Eli olisi kovin ihanaa jos saisin vaikka oinailta itseltään tai muilta minua viisaammilta hieman vinkkiä, että lyönkö hanskat tiskiin vai yritänkö vielä.. Oinasmieheni jätti minut pian kaksi viikkoa sitten, sanoen ettei enää halua kuulla minusta mitään, olin tietysti aivan shokissa, suuttunutkin.. Meillä oli kyllä viime aikoina kinaa, mutta ei kumminkaan loppupeleissä kovin kauaa. Suhteemme alkoi aivan ihanasti, minä todella rakastuin, ja mies vietti luonani paljon aikaa (kotinsa eri paikkakunnalla). Nyt kun olin kesälomallani hänen luonaan, mies oli aivan kummallinen välillä, välillä taas oli niin kuin ennenkin. Juttelimme siitä hieman ja ymmärsin häntä taas paljon enemmän :) Noin viikkoa paria myöhemmin hän sanoi että minun olisi parempi lähteä kotiani, ja tein niin, ajattelin että hetken rauhoittumistauko tekeekin hyvää. Kinasimme sitä ennen kovasti mutta lähdin kuitenkin ihan sovussa. Noin viikon verran pidimme hieman yhteyttä, melkein aina hänen aloitteestaan.. luulin että olemme jo voiton puolella kun hän vihjaili minulle jostakin minuun liittyvästä ehdotuksestaan, käsitin että se olisi jotain yhdessä tekemistä. No, yhtäkkiä hän suuttuikin kamalasti ja halusi erota vaikka hetkeä ennen olikin suunnitellut jotain yhteistä. Enkä mielestäni tehnyt tuolloin mitään, mistä olisi ollut aihetta suuttua. Tietysti vihainen ja kylmä hän voi olla ilman minun syytänikin, sen ymmärsin jo ennen tuota, mutta hän ei kai saanut mielestään sitä virhettä minkä tein aiemmin, varmistin nimittäin muutamaan otteeseen, ettei syy hänen apeuteensa ollut minussa :( Sitä hän piti kummallisena.. Minä ainakin haluaisin että minulle tärkeä ja rakas ihminen voi hyvin, siksi otin asian joskus puheeksi :) Suhteemme alussa juttelimme ihan avoimesti kaikesta, ihan mistä tahansa ja yhteisestä tahdosta, myöhemmin siitä muodostui ongelma.. Mies on sanonut nyttemmin minulle etteivät hänen tunteensa minua kohtaan kuolleet ole, jotkin asiat vain ärsyttivät häntä liiaksi.. olen päättänyt etten tee samoja virheita uudstaan, ja minä todella välitän tuosta ihmisestä.. Mietin vain sitä, onko odottaminen aivan turhaa, vai voinko tehdä edes jotakin, että saisin edes jutusteluyhteyden välillemme?? Tai kenties jotakin muutakin vielä..? Tämä ero oli niin yhtäkkinen ja kamala, ei tämmöistä pitänyt tapahtua.. :(
Apuva.. saako oinasmiehen takaisin??
eräs vaan..
325182
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
kannattaako paljoa perään huhuilla.Oinasmiehet ovat aikas jämerää tekoo, mutta kuitenkin ehkä melkoisen impulsiivisia. Jos oikeasti haluaa sun kanssa olla niin osaa sen kyllä ilmaista jollakin tavalla ja tääkin on sellanen asia et sitä ei kannata kauaa ootella. Oinasmies pitää vahvoista ja itsenäisistä naisista.
Niin minä en oo kyllä periaatteesta mikään roikkuja, vihaan sitä itsekin jos minussa roikutaan.. no eipä jätkä ymmärrä mitä menettää! ;) Kamalaa että noin voi tuhlata tunteita, minä oisin sen kaa josta välitän ja no... takki on aika tyhjä
Itse oinaana neuvon, että annat oikun olla. Tulee sinuu takasin pyytää, jos tulee. Vaikka itse oikkuileekin, harvoin kestää riitelyä muiden taholta, inhoaa vaikeita asioita parisuhteessa. Jos oikeesti rakastaa, voi tulevaisuutta vielä ollakin, vain hän itse sen tietää ja päättää...
