Tietääkö joku, onko herpeksestä tullut viime aikoina jotain uutta tietoa? Tarkoitan lähinnä hoitomuotoa, jolla se saataisiin kuriin ja sen leviäminen estettäisiin. Tuntuu, että ainoa varma levittämisen esto on totaalinen pidättäytyminen seksistä. Kondomi ei ole varmaa, "ei-aktiivinen" aika ei ole varmaa. Rakkuloiden parantumista edistävää lääkettähän on ollut markkinoilla jo vaikka kuinka kauan. Itselläni todettiin virus 10 vuotta sitten enkä ole kuullut mistään uudesta hoidosta/lääkkeestä sen jälkeen.
Olen juuri aloittanut seurustelun ihanan miehen kanssa enkä haluaisi omalletunnolleni sitä, että tartutan myös häneen tämän viheliäisen taudin.
Olen juuri aloittanut seurustelun ihanan miehen kanssa enkä haluaisi omalletunnolleni sitä, että tartutan myös häneen tämän viheliäisen taudin.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mielestäni tautiin ei ole keksitty parantavaa lääkettä. Itse en usko, että on olemassa ketään kuka vapaaehtoisesti haluaisi riskeerata saavansa taudin sen takia, että rakastaa toista ihmistä niin paljon. Sinun kannattaa vain kylmästi kertoa miten asia on. Vaikka se tuntuu pahalta niin se on oikea asia mitä pitää tehdä:)
"kohtalo toveri"
Aika hiljaista on mun tietojen mukaan lääketehtaiden suunnalla herpeksen suhteen.
Johtuu varmaan siitä, että ne saavat ihan hyvän tuoton oireita lievittävien lääkkeiden myynnillä. Miksi vaivautua muuttamaan sitä, varsinkin kun kyseessä ei edes ole kuin "lievää haittaa" aiheuttava tauti (tosin me kantajat varmaan ollaan haitan suuruudesta vähän eri mieltä ...)
Mitä tulee herpeksen vaikutukseen seurusteluun ja sosiaaliseen elämään, niin mun aika pitkän kokemuksen perusteella voin rohkaista, että ei se kaikesta huolimatta maailmaa kaada, haittaa vain. Ihmiset nähdään kokonaisuutena, ja sinuun rakastunut henkilö ei välitä herpeksestä hittojakaan :)
Todellinen este herpes on varmaan selleiselle joka ei etsi parisuhdetta, vaan haluaa vain tilapäistä seksiseuraa. Siinä kuviossa kyllä terveet menee ohitse.
Tärkein asia herpeksen ja muitten kroonisten tautien kantajalle on se, että siitä on aina kerrottava kaikille kumppaneille ENNEN kuin mitään intiimiä tapahtuu. Kukaan ei voi ottaa itselleen päätösvaltaa muitten terveyteen liittyvissä asioissa.
Oletan, että myös sinä olet niin tehnyt ja nyt huolehdit lähinnä siitä, että kuitenkin kumppanisi sattuisi tartunnan saamaan. Päätös on kuitenkin hänen, ja jos hän haluaa seurustella kanssasi herpeksestä huolimatta pitää hän sinua sen arvoisena. Kun herpeksestä on tietoinen, pystyy tartuntariskin aika hyvin minimoinaan.
Eipä herpes tarttunu vaikka paljaalla olen pannut kun naisella oli herpes rakkula vaiheessa tai herpes puhjennut.ainakin 5 kertaa oli herpes eikä tartunu.
Oli lohduttavaa kuulla, että elämä voi jatkua vielä herpeksen jälkeenkin. Itse olin naimisissa useamman vuoden eikä miehelleni koskaan tullut mitään herpeksen oireita. En tiedä kantaako hän virusta vai ei. Mutta valinta seksistä kanssani oli joka tapauksessa hänen. Pelkään kuitenkin tämän uuden suhteen puolesta. Mitään intiimiä ei ole vielä tapahtunut ja voihan olla, ettei tapahdukaan. Tänä iltana aion kertoa hänelle, miten asiat on. Hän joko lähtee tai jää, mutta minun ei ainakaan tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa siitä, että olisin jollekin valehdellut. Pelottaa, nolottaa, itkettää...
Jos yhtään lohduttaa, niin mulla on sattumalta juuri tänä iltana sama tilanne edessä... Vaikkei enää nykyään pelota, niin nolottaa kyllä.
Mutta voin kokemuksesta sanoa, että tähän mennessä kaikki joille olen asiasta kertonut, ovat ottaneet sen asiallisesti, olleet kiitollisia sekä arvostaneet nimenomaan siitä, että kerroin.
Ai mites jatko sitten? Kukaan ei ole sanonut suoraan, että ei enää kiinnosta, ja vähän yli puolen kanssa on kehittynyt seksisuhde...
Elämä tosiaan jatkuu :)
Sun kannattais varmaan käydä terkkarilla vasta-ainetestissä.
