostaneet sekä vanhoja suomifilmejä. Ainoana meripäivänä olisi ollut tietokilpailu, karaoke ja päivätanssit. Eipä tullut mentyä, kun kannella oli kiva köllötellä auringossa. Yhtenä iltana oli yllätysohjelmaa kannella. Jotain samantapaista toistuu varmaan kaikilla risteilyillä, joten ei siitä sen enempää. Tietysti tanssiorkesteri soitti keulabaarissa joka ilta.

Päiväsaikaan laivalla ei ohjelmaa ollut, vaan kaikki keskittyi iltaan, tosin joskus oli aamuluento. Ohjelmaa ei hirveästi kaivannutkaan, sillä aamuisin tultiin aina uuteen satamaan. Kun päivän käytti tehokkaasti maissa, oli illalla jo aika poikki.

Iltaisin oli myös infotilaisuus seuraavasta kohteesta. Kartat saatiin, muuten tieto oli vaihtelevaa. Paljolti mainostettiin retkiä. Kannattaa ottaa itse etukäteen mahdollisimman paljon selvää kohteista. Ja laivalla esim. tarjoilijat tuntevat satamia, joten kannattaa kysellä heiltä vinkkejä.

Olin yksin matkalla, joten silloin täytyy ottaa yhden hengen hytti. E-luokan 8,5 m2 hytti kannella 2 osoittautui aivan oivaksi majapaikaksi. Suihku oli pieni koppi, mutta kuulemma kaikki suihkut ovat hyttiluokasta riippumatta yhtä pieniä. Käytinkin ahkerasti laivan ilmaista saunaa ja sen suihkuja. Ja ikkuna on aika mukava, itse en olisi viihtynyt sisähytissä viikkoa. Pyöreä ikkuna oli lähellä meren pintaa, laivan keinuessa olo oli välillä kuin sukellusveneessä.

Keinuntaa oli yhtenä yönä ja aamulla Bonifacion salmessa Sardinian ja Korsikan välissä sekä Korsikan länsirannikolla. Mahtavat aallot - silloin laiva kyllä keinuu! Alhaalla peräpään hytissä oli varsin hyvät oltavat. Keulan hyttien matkustajista osa ei voinut olla hyteissään, vaan heitä oli ollut käytävillä. Muuten Välimeri oli tyyni, delfiiniparvia näkyi.

Laiva on täysin suomalainen orkesteria myöten. Kannattaa käyttää mahdollisuuutta käydä komentosillalla maisemia katselemassa. Myös konehuoneeseen kannattaa varata tutustumisaika. Siellä vasta tajuaa, kuinka suuren tilan konehuone vie laivan keskeltä.