Kiitos sinulle neuvoista! Näin olen sen käsittänytkin. En minä itsekään (kaksoset merkiltäni) kestä roikkujia :) Ja pärjään myös yksin ja aina oon pärjänny ja kyllähän sitä varmaan joskus löytäiskin jonkun muun ookoon tyypin, mutta semmonen sanaton yhteys ja samat ajatukset ja mielipiteet mitä meillä oli on tosi vaikeeta löytää, ei oo ainakaan minulla ollut ikänä semmosta tunnetta ennen, vaikka oon ennenkin seukannut ja tutustunut ihmisiin. Eikä sitä ettimällä ainakaan löydä, niin kuin en tuotakaan.. Joskus vaan neuvotaan että jos oikeesti rakastat niin ei sais heti luovuttaa ja en minä oo nyt inttänytkään siltä että haluisko se jatkaa tai mitään.. Olis aika kiva kertoa että hän on hyvä tyyppi ja arvostan meidän yhteisiä hetkiä, ja myös hänen päätöstään, mutta en tahdo tehdä sitä jos se ahdistaa..?? Eihän sellainen nyt kai mitään anelua tarkoita? Tai roikkumista. Itse arvostan hirveästi sitäkin, että vois olla edes ystävä, mutta ei kai kaikki sitten ajattele niin.. :(
Ymmärrän sinuu erittäin hyvin, mutta ystävyyskin voi olla joskus tuskaa, vaikka se alussa tuntuiskin hyvälle. Haluais toisen pitää lähettyvillä edes ystävänä. Mut sit kun tulee kuvioon toisen tai molempien uudet rakkaat niin jotenkin silloin tuntuu, että ei enää haluakaan olla ystäviä, kun onkin sitä toista kohtaan vielä tunteita... Kirjoita vaikka kirje, jossa kerrot rehellisesti mitä hänestä ajattelet, hän osaa varmasti arvostaa sitä. ja mistäpä sitä tulevaisuutta tosiaan tietää mitä siellä on vielä edessä?
Kiitos vielä kun vaivaudut!! Olen sellainen että tykkään kysyä neuvoa, mutta sitten pohdiskelen asiaa ja mietin mikä ois paras vaihtoehto.. ja sun neuvoista on varmasti apua :)
Minä oon tosiaan kaksoset merkiltäni, ja minä haluan olla kaveri kaikkien kanssa, vaikka myös exien.. oon monesti nähnytkin niitä uusien kanssa, ja tiedän että toki se kirpasee, mutta se menee sitten ohi kanssa.. paljon enemmän arvostan sitä kaveruutta kun toisen unohtamista kokonaan.. se on jotenkin niin alentavaa. Mutta tiedän, ettei kaikki ajattele näin todellakaan. Olen jostain lukenutkin, että melkein kaksoset vaan haluis olla kavereita exien kaa.. en tiedä siitä sitten..
Olen miettinyt kirjeitä tai sähköposteja sun muita systeemejä, mutta en oikein tiedä miten se vaikuttaa.. en haluais ahistaa sitä ja karkottaa pois?? Ei varmaan kannata ehdottaa ainakaan yhteen palaamista, eikö sen pidä saada tehdä semmoset ratkasut jos se haluaa? Voin kai kuitenkin sanoa että nautin joka hetkestä hänen kanssaan enkä vaihtais mitään niistä pois..? Oinaita ei voi varmaan lahjoakaan, meinaan ostin hänelle lahjan kun olimme vielä yhdessä (käyttöesine joista tiedän sen tykkäävän..), mutta en kerinnyt sitä antaa.. voiko sen lähettää vielä sillä perusteella että se on hänen kuitenkin, vaikka ei olla yhessä, kun se on kerran hänelle tarkoitettu?