Uskoisin, että olet nyt viruksen oireeton kantaja. Vaikka tieto lisää tuskaa, niin kuitenkin vähemmän kuin se, että tietämättäsi oireettomana saatat tartuttaa muille elinikäisen vaivan.
Kiitos asiallisesta ja toivoa antavasta kirjoituksesta. Kerroit, että puolet ihmisistä, joille kerroit, olivat valmiit aloittamaan seksisuhteen kanssasi. Haluaisin tietää, tarttuiko virus johonkin heistä ja miten hoiditte seksiosuuden niin, ettei toinen osapuoli sitä saanut. Käytittekö aina kondomia?
Joo, oikeastaan vähän yli puolet niistä joille kerroin.
Tosin otos on kuitenkin lukumääräisesti pieni, ja ulottuu pitkälle ajanjaksolle, en mä sentään mikään seksihurjastelija ole...
En ole tartuttanut virusta keneenkään. Pisin seurustelusuhde oli vähän yli vuoden mittainen. Olen aika tarkka noissa jutuissa, pieninkin epäilys siitä, että virus ois aktiivinen saa mut jättämään seksin toiseen kertaan (tai siis tarkennettakoon tässä nyt, että seksiähän voi harrastaa monella tavalla. Jos mulla on virus päällä se ei tarkoita sitä, että kumppanin tarvitsisi olla puutteessa ;)...)
Kondomia käytettiin aina. Sen käyttö on mulle jo niin selkee osa seksuaalista identiteettiä, ettei se ainakaan mua haittaa millään tavalla.
Toki se vaatii tottumista, ja olen kuullut, että jotkut parisuhteessa vain kaikesta huolimatta päättävät jättää sen käyttämisen. Mikäs siinä, jos asiasta yhdessä päätetään.
Hyvän perussuojan se kuitenkin antaa nimenomaan siinä tilanteessa, kun virus on aktivoitunut, mutta asianomainen ei sitä vielä ole tajunnut/huomannut.
Hankalissa ja usein uusivissa tapauksissa kannattaa harkita myös estolääkityksen käyttämista. Mulla ei ole siitä kuitenkaan kokemuksia.
Olet juuri oikeassa!
Itselläni se ollut jo melkein 25 vuotta ja olen sen YLEENSÄ kertonut, tyypistä riippuen, etukäteen. Jos on tuntunut siltä, että tyyppi hakee vain yhden illan suhdetta, olen jättänyt kertomatta. Katkerana huonoista suhteista, väärin sinänsä, olen jättänyt kertomatta. Olen kuitenkin pyytänyt käyttämään kondomia, mutta ei ole innostanut herroja. Tosin, on mahdollista, että kärsin itse seuraamuksista - hivinkin mahdollisuus on aina olemassa. Mutta...
Hoitoa ei todellakaan ole, eikä noita lääketehtaita kiinnostakaan etsiä sitä. AIDS on paljon mielenkiintoisempi aihe. Aikoinaan olin kuitenkin "koekaniinina", kun kehiteltiin Asyclovir (en muista, kirjoitetaanko se juuri noin, kun en ole sitä aikoihin tarvinnut), mutta mahdollisuudet olisi testata ja kehittää. Ainakin silloin itse paranin huomattavasti... Oli TODELLA paha ongelma!
Hyvää kesää kuitenkin kaikille, oli herpes tai ei; ei se elämä siihen lopu. Ja puhukaa, ihmiset!
Laitoin edelliseen viestiin Maaritille, mutta se olikin maari06; ei haitanne? Olin niin "innoissani", kun muillakin on sama ongelma!
minulle annettiin raskausaikana herpeksen estolääkettä. se ei siis paranna kokonaan herpestä, mutta estää sen aktiiviseksi tulemista ja siis tartuttamista.
en tiedä, saako lääkettä ottaa jatkuvasti, mutta väliaikaisesti ainakin.
minun tilanteessani synnytyksessä olisin saattanut tartuttaa vauvaan vaarallisen silmätulehduksen joka voi vaurioittaa silmää.
söin sitä lääkettä n.2kk, synnytykseen saakka.
toki estoja voi käyttää pitkänkin aikaa yhtäjaksoisesti.
Kondomi ei kylläkään suojaa 100%:sti miltään sp-taudilta.
Kuinkahan muuten on, onko myös seurustelukumppanisi hoidettu?
Vastasin siihen viimeseen viestiin, mutta sulle erityiseti vielä! Näiden 25:n vuoden aikana, mitä olen ollut suhteissa (yleensä pitkiä suhteita, viimeinen 9 vuotta), yhdelle on tullut ko. "vitsaus". Tosin olen välttänyt seksiä ns. aktiivivaiheen aikana, joka on onneksi harventunut vuosien varrella. Kertominen on joka tapauksessa HELVETIN vaikeeta, joten kaipaisin vinkkejä itsetunnon kohottamiseen itsekin siitä aiheesta!
