Olen 16-vuotias as-tyttö. Menen ammattikouluun elokuussa ja se pelottaan ihan kamalasti. Äiti laittaa mut asuntolaan jos en käy koulua. Ennenkin on ollut ongelmia koulunkäynnissä. Pelko tuntuu ylitsepääsemättömältä. Mua pelottaa se, että kaikki on uutta siellä enkä tiedä minne mennä ja mitä tehdä ja onnistun varmasti vaikuttamaan idiootilta. Ja kun pelkään, en mene sinne. Mielummin kuolisin kuin menisin asuntolaan. Pitäisikö kertoa äidille? Hän on kyllä tietionen siitä, että mulla on asperger. Mulla oli yläasteella kouluavustaja, joka tavallaan "auttoi" selviytymään koulussa.
mitä teen
janni
162389
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jos kerron äidille ajatuksistani, se tulee varmasti kattomaan, että meen kouluun. Ja se vasta on hirveetä. Tai sitten se laittaa mut nuorisopsykiatriaselle osastolle. (kokemusta on siitäkin)
En tiedä, osaanko auttaa, mutta olen assi myös. Jos haluat mailata, niin voin koittaa kertoilla omista kokemuksista jne.
ikäinen olet?
Oon vanha setä, elikkä parinkymmenen rikkonut hiljattain.
Kyllä mä voisin mailata.
mun oso, tossa linkissä. http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000001302&posting=22000000010202207#22000000010202207
[email protected]
Vai vanha..
Tosin.. jutuista luulisi vanhemmaksi, mutta niinhän as-oireiset tai autisminkirjoiset usein ovat, muitan kuinka viisi vuotiaana mietin teorioitani.. voi meitä miettiviä..
Välillä tuntuu etten ole siitä viidestä vuodesta juurikaan muuttunut vaikka kohta oon jo viiden kymmenen :)
Kiitos, jos juttuni vaikuttavat vanhemman kirjoittamilta. Sä olet itse tosi hyvä kirjoittamaan.
Kai se on niin, että assit miettii kaikenlaista jo pikkulapsina... Jollain sosiaalisella tasolla olen jäänyt kuitenkin idiootin tasolle. Ja jos tuntisit minut, niin pitäisit ehkä lapsellisena. : )
Tästähän vois kehkeytyä melkoinen kyhnytys sessio.. jätetään makupalaksi jooko. Voi olla muille liian paksua tekstiä jos jatketaan, tai sit voi kehittyä kähyä.. sillä ihmisten arvioiminen johtaa usein epämääräisten adjektiivien viljelyyn ja se ei aina ole eduksi kenellekkään.
Hyvä tai huono.. ihmisenä.. kaikki ovat kumpaakin riippuen siitä vuorovaikutussuhteesta, tilanteesta, jossa kohtaavat itsensä ulkopuolisen.
Dopamiinin runsaus on kait yksi merkittävä tekijä ajattelun vilkkaudessa. Ei se koko juttua selitä mut skitsofreenikkojen aivoissa on todettu enemmän d.reseptoreja ja assius sivuaa skitsofreniaa.. Skitsofrenia on huono vain silloin jos se päätyy syvään psykoottisuuteen, kyllä sen kansa kotioloissa pärjää, ihan inhimillinen juttu.. Eikä se kaikilla as-oireisilla ole juuri sen kummempaa kuin muillakaan jos suhteellisuudentaju toimii, joka puolestaan riippuu taas niin kovin monista eri seikoista.
Välillä arveluttaa kirjoittaa tällaisista tietämisistä tällaiselle julkipalstalle jossa lukijoina on usein kongnitiivisesti lahjattomia, jotka elävät ulkoa oppimiensa kliseiden varassa ja skitsofrenialla on niin ruma maine. Helposti pelätään ihan turhaan ihmisiä joilla on vilkas mielikuvitus ja niin hyviä aistiominaisuuksia, että kuullaan paljon sellaista mitä ei muut kuule kun on hyperhyvät kuuloelimet .. joillakin autistisillahan kuuluu sitä "valkoista kohinaa".. en tiedä liittyykö se justa tähän.. asiaa ei kait ole kyetty tutkimaan vielä riittävästi.
Assi on usein lapsena pikkuvanha ja näsäviisas ja vanhemmiten voi olla kuin kersa.. Ei minustakaan.. yhä liki 50v. saa mitään standardi seurapiiri-ihmistä, joka käyttäytyisi kuin koulutettu buudeli joissakin protokollabileissä.. en edes käy sellaisissa.. liian houkuttelevia pilattaviksi yhden naisen stand-up komiikalla.
Ja sit jos niissä pitäisi istua hiljaa seinäkukkana.. vois tulla itselle hirmu paha olo.