Niin sitä piti vielä sanoa, että en tosiaan yritä häntä lahjoa, vaan ihan aidosti haluan että hän saa tuon esineen, luulen että hän tykkäisi siitä kovasti ja minä en itse sillä mitään tee.. ajattelin vaan etteihän hän ota sitä lahjomisena jos sanon tai kirjoitan, että en kerinnyt antaa sitä ennen kun erottiin? Kun se ei ole tarkoitus. Haluaisin, että hän vois vielä ilostua jos saa minulta jotain, ettei tarvitse ajatella vain negatiivisia juttuja, vaan voi muistaa ne hyvätkin.. vaikka se tietty vois johtaa ainakin minulla itselläni sellaseen läheisyyden tunteeseen toista kohtaan, että vois vaikka haluta kokeilla uudestaan ;) Mutta kaikkein eniten haluaisin olla edes väleissä, että vois vaihtaa kuulumisia sun muuta...
Ei ole lahjomista, jos antaa sen, minkä oli tarkoituskin antaa. Itsekin olen saanut eron jälkeen exältä joululahjan ja todella lämmitti mieltä ja sydäntä ja tuli haikeet fiilikset. Itse oinaana olen hiukan existäni mustis, vaikka olisin itse tapauksen jättäny, eikä ystävyys välttämättä onnistu kuin tosi harvoissa tapauksissa, mutta pidemmällä tähtäimellä voit toki kokeilla. Aloitteen on vaan tultava tosiaan hänen puoleltaan, muuten ei tuu mikään onnistumaan. Monet asiat voi ahdistaa, vaikka päällepäin ei näyttäiskään.
Ja toisen kirjoitukseen kommentaoidakseni; oinaat ei ole tosiaan mitään pettäjämerkkiä niin kuin ei suoraan mikään muukaan. Sitoutuminen on 110% silloin kun vieressä on oikea kumppani.
Nyt on oinasexäni antanut ihan päinvastaista sinknaalia, nimittäin laittoi tänään viestiä, ettei tajua miksi ei muka voinut olla kanssani.. Jotenkin vaan minulle hän on ja oli tärkein kumppani ikinä, niin en ole sen takia voinut unohtaa ja nyt tietysti sydämeni hypähti.. Ei siitä oikein saa selvää haluaako jatkaa vai ei, mutta en tosiaan aio kysellä. Yritän vaan olla avoin ja positiivinen niin ehkä se sitten uskaltaa kysästä itte. Vai mitä mieltä oot? Minusta ainakin ihan hyvin voitais jatkaa jos sekin vaan haluaa, jos tunteita kerran on. Aina ennen jos minut on jätetty niin oon vaan hyväksyny sen ja surru, mutta nyt ei oo tuntunut yhtään samalta, jotenkin sydämessä vaan tuntuu siltä, että olisi vielä mahdollista. Yritän sitä vaan välillä tukahduttaa, ettei satuttais itseään liikaa, mutta pohjimmiltani ajattelen näin. Eikä se siis voi olla mitään läheisriippuvuutta tms..