Tilastojen mukaan sairaus tarttuu yleensä vain aktiivivaiheessa, jolloin on rakkuloita, mutta kun itsekin olen eronnut vähän yli kuukausi sitten, niin tuntuu siltä, että on aktiivivaihe, vaikkei olekaan! Hypokondriaa...? Näille uusille, satunnaisille tuttavuuksille olen kuitenkin yhtä lukuunottamatta kertonut, ja olen edelleenkin kaikkien näiden miesten kanssa yhteyksissä. Ehkä siksi, että olen yrittänyt olla rehellinen, näinä nykyajan veemäisinä aikoina, kun tuntuu että kaikki vaan puhuu paskaa ja aina on kiire! Tsemppiä elämään! Ja rehellisyyttä!
Herpeksestä kertominen ei ole helppoa...
Välillä tosiaan kadehtii niitä, jotka voivat tutustua uusiin ihmisiin vailla tietoisuutta siitä, että tuokin asia pitää jossain vaiheessa ottaa esille.
Tosiasia kumminkin on, että jokainen ihminen on omanlaisensa kokonaisuus. Muut joko pitävät tai eivät pidä juuri tästä kokonaisesta ihmisestä. Herpes on vain pieni osa kokonaisuudesta, vaikka se omassa mielessä saakin suuremman painoarvon kuin muiden silmissä.
Mun kokemuksen mukaan on parasta kertoa silloin, kun tutustuminen on edennyt niin pitkälle, että on syytä olettaa suhteen kehittyvän intiimiksi. Silloin mukana on jo aika paljon molemminpuolista tunteita. Kertominen tuossa vaiheessa tuo toisen osapuolen tietoon erään huonon puoleni, mutta myös hyviä puolia, kuten rehellisyyden, avoimuuden ja aidon toisesta välittämisen.
Ne ovat asioita, joita kaikki ihmiset arvostavat kumppanissaan aika paljon. Varmaan sen takia reaktiot kertomiseen on aina olleet myönteisiä.
On totta, että tuo menettely ei toimi ns yhdenyön suhteisiin, koska silloin molemmat ovat vielä suhteellisen tuntemattomia toisilleen. Herpeksestä kertominen tuossa tilanteessa johtaa siihen, että toinen määrittelee mut vain herpeksen kantajaksi, kun ei juuri muuta minusta tiedä. Mutta asiasta on kuitenkin pakko kertoa. Poikkeuksia ei saa tehdä.
Varmaan tuon takia en harrasta yhdenillan juttuja... ehkä menetän siinä joitain hienoja seksikokemuksia, mutta mielestäni saan tilalle paljon enemmän.
Mun itsetunto ei ole kiinni herpeksestä. Minussa on muitakin huonoja puolia kuin herpes, mutta myös paljon hyviä puolia, ihan niinkuin kaikissa ihmisissä.
Kenenkään ei kannata rakentaa herpeksestä itselleen identiteettiä, vaan koittaa mieluiten elää elämäänsä rehellisenä itselleen ja muille. Se varmasti pitkän päälle parasta, vaikkei nykyisinä itsekkäiden ja lyhytnäköisten pyyteitten aikoina ehkä kovin trendikästä.
Minä sain herpeksen n. puoli vuotta sitten. Tämän jälkeen olen asiasta kertonut 7 miehelle. Kukaan ei ole minua taudin takia hylännyt. Olen vaan kertonut asiasta heti ja välittömästi. Oikeastaan jo tutustumisvaiheessa, jotta josko homma olisi ongelma niin pidemmälle ei mentäis.
Tauti on mulla ikävästi uusinut kerran kuussa. Nyt aloitin syömään l-lysiiniä, jonka jälkeen ei ole rakkuloita tullut!
Kyllä se siitä. Minä en ainakaan ota stressiä.
Kerroin miesystävälleni viime viikolla sairaudestani. Tarkoitukseni oli laittaa suhde poikki, koska tuntui, etten pystyisi tarjoamaan hänelle normaalia seksisuhdetta. Samalla podin huonoa omaatuntoa, koska itse tiesin koko ajan, miten asiat ovat mutta hän oli tietämätön.
Kertominen oli todella vaikeaa, mutta lopulta sain asian kakistettua ulos. Miesystäväni reaktio oli todella positiivinen. "Eihän se ole maailmanloppu" ja sain halauksen. Yhdessäolo jatkuu. Seksiä emme ole vielä harrastaneet, vaikka kortsutkin on jo ostettu.
On todella lohduttavaa lukea näitä viestejä, jotka ovat tulleet vastaukseksi alkuperäiseen kirjoitukseeni. Olen saanut niistä paljon voimaa ja myös tietoa. On hyvä tietää, etten ole yksin tämän ongelman kanssa, vaikken soisikaan tätä tautia kenellekään. Kiitos kaikille asiallisista vastauksista!