Jos minä olisin syntynyt johonkin hoviin, olisin sen hovinarri :)
Asseja on ollut takuulla aina.. siis siitälähtien kun ihmisiäkin on ollut ja niin on, että meitä tulee aina olemaan.. tai siis niin kauan kun ihmisiä tulee olemaan.
Jos joku nutipää saisi päähänsä yrittää hävittää meidät sukupuuttoon ja saisi siihen vallan, kävisi kuin Natseille.. he koittivat tuhota juutalaiset mutta kävikin niin että vahvimmat ja viisaimmat selviytyivät ja ovatkin sit alkaneet menestyä todella hyvin. Ovat jossakin suhteessa ihan ylivoimasiia nykyisin.
Mutta.. Hyvää lauantaiaamua.. minulla on vapaapäivä.. iiiiihanaa.. sain nukkua yli kellonsoittoajan, saan vetelehtiä vaikka koko päivän eikä ole mitään suoriutumispaineita, kamu tuli eilen tänne.. assi hänkin ja meillä on kivaa yhdessä.. saadaan haahuilla mitä lystätään eikä tarvitse välittää sellaisista säännöistä ja protokollasta, joka määrittää työarkea ja sosiaalisia olemisia oman kodin ulkopuolella.
Joskus kaikki tuo pakollinen oleminen epäsuotuisessa sosiaalisuudessa ja sen pakkojen aiheuttama stressi on niin rankkaa että menee mieli solmuun.
Sehän ei johdu kenestäkään.. se johtuu siitä kun on niin valtavasti ympäristöstä tulevaa infoa, joka virtaa omaan pääkoppaan, joka ei ehdi prosessoida sitä riittäväälä vauhdilla.. äänet, värit, liike, hajut.. ja sit vielä kaikkeen siihen sisällytetty asia jota pitäisi työstää.. äääh..
On siis ihanaa viettää vapaapäivää :)
Kylläpä herätti ajatuksia...jos sinulla on ollut tukena yläasteella avustaja niin miksi oletetaan että tuen tarve yks,kaks loppuisi kun siirtyy uuteen ympäristöön ja kouluun?Entäpä jos saisit avustajan joka ainakin auttaisi alkuun kun pitää löytää luokka ja pitää opetella uusia asioita ja toimintatapoja...tämä on ongelma koulumaailmassa-oletetaan että neurologiset ongelmat "katoavat"kun nuori lopettaa ylä-asteen.Puhu kuitemnkin äidillesi-pelko ei ole mikään syy psykiatriselle osastohoidolle! Pohtikaa äidin kanssa että tarvitset tukea opiskeluusi ja että äitisi yrittäisi järjestää avustajan...koulun rehtori olsi ensimmäinen taho johon joko itse tai mielummin äitisi ottaisi yhteyttä...Ymmärtääkö äitisi mitä as oikeastaan on? sääli jos monia syydetään psykiatriselle ja siellä neorologian tuntemus voi olla yhtä tyhjän kanssa...voimia kuitenki opiskeluun! Se on uusi ja mukava elmänvaihe ja monet pelkäävät ensimmäsinä päivinä ja viikkoina-ihan taviksetkin!
äiti tietää mikä as on. Sillä on itelläänkin se. Äiti yleensä tarkottaa koulunkäymättömyydellä sitä, että jos ei käy koulua, niin jotain on pielessä. Olin psykiatrisessa hoidossa 10 kuukautta masennuksen takia.
Miksi arkailet amista? Etkö ole löytänyt mieleistäsi alaa? Kannattaa aina kysyä peruutuspaikkoja - yleensä tässä vaiheessa löytyy mieleinen peruutuspaikkakin. Kerro mikä ala kiinnostaa, niin joku meistä voi ehkä auttaa.
Kyllä mä olen menossa mieluisiin opintoihin. Kaikki on siellä niin uutta.
Nykyään 2 asteen ammatillisessa koulutuksessa on monenlaista tukea tarjolla. On opintoneuvojat, kuraattorit, erityisopettajat ja psykologit. On siis ihmisiä, jotka auttaa tarpeen vaatiessa. joten rohkeasti vaaan koulutielle!
niin eikö olisi hyvä, jos vierailisit siellä etukäteen, niin että olisi hiukan selvillä, minne menet sitten ensimmäisenä päivänä. Jokaista pelottaa opiskelujen ensimmäinen päivä. Katselette toinen toisianne, ja mietitte, kenestä voisi tulla ystävä. Jos olet mukava ensimmäisenä päivänä, sulaudut ehkä joukkoon hyvin. Jos olet ihan tuppisuu, saatat jäädä yksin lopuksi vuotta.
Ota selvää bussien aikatauluista, opettele kaupungin sen alueen kartta, että tiedät, minne mennä ja voit auttaa toisiakin. Käy sen alueen kaupoissa, kävele katua, jota myöhemmin opiskeluaikanasi kävelet - kaikki tulee tutummaksi, ja ensimmäinen päivä tuntuu helpommalta.