Voi kun mukavaa, kannatti siis olla vaan ns. hissukseen. Jos kestävyyttä ja tahdonlujuutta on siihen, että hitaasti etenee asioissa eteenpäin niin eikun vaan pässiä sarvista kiinni ja menoksi. Yleensä kuitenkin käy niin, kun pässi antaa itsensä kunnolla rakastua niin meno ei ole mitään hidasta hiiviskelyä, siitäkin kannattaa sitten nauttia! Olisi mielenkiintoista "kuulla" miten asia etenee... =0)
Juu kyllä näköjään on hänkin nyt rauhoittunut ja enemmän kuin vanha oma itsensä. Ei vaan taida oikein itsekään tietää mitä tahtoo; samana päivänä ihmettelee miksei tosiaan ollut kanssani ja myöhemmin kuin puolustautuen toteaa ettei halua varmaan vaan seurustella (pyh sanon minä;D) ja että meiän juttu oli varmaan jo siinä, mutta silti haluis halata ja antaa suukon samalla vähätellen itseään tyyliin "jos kelpaa" ja kertoo mitä meinaa tehdä lähiaikoina.. Minä vain vastailin mukavia juttuja, enkä ehdottanut mitään. Kuinkahan sitä osais valita oikeat sanat? Kun just hissukseen minäkin haluisin alottaa ja alusta, sais vaan jotenkin sen alulle..? Kaverinsakin näin sattumalta illalla ja hänkin oli sitä mieltä, että ihan kuin osa siitä haluais ja osa ei sitten niin paljoa, jos ollenkaan! ;D On tää kyllä hankalaa.. Mutta huom huom, se oli nyt jo "luulen että meijän juttu oli", aiemmin se oli ihan ehdotonta että se on moro ;) No täytyy kai vaan toivoa, että sillai hitaasti sekin huomais taas tykkäävänsä ja että en minä pure. Aika metka juttu muuten kun minulla oli sellainen aavistus tuossa päivä pari sitten, että hän olisi lähiaikoina tulossa täälläpäin käymään jostakin syystä, no eilen hän mainitsi että on tulossa kaverinsa juhliin.. aika friikkiä ;D Näitä on kyllä sattunu ennenkin..
Kyllä se on jännä miten se voi vielä lähettää mukavia viestejä ja sanoa esimerkiksi että oon vähän turhan suloinen.. :) Kun oon vaan malttanut olla tyrkyttämättä.. Lähetin sille tosiaan nyt sen lahjan ja kirjeen samalla, toivottavasti se ei nyt vain ole liian suora tai mitään. Tai ettei se ole liian hyökkäävä.. no toisaalta hän on kyllä ollut viime päivinä tosi ystävällinen ja toivotellut hyvää työpäivää sun muuta. Ja varmasti siitä on hyötyä ainakin jollakin tavalla, että kerron ajatukseni, ettei hän saa sellaista kuvaa että minusta olisi muka pakko jatkaa suhdetta. Kirjoitin siis näin lyhkäsyydessään kuinka paljon pidän hänestä juuri sellaisena kuin hän on ja että arvostan hänen päätöstään, sillä onhan se todella kasvattanut minua ja saanut ymmärtämään. En vaan tosiaan halua antaa mitään liian itsevarmaakaan kuvaa, mutta en myöskään liian mielistelevää. Minun korvaan se kuulosti oikealle :) katsotaan nyt miten äijän käy, tai siis naisen, aikahan sen vaan näyttää. Ja kyllä minä oikeasti haluan antaa hänelle vapauden.. ei kukaan ihminen voi olla kahlittu! Välillä pilkahtaa vain itsestäkin sellainen pelkokummitus, että toivottavasti en toivo liikoja ja joudu pettymään, ja sitten samana päivänä voin myös iloita siitä että hän voi olla onnellinen, oli se sitten minun kanssani tai ilman! ;D Jänskättää kyllä hieman, mutta kyllä hän varmasti kertoo tykkäsikö lahjasta edes :)
sinun ei tarvitse luopua liiaksi omista fiiliksistäsi ja siitä millä lailla toimit yleensä. Omaa itseäänkin kannattaa kuunnella ja luottaa omaan intuitioon ettei käy jossain vaiheessa niin, että huomaat toimineesi vain sen pohjalta miltä miehestä tuntuu tai minne suuntaan hän haluaa mennä. Mutta alku aina hankalaa oinaan kanssa, siitä se sitten tasoittuu. Itse olen pari kuukautta deittaillut vesimiestä ja koettelen häntä kaikin mahdollisin keinoin, että nään, kestääkö tämä ihan oikeesti vai ei, takana kun on karvaita pettymyksiä. Tiedän kuitenkin, että kun aikaa kuluu pystyn luottamaan häneen ja arki kanssani on paljon helpompaa.
No nyt on tosiaan ollut aika tasaista oinaan kanssa, ei ole sanonut mitään äkkinäistä tai puolustautuvaa, olemme välillä tekstailleet ja hänkin on sanonut ajattelevansa minua kovastikin välillä kyllä.. Sanoi myös viime viikolla, että haluaisi minut, mutta ei sitten siihen mitään jatkoa.. että mitä sitten, tavallaan? En osannut oikein siihen mitään ihmeellistä vastata, aika harvakseltaan tuo nyt on ottanut yhteyttä, mutta kuitenkin kommunikoi. No viikonloppuna olisi ne hänen kaverin juhlat, en ole kysynyt onko vielä tulossa, mutta salaa toivon että ehdottaisi tapaamista tai jotain.. vaikka eihän tässä tietysti mihinkään kiire ole, mutta vähän kurjaa olo ilman häntä kumminkin, varsinkin, kun ei ole kommentoinut mitään, että oliko juttu nyt tässä vai voitaisiko katsoa jatkoa. Minusta jos kaksi ihmistä välittää toisistaan ja ilmeisesti kumpikin on tiedostanut tekemänsä virheet niin.. ainakin ihan tosissani minä yrittäisin vielä. Olen kuitenkin päättänyt olla painostamatta, enkä oikeastaan edes haluisi näin tekstiviestitse mitään ratekista sopiakaan, siksi olisikin niin kiva nähdä nyt kasvotusten, vaikka se ei sitten mitään lopullista päätöstä toisikaan.. ajattelin lähinnä sellaista kahvilla käyntiä tai jotain. Eihän välttämättä hän tietysti edes ehtisi kun on vain viikonlopun täällä päin luultavasti.. Mutta katsotaan nyt.
mihinkäs päin sun oinas oli tulossa kaverin juhliin? ku mullakin oli venkoileva oinas ja oli nyt vkl kaverin juhlat eri paikkakunnalla kun tää oinas asuu..
Ei nyt viitsi hirveän tarkasti tänne selostaa, mutta etelä-suomeen hän tuli ja on vieläkin ja olemme nyt olleet aika tiiviisti yhessä hänen kaverin luona :) En tiedä nyt poistiko sulta paineita tämä tieto?? Mihinkä päin omasi oli sitten menossa?
että teillä tilanne taas hyvä :)ja kiitos, että vastasit. ei onnexi ollut sama mies vaikka etelä- suomeen tuli hänkin ;) valitettavaa vain on, että meillä oli kaikki hyvin viime vkl asti kun hän yllättäen ilmoitti että kaikki olisi muuten todella hyvin ja hyvää mutta joku vaan tuntuu pahalta.. ei tunne tarpeeksi minua kohtaan :( tuossa myöhemmin palstalla anelen apua jätettynä.
Harmi että teillä on noin... :( Oletko enää kuullut hänestä vai onko ihan kokonaan ero tullut? Ikävää kuitenkin..
Olen itse ihan muissa maailmoissa nyt ja onnellinenkin.. oinasmies oli nyt yön ja päivän luonani käymässä, ennen kuin lähti takaisin kotiinsa eilen. Tuntui taas niin ihanalta ja synkkasi niin älyttömän hyvin yhteen kuin silloin ennenkin.. :) Ja niin luonnollista. Todella mukavaa joka tapauksessa ja tiedän että hänenkin mielestään. Mitenkään hirveän perin pohjin emme ole asioista jutelleet, mutta toisaalta mitä sitä turhia jauhamaan.. ;) Jännä juttu, kun välillä aina hiljaa mielessäni pohdiskelen, että mitäköhän tuo nyt ajattelee ja kaikkea, mutta hänen lähtiessään illalla sanoin ihan avoimesti, että ikävä tulee ja että oli ihanaa nähdä, niin oli samaa mieltä ja herkisteli ja oli ihana.. :) Ja juuri oikea paikka jälleen hänen syleilyssään. Se sama ihminen mihin ihastuin eikä se vihainen, mitä joskus pelästyin.. Hän oli vieläpä luullut että minulla ei ollut häntä lainkaan ikävä aiemmin eromme jälkeen, hämmästyi melkein kun sanoin että koko ajan kaipasin. Vaikka minä yritin vaan antaa sen vapauden ja rauhan mitä silloin pyysi ;D Joka tapauksessa eilen oli niin ihana päivä, vaikka silloin kun olimme hänen kaverillaan, se olikin raivostuttavaa soutamista ja huopaamista välillä, korvasi kyllä sen kaiken. En tiedä millaiselta tulevaisuus näyttää, mutta ei sitä kannata murehtia :) Niin paljon kuitenkin ihania hetkiä ollut ja kauniita. Onnesta ja kaipuusta itkin kun katselin hänen autonsa loittonevan.
Kyllä me vielä nähdään.. ;)
..nähneet taas, tai olleet yhteydessä?
Miltä juttunne jatko näyttää?
Mielenkiinnosta kysyn, kun itsellä vähän samanlainen tilanne, ja seurasin tätä ketjua. Oinas-mies omassakin tapauksessa eri paikkakunnalla.
Emme ole näneet vielä uudelleen tuon viimekerran jälkeen, mistä kerroin viimeksi. Väilmatkaa on kuitenkin yli 300 km ja minulla 3-vuorotyö, että jo ihan senkin takia se ei ole ihan usein mahdollista. Mutta kenties varmaan tässä syssymmällä, kunhan tuo vesilinnun metsästyskin olisi ohitse..? Olemme jutelleet messengerin kautta melkeinpä päivittäin sen jälkeen kun näimme :) Pikkuhiljaa kai tässä rakennetaan luottamusta uudelle avoimuudelle, sellaiselta minusta ainakin tuntuu! ;D Olen kertonut omista ajatuksistani ja tunteistani ja rohkaissut häntä myös siihen, kuitenkaan pakottamatta, ja on niistä kertonut. Saimmepa selvitettyä yhtä vanhaa kinaa, oikein vakioaihetta mistä aina syntyi taistelu ja nyt vasta tiedän miksi hän oli niin loukkaantunut ja pääsin pyytämään anteeksi.. Ei tässä nyt mitään tulevaisuuden pilvilinnoja rakentamaan ruveta, mutta koko aika haluaisin hänen lähelleen oikeasti.. arvaan kyllä että hänkin ikävöi. Jokin ihmeellinen veto meillä on toisiimme ;) Olen minä tulevaisuuden suhteen toiveikas ja luottavainen, eihän tässä muuta voi kun on niin hyvän tuntuista. Voinpa raportoida jatkossa myös..
elä usko oinas miestä...sillä on toden näköisesti jo toinen nainen, sinut pidetäåän varalla. ei oinas mies voi olla vain yhden naisen kans.. tunnen niin monta oinas miestä. hyvän kaverin niistä saa, mut ei suhdetta. seksi suhteeseen niiden kans kyllä pärjää... kun selkäs käänät niin se on jo nainut naapurin muijan, sua se vikittelee takaisin samaan aikaan.. oinas on aina oinas, ikuinen flirttaaja
Niin ja flirtti ei tarkoita samaa kuin rakkaus ;) Flirttailla voi vaikka kenen kaa, ei se paljon hetkauta.. Kyllä suhteessa on sitte jotain onkelmaa jos pettää pitää, ei muut ihmiset kiinnosta jos oikeesti rakastaa ja sujuu seksi. Sen tiedän itestäni (kaksoset) ja tuosta oinasmiehestä. Enkä ole mustasukkaista tyyppiä. Kai sitä vois peiliinkin katsoa jos mies pettää? Ja sitte pitää jo ite osata lähteä menee suhteesta. Ja tässä tapauksessa sillä ei ole merkitystä flirttaako tai panee muijia kun ei olla edes yhdessä..
Minä elin täydellistä auvoista romanssia oinaan kanssa, hän todellakin tuntui välittävän, viitsi ajaa yli 100 km jopa parikin kertaa viikossa vain ollakseen kanssani ja tunne oli molemmin puolista luulin... Hän jätti minut tekstiviestillä: tämä meidän juttu on ohi. Että sellaisia ne ovat oinasmiehet. Ystävä on halunnut olla myöhemmin, mutta en ymmärrä mitä hänen ystävyytensä tarkoittaa, kun rakkauskin on tuollasta.
painostaa! Meillä oli kihlattuni kanssa ihan samanlainen tilanne suhteen alkutaipaleella. Hän oli joku päivä häipynyt ja vienyt tavarat mukanaan. Annoin ukon olla rauhassa viikon verran ja sitten se tuli kotiin ruusujen kanssa ja sanoi, ettei voi elää ilman minua :) Eli kärsivällisyyttä, oinailla kestää ennenkuin ne tajuua mikä on heille parasta ;) Kun oinaat ovat sitten valintansa tehneet, niihin voi luottaa ihan täysillä! Tsemppiä vaan!
petä, hakuaikana kyllä pitelee montaa naista samaan aikaan. Mutta kun se kerran sitoutuu uskollisempaa miestä saa hakea. 20 vuoden kokemus oinasmiehestä on..... ja oon kuullu muilta samaa.
Hei
Kirjoituksesi on kuin minun juuri noin tapahtui minulle ja
menee jonkin aikaa hän ottaa yhteyttä kadottuaan ja ihan kuin ei oli tapahtunut mitään.
Kuulostaa siltä, että oinaasi tunteet ovat hänelle itselleenkin epäselviä, joten hän käyttäytyy epäjohdonmukaisesti. Ehkä oinas pelkää, että itse hylkäät hänet? Anna aikaa ja vapaus päättää rauhassa. Ole kuitenkin ystävällinen ja välittävä, mutta älä pakota.
Juu tätä minä olen kyllä pohtinutkin, että varmaan jollain tavalla ei tiedä itsekään mitä haluaa, tai tuntee. Väliin kovin ristiriitaisia lauahduksia tulee kieltämättä.. no, onneksi en ole tosiaan pakottanut mihinkään, olen vain juuri ystävälliseen sävyyn aina vastaillut hänelle ja viestinyt nyt kun olemme taas "väleissä" :) Hassua kun minusta jos kaksi ihmistä välittää toisistaan niin olisi mahdollisuuksia vaikka mihin, itse en näe mitään estettä uudelle alulle. Jotenkin en vaan osaa unohtaa, vaikka en tyypillisesti olekaan mikään roikkuja :) Hänen päätöstään minä tässä odottelenkin, mutta kyllä se repii välillä hermoja, ei ilman häntä ole yhtään niin kivaa. Jännä jos hän tosiaan pelkäisi minun hylkäävän.. no onhan se toki mahdollista että pelkää, vaikka en toki tekisikään niin, vain hänen kanssaan tahdon olla! Olen seurustellut ennenkin ja ollut pitkään sinkkuna ja olen tosi ronkeli, joten tiedän miten harvinaista on kohdata jotain upeaa :) Saattaa vaan olla että kun olen iloinen ja sosiaalinen luonne, että on saattanut saada siitä vähän väärän kuvan, vaikka on ite ihan samanlainen! Hassua..
minäkin koin juuri tuollaista soutamista ja huopaamista! Ihana mies ja ajattelin etten luovuta nyt! Puoli vuotta menin hänen vuoristorataansa ja oikkuiluaan sietäen.Sitten sanoin suoraan,että kun et kerran tiedä mitä haluat,etkä kykene päättämään ollakko vai ei,niin meneppä pois elämästäni!Olen aikuinen nainen ja hän aikuinen mies joten annetaanpa olla.Minä en menetä mitään,jos et kerran ymmärrä kuinka ihanaa meillä voisikaan olla.Oinaat ovat älykkäitä,mutta lapsellisuuksiin menevä toisen testaaminen meni jossain vaiheessa överiksi!Vetosin siis älykkyyteen,eli jos hän ei kerran uskalla rakastaa,pelkää riidelläkkin(aina nääs ei olla asioista samaa mieltä :) ),mitä hemmettiä minä sellaisella miehellä muka teen!!Minulle on tärkeää,että voin luottaa,myös suhteen kestävyyteen,vaikka on riideltykkin.Minun täytyy pystyä luottamaa ja tukeutumaan häneen,niin kuin hän minuun myös.Tämän tein selväksi tuolloin ja pelleily loppuu nyt!!!!
Ymmärrän minä että särkynyt sydän on varovainen,oli se itsellänikin.Minä silti uskallan aliottaa uudenkin suhteen,en jää menneisyyteni vangiksi!!
Miten siis kävi..... Asumme yhdessä!!!!!! Jeeeeesss Olemme onnellisia kumpikin :)))))
Joten ymmärrä aikasi ja sanoppa leikille loppu jossain vaihees! Kävi miten kävi,kumpikin menee eteenpäin yhdes tai eri teitä!
vielä,kun tääl palstalla lueskelee oinaan mahd pettämisistä,montä rautaa tules yht aikaa,eli tsekkailee vaihtoehtoja,voin vain sanoa että onpa oinaalta aika naivia ajatella että me muut merkit emme tekisi myös samoin!! :)Oinas itsekkin on jossain vaihees testissä ja tsekkauksessa suhteessa muihin,heh heh :)) Omalta osaltani valitsin hänet number oneksi ja minun piti olla hänelle samaa,jotta homma toimisi.Tällaselle "hakuvaiheelle" vain pitää pistää loppu jossain vaihees.Minä tein sen meillä!Näytäppä nyt että sinulla on selkärankaa tehä samoin,siitä oinaat tykkää.Jonkun tulee inspiroida heitä,mutta myös hieman hillitä,siis sopivassa suhteessa.Sinä tunnut nyt hieman yliymmärtäväiseltä...kuitenkin varmaan kärsit kovin tuosta tilanteesta.Nostappa kisu pöydälle ja selvitä tää juttu sille oikkuurokselle,joka nyt ei tajua mitä on menettämäs,tee se selväksi!! Onnea ja uskallusta!! :))
..yliymmärtää Oinas-miestä,ja hyväksyä ja mielistellä kiltisti kaikkia mielipiteitään..Se tyssää Oinaan mielenkiinnon, tai ei ainakaan stimuloi myönteisessä mielessä.
Itse olen erehtynyt yliymmärtämään, ja olemaan yli-innokaskin. Karkotti kyllä miehen. Oma tahto pitää osata esittää tälle merkille johdonmukaisesti ja järkevästi, ja "jättää asia" sitten mukamas miehen ratkaistavaksi. Ei pidä suostua määrättäväksi, mutta annettava kuitenkin miehen itsensä ratkaista.
Näihin ylläoleviin viesteihin vastauksena voisin sanoa, että tuosta toisesta haarasta selviää myös missä mennään. Ymmärrän kyllä tämän yliymmärtämispointin, että näin ei voi tehdä, mutta kuulkaa kun en minäkään halua mitään jees -miestä, niin miksi itse olisin sellainen? Omia mielipiteitä ja tahtoa minusta kyllä löytyy, niitä ei vaan aina välttämättä kannata olla ihan ekana julistamassa ja papattamassa kaikille.. Se viesti mitä nyt kommentoitte oli kirjoitettu ennen kuin näimme niin toki silloin rikkinäinen sydämeni pohdiskeli asiaa.. Olen siitä varma, että pässini tietää minulla olevan sitä tahtoakin, tunnemme kumminkin niin hyvin toisemme ja nytkin juttelemme päivittäin messengerin kautta.
Jotenkin uskon siihen että meillä ei ole mitään suurta peliä, vaan rehellistä välittämistä ja keskustelua puolin ja toisin oinaani kanssa.